Miksi yh-äitiä ei voi kutsua...

Olen aina ihmetellyt ja tulen aina ihmettelemään seuraavaa käytöstä. Olemme pariskunnittain tai joku yksittäin jossain illanistujaisissa niin aina on pariskuntia joiden täytyy alkaa seurassa imuttelemaan tai muuten vaan istumaan sylikkäin ym ym. En ole koskaan voinut tuota käsittää ja emme ala miehen kanssa kyhnäämään jos olemme seurassa. Minusta on äärimmäisen kiusallista muita kohtaan yritä siinä sitten seurustella muiden kanssa kun jotkut istuu sylikkäin ja imuttelee. Ja tämä ei ole yhden pariskunnan ongelma vaan näitä on useampia. Ja en tarkoita pusua silloin tällöin tai muuta pientä vaan sitä kyhnäämistä.

Siinä sitten on muu porukka vaivaantuneena!

Varsinkin, jos on aikuisista ihmisistä kysymys, tulee mieleen mitä siinä yritetään epätoivoisesti todistaa?

Jos olette palstailleet vähänkin kauemmin, tiedätte kyllä, että täällä moni yh kehuskelee, kuinka tuli pokattua varattu mies taas sänkyyn tai on ollut toisena naisena jo vuosia.



Mä sanoisin, että joskus syy on ihan näissä "munahaukka" yh-naisissa (joita ei toivoakseni ole paljon, en ainakaan itse tunne), jotka pitää yllä tätä uskoa, että kaikki yh:t on vaan epätoivoisesti miesten perässä :(



Jos kyse on ennakkoluuloista, niin näin mä sen uskoisin olevan.



Todennäköisempi syy on varmaan se, että yh on vaikea ottaa mukaan esim. juhliin, grilli-iltaan tms. jos muut vieraat on pariskuntia.

Eli 9v olen ollut yhden lapsen yh, ihan tavallinen, nyt käyn työssä ja syvennän opintojani samalla. Asutaan kyllä vuokralla (!!!) koska Helsingin kantakaupunki on asunto-ostajalle, pariskunnallekin, melkoinen menoerä. Kuitenkin haluamme asua täällä, joten tingin sitten asunnon omistussuhteesta ;)



Aika kamalaa on ollut huomata, kuinka jopa lapsuudesta alkaneet ystävyyssuhteet ovat kuivuneet lähes kasaan "miehettömyyden" takia. Ehkä sitä on sitten itsekin tullut kyyniseksi, en tiedä. Ja päinvastoinhan se siis kyllä toimii, meille sopii tulla (etenkin kesällä) kauempaakin kylään (yleensä yhdistelmä äiti+lapset) kun meiltä on niin lyhyt matka Korkeasaareen tai Linnanmäelle tai ties mihin Serenaan. Meitä ei voi kutsua vastavierailulle, kun "sillä miehellä on vähä sellaset työvuorot". Ja tätä siis on kuullut useammilta.



En nyt viitsi itsekkäästi kieltääkään kyläilyjä, lapsen mielestähän ne ovat mukavia.



Eli olisipas hienoa kuulla, mikä mättää? Tämän 9 vuotta olen ollut ihan mielelläni yh ja olen vastakin, tosin joskus se on tosi yksinäistä. En ole seurustellut kertaakaan tänä aikana enkä toisaalta haikaile exän perään. Joten tuskin minua voidan "munahaukaksikaan" nimittää ;)

kokemuksia. Ymmärrän toisaalta myös asian täysin - "täysin" parein on iisimpää seurustella, ja ei tule pinnanalaisia jännitteitä.



Tosiasia on silti se, että en saa enää nykyisin koskaan kutsuja illanviettoihin - ja tiedän, että kun hankin mukaani minkä tahansa sutturan, niin kutsu käy taas.



Omituinen maailma, ja kyllähän tässä hiukkasen tuntee olonsa eristetyksi.

pelkkiä pariskuntia ja itse ainoa yksinäinen. Eli asia ihan ok, kun ei kutsuta. Tunnenn oloni jotenkin luuseriksi.

ihmettelenki et miten joku tai jotkut ei kutsuisi

Ihan fakta. Koska yh:t on epätoivoisia miestennielijöitä ja ottaa kenet vaan jos saa.



Monet naiset ovat vaan valitettavan epävarmoja omasta asemastaan parisuhteessa, ja se näkyy sitten tällaisina outouksina.

jännä, että ketjun yh:t ajattelivat heti syyn olevan se, että heitä pidetään vamppeina! Itselleni tuli ensimmäiseksi mieleen se, että kyseessä on ns. kolmaspyöräkuvio.



Itselläni ei ole tuttavina yh:ta, mutta muutama sinkku sen sijaan on. Enkä näekään mitään eroa "tavallisen" sinkun ja yh:n välillä.



Mikäli porukka on pieni, olisi mielestäni kaikille aika kiusallista jos yksi olisi pariton. Siis jos esim. 2 pariskuntaa lähtee ulos syömään ja siihen otettaisiin yksi pariton mukaan. (Aivan sama kun sisarusten tapaamiseen tulsikin joku joka ei ole ko. sisarusparvea tai heidän puolisonsa). Sensijaan jos porukkaa on enemmän mahtuu joukkoon hyvin myös tällainen pariton tai vaikka useampi.



Ja tuohon kun sanoitte, "että silloin kelpaa seuraksi kun mies on työmatkoilla". Kyllä minäkin pääasiassa kutsun ystäviä (oli sinkku tai ei) silloin kylään kun mies on muualla, jotta saan rauhassa keskittyä ystävän seuraan tai jos mies on kotona ehdotan vaikka kaupungilla kahvittelua. Toki ovat tervetulleita muulloinkin, mutta noin pääasiassa.



Jotenkin outo ajattelumalli. Miten yh-äiti eroaa lapsettomasta sinkusta miehenhaku aikeiltaan? Ja tosiaanko noin moni uskoo syyn olevan naisten mustasukkaisuus miehistään? Minä en ainakaan pitäisi ystävänäni sellaista, jonka pelkäisin vokottelevan miestäni eli en olisi sellaisen kanssa tekemisissä ilman miestänikään.

Voihan kutsusta kieltäytyä jos ei ilkeä mennä yksin. Mutta perhana kun ei kutsutakkaan!! En koe mitenkään vaivaantuneeksi oloani vaikka muut ovat pariskuntia. Mutta sitä en ymmärrä että koko ajan sitten roikutaan siinä omassa puolisossa. Voi sitä jutella muiden kanssa ilman että se puoliso nyökyttelee ja vahtaa vieressä. Olen siis ilmeisesti liian vapaamielinen ;-).

Ja myös on tullut huomattua että jos ystävät luulee (jostain syystä) että tapailisin jotakuta miestä, niin sitten alkaa varovaisia kyselyjä tyyliin "voisit sen uuden miesystäväsi kanssa tulla meille iltaa istumaan" sadella. Huvittavaa !



Lisäksi: meillä on mökki meren rannalla ja monesti lapset tupataan meille tyyliin "ei sulla varmaan muutakaan ole". Eli yh on sitten ilmainen lapsenpiika ja kustantaa sapuskat ja kaikki vaateet pariskuntien pennuille että saavat viettää laatuaikaa. Ketuttaa!

Meillä on muutamia yh äitejä kavereina, sekä myös lapsettomia naisia ja miehiä.

Sitten on näiä pariskuntiakin, mutta kyllä joka juhliin aina kutsutaan kaikki.

Myös ollessani itse yh, olin mukana kavereiden juhlissa, miksi en olisi ollut? Ei kaikilla ole seurustelusuhdetta.

kun ei osata seurustella ihmisten kanssa



olen asunut yh:na Keski-Euroopassa eikä tällaista koskaan tapahtunut. Siellä osataan seurustella ja juhlissa keskustellaan muidenkin ihmisten kanssa kuin sen oman miehen/vaimon.



Mutta, mutta Suomessa ei ystäviä kiinnosta jos mies on kotona tai kotiin kutsutaan vieraita. Sitten kun miehen kanssa menee huonosti, niin sitten pitäisi jaksaa tuntikausia puhua puhelimessa juuri silloin kun omat lapset menossa nukkumaan...

Sama juttuhan pätee myös siinä, että lapsen kaverit ovat meillä mennen tullen viikonloppuisin yökylässä (okei, on niillä oma karkkipussi usein mukana) mutta vastavuoroisia kutsuja ei juuri tule. Monet muksut ovat kiertäneet mukanamme vaikka missä, mutta... No niin, vanhemmilla on ollut laatuaikaa, mitäs minun ajastani. Matka- tai pääsylippuraha sille omalle lapselle muistetaan antaa jos muistetaan ja milloin muistetaan.



Itse en ole ollut näitä hanakasti kutsumassakaan, yleensä käy niin että oma lapseni kertoo kavereilleen menoistamme ja sopivat keskenään kyläilyistä yms. Sitten kaverin vanhemmat ottavat minuun yhteyttä, että lapset olivat sopineet...



Okei, voisin kieltäytyä. Tiedetään. On näköjään aika turhaa odottaa vastavuoroisuutta.

tämä koko ketju on, että päivitellään sitä outoa ajatusmallia - eli siis miksi yh:t jätetään pois illanvietoista.

Jotenkin outo ajattelumalli. Miten yh-äiti eroaa lapsettomasta sinkusta miehenhaku aikeiltaan?

sekä sinkkumiehen että -naisen, ja ilmoittasi kutsun esittäessään, että tämä on parien tasaus, ei sokkotreffit.



Eihän se tietysti ketään haittaa, vaikka flaksi kävisikin.



Oikeassa elämässä kukaan ei kuitenkaan ajattele näin pitkälle.



t. mies yllä

Ja toivoisin siis, että yltäisi. Vielä enemmän tietysti toivoisin, että YHous ei olisi sosiaalinen vamma, vaan tavallista ihmisyyttä.

itse yh:tkin ylläpitää tuota uskomusta, kun tuovat sitä aina niin hanakasti ilmi. Vähän vahvempaa itsetuntoa kiitos.

tämä koko ketju on, että päivitellään sitä outoa ajatusmallia - eli siis miksi yh:t jätetään pois illanvietoista.

Jotenkin outo ajattelumalli. Miten yh-äiti eroaa lapsettomasta sinkusta miehenhaku aikeiltaan?

...ihan ekaks tulee mieleen että ne ystävät haluaa säästää sua. Ei oo kovin kiva olla seurassa ainoa sinkku.

Ei itelläkää tuu kutsuttua yhtä sinkku kaveria, jos muut on pareja.Sitten on eri asia jos on useampi sinkku jonka voi kutsua yhtäaikaa.

Pariskuntia nähdään pariskuntina, kun niistä on seuraa molemmille.

Mun sinkkuystävästä nyt ei vaan oikeesti ole miehelle juuri seuraa...Siinä on sitten ite vähän kuin "kahen tulen välissä", yrittää johdatella keskustelua niin että molemmat jaksais olla.

Mielummin nautin ilman miestä sinkkuystävistäni.:)

Ymmärrän siis ns. pariskuntatapaamiset, joissa kylään kutsutaan yksi tuttava pariskunta istumaan iltaa. Silloinhan ihan luonnollista ettei muita kutsuta samaan aikaan, ei edes muita pariskuntia. Mutta jos vietetään esim. yheistä grilli-iltaa ja paikalle tulee 4 pariskuntaa ja yksi sinkku ystävä, en ymmärrä mikä ongelma on??

Minä ainakin olen kokenut loukkaavaksi sen että minua ei kutsuta. Tiedän että viime viikollakin ystävälläni oli grillijuhlat, paikalla oli 3 heidän tuttavaperhettä lapsineen. Minua ei kutsuttu, koska en olisi kuulemma sopeutunut joukkoon kun muut ovat pareja.

Jäin tosissaan ihmettelemään tätä? Eiköhän tuollaisessa tilanteessa lapset leiki keskenään ja aikuiset keskustelee erilaisilla koonpanoilla milloin mistäkin. Usein naiset keskenään ja miehet keskenään minun kokemukseni mukaan. Tuskin olisin yksin jäänyt vaikka muut olivatkin pariskuntia. Lastenikin takia harmittaa kovasti, olisi heistäkin ollut kiva päästä kavereiden kanssa leikkimään.

itse yh:tkin ylläpitää tuota uskomusta, kun tuovat sitä aina niin hanakasti ilmi. Vähän vahvempaa itsetuntoa kiitos.

tämä koko ketju on, että päivitellään sitä outoa ajatusmallia - eli siis miksi yh:t jätetään pois illanvietoista.

Jotenkin outo ajattelumalli. Miten yh-äiti eroaa lapsettomasta sinkusta miehenhaku aikeiltaan?

mutta sanonpahan vaan, että onpahan outoa toimintaa! Pitääkö sinun aina ottaa lapsi mukaan? Jos se vaikka karsii kutsuja tai jotain.



Mulla ei ole yh kavereita, mutta sinkkuystäviä kyllä ja he kyllä saavat tulla illanviettoihin ihan ilman paria. Kutsutaan kylään on mies kotona tai ei.

että on siitä yh:sta ikävää olla juhlissa missä vain pariskuntia? Itse esim. vietin viime uudenvuoden niin, että olin iltaa istumassa seurueessa jossa minä+ 4pariskuntaa (mieheni oli töissä uudenvuoden)ja vaikka nuo kaikki ihmiset olivat hyviä tuttujani ja paikallaolleista 3 oli vielä sukulaisiani niin minulle tuli orpo olo!

Jotenkin tuntui että oli "yhdeksäspyörä" vaikka muut eivät toisiaan imutelleetkaan tmv. ja ehkä sitä haikeutta lisäsi sekin kun muut menivät nukkumaan ja itse sain sohvan kun olin yksin (mikä tietenkin ihan ok!) mutta jotenkin se "korosti" sitä ylimääräisenä olemisen tunnetta kun muut menivät makuuhuoneisiin ja minä jäin sohvalle yksinäni.

Eli ehkä ihmise tpelkäävät yh:n kokevan samalla lailla? Ja minusta olisi hyvää tilannetajua että kutsuisi juhliin/illanistujaisiin sitten jonkun toisenkinkin sinkun/yh:n niin kenellekään ei tulisi "ylimääräinen" olo. Mitää sokkotreffejä en siis tarkoita, vaan ihan vaikka kaksi sinkku/yh naista (tai eri sukupuolia, ei sillä väliä).

Varmasti jokaisen tuttavapiirissä on useampia yksinhuoltajia TAI sinkkuja.

Varmasti taustalla voi olla ajatus siitä että sinkku/yh tuntisi itsensä ulkopuoliseksi parien seurassa. Itse kuitenkin tunnen itseni vielä enemmän loukatuksi/ulkopuoliseksi jos ei kutsuta ollenkaan koska minulle ei ole miestä.

Itse en ainakaan ole yksissäkään sellaisissa parien juhlissa ollut (silloin kun minulla vielä oli meis) joissa ei olisi juteltu asioista mitä erilaisimmilla kokoon panoilla, tai kaikki yhdessä ruokapöydässä. En jaksa nähdä että parit juttelisivat niin tiivisti yhdessä ettei siihen keskusteluun voisi sinkku osallistua.

Se että sinä tunsit itsesi ulkopuoliseksi saattoi johtua siitäkin että olet yleensä tottunut parien seurassa olemaan miehesi kanssa.

Tottakai minullekin tulee hetkiä joissa tunnen olevani ns. pariton, mutta minulle sitä parittomutta ainakin korostaa se ettei voida kutsua juhliin yms. jos muut ovat pareja. Kyllä minä ja varmasti moni muu yh haluaa kuitenkin tavata muita ihmisiä, ystäviään ja osallistua juhliin siitä riippumatta ovatko muut pareja vai ei. Kyllä kaiken ulkopuolelle jättäminen ainakin minua loukkaa enemmän, kuin se että joskus tunnen harvoin pienen piston siitä että olen yksin ja muut pariutuneita.