Nelikymppiset! Onko käsityksesi rakkaudesta muuttunut matkan varrella? Miten?

mitä naisille suunnatut mainoskatkot pursuaa? Vinkkejä siitä miten olla parempi äiti? Sivistyneempi, viisaampi? Ehei, pidennä ripsesi, poista karvasi, iho sileäksi, kurvit kuntoon.

Jotenkin tuo ajattelutapa tuo mieleen sen, että olen mieheni kanssa yhdessä vain sopimuksesta. Ei mistään muusta.

ap

nykyään parisuhde on yksi osasto yrityksestämme nimeltä Oy Perhe Ab. Rakkaus on yksi niistä resursseista, joilla yritystä pyöritetään, mutta se ei yksin riitä, vaan täytyy olla myös sisua, sitkeyttä, pitkämielisyyttä, kärsivällisyyttä, anteeksiantoa ja ennen kaikkea hurtti huumoria.

perustavanlaatuisimpia sopimuksia. Kun on lapsia hankkinut, täytyy pitää sopimuksesta kiinni ja siihen vaaditaan sitä kuuluisaa tahtoa, jota se pappi siellä alttarilla kyseli. Ei se sen takia kysynyt, että tahdotko nyt juuri tällä hetkellä (kaikkihan sitä tahtoo) vaan siksi että tiedossa on että avioliitto on sopimus, jonka noudattaminen on joskus vaikeaa.

kai sitten on miehiä ja naisia, jotka pettävät ja joita petetään eli molempiin suuntiin löytyy ja sitten on niitä toisia.

avioliitossa olisi kyse jostain muutakin kuin sopimuksesta. Sittenhän voisi ottaa vain kaverin tai ystävän ja mennä naimisiin hänen kanssaan. Näin puoliso on vain yksi ystävistä.

ap

Jotenkin tuo ajattelutapa tuo mieleen sen, että olen mieheni kanssa yhdessä vain sopimuksesta. Ei mistään muusta. ap

nykyään parisuhde on yksi osasto yrityksestämme nimeltä Oy Perhe Ab. Rakkaus on yksi niistä resursseista, joilla yritystä pyöritetään, mutta se ei yksin riitä, vaan täytyy olla myös sisua, sitkeyttä, pitkämielisyyttä, kärsivällisyyttä, anteeksiantoa ja ennen kaikkea hurtti huumoria.

perustavanlaatuisimpia sopimuksia. Kun on lapsia hankkinut, täytyy pitää sopimuksesta kiinni ja siihen vaaditaan sitä kuuluisaa tahtoa, jota se pappi siellä alttarilla kyseli. Ei se sen takia kysynyt, että tahdotko nyt juuri tällä hetkellä (kaikkihan sitä tahtoo) vaan siksi että tiedossa on että avioliitto on sopimus, jonka noudattaminen on joskus vaikeaa.

sen asian hyväksymistä, että suhde muuttuu vuosien varrella, kun ihminenkin käy läpi elämänkaaren eri vaiheita. Ja että rakkaus on sitä että hyväksyy sekä itsensä että puolison sellaisena kuin on, ilman että yrittää muuttaa toista.

Ihmiselle, joka ei ole tätä kaarta kulkenut, on sanomasi sanahelinää. Mutta minä allekirjoitan sen täysin.

ap

sen asian hyväksymistä, että suhde muuttuu vuosien varrella, kun ihminenkin käy läpi elämänkaaren eri vaiheita. Ja että rakkaus on sitä että hyväksyy sekä itsensä että puolison sellaisena kuin on, ilman että yrittää muuttaa toista.

Mikäli keskustelujen aloittaminen tuntuu hankalalta, niin tilatkaa Väestöliitosta Samarakas -peli. Sen avulla tulee juteltua suhteesta ja muustakin hyvin monipuolisesti. Aiheet kun tulevat "ulkopäin", niin niistä on sitten "pakko" puhua. Ainakaan meistä ei tuntunut teennäiseltä, toki fiiliksen täytyy olla kohdallaan. Meille tämä toi monipuolisuutta keskusteluihin, joita muutoinkin kyllä käymme.



Tämän nykyisen suhteeni alussa mä tein kyllä miehelleni selväksi, että asioista jutellaan, muutoin homma loppuu ennen kuin alkaakaan. Aikaisemmassa suhteessani mies oli aika lailla tuppisuu, eikä siitä tullut mitään. Nykyiseni siis "opetin" juttelemaan ja hyvin sujuu, kunhan vain arvostaa ja kunnioittaa toista, vaikkei hän mikään verbaaliakrobaatti olekaan. t. Psykolgi-dippainssi -parin toinen osapuoli (arvatkaapas kumpi?!)

olen oivaltanut, että ehkä 80 prosenttia ihmisistä on rajoittuneita, itsekkäitä, kateellisia kampittajia, ja suurin osa kypsyy todella vasta lähempänä neljääkymmentä. Osa ei silloinkaan.

Kirjakaupoissa on jokin parisuhdepeli, mutta se on jotenkin pinnallisen tuntuinen.

Olen tilannut meille kirjan Kaikki se rakkaus, joka sinulle kuuluu. Koska siellä on paljon yhteisiä tehtäviä. Vielä en ole sitä saanut, eli en osaa suositella.

ap

Mikäli keskustelujen aloittaminen tuntuu hankalalta, niin tilatkaa Väestöliitosta Samarakas -peli. Sen avulla tulee juteltua suhteesta ja muustakin hyvin monipuolisesti. Aiheet kun tulevat "ulkopäin", niin niistä on sitten "pakko" puhua. Ainakaan meistä ei tuntunut teennäiseltä, toki fiiliksen täytyy olla kohdallaan. Meille tämä toi monipuolisuutta keskusteluihin, joita muutoinkin kyllä käymme. Tämän nykyisen suhteeni alussa mä tein kyllä miehelleni selväksi, että asioista jutellaan, muutoin homma loppuu ennen kuin alkaakaan. Aikaisemmassa suhteessani mies oli aika lailla tuppisuu, eikä siitä tullut mitään. Nykyiseni siis "opetin" juttelemaan ja hyvin sujuu, kunhan vain arvostaa ja kunnioittaa toista, vaikkei hän mikään verbaaliakrobaatti olekaan. t. Psykolgi-dippainssi -parin toinen osapuoli (arvatkaapas kumpi?!)

Hyvään ja toimivaan parisuhteeseen ja avioliittoon ei riitä intohimo ja rakkaus, homman täytyy toimia myös käytännössä ja järjellä katsottuna, avioliitto on kuin yritys tietyllä tavalla katsottuna. Mikäli olisin tajunnut tuon nuorempana olisin säästynyt monilta kolhuilta ja vaikeuksilta. Onkohan muita, jotka ovat tämän oivaltaneet, haluaisin kuulla?

Perheen kannalta on parempi tasainen vakaa suhde, jossa vanhemmat puhaltaa yhteen hiileen.

Nuorena minulla oli intohimoinen, suuri rakkaussuhde ja aina oltiin ristitulessa: mustasukkaisuus oli kamalaa, asioista oli vaikea puhua, kun pelkäsi menettävänsä toisen, vaikka mitään pelon aihetta ei ollut. Välillä vihasin NIIIn syvästi ja toisinaan olin valmis uhraamaan kaiken rakkauden vuoksi. Onneksi tajuttiin erota, vaikka lapsi siitä suhteesta jäi.

Ekat vuodet oli aivan kamalia. Pikkuhiljaa opin nukkumaan yksin ja nauttimaan elämästä. Opittiin tulemaan lapsen isän kanssa toimeen lapsen vanhempina eikä enää haikailtu takaisin yhteen.

Myöhemmin tapasin miehen, jonka kanssa myös menin naimisiin. En ikinä tuntenut häntä kohtaan samanlaista intohimoa. Ja olen ymmärtänyt, että se ei ole rakkauden edellytys. Rakkaus meidän välille kypsyi pikkuhiljaa: pidämme samankaltaisista asioista, osaamme kunnioittaa ja arvostaa toisiamme ja toistemme yksityisyyttä. Kasvatamme lapsia yhdessä ja tuemme toisiamme kaikessa. Emme riitele julkisesti tai varsinkaan lasten nähden. Sovimme asioista usein etukäteen ennenkuin toteutamme ne. Seksi on enemmän hellivää ja rauhallista, pitkään lähekkäin köllöttelyä ja nautiskelua. Olen onnellisempi nyt. En kaipaa suuria ylä ja alamäkiä. Osaan arvostaa, kunnioittaa ja luottaa puolisooni.

Ja sen, että hyvä parisuhde tarvitsee toimiakseen enemmän toisen kunnioittamista ja arvostamista kuin seksiä. Tiedän että tähän älähdetään, mutta tämä perustuu omaan elämääni ja omiin kokemuksiini.



Olin loistavan seksikumppanin kanssa parisuhteessa muutaman vuoden - lapsenkin saimme. Mies aliarvioi ja väheksyi kuitenkin minua kaikessa (muussa paitsi seksissä). Erosimme, ja nyt olen avioliitossa äärimmäisen ihanan ihmisen kanssa. Seksi on ihan kivaa, mutta ei loistavaa. Ja sitä on harvoin. Silti olen äärettömän onnnellinen.

tai oikeastaan olen sen aina tiennyt, onnekseni se osui myös mun kohdalle. Ja se, että kun on Sen Oikean kanssa, liitto ei vaadi mitään erityistä työtä, vaan kaikki sujuu kuin itsestään.



Tiedän olevani erikoisen onnekas, mutta olen sen myös ansainnut.

mustasukkaisuus asian paljon aiemmin, ketään ei voi omistaa.



Olen rakastunut uudelleen siis erosin 39vuotiaana ja nyt 44vuotiaana olen löytänyt uuden rakkauden, miehen joka on niin erilainen kuin yksikään mieheni ennemmin. Ja tiedän rakkautta täytyy vaalia, parisuhdetta hoitaa, minua ei hävetä kertoa miehelleni joka päivä rakkaudestani, mutta annan myös miehelleni vapauden olla oma itsensä, en yritä muuttaa tai muokata häntä. Hän on parasta elämässäni.

tai oikeastaan olen sen aina tiennyt, onnekseni se osui myös mun kohdalle. Ja se, että kun on Sen Oikean kanssa, liitto ei vaadi mitään erityistä työtä, vaan kaikki sujuu kuin itsestään.

Tiedän olevani erikoisen onnekas, mutta olen sen myös ansainnut.

Mutta haluan että suhde pysyy hyvänä joten teen sen eteen myös pikkuisen työtäkin

Poimin tuolta välistä ajatuksia pornon tai toisten naisten katselemisen sietämisestä sekä pettämisestä esim. työmatkoilla.



Oma suhtautumistapani ja kokemukseni: en ole mustasukkainen (enää tässä liitossa)) siitä, että mies katsoo pornoa. Se on hänen tapansa harrastaa ns. sooloseksiä ja ottaisi minut siihen mielummin vielä mukaankin, jos innostuisin. En ole mustasukkainen liikkuville kuville tai valokuville, koska tunnen miehen ajatuksenjuoksun. Hän näkee kuvissa vain kiihokkeen, ei vertaile minua niihin että "voi kun sais parempaa". Yhtä hyvin minulla on oma mielikuvitukseni, erottiset novellit tai..no, katson pornoa itsekin jonkin verran, mutta myös yksin. Emme salaa asiaa mitenkään toisiltamme. Se ei ole pois kahdenkeskisestä seksistä. Lisäksi toisia kanssaihmisisä saa katsoa. Jos näkee jotakin kaunista, siitä voi jopa sanoa toiselle ääneen puoli ja toisin. "olipa siinä kaunis nainen". "niin muuten oli!" "hei, tuolla on sulle asfalttimiehiä, kato!"



Työmatkapettämisisitä on sama käsitys kuin jollakin toisella kirjoittajalla: pitkällä ulkomaanreissulla isosta äijäporukasta lähtee harhateille 2-3 tyyppiä ja ne ovat ne samat aina. Muu miesporukka on jokseenkin häpeissään ja kiusaantunut heidän takiaan. Reeperbahnillakin on käyty, mutta sinne ei jäänyt kukaan. Itseni tiedän myös. En petä, koska en halua. Minulla on hyvä mies enkä halua lähteä joron jäljille. Riittää kun on lupa katsella, tanssia ja jutella.

En huomaa ap:n tavoin katkeruutta kakkosen viestissä, mutta terveellä tavalla katkera on 42-43 viestien kirjoittaja. Näinhän se menee, naiset tilaavat itselleen lehden ja sivut pursuavat mainoksia typyköistä tyrkyissä asennoissa "kun käytät tätä hajuvettä olet yhtä syötävä". Kukaan ei kysy, haluatko olla syötävä, jos haluat niin miksi. Kukaan ei tutki, miksi 50-60 vuotiaat naiset masentuvat. Tutkimatta ehdotan, kuka tahansa masentuu, jos muuttuu näkymättömäksi. se kai on kohtalomme tässä nuorten ja seksikkäiden naisetn maailmassa. En ole kateellinen nuorille naisille, mutta sydäntä raapaisee, kun tiedän mikä on vääjäämätön kohtalo. Hiipuvat takavasemmalle arvaamatta ja äkkiä. Mitä kauniimpi nainen, sen tuskallisemmalta tuntuu. Tavanomaisen näköinen tottuu olemaan syrjässä. Tunnenmuutaman tällaisen hiipuvan kauneuden ja sitä temppujen määrää ja kiukuttelua ei kestä kukaan.

ymmärsin lopullisesti miten JOTKUT miehet luistavat perheen arjesta



epäreilua, varsinkin kun moni nainen menesttää terveytensä ja kauneutensa uupumisen takia- eli MIES pakenee vastuuta ja nainen kantaa tuplavastuus- vaikka olisi naimissakin

ne teidän miehet tai työkaverit ei petä työmatkoilla ja käy bordelleissa, niin ei kai se tarkoita sitä, ettei heillä voi olla sivusuhdetta ihan kotimaassa? Kyllähän ne tietää, että työmatkalla jos käy huorissa niin saattaa vaimokin kuulla siitä.

Mäkin tein tota samaa, kunnes tajusin et jumalauta mähän oon töissä vapaa-aikanakin, "opettamassa" vuorovaikutusta. Eikä muuten oo paskapuhetta ettei vaihtamalla paranisi...



t: psykologi, jonka ex- dippainssi ja nyksä humanisti

kun kaverimies avautui kokemuksistaan kännissä ja kertoi ettei pettämisellä ja rakkaudella vaimoon / seksin määrällä parisuhteessa ole mitään tekemistä keskenään, miesten näkökulmasta. Miehet kuulemma vaan nauttivat valloittamisesta ja sivusuhteiden tuomasta jännityksestä. Hän väitti että nelikymppisistä miehistä tuo 99,9% pettää.