Nelikymppiset! Onko käsityksesi rakkaudesta muuttunut matkan varrella? Miten?
Toki tähän saa muutkin vastata, mutta useimmiten ihmiset oivaltavat asioita nelikymmpisenä. Noh, kyllähän koko elämä on yhtä oivaltamista.
Minä nelikymppinen olen saanut mullistavan oivalluksen. Olen aina ollut hieman mustasukkainen, koska olen ajatellut, että rakkaus on sitä, että haluaa pitää kiinni. Näin kahdenkymmenen vuoden avioliiton jälkeen olen tajunnut, että kiinnipitäminen ei olekaan rakkauden mitta.
Millaisia oivalluksia te olette saaneet?
Kommentit (73)
tuon, että myös järkeä pitää olla. Kaksi ihan erilaista ihmistä on vaikea yhtälö, vaikka kuinka olisi intohimoa ja rakkautta. Yhteiset arvot pitää löytyä ja tykätä edes suurinpiirtein samoista asioista. Jos toinen vaikka arvostaa materiaa yli kaiken ja toinen on eko- ja luomuihminen niin vaikeaa on löytää kompromisseja.
Ja kannattaa tosiaan avata se suu heti kun on asiaa. Niin ei pääse kehittymään liian suuria mörköjä vaan asiat pysyy asioina.
Meillä toimii avioliitto erittäin hyvin. Me olemme tehokas tiimi miehen kanssa. Olemme "hyvä yritys"
Meille on tässä tullut mieleen, että se intohimo pitäisi saada takaisin myös. Eli meidän oivalluksemme on mennyt vice versa.
Hauskaa lukea, kuinka kaikilla on omat oivalluksensa! Jotkut kolahtavat aivan itselle, joitan pitää itse aivan itsestäänselvyyksinä ja joitain ei ole tullut koskaan edes ajattelleeksikaan.
ap
Hyvään ja toimivaan parisuhteeseen ja avioliittoon ei riitä intohimo ja rakkaus, homman täytyy toimia myös käytännössä ja järjellä katsottuna, avioliitto on kuin yritys tietyllä tavalla katsottuna. Mikäli olisin tajunnut tuon nuorempana olisin säästynyt monilta kolhuilta ja vaikeuksilta. Onkohan muita, jotka ovat tämän oivaltaneet, haluaisin kuulla?
-Vaikka itse olisi kiva muille, ei muut ole aina itselle.
-vaikka sopisi ja juttelisi jonkun kanssa mitä tahansa hienouksia esim. rakentavasta riitelystä, se voi jäädä pelkäksi sanahelinäksi.
-Pelkkä rakkaus ei riitä pitämään suhdetta kasassa,
rakkauden kohteella ei ole aina edellytysiä antaa rakkautta takaisin, eivätkä nämä edellytykset lisäänny rakastamalla.
- Pitää kuunnella itseään ja omia tunteitaan.
-Pitää hyväksyä oma elämä ja itsensä virheineen päivineen ja tehdä joka päivä se, mihin on kulloinkin voimia ja viisautta.
nykyään parisuhde on yksi osasto yrityksestämme nimeltä Oy Perhe Ab. Rakkaus on yksi niistä resursseista, joilla yritystä pyöritetään, mutta se ei yksin riitä, vaan täytyy olla myös sisua, sitkeyttä, pitkämielisyyttä, kärsivällisyyttä, anteeksiantoa ja ennen kaikkea hurtti huumoria.
23 haluaa vielä lisätä varmuuden vuoksi : ), että nyt olen juuri tällaisessa suhteessa, joka ideaali. Nuorempana en tajunnut tuota toimivuutta vaan rakkaus ja intohimo vain määräsivät yhdessä ja tuli vaikeuksia.
Osa noista vaikeuksista olivat sellaisia, jotka aiheuttivat vuosien ajan suuria hankaluuksia ja olisin niiltä välttynyt mikäli olisin ajatellut järjellä aikaisemmin.
Juuri tuota tarkoitin mitä ap ja joku hänen edellään kirjoittikin vastineeksi. Kiva kuulla, että muutkin ovat saman oivaltaneet.
Tuo on eräs tärkeistä opeista, jotka aion opettaa lapsillenikin sitten kun he ovat siinä iässä, että vakiintuvat. No, eihän sitä tiedä ottavatko neuvon vastaan : )
Jotenkin tuo ajattelutapa tuo mieleen sen, että olen mieheni kanssa yhdessä vain sopimuksesta. Ei mistään muusta.
ap
nykyään parisuhde on yksi osasto yrityksestämme nimeltä Oy Perhe Ab. Rakkaus on yksi niistä resursseista, joilla yritystä pyöritetään, mutta se ei yksin riitä, vaan täytyy olla myös sisua, sitkeyttä, pitkämielisyyttä, kärsivällisyyttä, anteeksiantoa ja ennen kaikkea hurtti huumoria.
Kyseleepi ap
-Pelkkä rakkaus ei riitä pitämään suhdetta kasassa, rakkauden kohteella ei ole aina edellytysiä antaa rakkautta takaisin, eivätkä nämä edellytykset lisäänny rakastamalla..
Luulet olevasi realisti, mutta et, ole sinä OLET kyyninen. Olen kiltti äläkä hyökkää tai puolustaudu tälle meidän väitteellemme, vaan pohdi asiaa. ap
Miten niin kylmää ja kyynistä? Realismia, sanon minä. Toki kärjistetysti esitettynä muta kovin totta. Mutta jos elämäänsä haluaa vaaleanpunaisten lasien läpi elää, siitä vaan. Romanttinen, ikuinen rakkaus nyt vain sattuu olemaan hyvin brändätty tuote, jonka moni mielellään ostaa.
minusta kakkonen puhuu täyttä asiaa.
Ne ovat ne biologiset tekijät parisuhteiden taustalla, siitä ei käy yli eikä ympäri.
Kakkonen ei - luehan kunnolla - kuitenkaan sano, etteikö biologisten tekijöiden ja viettien YLI voisi päästä. Totta kai useimmat miehet vastustavat vetoa nuoriin naisiin ja tajuavat, että se kumppanuus ja parisuhteen ylläpitäminen palkitsevat myös, vaikka eri tavalla.
väitettä myös pohdittaisiin. Jos heti lyö jarrut päälle, ei pohtimisesta tule mitään. Tämä pätee kaikkeen elämään.
Minä lähinnä luin kakkosen viestiä rivien välistä. Se katkeruus oli jotenkin käsinkosketeltavaa.
ap
Luulet olevasi realisti, mutta et, ole sinä OLET kyyninen. Olen kiltti äläkä hyökkää tai puolustaudu tälle meidän väitteellemme, vaan pohdi asiaa. ap
Miten niin kylmää ja kyynistä? Realismia, sanon minä. Toki kärjistetysti esitettynä muta kovin totta. Mutta jos elämäänsä haluaa vaaleanpunaisten lasien läpi elää, siitä vaan. Romanttinen, ikuinen rakkaus nyt vain sattuu olemaan hyvin brändätty tuote, jonka moni mielellään ostaa.
minusta kakkonen puhuu täyttä asiaa. Ne ovat ne biologiset tekijät parisuhteiden taustalla, siitä ei käy yli eikä ympäri. Kakkonen ei - luehan kunnolla - kuitenkaan sano, etteikö biologisten tekijöiden ja viettien YLI voisi päästä. Totta kai useimmat miehet vastustavat vetoa nuoriin naisiin ja tajuavat, että se kumppanuus ja parisuhteen ylläpitäminen palkitsevat myös, vaikka eri tavalla.
Kyseleepi ap
-Pelkkä rakkaus ei riitä pitämään suhdetta kasassa, rakkauden kohteella ei ole aina edellytysiä antaa rakkautta takaisin, eivätkä nämä edellytykset lisäänny rakastamalla..
Jos ihminen ei ole saanut lapsena empatiaa osakseen, ei hänellä välttämättä ole edellytyksiä antaa empatiaa. Samoin persoonallisuushäiriöiset, alkoholistit ym. riippuvaiset. Kaikilla ihmisillä ei ole henk. koht. resursseja terveeseen rakkaussuhteeseen. Minä en voi vaatia ihmisiltä asioita, joita he eivät kykyne antamaan. Eikä minun rakkauteni riitä parantamaan syvästi haavoittunutta sielua.
Vaikka tässä on kakkosta parjattu, olen jotenkin samaan suuntaan kallistunut. Ehkä sen suorasanaisempi juuri noin laittaa. Minulla tämän tosiasian hyväksyminen, että nainen ja mies ovat tällätavoin erilaisia oli tosi vaikea paikka. Olemme olleet mieheni kanssa nuoresta saakka, onnellisia yhdessä, olemme edelleen.
Mutta keskimääräisesti ja yleistäen miesten suhtautuminen ihmisiin on erilainen kuin naisen suhtautuminen ihmisiin.
Karrikoin, miehelle toinen mies on kilpakumppani, kaunis nainen jää mieleen, tavanomaista ja iäkästä ei edes huomaa.
Naiselle ihminen on toinen arvokas olento iästä, sukupuolesta, ulkonäöstä riippumatta.
Liioittelen, tiedän, mutta olen saanut olla sellaisessa vaihtelevassa tehtävässä, jossa on ollut mahdollisuus tarkkailla ihmisiä ja jotain tämän suuntaista olen laittanut merkille.
Minusta tuntuu, että silloin kun mies on hyvässä parisuhteessa sekä hänellä on "selkärankaa" ja hän on tarpeeksi mies niin ei hän enää ainakaan liki keski-ikäisenä lähde tuosta vaan nuoren ja vieraan naisen mukaan. Hän ymmärtää ajatella myös järjellä asioita. Tietysti hän voi ihailleen katsella jotain toista naista, mutta se oma vaimo on kuitenkin tärkeämpi ja ennen kaikkea se yhteinen perhe ja kaikki siihen liittyvä.
Tietysti on eri asia, jos on luonteeltaan "epämääräisempi" tai vaikka humalassa "naisiin menevä" tai suhde ei ole kunnossa tai omassa itsetunnossa on jotain vialla, mutta siis silloin ei puhutakaan tuosta alussa mainitsemastani miestyypistä eli "selkärankaisista" : )
Ihminen ei kaikessa ole elämimen kaltainen, vaikka tietyllä tavalla eläin onkin. Onhan eläimissäkin tietyt lajit yksiavioisia : )
Karrikoin, miehelle toinen mies on kilpakumppani, kaunis nainen jää mieleen, tavanomaista ja iäkästä ei edes huomaa. Naiselle ihminen on toinen arvokas olento iästä, sukupuolesta, ulkonäöstä riippumatta.
No, olen kyllä tuon oppinut myös. Olen "Kiukutellut" miehelleni sitä, että en halua, että hän vertaa minua muihin naisiin. Ja aina se vertaaminen on minun mielessäni - siksi en tykkää pornoelokuvista.
Mies ei ymmärrä ollenkaan. Hän on yrittänyt sanoa, että jos näkee kauniit sääret, ei siinä verrata, että onpa paremmat sääret kuin vaimolle. Ne sääret ovat vain objekti, ei muuta.
Tämä on jotenkin vaikea ymmärtää...onko teidän muiden? Vai olenko vain outo.
Mieheni myös sanoi, ettei ole koskaan, ei ikinä 45-vuotisen elämänsä aikana ole kuullut, että kukaan mies kritisoisi vaimoaan. Vaikka hän on miesvaltaisella alalla töissä. Eli ei siis vertailua miesten puolelta.
ap
No, olen kyllä tuon oppinut myös. Olen "Kiukutellut" miehelleni sitä, että en halua, että hän vertaa minua muihin naisiin. Ja aina se vertaaminen on minun mielessäni - siksi en tykkää pornoelokuvista.
Mies ei ymmärrä ollenkaan. Hän on yrittänyt sanoa, että jos näkee kauniit sääret, ei siinä verrata, että onpa paremmat sääret kuin vaimolle. Ne sääret ovat vain objekti, ei muuta.
Tämä on jotenkin vaikea ymmärtää...onko teidän muiden? Vai olenko vain outo.Mieheni myös sanoi, ettei ole koskaan, ei ikinä 45-vuotisen elämänsä aikana ole kuullut, että kukaan mies kritisoisi vaimoaan. Vaikka hän on miesvaltaisella alalla töissä. Eli ei siis vertailua miesten puolelta.
ap
et ei missään kuule niin paljon vaimojen alatyylistä arvostelua kuin miesten saunailloissa, on töissä miesvaltaisella alalla. Itse arvostaa minua mutta muut miehet kuulemma puhuu puolison ikääntymisestä tosi rumaan sävyyn ja samaan hengenvetoon kuolaavat kaksikymppisten naisten perään. Tosi surullista. Ja kuulemma iso osa nelikymppisistä miehistä pettää vaimojaan niiden tietämättä :(.
En usko rakkauteen se on huuhaata ja uskovaisten juttu.
Me olemme miehen kanssa kääntäneet kaikki kivet ja kannot. Olemme puhuneet asiat halki niin, että olemme molemmat vereslihalla. Olemme käyneet läpi kaikki ihastumiset ja henkisen tason pettämiset. Tämän kokonaisvaltaisen kokemuksen perusteella siis sanon, että mieheni puhuu totta tästä kaikesta (tämä lause siis sen vuoksi, että av:lla aina tulee joku, joka syyttää siitä, että miehet valehtelevat).
Mieheni myös on kertonut, että kun heillä on ollut viiden viikon työputkia Lapissa, niin siellä on aina 2-3 miestä, jotka säheltää muiden naisten kanssa. Kukaan muu ei.
Kun hän oli kurssilla Hampurissa, kävi koko 30 (paljon miehiä) Reberbahnilla kävelyllä. Yksi - vain yksi - heistä jäi sinne illanviettoon.
Toki ei mieheni kaikkia tunne eikä tiedä, mitä jälkeenpäin on tapahtunut, mutta kyllä tämä jotain kertoo siitä, millaisena hän miesten maailman näkee.
Niin, jos asialla on merkitystä, niin mieheni on upseeri, on siis töissä armeijassa. Hän on opiskellut niin pitkälle kuin siellä voi opiskella, ei on siis töissä hallinnollisissa tehtävissä.
Nämä työkaverit ovat siis hänen viitekehyksenä.
ap
No, olen kyllä tuon oppinut myös. Olen "Kiukutellut" miehelleni sitä, että en halua, että hän vertaa minua muihin naisiin. Ja aina se vertaaminen on minun mielessäni - siksi en tykkää pornoelokuvista. Mies ei ymmärrä ollenkaan. Hän on yrittänyt sanoa, että jos näkee kauniit sääret, ei siinä verrata, että onpa paremmat sääret kuin vaimolle. Ne sääret ovat vain objekti, ei muuta. Tämä on jotenkin vaikea ymmärtää...onko teidän muiden? Vai olenko vain outo. Mieheni myös sanoi, ettei ole koskaan, ei ikinä 45-vuotisen elämänsä aikana ole kuullut, että kukaan mies kritisoisi vaimoaan. Vaikka hän on miesvaltaisella alalla töissä. Eli ei siis vertailua miesten puolelta. ap
et ei missään kuule niin paljon vaimojen alatyylistä arvostelua kuin miesten saunailloissa, on töissä miesvaltaisella alalla. Itse arvostaa minua mutta muut miehet kuulemma puhuu puolison ikääntymisestä tosi rumaan sävyyn ja samaan hengenvetoon kuolaavat kaksikymppisten naisten perään. Tosi surullista. Ja kuulemma iso osa nelikymppisistä miehistä pettää vaimojaan niiden tietämättä :(.
Me olemme miehen kanssa kääntäneet kaikki kivet ja kannot. Olemme puhuneet asiat halki niin, että olemme molemmat vereslihalla. Olemme käyneet läpi kaikki ihastumiset ja henkisen tason pettämiset. Tämän kokonaisvaltaisen kokemuksen perusteella siis sanon, että mieheni puhuu totta tästä kaikesta (tämä lause siis sen vuoksi, että av:lla aina tulee joku, joka syyttää siitä, että miehet valehtelevat).
Mieheni myös on kertonut, että kun heillä on ollut viiden viikon työputkia Lapissa, niin siellä on aina 2-3 miestä, jotka säheltää muiden naisten kanssa. Kukaan muu ei.
Kun hän oli kurssilla Hampurissa, kävi koko 30 (paljon miehiä) Reberbahnilla kävelyllä. Yksi - vain yksi - heistä jäi sinne illanviettoon.
Toki ei mieheni kaikkia tunne eikä tiedä, mitä jälkeenpäin on tapahtunut, mutta kyllä tämä jotain kertoo siitä, millaisena hän miesten maailman näkee.
Niin, jos asialla on merkitystä, niin mieheni on upseeri, on siis töissä armeijassa. Hän on opiskellut niin pitkälle kuin siellä voi opiskella, ei on siis töissä hallinnollisissa tehtävissä.
Nämä työkaverit ovat siis hänen viitekehyksenä.
ap
No, olen kyllä tuon oppinut myös. Olen "Kiukutellut" miehelleni sitä, että en halua, että hän vertaa minua muihin naisiin. Ja aina se vertaaminen on minun mielessäni - siksi en tykkää pornoelokuvista. Mies ei ymmärrä ollenkaan. Hän on yrittänyt sanoa, että jos näkee kauniit sääret, ei siinä verrata, että onpa paremmat sääret kuin vaimolle. Ne sääret ovat vain objekti, ei muuta. Tämä on jotenkin vaikea ymmärtää...onko teidän muiden? Vai olenko vain outo. Mieheni myös sanoi, ettei ole koskaan, ei ikinä 45-vuotisen elämänsä aikana ole kuullut, että kukaan mies kritisoisi vaimoaan. Vaikka hän on miesvaltaisella alalla töissä. Eli ei siis vertailua miesten puolelta. ap
et ei missään kuule niin paljon vaimojen alatyylistä arvostelua kuin miesten saunailloissa, on töissä miesvaltaisella alalla. Itse arvostaa minua mutta muut miehet kuulemma puhuu puolison ikääntymisestä tosi rumaan sävyyn ja samaan hengenvetoon kuolaavat kaksikymppisten naisten perään. Tosi surullista. Ja kuulemma iso osa nelikymppisistä miehistä pettää vaimojaan niiden tietämättä :(.
Ja mikä on se asia mihin aivan liian suuri osa naispuolista ihmiskuntaa - se osa joka ei vain yritä pysyä hengissä - kuluttaa aivan liian ison osan energiastaan? Yritykseen näyttää samalta kuin parikymppiset.
Hyvään ja toimivaan parisuhteeseen ja avioliittoon ei riitä intohimo ja rakkaus, homman täytyy toimia myös käytännössä ja järjellä katsottuna, avioliitto on kuin yritys tietyllä tavalla katsottuna.
Mikäli olisin tajunnut tuon nuorempana olisin säästynyt monilta kolhuilta ja vaikeuksilta.
Onkohan muita, jotka ovat tämän oivaltaneet, haluaisin kuulla?