Lue keskustelun säännöt.
Millaisilla ihmisillä ei ole säästöjä tai omaisuutta?
07.09.2010 |
Tämä on alkanut kiehtoa minua entistä enemmän, koska lähipiirissä ei tuollaisia ole, ei edes yh-äideissä.Ja ihan tavisduunareita suurin osa.
Millainen lapsuudenkoti on ihmisellä, joka vielä 35v iässä elää kädestä suuhun? Oliko koti köyhä vai eikö opetettu käyttämään rahaa järkevästi? Tai miten jollain alle 25v ikäisellä voi olla kulutusluottoja yli 5000 e, jos ei ole töitä ja opinnotkin jumissa, jos edes alkaneet.
Saahan ihminen rahansa laittaa mihin tahtoo, mutta minusta on sitten aika turha valittaa, että ei ole varaa lapsen vaatteisiin tms.
Ja kyllä, ymmärrän, että kaikilla ei ole töitä ja elämässä voi tapahtua mitä tahansa, mutta tälle yhdellekö palstalle ne kaikki elämässä epäonnistuneet kerääntyvät?
Kommentit (76)
ja vanhemmat eivät ole auttaneet mitenkään. Esim. taanneet asuntolainaa. Kyse ei ole ihmisen tyhmyydestä vaan siitä, ettei rahat ja menestys jakaudu tasaisesti tässä maailmassa.
vaikka ei olla saatu penniäkään perintöä, eivätkä kummankaan vanhemmat ole auttaneet rahallisesti koskaan mitenkään.
Omalla työllä ja säästämällä olemme saaneet rahaa kokoon niin, että en edes muista koska olisi ollut sellainen tilanne että rahaa käyttötilillä olisi ollut alle 20.000 euroa + osakkeet, säästötilit + lapsen rahat yms.on sitten vielä erikseen.
Ja ihan duunariperheistä ollaan molemmat lähtöisin, mutta hyvissä ammateissa nykyään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Säästöjä kertyy välillä, välillä menee kaikki, siltikin minulla on varaa vaatettaa lapsi uusiin ja siisteihin vaatteisiin. Ulkovaatteet ja kengät hankin myös uusina. Kalliita merkkivaatteita tai kenkiä en lapselle osta. Minun ei myöskään tarvitse elää millään säästökuurilla syöttäen kaurapuuroa perheelleni ja välillä elän luotolla tai osamaksujen kanssa, mutta nekin hoidan ajallaan pois. Omaisuutta minulla on verottajan mukaan, mutta liittyy kiinteistöön;)
Loppujen lopuksi tästä asiasta ei voi tehdä yleistystä, kun ei ole mitään tiettyä ihmistyyppiä, joka sopisi kategoriaasi.
jolla on pienet tulot (n. 1200e) ja pelkät ruuat, asumismenot ja lasten vaatteet (3 lasta) melkein ylittävät nuo tulot. Perintöjä ei olla saatu, vanhemmilla varallisuutta ei ole (ei siis pysty takaamaan asuntolainaa tms.) ja lisänä vielä kalliita lääkehoitoja vaativia sairauksia.
Eli siis köyhä koti sukupolvien ajan, joka polvi pärjännyt hieman paremmin mutta syvästä montusta hiema vaikea kiivetä pois. Nyt siis miehen tulot lisänä mutta kun hänkin vielä opiskelee niin tiukkaa tekee.
En minä koe mitenkään elämässäni epäonnistuneeni vaikka ei olekkaan omaa asuntoa, muutakaan omaisuttaa suuremmin, eikä kovasti säästöjäkään.
Kolme ihanaa lasta olen tähän maailmaan tuonut. Valinnut pienipalkkaisen ammatin, koska satun alasta pitämään. Mennyt naimisiin miehen kanssa jolla myös pienipalkkainen työ.
Minulle onni tulee elämään ihan jostain muusta kun siitä omaisuudesta, omasta asunnosta tai säästöistä. Toki taloudellisen turvallisuuden ymmärrän. On minullakin tilillä pientä säästöä jos jotain yllättävää tulee, mutta sen enempää en säästöön ole laittanut. Eipä kyllä oikein olisi mistä laittaakkaan.
Meillä rahanköyttö ei tosiaan ole mitenkään holtitonta vaan tarkkaan mietitään kaikki ostokset, myös ruokakaupassa. Isompiin ostoksiin, kuten lasten talvivaatehankinnat yms. säästetään pitkän aikaa.
Tiedän että olen tämän tilanteen itse valinnoillani luonut (pienipalkkainen ammatti, miehen valinta yms.). Mutta jokainen valitsee sen mukaan mitä itse pitää tärkeänä. Sinusta ehkä sitten ap olen epäonnistunut. Itse olen onnellinen elämääni ja tyytyväinen siihen mitä minulla on.
Tiedän että olen tämän tilanteen itse valinnoillani luonut (pienipalkkainen ammatti, miehen valinta yms.). Mutta jokainen valitsee sen mukaan mitä itse pitää tärkeänä.
Tästä mielestäni juuri on kyse. On oma valinta minkälaiseen ammattiin opiskelee, miten tekee töitä, milloin päättää yrittää hankkia lapsia, kuinka monta lasta hankkii jne. Jokaisella terveellä ja ns. normaalilla ihmisellä on Suomessa täydet mahdollisuudet siirtyä omistavaan "luokkaan". Ihan turha selittää, että kyse on siitä, ettei ole saanut perintöä tai koti on ollut köyhä tms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedän että olen tämän tilanteen itse valinnoillani luonut (pienipalkkainen ammatti, miehen valinta yms.). Mutta jokainen valitsee sen mukaan mitä itse pitää tärkeänä.
Tästä mielestäni juuri on kyse. On oma valinta minkälaiseen ammattiin opiskelee, miten tekee töitä, milloin päättää yrittää hankkia lapsia, kuinka monta lasta hankkii jne. Jokaisella terveellä ja ns. normaalilla ihmisellä on Suomessa täydet mahdollisuudet siirtyä omistavaan "luokkaan". Ihan turha selittää, että kyse on siitä, ettei ole saanut perintöä tai koti on ollut köyhä tms.
jos vanhempien välinpitämättömyyden tai alkoholismin takia koulu menee huonosti, niin on kyllä tosi vaikeaa semmosesta perheestä ponnistella hyvään ammattiin ja työpaikkaan.
Joku onnistuu toinen ei. Mutta ei minusta se kyllä mitään omaa valintaa ole saati leväperäisyyttä jos lapsuus jättää niin syvät arvet ettei jaksa kauheasti ponnistella aikuisenakaan. Jos vaikka sairastuu masennukseen niin on kyl aika mahdotonta vaan painaa pitkää päivää.
samoin vanhimmalla siskollani. Sen sijaan nuorin siskoni ja minua vähän vanhempi siskoni käyttävät rahansa sitä mukaa kuin sitä tulee. Kaikilla siis sama lapsuudenkoti ja kai suurinpiirtein samanlainen kasvatus. Mutta voitko, ap, kuvitella että ihmiset vaan on erilaisia?
Mieheni on aika pihi, samoin minä ja meille on kertynyt omaisuutta ja säästöjä. Miehen sisko ja hänen miehensä taas ovat ihmisinä aivan erilaisia kuin me. He haluavat asua vuokralla, koska se on vaivatonta heidän mielestään. He haluavat käyttää rahansa harrastuksiin ja matkusteluun. He eivät halua olla missään liikaa kiinni. Heillä on itse asiassa tavaraakin tosi vähän. He ovat asuneet paljon ulkonailla ja pakkaavat sitten kamansa pieneen tilaan varastoon, kun lähtevät taas pois Suomesta. Mikä ei mahdu laatikkoon, se myydään pois. No, ei heillä kyllä ole lapsiakaan, ainakaan vielä. Että esimerkiksi tällaisille ihmisille ei kerry säästöjä tai omaisuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rahat riittävät elämiseen, eikä niiden muuhun tarvitsekaan riittää.
Ikää 33v,ammatti sairaanhoitaja,kahden lapsen yh,vuokralla...no ei tod edes vilahda mielessä ruveta säästämään :D!Enkä edes kärsi tästä mitenkään.Tärkeää että lapsilla on katto pään päällä ja ruokaa :).Olemme tyytyväisiä ja onnellisia.
ole loppupeleissä mitään merkitystä. Voi elää aivan hyvää elämää muutenkin.
Kunhan rahat riittää joka päiväiseen elämään, niin ok. Mut jos alkaa tosissaan mennä miinukelle, niin tehtävä jotain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kirjoitinkin jokaisella terveellä ja ns. normaalilla ihmisellä. Mielestäni masennus on sairaus ja erittäin vaikeissa olosuhteissa lapsuutensa eläneet ihmiset ovat myös usein jollain vaurioituneita. Normaalilla tarkoitin myös keskiverto-lapsuuden kokeneita ihmisiä.
ja vanhemmat eivät ole auttaneet mitenkään. Esim. taanneet asuntolainaa. Kyse ei ole ihmisen tyhmyydestä vaan siitä, ettei rahat ja menestys jakaudu tasaisesti tässä maailmassa.
vaikka ei olla saatu penniäkään perintöä, eivätkä kummankaan vanhemmat ole auttaneet rahallisesti koskaan mitenkään.
Omalla työllä ja säästämällä olemme saaneet rahaa kokoon niin, että en edes muista koska olisi ollut sellainen tilanne että rahaa käyttötilillä olisi ollut alle 20.000 euroa + osakkeet, säästötilit + lapsen rahat yms.on sitten vielä erikseen.
Ja ihan duunariperheistä ollaan molemmat lähtöisin, mutta hyvissä ammateissa nykyään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kirjoitinkin jokaisella terveellä ja ns. normaalilla ihmisellä. Mielestäni masennus on sairaus ja erittäin vaikeissa olosuhteissa lapsuutensa eläneet ihmiset ovat myös usein jollain vaurioituneita. Normaalilla tarkoitin myös keskiverto-lapsuuden kokeneita ihmisiä.
Ok. Kertoo kyllä aika paljon sinusta jos rajaat kaikki vähän vaikeuksia elämässä kokeneet normaaliuden ulkopuolelle.
Miksi rahaa pitäsi kerryttää? Jos se jotain lohduttaa, rahani riittävät kyllä lasten vaatteisiin.
Jos vaikka jääkaappi ja auto menevät samassa kuussa rikki, niin kuinkas toimit jos ei ole rahaa ostaa uutta jääkaappia ja korjauttaa autoa? Tai jos vaikka haluaa ostaa oman kodin tai muuta vastaavaa suurempaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ei raha-asiatkaan ole usein hanskassa.
Ei suunnitella elämää, ajelehditaan vaan.
Minulla on kyllä vallan hyvin elämä hallinnassa :D.Laskut maksetaan ajallaan ja kyllä,vieläpä saan ostettua vaatteetkn lapselleni.Minua ei yt vain kiinnosta mikään säästäminen.Jos ylimääräistä jää,tehdään esim.lasten kanssa jotain extraa.Mulla on ihan tulevaisuudenhaaveet,vakiammatti ym..en nyt ymmärrä miten ajelehdin...??
ei sitä onnistumista/epäonnistumista säästöillä ja omaisuudella mitata. Olen 31v, naimisissa, 4 lapsen äiti ja elintaso on hyvä.
Olen opiskellut korkeakoulututkinnon. Ekan lapsen tehnyt opintojen loppuvaiheessa. Sitten tehnyt pienimuotoista työtä kotona (rahat menneet elämiseen ja/tai opintolainan maksuun). Ja sitten saanut vielä 3 lasta lisää (joista viimeinen oli ehkäisyn pettämisen takia). Ei ole ollut, mistä säästää tai hankkia omaisuutta. Eikä asia ole minua vaivannutkaan. Olen saanut olla läsnäoleva äiti lapsilleni, eikä mikään uraäiti, jota nähdään pari tuntia päivässä. Kaikki ajallaan ja nyt on lasten aika. Eikä maailmani kaadu, vaikka en lopulta pääsisikään kuin Siwan kassalle :)
mies kokopäivätyössä+minä kotihoitotuella ( ei töitä tiedossa, kaksi tutkintoa)
molemmat varsin ankeista ooista, kun olin lapsi kummallakin oli kaksi paitaa aina joista valita kummat laittaa ja 2-3 housuja
Ruokana usein perunaa ja ruskeaa kastiketta, myös perunavelli ja makaronivelli yleistä ruokaa.
Joka kuukausi on menot suuremmat kun tulot
että ei kai muutaman hassun tonnin puskurirahastoa voi vielä sanoa miksikään omaisuuden kerryttämiseksi. Kyllä omaisuuden kerryttämisessä puhutaan ihan eri rahatilanteesta.
Kyllä meilläkin toimeen tullaan ja äkkinäisistäkin ostoksista selvitään, mutta ei meillä mitään omaisuutta ja varallisuutta kerrytetä. Toki talo muuttuu sitä enemmän omaisuudeksi, mitä enemmän sitä saadaan pankille maksettua, mutta se riittää meille toistaiseksi.
Isä oli alkkisnarsisti ja äiti pieksetty ja alistunut nainen, Veli käytti minua seksuaalisesti hyväkseen.
Ei siinä paljon jaksanut ajatella akateemisia opintoja kun piti leipää tienata ja käydä lukio. Luin itseni sitten hoitoalalle. Rahaa ei jäänyt säästöön, koska piti opintolainaa maksaa ja en saanut halvempaa asuntoa. Lama-aikana 90-luvulla ei töitäkään aina ollut.
Rakastuin sitten duunariin, joka oli taannut yrittäjäserkulleen 90-luvulla lainan. Serkku porskuttaa tällä hetkellä hyvissä varoissa, mutta mieheni joutui maksamaan lainan pois.
Olimme tosi tiukilla, mutta pärjätty on. Omaisuutta ei ole ja rahaakaan ei sen kummemmin ole säästössä, mutta lapset on pystytty vaatettamaan ja kouluttamaan ja auttamaankin jonkin verran.
Tuosta elämänhallinnasta. Minulla oli ihan tarpeeksi työtä itseni kanssa ja leivän perässä juoksemisessa, että olisi riittänyt voimavaroja suunnitella yliopisto-opintoja tai ammatinvaihtoa. Itseäni en halunnut myydä myöskään rahasta avioliittoon vaan rakastuin duunarimieheen, joka maksoi serkkunsa velat. Serkkunsa repi siis mieheni ja meidän perheen selkänahasta itselleen uuden tulevaisuuden. Niin ja voin kuvitella. että hänen vaimonsa tällä palstalla kirjoittaa, että ei ymmärrä, miksi ihmisillä ei ole omaisuutta ja rahaa, onhan heilläkin kun osasivat kepulikonsteja.
Vaikka ei ole omaisuutta niin silti olen tyytyväinen elämääni, että olen selvinnyt hengissä isäni pahoinpitelyt ja veljeni raiskaukset ja olen tasapainossa itseni kanssa ja olen pystynyt antamaan lapsilleni hyvän lapsuuden.
mun isä on 70 v eikä sillä mitään säästöjä ole (kämppä tosin maksettu) kaikki menee, mitkä tulee.
On matkustellut paljon ja käy ulkona syömässä, elää sellaista elämää kuin haluaa.
Monella ystävälläkin välillä tiukkaa rahasta, asuminen Helsingissä on todella kallista eikä kaikki halua säästää. Käytetään rahat mieluummin matkoihin, omiin menoihin jne.
En näe tossa mitään ongelmaa.
Mulla kyllä tuttavapiirissä useampia. Ihan keskituloisia ja työsäkäyviä ihmisiä ovat. Ei vaan jää elämisen jälkeen juurikaan säästöön laitettavaa, ei minulla itsellänikään. Mutta ei kellään tietääkseni mitään kulutusluottoja yms. suuremmin ole, Ja kyllä lähes kaikilla on oma asunto (lainaa tästä tietty), auto, mökkikin eli siis omaisuutta, muttei kummempia säästöjä rahana tilillä/osakkeissa tms. Lapset saa tarvitsemansa eikä muutenkaan kituutella eikä toisaalta eletä mitenkään holtittomastikaan. Rahat vaan menee normaaliin elämiseen:)