Koulukiusatut! Oletteko nähneet kiusaajianne aikuisiällä?

löysin yhden kiusaajistani facebookista. Sillä on sama nimi kuin ennenkin. Tuli ihan huono olo ja vapisuttaa :(

Näkeekö se että katsoin sen profiilia? Löysin sen vanhojen koulukaverien kautta, se oli jonkun niiden kaverina. Tekisi mieli paiskata koiranpaskaa sen naamaan.

Ei olisi pitänyt etsiä!

Minua kiusattiin ala-asteelta yläasteelle asti. lin yhdessä välissä niinkin masentunut että yritin itsemurhaa, listasin vielä nimet ylös että keiden kaikkien takia. Koulussa en ikinä pahaa mieltäni näyttänyt, ehkä se oli osasyy miksi kiusaaminen jatkui niin pitkään.

Nyt kun aikuisina tavattiin on suurinosa heistä pyytänyt anteeksi ja kertoneet omista elämistään silloin ja voin sanoa että ei heilläkään ole helppoa ollut. Niitä muita olen aina hymyillen tervehtinyt. Ehkä se ärsyttää heitä, mutta heidänpä on ongelma. En jaksa noiden ihmisten takia pilata päivääni enää.



Nykyään olen pahimpien kiusaajien kanssa hyvissä väleissä, emmekä jauha menneestä.

On itsellenikin ollut helpompaa kun olen päästänyt sen taakan pois. Tiedän yhden tapauksen, joka jaksaa aina riitatilanteissa nostaa itsemurhayrityksensä esille, marttyyri loppuun asti.

Itse en vain voi ymmärtää miksi sitä taakkaa pitää kantaa aina mukanaan.

Itselleni se helpotti kun ajattelin että "hei, näin kävi. Olisin ihan hyvin itsekin voinut tehdä asialle jotain, mutta jatkoin silti uhrina olemista. Nyt minulla on hyvä elämä ja olen vahvempi ihminen. Miksi siis murehtisin mennyttä kun elän tätä hetkeä?"



JA tietenkin on tapauksia jotka eivät kasva henkisesti mihinkään suuntaan. Ehkä he katuvat kuolinvuoteellaan. Tiedä häntä.

(tiedän että tästä tulee "no hienoa että se on noin helppoa sinulle, mutta... tyylisiä viestejä. Ei se anteeksiantaminen ole helppoa, eikä se käynyt noin vain. Kävin usean vuoden ajan terapiassa, mutta kaikki se aika ja raha oli hyvin käytetty.)

Se oli aivan hirveää. Esimerkiksi opettaja käski muodostaa kaksi ryhmää luokassa. Pojat meni omaansa ja tämä tyttö kysyi muilta tytöiltä, voiko tulla niiden kanssa. Eivät vastanneet. Käyttäytyivät kuin tyttö olisi ilmaa. Opettaja pakotti ottamaan ryhmään, jonka jälkeen eivät edelleenkään puhuneet mitään ryhmätyössä. Tämä vain yksi esimerkki, mutta tilanne oli täysin mahdoton: tyttöä pidettiin täysin ulkopuolisena, hihiteltiin ja paneteltiin. Vinoiltiin ja pilkattiin. Jestas munkin otti silloin rinnasta kuunnella sitä itkua teiniltä.



En tänä päivänä tiedä, mikä oli syy tuohon. Tyttö on nätti ja hoikka, ei kuitenkaan "liian" kaunis. On puettu normaalisti. On sosiaalinen, mutta aika hiljainen. Osaa olla porukassa mukana, muttei tuo itseään aina esille. Ainoa syy voi olla kiltteys. On todella hyväntahtoinen ihminen, joka antaa viimeisensäkin toiselle pyydettäessä.



Onneksi ollaan saatu seurata, kuinka aikuisena pärjää hienosti. On edelleen hoikka ja nätti. Sellainen kiltti naapurintyttötyyppi, josta miehetkin tykkää mahdottomasti. On saanut paljon ystäviä, kun on tosi helposti lähestyttävä ja hauska, vaikka edelleen hiukan ujo.:)

olen nähnyt pari vuotta sitten. Ikää noin 34v molemmilla, mutta hän näytti sairaalta ja väsyneeltä eikä tuntenut minua. En voi sille mitään, mutta tuntui hyvältä vaikka en hänelle mitään suuria sairauksia elämään toivokaan.



En myöskään sunnittele muille mitään kostoa eikä he ole koko aikaa mielessäni, mutta joskus tulee ajatelleeksi, miten reagoisi, jos joutuisi nenäkkäin.

toivottavasti en näekään, ikinä enää.

tuntui että jähmetyin saatanallisen kovaksi kiveksi kun tapasin kiusaajani. mitään puhuttavaa minulla ei tuolle .... ollut.

Jos sattuisin pikkupienissä samaan baariin, niin kävisin kyllä heittämässä litsarin, juomat naamalle ja pienet perustelut perään. (Siinä vaiheessa varmaan jo portsari veisikin kovaa vauhtia kohti narikkaa :P



Tuo kusipää kiusasi minua henkisesti erittäin raskaalla kädellä, sen lisäksi mm. löi nyrkillä naamaan ja tietosanakirjalla päähän.

Jollain sairaalla tavalla minua on ilahduttanut se, että nämä raukat eivät ole kovin pitkälle elämässään päässeet...

enkä kiusaaja, ennemmin puolustaja. Mutta mitä olen nähnyt näitä tyyppejä (kumpiakin) myöhemmin, niin jännä juttu tosiaan, että kiusatut on usein samoissa kuvioissa, samassa pienessä kylässä, pikku hanttihommissaan, itseään nuoremmassa seurassa, samaan jämähtäneenä... Kun taas kiusatut ovat mahtavan usein päässeet irti kaikesta, tietysti hyvästä syystä halunneet pois niistä ympyröistä ja opiskelemaan jonnekin ihan muualle, tajunneet oman ihmisarvonsa, opiskelleet paljon, päätyneet seurustelemaan ja saaneet lapsia, suorastaan kukoistavat! :)

tajunneet oman ihmisarvonsa, opiskelleet paljon, päätyneet seurustelemaan ja saaneet lapsia, suorastaan kukoistavat! :)

että pitää saada lapsia että elämä kukostaisi...

Minulla menee hyvin ja en toivo että heilläkään menee huonosti.

mutten katsonut edes silmiin vaan kohtelin häntä kuin ilmaa. En ole enää vihainen, mutta en kyllä haluisi olla missään tekemissäkään kyseisten ihmisten kanssa.

Päätin ottaa fiksun ja mukavan (=aikuisiahan tässä jo ollaan..) lähestymistavan. Kiusaaja välttelee minkä pystyy ja hiippailee aina läskiniska kyyryssä pois paikalta kun mahdollista.



Päätin, että en anna hänen pilata päivääni. On ollut mukavaa huomata että hän on samanlainen veltto tapaus, mitä oli silloinkin kun jaksoi levitellä musta perättömiä juttuja jotka sain selville muuta kautta.



Oi niitä aikoja, silloin teininä kirpaisi todenteolla ja olin liian nynny tekemään asialle mitään. Nyt kun olen aikuinen, on mulle ihan sama mitä hän puhuu. Näköjään hän kärsii itse elämässään ihan tarpeeksi. Mun ei tarvi muuta kuin hymyillä..



:)

joskus parikymppisenä törmäsi baarissa pariin ja ettekä usko , mutta samanlainen haukkuminen, arvostelu ja nälviminen jatkui!Aika lapsellisia.Nyt kymmenen vuotta myöhemmin olen törmännyt muutamiin, mutta en edes katso heihin.Mulle tulee jotenkin ihan kauhea viha heitä kohtaan, sillä koulukiusaamisen seuraukset kantavat läpi elämäni.



Muutenkin ärsyttää törmätä johonkin vanhoinin kouluaikasiin ihmisiin.Eräskin tänä kesänä ihan tohkeissaa puhu luokkakokouksen järjestämisestä ja pyys puhelinnumeroa.Numeron annoin, kun en kahdannut olla antamattakaan, mutta en aijo viesteihin/puheluihin vastata enkä todellakaan osallisu mihinkään luokkakokoukseen.



Olen onnellinen kun peruskolu loppui ja pääsin kiusaajista eroon.Heidän takia en mennyt edes lukioon, kun en enää 9 vuoden kiusaamisen jälkeen jaksannut katsoa heitä.Fb:hen olen laittanut heidät estolistalle, sillä en halua heidän tietävän minusta mitään, enkä minä heistä.



Paha saa palkkansa...niin nämä minunkin kiusaajat.Aika monella on vanhemmat eronneet tai perheenjäseniä kuollut traagisissa onnettomuuksissa...surullista sinäänsä, mutta oikein heille.....

Jonkunalainen sivusta seuraaja, joskus puolustin, joskus olin kiusan teossa mukana. Olin muutama vuosi sitten mukana järjestämässä sen aikaista luokkatapaamista, ja ottaessani yhteyttä luokan kiusattuihin, sain yhdeltä pitkän kirjeen, jossa tämä ihminen kertoi kokemuksistaan kouluajasta, ja siitä, miten ne kokemukset häneen vaikuttavat vielä tänäkin päivänä. Aikaa kulunut 15 vuotta. Hän kertoi, etten ollut pahin, mutta hän ei uskalla tai halua tulla paikalle, koska pelkää kohtaavansa näitä pahimpia kiusaajia. Kerroin vastauksessani, ettei niitä pahimpia kiusaajia edes ole tulossa, koska osa istuu linnassa toiset asuu kadulla narkkareina. Houkuttelin kiusatun paikalle, ja lopulta meillä oli tosi kiva ilta, entiset kuppikunnat sekottui ja aamuyöhön asti juhlittiin. Kiusattu oli varmasti päässyt osasta sen aikaisesta ahdistuksestaa eroon, koska me kaikki oltiin aikuisia ja mukavia toisillemme. Anteeksi pyydettiin puolin ja toisin.

pari kk sitten törmäsin pizzeriassa yhteen poikaan joka aina haukkui ja nälvi koulussa koko peruskoulun. Olin ujo ja lihava ja omasin huonon itsetunnon silloin. Nyt laihtunut ja itsetunto on kohonnut, mutta ton tyypin näkeminen lannisti moneksi päiväksi, tuntu että kaikki vaan palas takas ja tunsin kamalaa häpeää monta päivää... Tää tyyppi lisäs mut facebookkiinkin. Juu kiitti ei.

Tuli halaamaan ja huusi kavereilleen että tässä on xxx mun koulukaveri. Olin ihan pihalla, mun 3-vuotinen helvetti(ylä-aste)ja esittelee mua koulu"kaverinaan". Lipesin tilanteesta äkkiä ja ajattelin että hyvää loppuelämää sulle. En tuntenut vihaa, mutten todellakaan halua mitään tekemistä hänen tai muiden kiusaajieni kanssa.

ei herättänyt tunteita. He ovat aikuisia nyt niin kuin minäkin. Eräs sanoi jotain ystävällistä,luulen että katui ja oli pahoillaan...

katseet kohdanneet joten kumpikin tiennyt kuka toinen on. Ei ollut kummallakaan tarvetta minkäänlaiseen kommunikointiin.

jotain vuosia sitten näin yhen pojan, joka aina haukkui minua, koko ajan keksi jotain huonoa minussa, kovaan ääneen morkkasi yms..Nyt aikuisena hän siivosi roskiksia juna-asemalla. Kieltämättä oli pokassa pitelemistä! ;)



Toinen, tyttö, joka aina kuvitteli olevansa kaunein ja paras, "suosittu", käänsi monet minua vastaan, haukkui vaatteitani, haukkui läskiksi (en ollut), hyviä numeroitani kokeista yms, on nyt 30v. ihan 50v näköinen, yhtä pyöreä kuin pitkäkin! Ihan oikeasti järkytyin kun tajusin, että se on todellaki hän!