Ei mahdu mun moraalikäsityksiin, että joku myy

annan ne eteenpäin.. yhdelle ystävälle annan kans vaatteita, hän aina maksaa postikulut, mut en mä mitenkään mar4kkinoi, annan sille joka voisi tarvita, ja parhaimmat pidän itse sekä myös omat ostamani.

esikoiseni oli koko suvun esikoinen. Kierrätin vaatteet siskoilleni, josta niitä on kierrätetty meidän suvussa. Mutta kun nyt saan kuopuksen, mitään vaatteita ei enää löydykään. Kaikki vaatteet ovat palautuneet siskolleni, joka kehui saaneensa myydessään niistä hyvä rahat.

Sukuni on tietenkin kiitellyt siskoani, joka "jalomielisyydessään" on jakanut ns omansa kiertoon, palautusta vasten tietenkin.

Kiukuttaa, koska jouduimme rahattomina ostamaan esikoisellemme kaiken uutena ja nyt joudumme ostamaan myös kolmannelle.

Siis kannattaa antaa vain siten että ei oleta ollenkaan mitään niiden jatkosta...

Olkaa antamatta jos alatte vinkua vaatteittenne perään! Kukaan ei pakota antamaan.



Jos jonkun pitäisi vuosia hautoa jotain suvussa pyöriviä vaatteita jos joku sattuu saamaan vielä joskus toisen, on se kyllä ihmeellistä!

Ensi vastaat näin:

En tarkoita nyt jotain yksittäistä vaatetta, vaan siis tosiaan lähes koko lapsen vaatekertaa vauvasta kouluikään asti. Olen aina vienyt pieneksi tulleita kassikaupalla tuohon perheeseen ja he ovat käyttäneet lähes yksistään niitä antamiani. Jotenkin oletin, että antaisivat ne samalla tavalla eteenpäin.

ja sitten näin:

että em perheenäiti myy osan vaatteista suoraan käyttämättä omilla lapsillaan.

Älä hyvä ihminen anna mitään jos se jää noin paljon harmittamaan! Ei tuo ole kun oman kruunun kiillottamista! Jos hyvästä sydämestä lahjoitat toiselle jotakin, niin et taatusti enää itke sen perään, eikö? Oletko oikein laskenut kerrat kuinka montaa kertaa mitäkin vaatetta on käytetty ja kuinka paljon tuo "ystäväsi" nettosi antamistasi vaatteista? En mä käsitä, että jollakin on niin vähän sisältöä elämässään että ehtii moisia edes seurata?:O

Itse annan lasteni pienet vaatteet eteenpäin ja kun olen ne antanut niin en todellakaan enää seuraa mitä niille sen jälkeen tapahtuu, mutta minulla onkin muutakin sisältöä elämässäni kuin vain vahtia LAHJOITTAMIANI tavaroita/vaatteita!:D Kyllä voi ihmiset tehdä elämänsä vaikeeksi kun täytyy pitää kirjaa mitä entiselle omaisuudelleenkin tapahtuu:D Eikö ne nyt todellakin ole VAIN vaatteita ei elämää suurempia asioita?!

Ensi vastaat näin:

En tarkoita nyt jotain yksittäistä vaatetta, vaan siis tosiaan lähes koko lapsen vaatekertaa vauvasta kouluikään asti. Olen aina vienyt pieneksi tulleita kassikaupalla tuohon perheeseen ja he ovat käyttäneet lähes yksistään niitä antamiani. Jotenkin oletin, että antaisivat ne samalla tavalla eteenpäin.

ja sitten näin:

että em perheenäiti myy osan vaatteista suoraan käyttämättä omilla lapsillaan.

Älä hyvä ihminen anna mitään jos se jää noin paljon harmittamaan! Ei tuo ole kun oman kruunun kiillottamista! Jos hyvästä sydämestä lahjoitat toiselle jotakin, niin et taatusti enää itke sen perään, eikö? Oletko oikein laskenut kerrat kuinka montaa kertaa mitäkin vaatetta on käytetty ja kuinka paljon tuo "ystäväsi" nettosi antamistasi vaatteista? En mä käsitä, että jollakin on niin vähän sisältöä elämässään että ehtii moisia edes seurata?:O

Itse annan lasteni pienet vaatteet eteenpäin ja kun olen ne antanut niin en todellakaan enää seuraa mitä niille sen jälkeen tapahtuu, mutta minulla onkin muutakin sisältöä elämässäni kuin vain vahtia LAHJOITTAMIANI tavaroita/vaatteita!:D Kyllä voi ihmiset tehdä elämänsä vaikeeksi kun täytyy pitää kirjaa mitä entiselle omaisuudelleenkin tapahtuu:D Eikö ne nyt todellakin ole VAIN vaatteita ei elämää suurempia asioita?!

Hyvin sanottu!

ja sitten väittää sen olevan ihan normaalia. Siis ymmärrän ihan täysin, jos on rahasta tiukkaa eikä vaatteiden antaja ole erikseen myyntiä kieltänyt. Eikä ensisijaisesti pyri saamaan itselleen voittoa.



Mutta en IKINÄ itse KEHTAISI myydä saamiani vaatteita eteenpäin! Jos erikseen sanottaisiin, että myy vaan. Mutta myydä kassikaupalla lahjaksi saatua tavaraa ja vetää itse hyöty. Ja ei, en kyylää mitä vaatteilleni tapahtuu. En jaksa. Mutta väärin se on silti, vaikken siitä tietäisi.