Ei mahdu mun moraalikäsityksiin, että joku myy

Nimenomaan tuo, että jotkut eivät pidä sitä mukavana harrastuksena tai yleensäkään vaivan arvoisena, että myisivät käytettyjä tavaroita tai vaatteita ja saisivat siitä yleensä aika pieniä summia kappaleelta. On helpompi antaa pois. Toiset taas ovat todella tarkkoja joka eurosta ja toisille se tarkkuus on elinehto. Onko siis silloinkin väärin myydä eteenpäin ilmaiseksi saatua, jos itselle se on elinehto ja antajalle oli aikanaan tärkeintä päästä eroon ja oli iloinen siitä, että joku otti vastaan ja käyttöön, eikä tarvinnut roskiin laittaa käyttökelpoista? Minusta on ainakin kiva, että on paikkoja niinkuin Fida-kirpputorit ja Spr:n kirppikset, jotka ottavat tavaraa vastaan ja kiittävät lahjoituksesta vielä. Vien niihin tavaraa, jota en jaksa ruveta myymään ja olen iloinen, että käyttökelpoinen ei mene roskiin vaan joku voi vielä käyttää eikä sen tarvitse ostaa kyseistä asiaa uutena. Osan tavarasta myyn, sellaisen, minkä koen tärkeäksi myydä, mistä saan mielestäni sopivan summan rahaa. Jotkut tavarat annan ilmaiseksi läheisille, mutta ulkopuolisille en antaisi, vaan myisin. Myös on käynyt niin, että olen saanut tavaraa ilmaiseksi ja käytön jälkeen myynyt kirpparilla, mutta olen myös tarjonnut myymällä saamia rahoja alkuperäiselle tavaran antajalle. Ei ole kelvannut. Jos ei kelpaa, niin pitäisikö sillä rahalla pyyhkiä alaselkä?

myis sen samantien. Kun annan sen vaatteen niin se ei ole enä minun vaan kaverin. Ihmeen kateellista porukkaa täällä, kun pitää marista käytetyn vaatteen myynnistä ja itkeä jos toinen saa siitä vähän rahaa. Ei se raha ole teiltä pois kun kerran olette vaatteen pois antaneet. Älkää antako mitään ilmaiseksi, jos sitä pitää noin kadehtia myöhemmin. Oikeasti hyväntahtoinen ihminen ei noin toimi kuin te. Siitä vaatteesta saaduilla rahoilla voi oikeasti olla sille kaverille iso hyöty, jolloin olette tehneet tuplasti hyvän työn, säästö kun ei tarvi ostaa vaatetta ja saatu tulo.

Tavara ei ole enää minun joten ihan sama mitä sillä tekee. MInä annan ne eteenpäin ihan hyvässä tarkoituksessa ja jos tämä sama ihminen saa niistä rahaa niin ompa kamalaa! Ei ole minulta pois millään tavalla, voisinhan myydä ne itsekin (mutta en viitsi, siksi annan)

myis sen samantien. Kun annan sen vaatteen niin se ei ole enä minun vaan kaverin. Ihmeen kateellista porukkaa täällä, kun pitää marista käytetyn vaatteen myynnistä ja itkeä jos toinen saa siitä vähän rahaa. Ei se raha ole teiltä pois kun kerran olette vaatteen pois antaneet. Älkää antako mitään ilmaiseksi, jos sitä pitää noin kadehtia myöhemmin. Oikeasti hyväntahtoinen ihminen ei noin toimi kuin te. Siitä vaatteesta saaduilla rahoilla voi oikeasti olla sille kaverille iso hyöty, jolloin olette tehneet tuplasti hyvän työn, säästö kun ei tarvi ostaa vaatetta ja saatu tulo.

myis sen samantien. Kun annan sen vaatteen niin se ei ole enä minun vaan kaverin. Ihmeen kateellista porukkaa täällä, kun pitää marista käytetyn vaatteen myynnistä ja itkeä jos toinen saa siitä vähän rahaa. Ei se raha ole teiltä pois kun kerran olette vaatteen pois antaneet. Älkää antako mitään ilmaiseksi, jos sitä pitää noin kadehtia myöhemmin. Oikeasti hyväntahtoinen ihminen ei noin toimi kuin te. Siitä vaatteesta saaduilla rahoilla voi oikeasti olla sille kaverille iso hyöty, jolloin olette tehneet tuplasti hyvän työn, säästö kun ei tarvi ostaa vaatetta ja saatu tulo.

Tavara ei ole enää minun joten ihan sama mitä sillä tekee. MInä annan ne eteenpäin ihan hyvässä tarkoituksessa ja jos tämä sama ihminen saa niistä rahaa niin ompa kamalaa! Ei ole minulta pois millään tavalla, voisinhan myydä ne itsekin (mutta en viitsi, siksi annan)

Empatiakyvytön en ole, kaukana siitä! Saatan myydä saamiani vaatteita, eikä mua myöskään haittaa, vaikka mun eteenpäin _lahjoittamiani_ vaatteita seuraava myisi eteenpäin.

Kun saat ilamiseksi vanhemmiltasi perintötalon (no perintöveron maksat) niin annatko senkin jollekin tarvitsevalle ilmaiseksi?



Äitiyspakkaus ei ole ilmainen vaan se maksetaan verovaroista! Tuo ei meinaa millään mennä kaaliin monella.

Jos mä tiedän että joku myy niitä vaatteita, niin en anna enää ja pidän ihan moukkana kyseistä tyyppiä.

annan ne tietenkin eteenpäin myös ilmaiseksi. Minusta tämä on ihan itsestäänselvää.

Miten voi muistaa, mikä nimenomainen vaatekappale on itse ostettu ja mikä saatu? Miksi juuri se saatu pitää myös antaa ilmaiseksi, miksei sitä voi liittää vaikka johonkin myytävään pakettiin? Kukaan ei kuitenkaan jokaista vaatettaan saa myytyä, mä luulen, joten eiköhän maailman tasapaino pysy yllä, kun aina osa lähtee kiertoon, osa myyntiin.

Minun kaveri piirissä ei ole syntynyt viimeaikoina tyttöjä. Niin laitan myyntiin enkä kaapin pohjalle odottamaan, jos tulis tyttöjä.

ja hän ihan tietoisesti myi eteenpäin ja kertoi minulle. minusta se oli ihan älyttömän hyvä juttu, hän on yh ja pienet tulot, tarpeeseen tuni nekin rahat.

Jos mä tiedän että joku myy niitä vaatteita, niin en anna enää ja pidän ihan moukkana kyseistä tyyppiä.

Aivan samaa mieltä!!

hieman moukkamaisena. Varsinkin kun yleensä nämä myyjät niin hanakasti haluavat kaiken ilmaiseksi ensin. Yksikin lähes tuntematon nainen puistossa kärttää multa jatkuvasti vanhoja vaatteita, ja kertoo ihan että myy eteenpäin. Mulle tulee myötähäpeä sen íhmisen puolesta.

itse lapsillaan käytettyään myy esimerkiksi kirpparilla, niin se on musta ihan ok. Mutta tiedän tapauksen, jossa ilmaiseksi saatu tavara laitettiin vielä samana päivänä huuto.nettiin. Sitä pidän itse erittäin arveluttavana. Kateutta se ei ole!

en kehtaa etes myydä vanhoja vaatteita, minusta se on niin noloa. "Hei olen rutiköyhä, mul on nälkä, ostathan multa tämän nahkarotsin satasella." ;)



Vien vanhat vaatteet punaselleristille tai annan kamuille jos heille kelpaa.

saammekin paljon niitä. Siskoni on töissä lasten vaatteita maahantuovassa yrityksessä. Mutta en itse juurikaan anna ilmaiseksi eteenpäin, juuri tällaisen asian takia. Joko myyn hyvin edulliseen hintaan tai sitten lahjoitan esim. Fidalle.

ostetaan joko tupakkaa tai lisää lastenvaatteita.

Vaan siitä simppelistä asiasta, että jos saan jotain ilmaiseksi toisen hyvän tahdon ja auttamisen ansiosta, en halua hyötyä siitä sen enempää. Vaan annan hyvän kiertää ja annan eteenpäin samat vaatteet ilmaiseksi sitten, kun en enää niitä itse lapselleni tarvitse.



Tuntuu siis aika ahneelta, jos joku myy ilmaiseksi saamansa tavaran. Ikään kuin siinä ei olisi tarpeeksi, että on saanut ne käyttöönsä ilmaiseksi.



Eri juttu, jos lahjoittaja sanoo, että myy ne sitten, kun et enää tarvitse.

Vaan siitä simppelistä asiasta, että jos saan jotain ilmaiseksi toisen hyvän tahdon ja auttamisen ansiosta, en halua hyötyä siitä sen enempää. Vaan annan hyvän kiertää ja annan eteenpäin samat vaatteet ilmaiseksi sitten, kun en enää niitä itse lapselleni tarvitse. Tuntuu siis aika ahneelta, jos joku myy ilmaiseksi saamansa tavaran. Ikään kuin siinä ei olisi tarpeeksi, että on saanut ne käyttöönsä ilmaiseksi. Eri juttu, jos lahjoittaja sanoo, että myy ne sitten, kun et enää tarvitse.

että tässä kinastelee nyt kaksi kuppikuntaa.



On ryhmä A, joka haluaa antaa itsestään hyvin julkikorean kuvan - me tässä hyvää hyvyttämme (korostaen) haluamme antaa eteenpäin vaatteita, olkaa hyvät ystävät rakkaat, näin jaloja me olemme. 0:) Mutta ANS OLLA JOS MENET MYYMÄÄN, olet silmissäni ikuisesti moukka enkä ikinä ikinä enää anna sulle yhtään mitään! >:( Tunnetaan myötähäpeää eikä ollenkaan ymmärretä sellaisia ihmisiä, jotka toisten lahjoittamista vaatteista kehtaavat rahaa ottaa ("harmi etten itse tajunnut ottaa tältä tyypiltä"???)! Tasan juuri se vaatekappale pitää ANTAA eteenpäin, vaikka kaikki muut vaatteet (omat) myisikin eteenpäin. Muuten olet auttamatta leimattu moukaksi, mitenkään riippumatta omasta elämäntilanteestasi, siis vaikka oikeasti kiitollisena otat vaatteen vastaan ja tarpeeseen, mutta vaikka oma rahatilanne olisi heikko, niin et todellakaan saa hyötyä tämän julkikorean kustannuksella, jolla jotenkin kummasti on oikeus sanella edelleen, miten vaatteet pistetään jakoon. Piste.



Sitten on ryhmä B, joka ei suhtaudu asiaan samalla intohimolla. Jos annetaan, ottavat vaatteita vastaan, mutta ei ole sitten niin väliä, myydäänkö ne vai annetaanko, vähän molempia. Osa saatetaan myydä, jos ei vaikka ole tuttuja pienempiä lapsia, osa saatetaan heittää kirpparille tai annetaan niille tutuille. Tämä porukka ei myöskään tunnu järkyttyvän siitä, jos lahjoittamiaan vaatteita seuraava omistaja vaikka myykin - hyvä kiertoon tavalla tai toisella, mitä sitten vaikka joku pari euroa tienaisikin omista vanhoista vaatteista, pääasia että eroon pääsee. Olisihan ne itsekin voinut myydä, jos olisi jaksanut nähdä vaivaa... :)



Toinen tekee numeron sädekehästään, toinen sit ei niinkään...

sen takia että saa itse ne myytyä, on moraalisesti väärin, MUTTA esim. ap:n tapauksessa tuo vaatteiden saaja on vaatteet omillaan käyttänyt ja nyt kun ne eivät enää heille mahdu niin myy ne. En siis tajua että mitää pahaa siinä on?



Ap ei kannata antaa vaatteita ilmaiseksi jos se kerran jää ikuisiksi ajoiksi kaivelemaan! Voithan aina itsekin myydä ne, vai etkö viitsi nähdä sitä vaivaa mikä siitä tulee?



Itse annan PALJON vaatteita niin siskolleni kuin kavereillekin ja olen aina sanonut kaikille että HE saavat ihan itse päättää mitä vaatteilla/tavaroilla tekevät eli käyttävätkö itse, antavatkos eteenpäin vaiko myyvät!! Ei ne enää ole minun sen jälkeen kun olen ne pois antanut!! En IKINÄ kehtaisi vaatia , että toisen täytyy toimia tietyllä tavalla minulta saamiensa vaatteiden/tavaroiden suhteen!:) SE jos jokin on omaa moraalikäsitystäni vastaan! Älkää ihmeessä ANTAKO mitään, jos ette voi tehdäö sitä sydämestänne!! Minusta on vain ihana että voin olla avuksi ja jos toinen vielä hyötyy asiasta joskus rahallisestikin, niin kahta parempi!!

joka ei soita mistään muusta syystä kuin kysyäkseen saisiko jonkun tietyn poikani vaatteen omalleen kun se jää pieneksi. Kyse yleensä esim. molon haalareista tms. Ei ole koskaan tarjonnut rahaa ja tiedän myyvän tavarat eteenpäin kun omansa on käyttänyt. En anna enää, en vastaa edes puhelimeen tai vahingossakaan soita.



Tämä tuttu on muutaman kerran pyytänyt minua katsomaan, josko meidän pojalle kerlpaisi hänen vanhemman poikansa vaatteet. Yhden kerran menin ja valitsin kasasta pari kivaa zaran ja h&m:n halpisvaatetta, ja tutta sain "15 euroa, olisko se liikaa". Maksoin, mutta enpä ole sitten enää mennyt katsomaan, josko siellä meidänkin pojalle jotain olisi.



Kaikkein hauskinta oli, kun pyysin tiettyä villatakkia takaisin, koska halusin säästää se. Tuttu oli antanut/myynyt sen eteenpäin kun "tiesi etten oikeasti tarvitse vaikka sitä takaisin pyysinkin".



Kun vielä jätti minulta "ostamansa" kalliin käsilaukun (Lumi accessories) maksamatta, jätin yhteydenpidon kokonaan. Tuttu siis soitti ovikelloa (oli silloin seinänaapurimme)ja kysyi myynkö ko laukun kun sopisi paremmin hänelle kuin minulle. Laukku oli hänen lempiväriään. katsoimme yhdessä paljonko laukut maksavat huutonetissä ja sovimme, että hän maksaa siitä 100 euroa. Nyt tuosta sopimuksesta on kulunut vuosi eikä rahoja näy.



Hirveä ahne hyväksikäyttäjä -- ei tulisi mieleenkään ottaa enää yhteyttä. Ja hänestä johtuu varmaan sekin, etten mitenkään voi ymmärtää näitä kavereilta saatuja vaatteita eteenpäin myyviä. Hyvä pannaan kiertämään!

että tässä kinastelee nyt kaksi kuppikuntaa. On ryhmä A, joka haluaa antaa itsestään hyvin julkikorean kuvan - me tässä hyvää hyvyttämme (korostaen) haluamme antaa eteenpäin vaatteita, olkaa hyvät ystävät rakkaat, näin jaloja me olemme. 0:) Mutta ANS OLLA JOS MENET MYYMÄÄN, olet silmissäni ikuisesti moukka enkä ikinä ikinä enää anna sulle yhtään mitään! >:( Tunnetaan myötähäpeää eikä ollenkaan ymmärretä sellaisia ihmisiä, jotka toisten lahjoittamista vaatteista kehtaavat rahaa ottaa ("harmi etten itse tajunnut ottaa tältä tyypiltä"???)! Tasan juuri se vaatekappale pitää ANTAA eteenpäin, vaikka kaikki muut vaatteet (omat) myisikin eteenpäin. Muuten olet auttamatta leimattu moukaksi, mitenkään riippumatta omasta elämäntilanteestasi, siis vaikka oikeasti kiitollisena otat vaatteen vastaan ja tarpeeseen, mutta vaikka oma rahatilanne olisi heikko, niin et todellakaan saa hyötyä tämän julkikorean kustannuksella, jolla jotenkin kummasti on oikeus sanella edelleen, miten vaatteet pistetään jakoon. Piste. Sitten on ryhmä B, joka ei suhtaudu asiaan samalla intohimolla. Jos annetaan, ottavat vaatteita vastaan, mutta ei ole sitten niin väliä, myydäänkö ne vai annetaanko, vähän molempia. Osa saatetaan myydä, jos ei vaikka ole tuttuja pienempiä lapsia, osa saatetaan heittää kirpparille tai annetaan niille tutuille. Tämä porukka ei myöskään tunnu järkyttyvän siitä, jos lahjoittamiaan vaatteita seuraava omistaja vaikka myykin - hyvä kiertoon tavalla tai toisella, mitä sitten vaikka joku pari euroa tienaisikin omista vanhoista vaatteista, pääasia että eroon pääsee. Olisihan ne itsekin voinut myydä, jos olisi jaksanut nähdä vaivaa... :) Toinen tekee numeron sädekehästään, toinen sit ei niinkään...