Pärjääkö tiedän miehet ja vauvat keskenään jos olette poissa?
Esimerkiksi illan 18-24? Entä kokonaisen päivän?
Meillä ei vieläkään onnistu ilman kamalaa paniikkia ja huutoa vauva osalta. Vauva on nyt 4,5 kk ja neljän tunnin ero minusta, isänsä hyvässä hoidossa tuntuu olevan liikaa vauvalle.
Vauva näkee isäänsä joka päivä klo 17--> ja viikonloput päälle. Isä hoitaa ja leikkii vauvan kanssa iltaisin jne. Silti kun he jäävät kahdestaan tuntuu kuin vauva ei tunnistaisi isäänsä läheiseksi hoitajaksi ollenkaan ja on hädissään. Mites muilla?
Kommentit (27)
Ainoa ettei kuopuksen aikaan sitä voinut harkita :) Ei suostunut pulloa syömään, mutta nykyään kyllä kun tissittely on lopetettu. :)
Huoletta pystyn lähtemään yksin käymään jossakin :)
Viime viikonloppuna olin päivän 10-16 poissa kotoa. Kävin äitiäni auttelemassa kun mursi jalkansa vähän aikaa sitten. Kertaakaan en ole ollut noin pitkään vielä pois, lapsi nyt 7kk.
Hienosti oli meillä pojat sillä aikaa pärjännet. Ruokaa oli syöty ja maitoakin juotu. Nukkuminen oli ollut vähän hankalaa, mutta niin se meillä yleensäkkin. Olin ihan positiivisesti yllättynyt että pärjäsivät niin hienosti. Aikaisemmin ollut vaikeampaa.
Meillä siis mies ei alussa edes halunnut jäädä vauvan kanssa yksin, ei kokenut vissiin itseään tarpeeksi varmaksi vauvan hoidossa. Nyt kutienkin jää ihan mielellään pojan kanssa kahdestaankin kun minä käyn kaupassa/lenkillä/kahvilla ystävän kanssa. Joskus jopa sanoo että lähdes nyt jonnekkin että saadaan tehdä poikien juttuja! :D
Esikoinen huusi lähinnä koko ajan vaimon poissa ollessa ja nukahti aina välillä ladatakseen akkuja huutaakseen. Tilanne rauhoittui parissa kuukaudessa, jolloin olin pari iltaa viikossa 4-5 tuntia yksin vauvan kanssa vaimon harrastuksen takia). Tiedä häntä mikä tuolloin oli vialla, aikaisemmin onnistui ja siis parin kuukauden huudon jälkeen taas ihan hyvin. Seuraavien kolman kanssa ongelmaa ei ollut, tosin enpä enää ollut yksin vauvan kanssa vaan korkeintaan ainoana aikuisena
Huoletta olen käynyt 2,5 tunnin asioillani/harrastuksissa.
Nyt vauva on 7,5kk ja olin 5 tuntia pois. Nyt kun syö kiinteitäkin, uskalsin kokeilla. Meillä kun ei tuttipulloon ole tottunut. Alkuilta oli mennyt ilman mitään ongelmia, mutta lopputunnin tyttö oli vain itkenyt. Olisi kyllä mies pärjännyt pitempäänkin varmaan, mutta tyttö nyyhki hiljaa sylissä. Kun tulin, itku loppui siihen. Päivällä ehkä olisi onnistunut paremmin. Iltaisin on itkuherkempi isänsä kanssa.
Esikoinen oli samanlainen. Tuttipullo ei kelvannut. Kävin kyllä iltasella silloin tunnin jumpassa. Aina kun tulin kotiin sieltä, oli karjuva vauva vastassa. Lopulta muutin jumpan aikaisemmaksi, kun miestä kävi sääliksi.
Itse olen huomannut, että jos yli puolikahdeksaan menee illalla, vauva itkee, jos en ole paikalla. Jollain tapaa tuon illan ja yönukahtamisen on oppinut siihen, että äiti on paikalla. Ja haluaa herkemmin minun syliini. Päivällä ei tuota huutoa niinkään ole.
Yhdessä olemme lapsen tehneet ja yhdessä myös kannamme vastuun. Mitä enemmän sitä vastuuta vierittää isälle sitä paremmein vauvakin kiintyy molempiin vanhempiinsa.
En myöskään halua, että mieheni tuntisi olevansa jotenkin huonompi vaihtoehto lapsenhoitoon. En ole mikään superihminen itsekään jonka hoitotapa on se ainut ja oikea. Imettäminen ei tietenkään isältä onnistu, mutta pulloon voi pumpata tarvittaessa.
kanssa tuo tissi/tissin poissaolo. Vauva juo kyllä hyvin nokkamukista, mutta pulloa ei ole huolinut ja se tissi toimii myös viihdykkeenä kun ei syö tuttiakaan.
Ollaan vaan tehty niin (ja tehdään huomenna) kun on iltameno mulla, että isä ja vauva vaan sinnittelevät sen illan. Viimeksi olin 3 viikkoa sitten poissa 18-24 ja vauva huusi ja alahuuli meni alaspäin lähes koko ajan. Mutta kai se pitää yrittää totuttaa siihen pelkkään isiinkin, ja korkeintaan kerran kuussa olen jossain ollut.