Miksi hoitovapaalla oleva kokee "elävänsä miehen rahoilla"! Miksi perheissä erilliset taloudet?

Mutta teillähän (ja sillä toisella aikaisemmalla kirjoittajalla) homma toimii juuri siksi, että kummallaikin on hyvät tulot! Jos toinen jää hoitovapaalla, hänellä ei sitten olekaan enää hyvät tulot ja toisen ihmisen on elätettävä koko perhe. Mikäli tämä tapahtuu yhteisestä sopimuksesta perheen hyväksi ja rahat ovat yhteiset, miten tämä eroaa teidän tyylistänne loppujen lopuksi?

Meillä ei TODELLAKAAN mies päätä mistään yksin tai enempää kuin minä! Tuntuu olevan melkein päinvastoin, kun mies mielellään odottaa minun tekevän sen lopullisen päätöksen monessa asiassa. : D Itseasiassa joskus pysyn ihan tahallaan hiljaa vaan ja pakotan miehen päättämään jonkun asian, kun en aina viitsi ja jos asia on kuitenkin minulle ihan yksi ja sama (tyyliin: minkä vuosimallin auto ostetaan tai ostetaanko Sonyn tv tai mennäänkö Espanjaan vai Portugaliin lomalle).

Jos arvostat sitä, mitä teet, saat myös arvostusta ja kunnioitusta, eikä sinulla ole tarvetta kysellä lupia mihinkään. Minusta on jokseenkin surullista, miten tässä yhteiskunnassa arvostetaan lähinnä vain mammonan tuottamista ja vanhemmuus, huolenpito, talouden pyörittäminen ja muut ilmaistyöt, joita ilman yhteiskunta ei kuitenkaan pyöri viikkoakaan, jäävät täysin huomiotta. Jopa naiset itse halveksuvat näitä perinteisesti naisten tekemiä töitä. Vain miesten hommat ansaitsevat rahaaa ja kunniaa. Hyvin on porukka aivopesty. : /

Jos on omat tilit, niin ei se tarkoita, etteikö silti yhdessä oltaisi vastuussa perheestä. Oma raha ja kyky elättää perhettä miehen rinnalla, tuovat kyllä naiselle (miksei miehellekin...:) vapautta ja itsetuntoa. Ja niin se vaan on, että jos toinen tienaa selvästi enemmän, niin kyllä sillä myös päätösvaltaa ostosten tekemisestä on enemmän. Tai sitten teillä on tosi omaisuuksia tienaavia ukkoja, jos voitte tosta vaan hyvällä omallatunnolla käydä ostamassa vaikka tonnilla harrastusvälineitä ja vaatteita, kun siltä tuntuu, eikä toinen kommentoi ollenkaan. Epäilen:D Mutta kun on oma tili, jossa itse tienattua rahaa, näin voi tosiaan tehdä!

Päättäjät haluavat, että enää ei äidit olisi kotihoidontuella siihen asti, että lapsi täyttää 3-vuotta ja nyt yritetään manipuloida ihmisiä siihen, että kotihoito onkin huono asia ja lapsia puolustavat järjestöt ärähtävät vastaan, syystä.



Äidit halutaan työelämään maksamaan eläkkeitä ja tekemään noita vähempiarvoisia töitä, joista loppuu tekijät ja joissa on työvoimapula.



Ihmiset yritetään pakottaa olemaan työelämässä entistä pitempään kun rahat ei riitä korkeisiin ja pitkiin eläkkeisiin, koska nyt eläkeaika olisi pitempi ja eläkkeet suuremmat kuin ennen ja veisi siten enemmän rahaa. Mikäli eläkkeelle jäätäisiin myöhemmin eläkkeisiin menisi vähemmän rahaa ja ne siis vähenisivät ja suurempi osa kuolisi ennen eläkeikää tai pian eläkkeelle jäännin jälkeen.



Päättäjät ja isot johtajat saavat hyvät rahat paljon ennen yleistä eläkeikää ja jäävät eläkkeelle paljon aikaisemmin, mutta vaativat muita jäämään työhön kuolemaansa saakka.

että naisten työtä (hoivaa) ei arvosteta.



Minä olin se kirjoittaja, jonka miehellä on kolminkertaiset tulot verrattuna omaan palkkaani (mies 6000€ ja minä 2000€). Nykyisin miehen työ vaatii niin paljon reissaamista, että minun työntekoni on käynyt lähes mahdottomaksi. Yritän ajoittain tehdä keikkatöitä, koska itse nautin siitä ja haluan ylläpitää ammattitaitoani. Mieheni on yleensä tällöin vihainen, koska joutuu hoitamaan lapsia ja hänen työntekonsa kärsii.



En osta mitään nelinumeroisia summia maksavia harrastusvälineitä, koska en voi harrastaa mitään. Olen yksin vastuussa lasten hoidosta ja kodin pyörityksestä. En halua myöskään 200 neliöistä hirsilinnaa, koska en jaksa sitä yksin siivota ja hoitaa.



Joidenkin mielestä olisi siis kohtuullista, että mieheni voisi käyttää kaiken ylimääräisen rahansa vain omaanitseensä, vaikka hänen työ on sulkenut minulta pois minun oman työni (ja paljon muutakin elämää).

mutta se todella perustuu siihen, että molemmat tuovat rahaa taloon. Minulla oli aikoinaan varsin hyvät äitiyspäivärahat enkä ole ollut kotona pidempään kuin vuoden per lapsi. Tosin niitä vauvalomia on ollut keskimääräistä 1,7 enemmän ja vanhemmat lapset ovat olleet silloin kotihoidossa.



Minä en halunnut jäädä käytännössä tulottomaksi kotiin, mies ei halunnut myöskään, meidän mielestä se ei ollut tarpeen eikä järkevää.

Olen täysin samaa mieltä.

meillä ainakin on PERHE ja PERHEEN tulot ja menot!



välillä minä olen tienannut enemmän, välillä mies

Tulisin hulluksi, jos kaikesta tarttis pitää kirjaa...

Niinpä, samaa ihmettelen minäkin!



Meillä ollaan miehen kanssa opiskeltu vuorotellen, molemmat on ollu joskus työttöminä eri aikaa, molemmat hoitaneet lapsia kotona vuorotelleen - ja molemmat olleet vuorotellet tai samaan aikaan töissä.



Ja meillä on yhteiset rahat, koska olemme perhe.

Nyt olen ollut pitkään kotona eikä rahasta ole tullut koskaan riitaa, koska mun kotiin jääminen oli yhteinen päätös.

Jotenkint tulee mieleen että ne ei oo jotenkin sitoutuneet toisiinsa kunnolla ja elää epätasa-arvoisessa suhteessa? En sitten tiedä mutta sellainen fiilis tulee.



Itse odotan kolmatta ja ei todellakana ole tunne että elän miehen siivillä kun kotona hoidan kuopusta, niin olen tehnyt kahden ekankin kohdalla ja mitään ongelmaa ei ole rahojen kanssa ollut. Ei tartte kenenkään kärvistellä, eikä rahasta riidellä. Ei olla koskaan riidelty.

on yhteinen perhe ja yhteinen talous. En koe eläväni miehen rahoilla, omat ostokseni (vaatteet ym.)saan tehtyä kotihoidontuella, mutta yhteiseltä tililtä maksan kortilla ruokaostokset, lapsen vaatteet ja muut tarvikkeet. Koskaan ei ole tuntunut siltä, että elän miehen rahoilla, koska me molemmat haluamme hoitaa lasta kotona. Hoitaja olen minä, koska miehen työtulot ovat suuremmat.

Musta on "kamalaa" kun ei edes tiedä laisinkaan paljonko miehensä tienaa taikka edes missä on milloinkin töissä. Sisko ostaa vähista tuloistaan (myös kotona ollessaan) ruoat, lasten vaatteet, tarvikkeet jne. Mies ei osallistu, maksaa puolet vuokrasta ja omat laskunsa.



Ja näin elävät kaksi ihmistä, saman katon alla naimisissa, lapsia kaksi. Ja sisko joutuu joskus pyytämään LAINAKSI mieheltään kaksikympisen. Surullista... Titenkin tyhmä on siskoni kun moiseen suostuu, mutta rakkaus on sokea...



2

kun omat tulot eivät riittäneet edes niihin omiin pakollisiin menoihin.



Näin siitä huolimatta, että ollaan perhe ja maksut hoidetaan yhteisymmärryksessä eikä mies ole koskaan osoittanut ajattelevansa "elättävänsä" minua. Eikä tosiaankaan lasketa tai ajatella rahoja niin erillisinä, että toinen jäisi toiselle velkaa tms.



Kyse on ainakin minun kohdallani tunteesta ja ajattelutavasta. Olen aina tottunut pitämään huolen omista asioistani ja tunne siitä, että pärjään myös omillani, on minulle hyvin tärkeä.

Musta on "kamalaa" kun ei edes tiedä laisinkaan paljonko miehensä tienaa taikka edes missä on milloinkin töissä. Sisko ostaa vähista tuloistaan (myös kotona ollessaan) ruoat, lasten vaatteet, tarvikkeet jne. Mies ei osallistu, maksaa puolet vuokrasta ja omat laskunsa.

Ja näin elävät kaksi ihmistä, saman katon alla naimisissa, lapsia kaksi. Ja sisko joutuu joskus pyytämään LAINAKSI mieheltään kaksikympisen. Surullista... Titenkin tyhmä on siskoni kun moiseen suostuu, mutta rakkaus on sokea...

2

Heillä ei onneksi lapsia ole. Vielä. Mutta sisko ei ole saanut töitä koulun päättymisen jälkeen, eikä saa edes päivärahaa miehen tulojen takia. Joten hän lainailee ihmisiltä ja tekee pikkuhommia että saa puolet maksettua kaikesta. Eihän se noin voi mennä. Samassa taloudessa asuvien pitää vetää yhtä köyttä.

Onneksi oma mieheni ei ole tuollainen. Voin rauhassa hoitaa lapsia sen aikaa kotona että ovat isompia.

varmaan monesti ratkaisee perheen yhteinen tahto.



Jos on molempien vanhempien yhteinen tahto hoitaa lapset kotona siihen kunnes ovat 3 v tai kouluikäisiä tai vaikka 13 ja yhteisesti päätetään, että se kotona oleva on äiti, niin siinä ei varmaan ole kummallakaan sellainen olo, että tässä elättää tätä porukkaa tai elää toisen rahoilla.



Jos taas on äidin (tai isän) yksipuolinen pakkomielle olla kotona vaikka puoliso sitä vastustaisikin tai ainakin pitäisi sitä vähemmän tärkeänä ja toivoisi, että molemmat kantaisivat taloudellista vastuuta ja lasten ollessa hoidossa, niin silloin voidaan ajatella sen äidin tai isän elävän puolisonsa "elättinä".



Just oli esim. Hesarissa yleisönosastokirjoitus, jossa isä halusi jäädä hoitovapaalle lasten kanssa, mutta sepä ei käynyt niin helposti, koska äitikin halusi olla kotona eikä mennä töihin. Tässäkään kyseessä ei siis ollut yhteinen tahto.



Esim. meillä on tasan tarkkaan yhteiset rahat eikä lsketa penniäkään miten ne jakaantuvat, yli menevä säästetään yhteiselle säästötilille tai sitten kaikki liikenevä käytetään yhteiseen hyvään. Silti jos olisin alkanut puhua olevani vaikka kymmenen vuotta kotona, emme varmasti olisi jakaneet yhteistä näkemystä tästä ja kotona olemiseni olisi väistämättä vaikuttanut perheemme elintasoon, eli mies olisi vastentahoisesti yksin elättänyt perhettä ja joutunut luopumaan kymmeneksi vuodeksi sellaisesta elämästä jota ehkä itse haluaisi elää (tai siis perheemme eläisi yhdessä).

Meillä ollaan tasa-arvon kannalla, joten jos mies jää hoitovapaalle, tietysti minä työssäkäyvänä maksan enemmän perheen menoista kuin hän. Ja päin vastoin. Sitäpaitsi avioliittolainkin mukana puolisot ovat toisiinsa nähden elatusvelvollisia, joten kun naimisiin on menty, tämä seikka on hyväksytty.

Itse mun on kauhean vaikea sitä ymmärtää. Saattaa johtua kyllä siitä että meillä on pitkä parisuhde takana. Ekan lapsen aikoihin opiskeltiin molemmat, sitten on välillä opiskellut mies ja välillä minä. On eletty aika kun mies rupesi yrittäjäksi ja alussa ei hänellä rahat todellakaan virranneet pahemmin kotiinpäin. Ei oo ollut muuta mahdollisuutta kuin pitää yhteisiä rahoja, ei olis muuten toiminut.



Mies on edelleen yrittäjä ja minäkin töissä, silti meillä on edelleen yhteiset rahat, näin on ollut jo niin kauan että en osaa mitään muuta ajatellakaan.

Rahasta ei olla tapeltu ikinä, alussa sen takia kun sitä ei pahemmin ollut ja nyt ei sen takia kun sitä ihan tarpeeksi on.

se jolla on pienemmät tulot, saa omaan käyttöönsä vähemmän ja se saa päättää vähemmän. Aamu-tv:ssä oli just joku päivä tästä

Raha asiat menee perheen edelle.



Tunnen pari perhettä jossa on "sun rahat ja mun rahat". Yhteneväistä heille on kireä keskenäinen kyräily. Toistensa toimien arvostelu ja epävarma tulevaisuus. Molemmissa perheissä mies on erittäin hyvin tienaava.

se jolla on pienemmät tulot, saa omaan käyttöönsä vähemmän ja se saa päättää vähemmän. Aamu-tv:ssä oli just joku päivä tästä

Päättää vähemmän? En mä oikein ymmärrä, mitäköhän päätökset mahtaa koskea?