Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Koulukiusatut! Oletteko nähneet kiusaajianne aikuisiällä?
02.09.2010 |
Livenä tai vaikka facebookissa? Muistatteko vielä kiusaajien nimet? Minä en ole nähnyt ja jotenkin pelottaa, jos vaikka näen heitä joskus. Facebookissa en uskalla etsiä, puhkean varmaan itkuun jos löydän heidät sieltä. Toisaalta tekisi kyllä mieli sanoa heille että he pilasivat lapsuuteni, mutta en ole sanavalmis ja he saisivat minut varmaan taas itkemään. Luulen, että joku näistä ilkeistä av-mammoista voi olla hyvinkin entinen koulukiusaaja.
Kommentit (83)
ja facebookissa jopa muutama "ystävänäni". ei ne sitä enää muista, heistä se kuului lapsuuteen. heidän elämänsä meni eteenpäin. minun ei.
nyt jotenkin yli päässyt niin hynin kun nyt voi, eihän siitä koskaan kokonaan pääse yli eikä ympäri että lapsuus-nuoruus pilattu, samalla aikuisuus muuttui hyvin haasteelliseksi, koska piti vakuuttaa itselleen että kelpaa vaikka silloin oli hyljeksitty ihan mitättömistä syistä.
tsemppiä vaan kaikille kiusatuille. tärkeintä on tajuta etti syy ollut meissä viattomissa vaan ihan muualla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja muutama on "kaverinakin" fb:ssä. ja arvatkaa vaan meneekö meikäläisellä tällä hetkellä hyvin verrattuna niihin. :) Kyllä vain! Tuntuu, mitä fb:n päivityksiä lueskelee niin heillä ei ole elämässään mitään sisältöä, eivätkä ole edenneet suuntaan tai toiseen. Mä annan anteeksi kiusaajilleni, en kanna mitään kaunaa. Mua tämä tilanne on vahvistanut ja olen erittäin ylpeä itsestäni, löytyy ihana mies, "maailman" ihanin muksu, koti, varma työpaikka. Pääasia on, että mulla on rakastavainen perhe ja asiat on hyvin! Niille ketä on kiusattu, älkää antako sen lannistaa tulevaisuuttanne. Olkaa vahvoja, näyttäkää niille kiusaajille, että kaikesta huolimatta pärjäätte elämässä ja kohtaatte haasteenne ylpeydellä!
Minullakin on pari entistä kiusaajaa fb-kaverina. Oikeassa elämässä en heitä halua tavata,mutta fb:ssä menevät muiden mukana.
Pakko myöntää, että tunnen vahingoniloa kun nämä elävät vielä nelikymppisinä teini-ikää ja vasta aloittelevat aikuis-elämää. Laittavat sivuilleen itse ottamiaan pussauskuvia itsestään ja 'uudesta poikaystävästään'.
Työkuviotkin heillä on sillä tasolla, että joko hakevat työharjoittelupaikkaa tai ovat työharjoittelussa.
Haaveilevat siitä, että joskus pääsisivät ulkomaanmatkalle, kun vaan olis rahaa ö.ö
Näille 'kavereille' on oikein kiva kertoa fb:ssa kuinka 'olipa ihana tulla kotiin töistä kun tänään oli taas siivooja käynyt'. Ja tietysti laitan sivuilleni matkakuvia kaikilta matkoiltamme ;)
epäilyttämään, että mä olen saattanut olla kiusaaja :/
Olin nuorena todella kamala päällepäsmäri ja suorapuheinen ja toisalta hirveä hikipinko. Olen varmasti ollut tosi ahdistavaa seuraan ja loukannutkin monia.
Mulla on kyllä aika paljon vielä samoja kavereita kuin yläasteella/lukiossa, mutta silti. :(
Olisinpa ollut vähän vähemmän mustavalkoinen ja ehdoton.
Miten joka toisen entiset kiusaajat ovat narkkareita tai alkoholisteja nykyään.
Mutta ehkä se tuo teille jotain mielenrauhaa ajatella että kaikilla niillä kiusaajilla menee huonosti, karma kostaa siitä että kiusasivat teitä.
Niitähän on. Ja paljon. Joka paikkakunnalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toisen kanssa asutaan samassa taloyhtiössä ja ollaan facessa kavereina. Toisen olen nähnyt aina sillointällöin jossain, ei ole tuntevinaankaan. Yhteinen luokkakaveri oli jutellut sen kanssa, tää mun kiusaaja ei muka muistanut kuka mä olen? paskaa jauhoi, ihan varmaan muistaa, oltiin monta vuotta samalla luokalla ja asuttiin vierekkäisillä pihoilla.
Alkoholisoitumista siihen malliin, että kohta kuolo korjaa. Osalla linnakierre. Mukana kiusaamassa oli myös ns. "kunnon poikia", joista yhden tiedän nyt vanhempana olleen vuosikaudet ihastunut minuun.
Menneisyys ei tee kipeää, enkä muistele katkeruudella tapahtunutta. Minua kiusattiin ulkonäön takia, vaikka en ollut ruma. Enkä ole edelleenkään. Ainoana luokan tytöistä jatkoin yliopistoon ja olen tänä päivänä tyytyväinen elämääni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä tyttö tuli ravintolassa vastaan ja oli huomattavan ylipainoinen, avoimesti lesbo ja kalju.
oltiin parhaita kavereita ennen kuin hän alkoi 13 vuotiaana kiusaamaan mua ja jätti minut totaalisen ulkopuoliseksi kaikesta.
Ikinä en pysty unohtamaan, mutta jälkeenpäin olen miettinyt miksi?
On kuulemma työpaikkansa vmäisin mies, mutta ei edelleenkään tunnista itseään vaikeaksi ihmistyypiksi. Hänen julmuutensa kouluaikoina oli jotenkin poikkeuksellisen taitavaa, hän tuntui jo lapsena oppineen kuinka saada herkältä ihmiseltä koko minäkuva sirpaleiksi. Hänen keksimiensä, ulkonäkööni liittyvien loukkaustensa vuoksi monta vuotta elämästäni meni pilalle.
Hän on nykyisin erittäin korkeasti koulutettu ja erittäin hyvässä asemassa ja halveksii suurinta osaa matalampiin yhteiskuntaluokkiin kuuluvista ihmisistä. Innokas kokoomuslainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minua kiusattiin ala-asteen pari viimeistä vuotta. Viimeinen vuosi oli kamala, ja olin lähes koko vuoden ypöyksin koko 18-päisen luokan syrjiessä minua. "Jee". Kaikki eivät olleet kimpussani niin pahasti, mutta toisaalta kukaan ei puolustanutkaan.
Nyt olemme järjestämässä luokkakokousta ensi keväälle, ja itse asiassa olen järjestelyissä mukana. En tiedä, olenko täysi idiotti suostuessani tällaiseen. En pelkää kiusaajieni tapaamista, koska koen päässeeni traumoista yli. Vuodet kiusattuna olivat vaikeita, mutta myöhemmin elämä on antanut paljon takaisin.
Pahimmat kiusaajani eivät edes ole tulossa tapaamiseen. On itserakasta sanoa näin, mutta minulla menee ihan hyvin moneen kiusaajaani verrattuna. Osa on ihan oikeasti narkkareita ja ojanpohjalla asuvia juoppoja - yks kuoli 18-vuotiaana huumeisiin. Joukossa on myös kaksi teiniäitiä, joista ensimmäinen sai lapsen 13 vuoden kypsässä iässä. Luokaltamme on neljä ihmistä minun lisäkseni käynyt lukion.
Minulla on ylempi korkeakoulututkinto, hyvä työpaikka, perhe ja mielekäs elämä. Koen kiusaamisen vahvistaneen minua ja antaneen mielettömän halun näyttää minua haukkuneille.
ja yllättäen hän tuli hakemaan minua tanssimaan ja kehui kauniiksi, no arvatkaapa vaan lähdinkö.. Kouluaikoina samainen poika haukkui minua aina lehmäksi, huoraksi ja rautasuuksi hammasrautojeni takia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jonkunalainen sivusta seuraaja, joskus puolustin, joskus olin kiusan teossa mukana. Olin muutama vuosi sitten mukana järjestämässä sen aikaista luokkatapaamista, ja ottaessani yhteyttä luokan kiusattuihin, sain yhdeltä pitkän kirjeen, jossa tämä ihminen kertoi kokemuksistaan kouluajasta, ja siitä, miten ne kokemukset häneen vaikuttavat vielä tänäkin päivänä. Aikaa kulunut 15 vuotta. Hän kertoi, etten ollut pahin, mutta hän ei uskalla tai halua tulla paikalle, koska pelkää kohtaavansa näitä pahimpia kiusaajia. Kerroin vastauksessani, ettei niitä pahimpia kiusaajia edes ole tulossa, koska osa istuu linnassa toiset asuu kadulla narkkareina. Houkuttelin kiusatun paikalle, ja lopulta meillä oli tosi kiva ilta, entiset kuppikunnat sekottui ja aamuyöhön asti juhlittiin. Kiusattu oli varmasti päässyt osasta sen aikaisesta ahdistuksestaa eroon, koska me kaikki oltiin aikuisia ja mukavia toisillemme. Anteeksi pyydettiin puolin ja toisin.
Jollain sairaalla tavalla minua on ilahduttanut se, että nämä raukat eivät ole kovin pitkälle elämässään päässeet...
Jotenkin hieno hetki tosiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
enkä usko että saankaan mikäli he ovat samanlaisia kui silloin.
Kiinnostaisi kyllä tietää palstaileeko täällä Espoon Mainingin koulun kiusaajia 90-luvulta...?
Minua kiusattiin yläasteikäisenä. Jos silloin olisin heilunut nyrkkipystyssä olis mua pidetty ihan friikkinä. Mua ei oikeastaan haukuttu eikä nimitelty mistään, olin hoikka ja nätti joten ei kai ollut mitään mihin tarttua. Mutta kukaan ei halunnut olla mun kaveri. Olin aina viimeinen joka valittiin pariksi. Minua ei kutsuttu mihinkään bileisiin eikä ylipäänsä mihinkään koulun ulkopuolella. Onneksi oli muitakin kavereita kun luokkakaverit. Mutta se oli henkistä piinaa olla kaikki päivät niin yksin.
En ole koskaan suostunut kiusattavaksi.Ala-asteella mua yritettiin kiusata ja sitä vastaan suhtauduin kylmyydellä. Yläasteen kiusaamisyritykseen suhtauduin menemällä naama kiinni kiusaajan naamaan kysymään "NIIN ETTÄ MITÄ SANOITKAAN..." Eipä tullut sen jälkeen, vaikka kiusasi todella järjestelmällisesti useita muita.
Kyllä saisi pistää kunnolla turpaan vaikka lasta jos multa kysytään, kun kiusaamaan alkaa. Se on niin luuserihommaa ja jotenkin tajusin sen jo lapsena etten voi pelätä jotakuta niin luuseria.
Hienoa jos näette entisiä kiusaajianne miten luusereita ovat nykyään (vaikka ovat aina olleet, mutta ehkei se koulussa tuntunut siltä)
ne voi olla ihan samanlaisia äitejä kuin tekin, niillä on vain typerä menneisyys.
Yksi jätkä kiusasi minua usein koulumatkalla joskus ala-asteen ekalla ja tokalla luokalla, oli tosi inhottavaa...räkättämisen lisäksi kävi mokoma perkele ihan käsiksikin muutaman kerran. No, näin nyt muutama vuosi takaperin tään sällin ja voi että olin vahingoniloinen! Jätkä on nykyisin jumalaton läski..muahahahaa! Toinen säälittävä kiusaaja oli tyttö yläasteella, uhitteli hakkaavansa mut yms..onneks ei kuitenkaan koskaan tehny muuta kun aukoi vaan päätänsä mulle. No, tää likka on nykyisin kaupan kassana ja (vahingon)ilokseni huomasin että sillä kasvaa tuhdit viikset...muahahahaaa!!
Mitä tähän voi lisätä? Noita kahta paska-aivoa on elämä kohdellut hellästi..muahahaa!!
alkaisin varmaan vainoamaan kiusaajia jos sellaisia olisi ollut.
Jaksaisin kyllä tehdä heidän elämästään helvetin vuosikausiksi, ei mitää epäilystä.
alkaisin varmaan vainoamaan kiusaajia jos sellaisia olisi ollut.
Jaksaisin kyllä tehdä heidän elämästään helvetin vuosikausiksi, ei mitää epäilystä.
en viitsi kertoa tässä tarkemmin mutta olen miettinyt jo vaikka mitä kamalia toimia. he pilasivat nuoruusvuoteni.
Alue: Aihe vapaa
Varsinkin kun sattuvat olemaan samalla työmaalla. Minä olen omat tilini menneisyyden kanssa siltä osin tehnyt selväksi. Viimeksi viime viikolla istuin samassa pöydässä entisen kiusaajan kanssa...Kun ei hän silmiin pysty katsomaan.