Lue keskustelun säännöt.
Millaisilla ihmisillä ei ole säästöjä tai omaisuutta?
07.09.2010 |
Tämä on alkanut kiehtoa minua entistä enemmän, koska lähipiirissä ei tuollaisia ole, ei edes yh-äideissä.Ja ihan tavisduunareita suurin osa.
Millainen lapsuudenkoti on ihmisellä, joka vielä 35v iässä elää kädestä suuhun? Oliko koti köyhä vai eikö opetettu käyttämään rahaa järkevästi? Tai miten jollain alle 25v ikäisellä voi olla kulutusluottoja yli 5000 e, jos ei ole töitä ja opinnotkin jumissa, jos edes alkaneet.
Saahan ihminen rahansa laittaa mihin tahtoo, mutta minusta on sitten aika turha valittaa, että ei ole varaa lapsen vaatteisiin tms.
Ja kyllä, ymmärrän, että kaikilla ei ole töitä ja elämässä voi tapahtua mitä tahansa, mutta tälle yhdellekö palstalle ne kaikki elämässä epäonnistuneet kerääntyvät?
Kommentit (76)
odotat lapsilisäpäivää, jotta voit hankinnan tehdä? Ja rikkoutuneet kumisaappaat on katastrofi,koska rahaa ei ole kerrytettynä.
Ap ei varmastikaan ole viettänyt päivääkään hoitovapaalla, tai ainakaan paria kuukautta pidempään. Kyllä meilläkin oli kai jossain vaiheessa säästöjä ennen ekan lapsen syntymää, mutta kummasti kun lapsia tulee useampia, on iso asuntolaina ja päätetään, että toinen vanhemmista jää kotiin äitiysloman jälkeen, alkaa säästöt huveta. Että tässä sulle ap ihan mustana valkoisella kerrottuna MILLAISILLA ihmisillä ei ole säästöjä tai "omaisuutta kertyneenä". Esim. ihmisillä, joiden arvot ovat muualla kuin omaisuuden kerryttämisessä ja rahan kaikenaikaisessa tienaamisessa.
Ai niin, mutta onhan meillä nykyään aika paljonkin omaisuutta ja luultavasti monin verroin enemmän kuin sulla ap, mutta oli aika jolloin elettiin vuosia kädestä suuhun. Haalarit toki ostettiin niillä kuukausiansioilla sun muilla, ei niitä sentään osakkeita myymällä hankittu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nimim. alkkis/nistiperheen kuopus joka on AINOA epäonnistuja sisarusparvestaan (2 sisarusta).
Masennuin jo 13 vuotiaana ja en kyennyt käymään yläastetta juuri lainkaan. Päihderiippuvuudet omalla kohdallani alkoi jo 12 vuotiaana ja mm. tupakkaa aloin polttaa jo yhdeksän vuotiaana. Abortteja teininä hyväksikäytön uhriksi joutumisen takia yms.
Nyt vasta yli 35 vuotiaana ekaa kertaa koulussa ja opiskelen päihdetyöhön. Kaksi lasta ja ukkokin on. Päihteettömyys oli mulle se onnistuminen elämässä kun tapasin mieheni aikoinaan. nyt olen onnellinen vaikka ulkonäkö tosin on rupsahtanut aika lailla ja näytän 50 vuotiaalta mielestäni :D
[/quote]
jos vanhempien välinpitämättömyyden tai alkoholismin takia koulu menee huonosti, niin on kyllä tosi vaikeaa semmosesta perheestä ponnistella hyvään ammattiin ja työpaikkaan.
Joku onnistuu toinen ei. Mutta ei minusta se kyllä mitään omaa valintaa ole saati leväperäisyyttä jos lapsuus jättää niin syvät arvet ettei jaksa kauheasti ponnistella aikuisenakaan. Jos vaikka sairastuu masennukseen niin on kyl aika mahdotonta vaan painaa pitkää päivää.
[/quote]
Tosin on meillä hieno talo hienolla alueella, josta kyllä vielä paaaaaaljon velkaa jäljellä. Mitään säästöjä ei ole laisinkaan, mutta ei myöskään muuta velkaa, kun tuo asuntovelka.
Mitään ei jää tällä hetkellä säästöön, koska olen kotiäiti. Kaikki menee, mitä tulee, ihan pennilleen! Ostan lapsille ihan normaaleja markettivaatteita, joskus saan naapurilta ilmaiseksi lastenvaatteita, joita he eivät tarvitse. Suurin osa niistä on kallista merkkikamaa vielä kaiken lisäksi.
Emme ole lopettaneet myöskään lomamatkailua kotiäitiyteni ajaksi, joten kerran vuodessa menee ainakin pari tonnia matkailuun. Voisinhan sen säästää, mutta mielummin tuhlaamme sen reissaamiseen ja elämme elämäämme siitä nauttien.
Käymme myös miehen kanssa kerran kuussa, joka ikinen kuukausi siis, ulkona syömässä ja sen jälkeen baarissa, yleensä jotain bändiä kuuntelemassa. Käyn myös välillä ulkona omien kavereiden kanssa ja silloin usein tulee taksiakin käytettyä. Tuohon kaikkeen menee rahaa, mutta ilman muuta haluan TEHDÄ juttuja, en vaan säästää. Minä elän tässä ja nyt ja nautin siitä. Säästää ehdin, kun menen taas töihin.
Jos tulee hätä, käytämme luottokorttia tai otamme lainaa.
Muistan itse lukioaikana, kuinka joskus kaihersi kun luokkakavereille mmaksettiin kirjat ja vaatteet ja kaikki. Itse temppuili opintorahoilla ja tein hanttihommia, että sain rahaa. Lisäksi oli kauhea huoli äidistä, tappaako isä sen joku viikonloppu.
Ei riittänyt energiaa suunnitella tulevaisuutta siltä kantilta, että opiskelisin mahdollisimman hyväpalkkaisen homman. Oli pakko saada nopeaa ammatti, millä elättää itsensä. 90-luvun lama vielä sotki työllisyystilanteen.
Sitä en tiedä, olinko masentunut joskus. Ei oikeastaan ollut aikaa miettiä sellaista kun energia meni elämästä selviämiseen.
Ole onnellinen, että olet selvinnyt. Niin minäkin olen. Rahaa ja omaisuutta ei ole, mutta ilmankin pärjää. Sen taistelun kun käy, että selviää lasisesta lapsuudesta, seksuaalisesta hyväksikäytöstä ja pahoinpitelyistä, ei jaksa enää välittää siitä, onko minulla halpiskäsilaukku vai merkkituote.
Ole ylpeä itsestäsi. t. olinkohan nro 43 vai mikä. Mutta elämässä eteen päin taistellut myös.
Nimim. alkkis/nistiperheen kuopus joka on AINOA epäonnistuja sisarusparvestaan (2 sisarusta).
Masennuin jo 13 vuotiaana ja en kyennyt käymään yläastetta juuri lainkaan. Päihderiippuvuudet omalla kohdallani alkoi jo 12 vuotiaana ja mm. tupakkaa aloin polttaa jo yhdeksän vuotiaana. Abortteja teininä hyväksikäytön uhriksi joutumisen takia yms.
Nyt vasta yli 35 vuotiaana ekaa kertaa koulussa ja opiskelen päihdetyöhön. Kaksi lasta ja ukkokin on. Päihteettömyys oli mulle se onnistuminen elämässä kun tapasin mieheni aikoinaan. nyt olen onnellinen vaikka ulkonäkö tosin on rupsahtanut aika lailla ja näytän 50 vuotiaalta mielestäni :D
jos vanhempien välinpitämättömyyden tai alkoholismin takia koulu menee huonosti, niin on kyllä tosi vaikeaa semmosesta perheestä ponnistella hyvään ammattiin ja työpaikkaan.
Joku onnistuu toinen ei. Mutta ei minusta se kyllä mitään omaa valintaa ole saati leväperäisyyttä jos lapsuus jättää niin syvät arvet ettei jaksa kauheasti ponnistella aikuisenakaan. Jos vaikka sairastuu masennukseen niin on kyl aika mahdotonta vaan painaa pitkää päivää.
Me ainakin eletään nykyhetkeä eikä kanneta huolta huomisesta. IHan tavallisia keskiluokkaisia, keskipalkkaisia ollaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä säästin jo opiskeluiden ohessa töitä tehdessä, ja heti valmistuttuani laitoin puolet palkastani säästöön. Puoli vuotta valmistumisesta jouduin onnettomuuteen ja vammauduin.
Puolitoista vuotta tappelin vakuutusyhtiön ja kelan kanssa siitä, että kummalla on velvollisuus maksaa. Lopulta velvollisuus oli kelalla ja sain kelan säädösten mukaan vain puolen vuoden kulut takautuvasti.
Vuoden siis maksoin säästöilläni vuokran yms. elämisen ja kaikista lääkäri ja sairaalareissuista omavastuun. Sain siis tuhlattua 20 000 euroa vuodessa hoitoihin, kuntoutukseen ja muuhun elämään. Olen todella pettynyt siihen että suomessa asiat on näin 2000-luvulla.
Nyt olen vammainen, säästötön 26-vuotias, ja kykenemätön toimimaan ammatissani. Eli sainpas "palaa takaisin lähtöruutuun"- kortin. ennen kuin kukaan edes mainitsee kelan ammatillista kuntoutusta nauran jo valmiiksi ääneen.
Eli taas opiskelemaan, kunnon salliessa töihin, ja säästämään ja aloittamaan elämä uudestaan. turhauttavaa mutta totta.
Noista lastenvaatteista sen verran, että meillä on naapurustossa sellainen "kierrätyspiiri": minä saan yhdeltä naapurilta hienoja poikien vaatteita ja itse lahjoitan tytön vanhat vaatteet eräälle toiselle naapurille, joka puolestaan taas lahjoittaa ne eteenpäin ystävälleen, jne. Toimii hyvin.
Voisihan niitäkin huutonetissä myydä omaisuuttani kerryttämään, mutta mielummin pistän hyvän kiertämään ihan ilmaiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
monella perheellä kotiäitivuosina ei voida tehdä noita mainitsemiasia asioita, vaikkei rahaa laitettaisikaan säästöön. Ja sanoisinko, että on aika utopistinen ajatus säästää tai olla kuluttamatta säästöjä, kun tulot yhtäkkiä tipahtavat tuhat tai jopa useamman tuhat euroa kuussa hoitovapaan alettua, vaikka lapset sen kun kasvavat ja vievät yhä enemmän rahaa tarpeineen hekin. Oikeasti - kuka 300 e kuussa tienaava, voi ajatellakaan laittavansa noista rahoista SÄÄSTÖÖN!!?
Muistan itse lukioaikana, kuinka joskus kaihersi kun luokkakavereille mmaksettiin kirjat ja vaatteet ja kaikki. Itse temppuili opintorahoilla ja tein hanttihommia, että sain rahaa. Lisäksi oli kauhea huoli äidistä, tappaako isä sen joku viikonloppu.
Ei riittänyt energiaa suunnitella tulevaisuutta siltä kantilta, että opiskelisin mahdollisimman hyväpalkkaisen homman. Oli pakko saada nopeaa ammatti, millä elättää itsensä. 90-luvun lama vielä sotki työllisyystilanteen.
Sitä en tiedä, olinko masentunut joskus. Ei oikeastaan ollut aikaa miettiä sellaista kun energia meni elämästä selviämiseen.
Ole onnellinen, että olet selvinnyt. Niin minäkin olen. Rahaa ja omaisuutta ei ole, mutta ilmankin pärjää. Sen taistelun kun käy, että selviää lasisesta lapsuudesta, seksuaalisesta hyväksikäytöstä ja pahoinpitelyistä, ei jaksa enää välittää siitä, onko minulla halpiskäsilaukku vai merkkituote.
Ole ylpeä itsestäsi. t. olinkohan nro 43 vai mikä. Mutta elämässä eteen päin taistellut myös.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet oikeassa ja olen kanssasi samaa mieltä. Olen elänyt kyllä paaaaaaaaljon köyhemminkin aikaisemmin, jolloin joka ikinen pennin puolikaskin oli laskettava, eikä MIHINKÄÄN ollut rahaa!
Meillä miehellä on nyt tosi hyvät tulot, joten siksi voimme elää ihan kivasti pelkästään yhden palkalla. Ei meilläkään kyllä shoppailla huvin vuoksi, ostan vaan alesta kamaa enimmäkseen. Samoin ne ravintolareissut suuntautuvat vain kohtuuhintaisiin paikkoihin, joissa ei tilailla mitään hummereita ja sisäfilepihvejä. Tärkeintä on viettää aikaa keskenämme, pukeutua kivasti ja olla vaan.
Lapsetkin tarvitsevat harrastuksensa, joihin menee jonkun verran.
Ihan hyvin pystyisimme säästämään pari sataa kuussa, jos viitsisimme. Mutta emme viitsi, kun elämme mielummin edes vähän. Siksi minä en todellakaan katso ketään alaspäin, oli köyhä, rikas tai jotain siltä väliltä. Ihan sama minulle.
Olet oikeassa ja olen kanssasi samaa mieltä. Olen elänyt kyllä paaaaaaaaljon köyhemminkin aikaisemmin, jolloin joka ikinen pennin puolikaskin oli laskettava, eikä MIHINKÄÄN ollut rahaa! Meillä miehellä on nyt tosi hyvät tulot, joten siksi voimme elää ihan kivasti pelkästään yhden palkalla. Ei meilläkään kyllä shoppailla huvin vuoksi, ostan vaan alesta kamaa enimmäkseen. Samoin ne ravintolareissut suuntautuvat vain kohtuuhintaisiin paikkoihin, joissa ei tilailla mitään hummereita ja sisäfilepihvejä. Tärkeintä on viettää aikaa keskenämme, pukeutua kivasti ja olla vaan. Lapsetkin tarvitsevat harrastuksensa, joihin menee jonkun verran. Ihan hyvin pystyisimme säästämään pari sataa kuussa, jos viitsisimme. Mutta emme viitsi, kun elämme mielummin edes vähän. Siksi minä en todellakaan katso ketään alaspäin, oli köyhä, rikas tai jotain siltä väliltä. Ihan sama minulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ei ole asuntolainaa/maksettua asuntoa,kesämökkiä,säästötiliä tai muutakaan jemma rahastoa,autoa tai edes korttia eikä merkkivaatteitakaan.
Mulla on ihanat lapset,tyttö ja poika,pieni palkka,mutta ihanan lyhyet työpäivät,nätti vuokra-asunto,lapsille riittävästi vaatetta on ruokaa ja oikeestaan kaikkea mitä tarvitsen ja enemmänkin.
Olen 36.v ja kaiken tämän lisäksi meidän elämään hurjan tyytyväinen.OLEN ONNELLINEN!
Se on aina riittänyt mulle,oikeestaan se on elämässä mulle tärkeintä,mitä on elämä ilman onnellisuutta?Olisin pystynyt vuosien varrella säästämään,mutta enpä ole sitä tehnyt:)
Miksi rahaa pitäsi kerryttää? Jos se jotain lohduttaa, rahani riittävät kyllä lasten vaatteisiin.
Jos vaikka jääkaappi ja auto menevät samassa kuussa rikki, niin kuinkas toimit jos ei ole rahaa ostaa uutta jääkaappia ja korjauttaa autoa? Tai jos vaikka haluaa ostaa oman kodin tai muuta vastaavaa suurempaa.
vuokralaisilla korjataan jääkaappikin ihan ilmaiseksi:D ja kun autoakaan ei ole niin ei tarvii korjauttaa,kannattais sunkin harkita julkisia,ilman autoa pärjää mainiosti!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja sairastuin vakavasti. Sairaus piti otteessaan 4 vuotta. Minun ei pitänyt selvitä, mutta tässä ollaan silti ;)
Olen se esimerkin mukainen kolmivitonen. Sairastamisen takia ammatti meni uusiksi, joten opsikelen sitä nyt.
Juu ei, ei ole säästöjä. Vain pieni vararahasto, lapselle kerrytän omaa rahastoa osakkeiden muodossa sen minkä opiskelijabudjetilla pystyn.
Jos tässä jotain on oppinut niin sen, ettei se omaisuus seuraa hautaan. Siellä sairaalassa kuolemantuomion saanneena henkihieverissä makaavana raatona ei olisi merkannut tasan mitään omistaa 2 autoa tai oma asunto-osake. Eikä merkkaa vieläkään.
En oikein tunne olevani epäonnistunut yksilö, ikävä kyllä. Oikeastaan olen pääsääntöisesti ihan onnellinen :)
mutta kyllä ne rikkaat vanhemmat avuksi ovat.
Itse olen myös 16- vuotiaana alkoholisti äidin luota. Äitini suuttui niin paljon ettei antanut mukaani kuin makuupussin minssä olin kotiin synnäriltä tullut.
On täysin eriasia opiskella/elää kun tietää että sinulla on aina turvana lapsuuden koti jos vaikka sairastut, ruoka loppuu, tai tulee yllätys menoja..
Minulla ei tuota ollut, ruoka loppui monesti ja usein kävin kesällä hakemasssa perunoita/omenoita/porkkanoita muiden pelloilta jne..
Nyt vasta reippaasti yli 25 vuotiaana pystyn edes harkitsemaan opiskelua "parempaan" ammattiin.
Mutta eihän nuo kultalusikka perseessä syntyneet sitä osaa käsittää jankutetaan vain ettei tarvita vanhempia etc.
muutama satanen, jos välillä sitäkään. Olenkin nuori opiskeleva yh. Lapselle on kyllä varaa ostaa vaatteita milloin vaan. Opintolainaa olen joutunut ottamaan jonkin verran.
Kesällä pyrin pitämään heinäkuun lomaa (jos siis sattuu edes saamaan töitä), jotta saisi lapsikin lomaa. Onneksi muutaman vuoden kuluttua saan sen kymmenen viikon kesäloman :)Eli ei juuri ole, mistä säästää.
Isä lähti 8 vuoden avioliiton jälkeen (12 vuotta olivat olleet yhdesssä) naisiin ja ryyppäämään ja äiti jäi 3 lapsen kanssa yksin. Hänellä oli jo tuolloin 3 ammattia, mutta vain pätkätöitä. Ja äitini on tosi älykäs etenkin matemaattisesti, aina ollut paras missä opiskellutkin. Ei vaan opiskelu onnistunut silloin yh:na, 80-luvulla sosiaaliturvakin oli sillä tasolla ettei kolmen lapsen työtön yh saanut mitään toimeentulotukia. Äiti ei käyttänyt alkoholia eikä muutakaan sellaisia ongelmia ollut.
Itselle ei ollut selvää nuorena mitään muuta haluan kuin lapsia joita sainkin nuorena kaksi, ekan harkitusti yh:na, tokan avioliitossa mutta mies oli alistava ja jonkinsortin päävikainen joten lähdin siitä suhteesta. Löysin oman alani, mutta se on sellainen että siinä ei ole edes se jokapäiväinen leipä itsestäänselvyys, töitä on tehtävä lujasti vuosikausia ja lähinnä freelancerina. Yritin kehittyä siinä joitakin vuosia tehden samalla hanttihommia kunnes tapasin miehen samalta alalta ja saimme kolme lasta, joiden jälkeen opiskelin ja kävin pätkätöissä ja sillä tiellä olen edelleen, ikää kohta se 35v.
En koe epäonnistuneeni elämässäni koska olen tehnyt juuri sitä mitä olen halunnut ja kokenut tärkeäksi. Minulle elämässä onnistumisen mittari on aina ollut oma onnellisuus ja hyvinvointi, ei omaisuus ja säästöt! Ikävää jos joku kokee minut "epäonnistujaksi" koska minulla ei ole omaisuutta, mutta se kertookin enemmän sen toisen ihmisen kuin minun arvomaailmasta.
Välillä tälläkin palstalla on avauksia joissa joku jolla on kaikki päällisin puolin hyvin, omaisuus ym. valittaa elämänsä tyhjyyttä. Siinä on minusta epäonnistuttu. Mitä sillä omaisuudella tekee, jos se ei tee onnelliseksi?
heitä elää vielä ja he ovat opettaneet saman mallin lapsilleen
olen elättänyt itseni osa-aikaisilla hanttihommilla, maksanut niillä mm. psykoterapiani ja yliopisto-opiskelut, jotka eivät johda mihinkään ammattiin. Loput olen pistänyt matkusteluun. Olen pyrkinut kerryttämään ennemmin henkistä pääomaani. Olen harrastanut (edullisesti) eri taiteenmuotoja: maalausta, tanssia, laulua... Luen paljon, olen kirjaston suurkuluttaja. Liikun paljon luonnossa.
En kaipaa tavaraa. Hankin vain välttämättömimmän ja senkin kirppareilta.
Jossain vaiheessa on toki ruvettava huomioimaan mahdolliset terveysongelmat ja lapsen kasvavat tarpeet, mutta tähän saakka olen ollut tyytyväinen elämäntapaani. Vaikka se jostakusta epäonnistumiselta näyttäisikin.
kituuttavat säästeliäästi eläen jotta saavat kartutettua sitä omaisuutta, jota ei sit saakaan hautaan mukaan. Moni tällainen on vielä lapseton, joten ne rahat perii joku puolituntematon sukulainen. No, tällaiset on tietty onnenpotkuja meille puolituntemattomille sukulaisille. Tulee se omaisuus ihan kerryttämättä.