Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Miksi hoitovapaalla oleva kokee "elävänsä miehen rahoilla"! Miksi perheissä erilliset taloudet?
08.09.2010 |
Tosi moni niin kommentoi sivulauseessa - ei tahdo olla miehen tuloista riippuvainen, selittää menojaan miehelle tai tosiaan jopa "elää miehen rahoilla". Miten Suomessa voi olla tällainen perhekulttuuri, jossa pariskunnan yhteistä lasta kotona hoitava on jotenkin parisuhteen elätti??
Meillä on yhteiset rahat, koska olemme perhe. Laskut maksetaan milloin kummankin tililtä, joihin on kummallakin käyttöoikeus, ja säästötili on molempien nimissä. Isommista hankinnoista (tyyliin yli 200e) jutellaan muutenkin ennen ostopäätöksen tekemistä, mutta ei kummankaan tarvitse lupaa pyytää mihinkään hankintoihin.
Minä koen että teen töitä nyt kotona, myöhemmin sitten taas työelämässä palkkatyössä. Mies on ollut välillä työttömänä, pian pitää isäkuukauden, jolloin minä saan loma-ajan palkkaa jne. Eipä ole tullut mieleen räknätä, kuka "elää kenenkin rahoilla" missäkin elämäntilanteessa.
Miksi tehdä asioista niin monimutkaisia? Miksi niin monessa perheessä on erilliset kukkarot? Ja etenkin, miksi ihmeessä te naiset koette olevanne jotain elättejä perheessänne, kun hoidatte yhteistä lastanne kotona??
Kommentit (148)
sitä, että naisen pitää hankkia koulutus ja ammatti, jolla elättää itsensä. Minulle merkitsee paljon, että tulen tarvittaessa omillani toimeen. Minusta on oikein ja kohtuullista ja tunnen olevani tasavertainen, kun tuon kotiin yhtä tuhdin tilipussin kuin miehenikin. Meillä on omat palkkatilit, mutta yhteiset lainanhoitotilit, emmekä ynnää, kuka mitäkin maksaa tai kuka mitäkin asioita kotona tekee. Jos olisin kotihoidontuella kotona, kyllä minusta varmasti tuntuisi siltä, että elän toisen siivellä. Minusta kotona oleminen, kotitöiden teko ja lastenhoito eivät ole oikeaa työtä.
Ei oo helppoa..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja olenhan, koska mies käytännössä maksaa kaiken. Mies on itse sanonut, että hänelle asia on täysin ok, koska hoidan vauvaa kotona. Hän haluaa, että lapsi on kotihoidossa ainaki parivuotiaaksi. Itse haluaisin töihin, jotta minulla olisi "ihan oikeaa" omaa rahaa. Tunnen huonoa omaatuntoa, jos menen shoppailemaan huvikseni esim vaatteita. Ymmärrän, että rahat ovat yhteisiä, mutta alitajuisesti koen tekeväni väärin, koska mies on niin väsynyt työpäivän jälkeen. En halua aiheuttaa hänelle lisästressiä tuhlailuni vuoksi.
Minusta kotona oleminen, kotitöiden teko ja lastenhoito eivät ole oikeaa työtä.
Se on vain pakko tehdä, kun lapsen ulos pullauttaa. Hoidettava se on ja kyllä on tyhmä mies, jos ei sitä "työtä" arvosta ja vielä tyhmempi on nainen joka ei äidin roolia osaa arvostaa!
Mutta juttelin tästä äitini kanssa yksi päivä (heillä on ollut ns. yhteiset rahat) ja olin yllättynyt, kuinka monella heidän ystäväpariskunnallaan on aina ollut täysin erilliset rahat - siis 70-luvulla. Oikeastaan melkein kaikilla! Että ei ole mikään tän päivän ilmiö.
Me otimme juuri suuren lainan. Anoppini mielestä en saa päättää esim tulevasta remontista mitään, koska en mitään tienaakaan. Että kyllä, joillain on ihmeellinen logiikka. Tarvitseeko edes sanoa ettei anopilla itsellään ole koskaan ollut palkkatuloja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
omat rahat. Toki ruoka/asuminen/lapsen menot maksetaan yhdessä, mutta kumpikin ns. omista rahoistaan. Musta olisi kauheaa, jos minun mieheni ylipäätään edes tietäisi plajon tienaan ja paljon saan bonuksia. Ei ne hänelle kuulu. Mulle on myös ehdottoman tärkeää, että minulla oma säästötili, johon kerään omaa rahaa.
Minut on, onneksi, opetettu siihen, että jokainen elättää itsensä. Toki äitiyslomalla jne, tuo hieman särkyy, mutta heti kun pääsee töihin tienaamaan, niin aina parempi.
En ole itsekään koskaan kokenut kotonaoloa miksikään työksi. Se on niin helppoa ja vaivatonta.
on pikkuhiljaa konservoitumassa. Aivan kuin elettäisiin 50-lukua. Tilapäisesti jokainen perhe tekee niin kuin haluaa, mutta on ahdistavaa ajatella, ettei naisilla ole omia tuloja. Sitten ollaan entistä enemmän myös taloudellisesti kiinni miehessä. HArvassa on nimittäin ne erotja riidat, jossa ei tapella rahasta ja lapsista. Jos lainsäädäntö muuttuu esim huoltajuuskiistoissa enemmän miestä suosivaksi, niin naisten etä-vanhemmuus kasvaa rajusti. Lasten kasvattaminen maksaa, ja mikäli kokoomus pääsee enemmän vaikuttamaan, niin sosiaaliedut karsitaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta kotona oleminen, kotitöiden teko ja lastenhoito eivät ole oikeaa työtä.
No ei kai kukaan ole väittänytkään. Se on vain pakko tehdä, kun lapsen ulos pullauttaa. Hoidettava se on ja kyllä on tyhmä mies, jos ei sitä "työtä" arvosta ja vielä tyhmempi on nainen joka ei äidin roolia osaa arvostaa!
ettei äiti osaisi arvostaa äidin roolia, jos on sitä mieltä, ettei lastenhoito ja kodinhoito ole oikeaa työtä. Koska eihän se sitä ole jos tekee palkkatyönä jotain muuta. Kotihommat joutuu tekemään muutenkin.
on elämäntapavalinta. On haluttu hankkia lapsia ja niiden vuoksi pitää joitakin asioita tehdä. Palkkatyö on toinen juttu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Haluan itselleni ihan selvää rahaa. Olen ahne ja materialisti. Miten muuten se olisikaan saavutettavissa kuin työnteolla? Huoraamalla?
on pikkuhiljaa konservoitumassa. Aivan kuin elettäisiin 50-lukua. Tilapäisesti jokainen perhe tekee niin kuin haluaa, mutta on ahdistavaa ajatella, ettei naisilla ole omia tuloja. Sitten ollaan entistä enemmän myös taloudellisesti kiinni miehessä. HArvassa on nimittäin ne erotja riidat, jossa ei tapella rahasta ja lapsista. Jos lainsäädäntö muuttuu esim huoltajuuskiistoissa enemmän miestä suosivaksi, niin naisten etä-vanhemmuus kasvaa rajusti. Lasten kasvattaminen maksaa, ja mikäli kokoomus pääsee enemmän vaikuttamaan, niin sosiaaliedut karsitaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi luoja :D
sitä, että naisen pitää hankkia koulutus ja ammatti, jolla elättää itsensä. Minulle merkitsee paljon, että tulen tarvittaessa omillani toimeen. Minusta on oikein ja kohtuullista ja tunnen olevani tasavertainen, kun tuon kotiin yhtä tuhdin tilipussin kuin miehenikin. Meillä on omat palkkatilit, mutta yhteiset lainanhoitotilit, emmekä ynnää, kuka mitäkin maksaa tai kuka mitäkin asioita kotona tekee. Jos olisin kotihoidontuella kotona, kyllä minusta varmasti tuntuisi siltä, että elän toisen siivellä. Minusta kotona oleminen, kotitöiden teko ja lastenhoito eivät ole oikeaa työtä.
Ei oo helppoa..
ehkä sellaiselle, joka ei voisi kuvitellakaan olevanssa palkkatöissä?
Osaansa on vaan tyydyttävä ja mietittävä sitä mikä on parhaaksi lapsille.
Mun mielestä on erittäin itsekästä tehdä lapsia ja mennä töihin sitten sen takia että on "omaa rahaa".
En voi väittää etteikö joskus tuntus siltä että "siipeilee", mutta noi tunteet on työnnettävä sivuun.
Mä olen miehellekin puhunut tosta mutta meillä mies vaan nauraa ja sanoo että "höpöhöpö, siks mä käyn töissä että me saadaan rahaa"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi luoja :D
sitä, että naisen pitää hankkia koulutus ja ammatti, jolla elättää itsensä. Minulle merkitsee paljon, että tulen tarvittaessa omillani toimeen. Minusta on oikein ja kohtuullista ja tunnen olevani tasavertainen, kun tuon kotiin yhtä tuhdin tilipussin kuin miehenikin. Meillä on omat palkkatilit, mutta yhteiset lainanhoitotilit, emmekä ynnää, kuka mitäkin maksaa tai kuka mitäkin asioita kotona tekee. Jos olisin kotihoidontuella kotona, kyllä minusta varmasti tuntuisi siltä, että elän toisen siivellä. Minusta kotona oleminen, kotitöiden teko ja lastenhoito eivät ole oikeaa työtä.
Ei oo helppoa..
ehkä sellaiselle, joka ei voisi kuvitellakaan olevanssa palkkatöissä?
Mä surutta käytän mun miehen korttia silloinkin kun olen töissä käynyt. Syy siihen on se että mies tienaa niin paljon. Mä olen käytännössä yksinhuoltaja oikeastaan. Jos mua joskus huvittaa lähteä shoppailemaan niin mähän lähden ja ei yhtään tee pahaa käyttää miehen korttia, tai siis omaa korttia mutta miehen tilihän se on mihin mulla on rinnakkaiskortti. Itsa-asiassa se on sen mulle sen takia antanut että sitä saa myös käyttää, ei se mikään koriste ole.
Mä surutta käytän mun miehen korttia silloinkin kun olen töissä käynyt. Syy siihen on se että mies tienaa niin paljon. Mä olen käytännössä yksinhuoltaja oikeastaan. Jos mua joskus huvittaa lähteä shoppailemaan niin mähän lähden ja ei yhtään tee pahaa käyttää miehen korttia, tai siis omaa korttia mutta miehen tilihän se on mihin mulla on rinnakkaiskortti. Itsa-asiassa se on sen mulle sen takia antanut että sitä saa myös käyttää, ei se mikään koriste ole.
Tietenkin rahat ovat yhteiset, kun on kerran yhteinen perhe perustettu. En voisi kuvitellakaan muita vaihtoehtoja.
Mä olen 35 ja tottunut elättämään itse itseni.
Jos tapaisin vielä jonkun ja perustaisin perheen, en edelleenkään haluaisi olla miehestä riippuvainen.
Tai jos mies vaikka omistaisi jonkun asunnon, ei tulisi mieleenkään ajatella että se on yhteinen. Miksi olisi?
Jos lähtökohdat suhteeseen on taloudellisesti täysin erilaiset, mikään ei muutu yhteiseksi perhettä perustettaessa.
Mä olen 35 ja tottunut elättämään itse itseni. Jos tapaisin vielä jonkun ja perustaisin perheen, en edelleenkään haluaisi olla miehestä riippuvainen. Tai jos mies vaikka omistaisi jonkun asunnon, ei tulisi mieleenkään ajatella että se on yhteinen. Miksi olisi? Jos lähtökohdat suhteeseen on taloudellisesti täysin erilaiset, mikään ei muutu yhteiseksi perhettä perustettaessa.
Mut kyllä mä ihmettelen sitä että jos siitä ei vois sulle kotia tulla. Että se olis joku kynnyskysymys "en voi muuttaa sinne, kun mies on sen ostanut".
Alue: Aihe vapaa
sitä, että naisen pitää hankkia koulutus ja ammatti, jolla elättää itsensä. Minulle merkitsee paljon, että tulen tarvittaessa omillani toimeen. Minusta on oikein ja kohtuullista ja tunnen olevani tasavertainen, kun tuon kotiin yhtä tuhdin tilipussin kuin miehenikin. Meillä on omat palkkatilit, mutta yhteiset lainanhoitotilit, emmekä ynnää, kuka mitäkin maksaa tai kuka mitäkin asioita kotona tekee.
Jos olisin kotihoidontuella kotona, kyllä minusta varmasti tuntuisi siltä, että elän toisen siivellä. Minusta kotona oleminen, kotitöiden teko ja lastenhoito eivät ole oikeaa työtä.