Miksi yh-äitiä ei voi kutsua...

Olen itse yh-äidin tytär enkä muista lapsuudestani tai nuoruudestani tuollaista hylkimistä. Me ollaan aina kyläilty paljon ja meillä on käynyt ihmisiä kylässä. Nyt kun itse olen perheellinen, on mulla ystävinä pariskuntia ja sinkkuja, eronneita ja karanneita - ei kai ystäviä siviilisäädyn mukaan valkata tai karsita?! Tai no ilmeisesti sitten jotkut, törkeää.



Sen tosin ymmärrän, että jos joku puolituttu (joka ei sinkkuudestasi edes tiedä) kutsuu kylään pariskuntana, mutta muuttaa kutsun naisten kesken kyläilyksi, sillä miksi sen miespuolisen pitäisi kuunnella "akkojen kälätystä" näin karrikoidusti. Tuskin siinä on mistään sellaisesta kyse, että pelättäisiin että yh varastaa sen oman sohvaperunan, vaan että ajatellaan että mukavampi sitten jutella ihan vaan naisseurassa. Kyllä mäkin aika nopeasti häivyn omiin oloihini, jos joku mieheni kaveri tulee käymään, jota en tunne. Tervehdin ja esittäydyn ja voin jonkin aikaa siinä olla jne. mutta ei mulla ole mitään tarvetta koko ajan siinä kyhnyttää kainaloisena. Ehkä tästä samasta ilmiöstä kuitenkin kyse aika monessa tapauksessa?

kun kävi ilmi että olin yh, niin pomon (nainen, 37 v) suhtautuminen muuttui negatiivisemmaksi ja kommentit tölväisi aina tyyliin "viikonloppu tulossa, vietkös mukulat äidilles et pääset metsästään"..eikä ollut huumorilla ! Työkaveri erosi (mies haki eroa kun löysi uuden) niin sama juttu, lisänä kommentit juomisesta (mulle ei ehkä voinut siitä kuitata kun tiesi että absolutisti). Toinen kun erosi niin oltiin kaikki hiljaa asiasta, mutta jostain pomo sai kuulla ja taas nälvintää. Mutta jännin juttu oli kun tuli uusi työtekijä; nainen, naimisissa, 2 lasta, 34 v; niin kommentoi että varo vaan kun täällä erotaan ja karataan, voi vielä tarttua toi huono elämäntyyli !! WTF ???!!!

Me yh:t yritämme iskeä kaikki miehet. Olivat varattuja tai vapaita, rumia tai komeita. Me kaikki yh:t olemme vain munan ja rahan perässä juoksevia tulevia pubiruusuja, emmekä välitä muiden tunteista. Näin ainakin eräs työkaverini avautui minulle. Me sanan kohdalla oli Te. Sanoi että arvostaa prostituoitujakin enemmän kuin yksinhuoltaja äitejä. Jännä kyllä, itse en ole miestä edes tässä etsinyt, enkä sellaista haluakaan tällä hetkellä. Ne harvat kerrat kun olen ystävä porukalla ollut baarissa (ehkä kerran vuodessa), olen torjunut kaikki iskuyritykset. Kun ei kiinnosta niin ei kiinnosta. Tajuaisivatpa kaikki sen. Lähimmät ystäväni tietävät kyllä tilanteeni, eivätkä ole jättäneet minua kutsumatta. Harvemmin vain pääsen mihinkään illanviettoon, johon ei lapsia voi ottaa mukaan, mutta ainakin minut kutsutaan. Työtoverit taas tuntuvat olevan mustasukkaisia ja epäluuloisia. En tiedä miksi, mutta minun syyni se ei ainakaan ole.. Lapseni isä kuoli kun olin raskaana, enkä ole sen jälkeen ketään huolinut. Emme olleet naimisissa, olimme vasta muuttamassa yhteen.. Tästä on aikaa kohta 7 vuotta, joten eiköhän ihmisten pitäisi uskoa että en miehiä metsästä..

Miehellä on ollut eron jälkeen varmaan toistakymmentä naista ja itse olen ollut ihan yksin. Vielä en tämän kuuden vuoden aikana ole yhtään ravintolailtaa viettänyt. Mies on edelleen entisten tuttujemme silmissä hyvä isä ja ressukka etä joka joutuu näkemään niiiiiin paljon vaivaa eli tapaamaan lapsia kahtena viikonloppuna (useampaan tapaamiseen ei suostu) ja minä olen itsekäs, paha yh-horo...tai siis mun tapauksessa **tanan pihtari.

pariton nainen (yh, sinkku, eronnut, karannut, leski...) on aina syötätär, uhka ja kaiken pahan alku ja juuri. ;-)

se yh-äiti eikä se menojalkamies ...

Johtunee siitä, että ex-mies oli aika epäsosiaalinen ja välimme pitkään kireät, kuka sellaisia tahtois kutsua. Yksin olen vapautunut ja mukava, tokihan mun seuraa halutaan. Lisäksi mun naiystävät ovat niin fiksuja, että niillä ei käy mielen vieressäkään, että minä sinkkuna olisin uhka heidän parisuhteilleen ja miesystävät tietävät, etten ole heidän peräänsä. Olen sama ystävä kuin ennenkin vaikka minulla ei sitä avecia olekaan joka tilaisuuten raahata.



Tuon allekirjoitan, että naisten iltoihin tulee enemmän kutsuja, mutta en osaa ajatella sitä johtuvaksi siitä, että miehiä piiloteltais minulta ;-) Mut on vaan helppo kutsua, koska joka toinen viikonloppu olen vapaa perhevelvoitteista ja tosiaan, eron jälkeen olen parempaa seuraa.

Me yh:t yritämme iskeä kaikki miehet. Olivat varattuja tai vapaita, rumia tai komeita. Me kaikki yh:t olemme vain munan ja rahan perässä juoksevia tulevia pubiruusuja, emmekä välitä muiden tunteista.



Näin ainakin eräs työkaverini avautui minulle. Me sanan kohdalla oli Te. Sanoi että arvostaa prostituoitujakin enemmän kuin yksinhuoltaja äitejä.



Jännä kyllä, itse en ole miestä edes tässä etsinyt, enkä sellaista haluakaan tällä hetkellä.

Ne harvat kerrat kun olen ystävä porukalla ollut baarissa (ehkä kerran vuodessa), olen torjunut kaikki iskuyritykset. Kun ei kiinnosta niin ei kiinnosta. Tajuaisivatpa kaikki sen.

Lähimmät ystäväni tietävät kyllä tilanteeni, eivätkä ole jättäneet minua kutsumatta. Harvemmin vain pääsen mihinkään illanviettoon, johon ei lapsia voi ottaa mukaan, mutta ainakin minut kutsutaan.

Työtoverit taas tuntuvat olevan mustasukkaisia ja epäluuloisia. En tiedä miksi, mutta minun syyni se ei ainakaan ole..



Lapseni isä kuoli kun olin raskaana, enkä ole sen jälkeen ketään huolinut. Emme olleet naimisissa, olimme vasta muuttamassa yhteen..

Tästä on aikaa kohta 7 vuotta, joten eiköhän ihmisten pitäisi uskoa että en miehiä metsästä..

Olen ollut 5 v ns. yh:na (lasten isä tapaa heitä joka 2. vkloppu). Ystävieni miehiin en koskisi pitkällä tikullakaan, joten kumma ajatusmaailma ystävilläni on tässä asiassa. Minunkaan luokseni eivät tule kylään miehensä kanssa, vaan aina yksin vaikka olisin nimenomaan kutsunut koko perhettä.



Loukkaavinta on, että sen sijaan kutsuvat kylään ex-miestäni uuden puolisonsa kanssa. Erosimme tämän naisen takia. Ilmeisesti "parillisuus" on tärkeämpää - ei väliä muulla.

Näin se vain menee.