Lue keskustelun säännöt.
Otin lapseni pois päivähoidosta
24.08.2010 |
Lapseni meni perhepäivähoitajalle viime talvena ollessaan 1,5 v. Alku oli vaikeaa, mutta muutaman kuukauden kuluttua alkoi näkyä merkkejä sopeutumisesta ja alkukesällä meni jo paremmin.
Kesällä alkoi takapakki. Lapseni (2 v.) alkoi itkeä mahakipua aamuisin. Hän oli jo oppinut kuivaksi, mutta rupesi yhtäkkiä pissaamaan ja kakkaamaan housuun. Lopulta aamut menivät aivan mahdottomiksi: yleensä niin reipas poika itki pelosta täristen, ettei halua mennä hoitoon. Kysyin miksi, poika sanoi, että pelottaa, mutta ei osannut kertoa miksi.
Nyt tein viimein päätöksen ottaa hänet takaisin kotihoitoon. En vaan pysty viemään pelosta tärisevää lasta hoitoon aamuisin. Onneksi sain mummon apuun edes muutamana päivänä viikossa, muina yritän tehdä töitä lapsen kanssa kotona.
Onko muilla kokemuksia lapsesta, joka ei sopeudu hoitoon? Mitä olette tehneet?
Ilkeilijät, jättäkää minut rauhaan. En ole curling-äiti ja osaan asettaa rajoja. En siis jaksa välittää kommenteistanne.
Kommentit (71)
missä päin maata tuollainen päiväkoti sijaitsee? Ei kuulosta henkilökunta mitenkään empaattiselta ja lapsen tarpeita huomioon ottavilta...
Meillä oli apuna se, että hoitaja oli kotona, lapsen ei tarvinnut lähteä minnekään. Kokeilu päiväkodissa oli katastrofi (hoitajat syyllistivät minua siitä, että olin liian lempeä äiti ja lapsi saanut liikaa olla sylissä, ei osannut puolustautua vaan jäi aina hakatuksi - siis 2v lapsi!)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Opiskelee silloin kun lapsi nukkuu. Lukee aamulla, illalla, yöllä ja päiväuniaikaan.
yöunet klo 22-07, päikät max. tunnin. Siinä ei oikein jää lukuaikaa, kun pitäisi itsekin nukkua.
Olisimme todellakin pitäneet lapsen kotihoidossa, jos siihen olisi ollut MINKÄÄNLAISTA realistista mahdollisuutta. Uskon, että kotihoito on lapselle parasta.
ap
Eikö se työssäkäyvä voi hoitaa sitä yhtä ainoaa lasta sen illan niin, että se opiskelija saa opiskella?
Ulkoiluta sitä lasta niin unikin maistuu.
missä päin maata tuollainen päiväkoti sijaitsee? Ei kuulosta henkilökunta mitenkään empaattiselta ja lapsen tarpeita huomioon ottavilta...
Meillä oli apuna se, että hoitaja oli kotona, lapsen ei tarvinnut lähteä minnekään. Kokeilu päiväkodissa oli katastrofi (hoitajat syyllistivät minua siitä, että olin liian lempeä äiti ja lapsi saanut liikaa olla sylissä, ei osannut puolustautua vaan jäi aina hakatuksi - siis 2v lapsi!)
missä päin maata tuollainen päiväkoti sijaitsee? Ei kuulosta henkilökunta mitenkään empaattiselta ja lapsen tarpeita huomioon ottavilta...
Meillä oli apuna se, että hoitaja oli kotona, lapsen ei tarvinnut lähteä minnekään. Kokeilu päiväkodissa oli katastrofi (hoitajat syyllistivät minua siitä, että olin liian lempeä äiti ja lapsi saanut liikaa olla sylissä, ei osannut puolustautua vaan jäi aina hakatuksi - siis 2v lapsi!)
Vai että pitäisi lapsen osata puolustautua, ettei tule hakatuksi. Hohhoijaa, ihania hoitajia.
t. AP
Otitko yhteyttä hoitajan esimieheen, puitteko porukalla tilannetta? Onko muiden lasten vanhemmilta kysytty?
Ei sun tarvi viedä pelosta tärisevää lasta hoitoon, mutta eihän tota tilannetta voi noinkaan jättää???
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikö se työssäkäyvä voi hoitaa sitä yhtä ainoaa lasta sen illan niin, että se opiskelija saa opiskella?
Ulkoiluta sitä lasta niin unikin maistuu.
t. AP
Tuttujen lapsella kävi vähän samalla lailla pph:lla. Aloitti hyvin ja sitten tuli yhtäkkiä vajaan puolen vuoden jälkeen taantuminen. Ei olisi halunnut millään mennä. Kiukutteli ja itki kaikki aamut. Mutta ei oikein osannut sanoa, että mikä vaivasi. Hoitajakaan ei osannut sanoa syytä. Ongelma selvisi/ratkesi sillä kun yksi isompi lapsi siirtyikin muualle hoitoon. Tämän jälkeen tuttujen lapselle alkoikin taas maistua hoidossa käyminen. Todennäköisesti tämä isompi lapsi jollakin tavoin onnistui kiusaamaan ja pelottelemaan pienempäänsä niin ettei hoitajakaan sitä huomannut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikesta huolimatta tuntuu siltä, että hoitaja jättää jotain nyt kertomatta. Ei lapsi ihan yllättäen kehitä mitään pelkotärinöitä, jos on jo puoli vuotta ollut hoidossa ja alkanut sopeutua. Ellei sitten ollut kesäloma välissä...
Joku isompi lapsi on pelotellut esim. möröllä sängyn alla tms. 2-vuotiaalla on vilkas mielikuvitus, ja varmasti on siihen jotenkin reagoinut. Kun hoitotäti ei kerro, niin ehkäpä olikin oma lapsensa... Vaikea kuvitella, että hoitotäti ei olisi huomannut/kuullut, kun noin pienestä on kyse.
En usko, että se kesäloma oli tuossa ratkaiseva, koska hoitoon meno oli PALJON vaikeampaa kuin koskaan aiemmin.
ap
Hän kyseli, haluaisimmeko järjestää hoidon muussa paikassa. Itse en sitä halunnut, koska tuntuu, että nyt pojan on tosi vaikea rakentaa luottamusta uusiin ihmisiin. Annan mieluummin tilanteen rauhoittua, ja koetetaan uudelleen ensi vuonna.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ei saa limitettyä tekemisiään sen vertaa, että yksi lapsi hoituisi??
Työssäkäyvä hoitaa aamiaiset sun muut aamulla ennen kuin lähtee ja hoitaa lasta kun tulee töistä.
Opiskelija nousee aamulla aikaisin, lukee 2 - 3 tuntia ennen kuin se työssäkäyvä lähtee, opiskelee tunnin päivällä ja illalla loput neljä tuntia. Ja tadaa! Kahdeksan tunnin opinnot hoituvat joka ikinen päivä.
ei saa limitettyä tekemisiään sen vertaa, että yksi lapsi hoituisi??
Työssäkäyvä hoitaa aamiaiset sun muut aamulla ennen kuin lähtee ja hoitaa lasta kun tulee töistä.
Opiskelija nousee aamulla aikaisin, lukee 2 - 3 tuntia ennen kuin se työssäkäyvä lähtee, opiskelee tunnin päivällä ja illalla loput neljä tuntia. Ja tadaa! Kahdeksan tunnin opinnot hoituvat joka ikinen päivä.
Joskus täytyy nukkuakin. Sitäpaitsi mieheni mielestä pojan kuului jo mennä hoitoon, hän ei ollut valmis joustamaan omista opinnoistaan. En voinut tähän vaikuttaa.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja miksette keskustelleet asioista ennen lasta? Minä en ainakaan olisi vääntänyt mukeloa "isälle", joka ei ymmärrä eikä jousta.
Eikähän hänen olisi tarvinnut mitään joustaa - toimia vain kuin aikuiset.
Ja miksette keskustelleet asioista ennen lasta? Minä en ainakaan olisi vääntänyt mukeloa "isälle", joka ei ymmärrä eikä jousta.
Eikähän hänen olisi tarvinnut mitään joustaa - toimia vain kuin aikuiset.
En osannut itse arvata, että lapsi on sitä sorttia, joka ei sopeudu päivähoitoon. Olen itse mennyt hoitoon noin vuoden ikäisenä ja sopeutunut hyvin, siksi en osannut pitää tuota etukäteen ongelmana. En myöskään osannut arvata, että lapseni olisi niin seurankipeä; ajattelin, että pystyisimme opiskelemaan edes puoliteholla lapsen kanssa. Se ei valitettavasti onnistunut.
Huomaan, että olet fanaattinen kotihoidon kannattaja. Mielestäni kotihoito on tavoiteltava asia, mutta koeta ymmärtää, että se ei aina onnistu.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja miksette keskustelleet asioista ennen lasta? Minä en ainakaan olisi vääntänyt mukeloa "isälle", joka ei ymmärrä eikä jousta.
Eikähän hänen olisi tarvinnut mitään joustaa - toimia vain kuin aikuiset.
En osannut itse arvata, että lapsi on sitä sorttia, joka ei sopeudu päivähoitoon. Olen itse mennyt hoitoon noin vuoden ikäisenä ja sopeutunut hyvin, siksi en osannut pitää tuota etukäteen ongelmana. En myöskään osannut arvata, että lapseni olisi niin seurankipeä; ajattelin, että pystyisimme opiskelemaan edes puoliteholla lapsen kanssa. Se ei valitettavasti onnistunut.
Huomaan, että olet fanaattinen kotihoidon kannattaja. Mielestäni kotihoito on tavoiteltava asia, mutta koeta ymmärtää, että se ei aina onnistu.
ap
Ja nythän olen tehnyt juuri kuten toivoisit - otin lapsen kotihoitoon. Eikö asia ole siis ok?
ap
teidän tilanteesta, mutta meillä erityislapsella kesti ihan tolkuttoman kauan (1,5 vuotta) että aamuitkuista päiväkotiin mennessä päästiin... (kopkop puuhun vain tässä kohtaa). Siis hänelle oli vain niin vaikeaa erota äidistä. Isän kanssa aamut meni helpommin. Jäi kuitenkin pvkodissa mieluusti hoitajan syliin itkemään, kun tiesi tietysti että äiti kuitenkin lähtee ;( Karmivaa se oli koko perheelle kun välillä alkoi jo kotona itku. Henkilökunta kertoi että päivät meni kuitenkin ihan mukavasti, ei kaipaillut normaalia enempää eikä enää aamun jälkeen itkenyt. Iltapäivällä kun hain oli iloinen.
Lapsi oli siis kolmevuotias kun aloitti päiväkodissa, mutta ei "ikätasolla" eli hyvinkin tuollainen parivuotiaan oloinen.
Oliko lapsesi minkä oloinen kun häntä haettiin hoidosta? Kertoiko hoitaja koskaan kuinka päivät sujuivat?
Olet varmasti tehnyt oikean päätöksen, ja tiedän muitakin perheitä joissa perhepäivähoidossa käynyt näin... päiväkotiin lapset sitten menneet mielellään.
Lapseni meni perhepäivähoitajalle viime talvena ollessaan 1,5 v. Alku oli vaikeaa, mutta muutaman kuukauden kuluttua alkoi näkyä merkkejä sopeutumisesta ja alkukesällä meni jo paremmin. Kesällä alkoi takapakki. Lapseni (2 v.) alkoi itkeä mahakipua aamuisin. Hän oli jo oppinut kuivaksi, mutta rupesi yhtäkkiä pissaamaan ja kakkaamaan housuun. Lopulta aamut menivät aivan mahdottomiksi: yleensä niin reipas poika itki pelosta täristen, ettei halua mennä hoitoon. Kysyin miksi, poika sanoi, että pelottaa, mutta ei osannut kertoa miksi. Nyt tein viimein päätöksen ottaa hänet takaisin kotihoitoon. En vaan pysty viemään pelosta tärisevää lasta hoitoon aamuisin. Onneksi sain mummon apuun edes muutamana päivänä viikossa, muina yritän tehdä töitä lapsen kanssa kotona. Onko muilla kokemuksia lapsesta, joka ei sopeudu hoitoon? Mitä olette tehneet? Ilkeilijät, jättäkää minut rauhaan. En ole curling-äiti ja osaan asettaa rajoja. En siis jaksa välittää kommenteistanne.
teidän tilanteesta, mutta meillä erityislapsella kesti ihan tolkuttoman kauan (1,5 vuotta) että aamuitkuista päiväkotiin mennessä päästiin... (kopkop puuhun vain tässä kohtaa). Siis hänelle oli vain niin vaikeaa erota äidistä. Isän kanssa aamut meni helpommin. Jäi kuitenkin pvkodissa mieluusti hoitajan syliin itkemään, kun tiesi tietysti että äiti kuitenkin lähtee ;( Karmivaa se oli koko perheelle kun välillä alkoi jo kotona itku. Henkilökunta kertoi että päivät meni kuitenkin ihan mukavasti, ei kaipaillut normaalia enempää eikä enää aamun jälkeen itkenyt. Iltapäivällä kun hain oli iloinen.
Lapsi oli siis kolmevuotias kun aloitti päiväkodissa, mutta ei "ikätasolla" eli hyvinkin tuollainen parivuotiaan oloinen.
Oliko lapsesi minkä oloinen kun häntä haettiin hoidosta? Kertoiko hoitaja koskaan kuinka päivät sujuivat?
Olet varmasti tehnyt oikean päätöksen, ja tiedän muitakin perheitä joissa perhepäivähoidossa käynyt näin... päiväkotiin lapset sitten menneet mielellään.
Lapseni meni perhepäivähoitajalle viime talvena ollessaan 1,5 v. Alku oli vaikeaa, mutta muutaman kuukauden kuluttua alkoi näkyä merkkejä sopeutumisesta ja alkukesällä meni jo paremmin. Kesällä alkoi takapakki. Lapseni (2 v.) alkoi itkeä mahakipua aamuisin. Hän oli jo oppinut kuivaksi, mutta rupesi yhtäkkiä pissaamaan ja kakkaamaan housuun. Lopulta aamut menivät aivan mahdottomiksi: yleensä niin reipas poika itki pelosta täristen, ettei halua mennä hoitoon. Kysyin miksi, poika sanoi, että pelottaa, mutta ei osannut kertoa miksi. Nyt tein viimein päätöksen ottaa hänet takaisin kotihoitoon. En vaan pysty viemään pelosta tärisevää lasta hoitoon aamuisin. Onneksi sain mummon apuun edes muutamana päivänä viikossa, muina yritän tehdä töitä lapsen kanssa kotona. Onko muilla kokemuksia lapsesta, joka ei sopeudu hoitoon? Mitä olette tehneet? Ilkeilijät, jättäkää minut rauhaan. En ole curling-äiti ja osaan asettaa rajoja. En siis jaksa välittää kommenteistanne.
Lapseni on hoidosta haettaessa ollut vaisu, mutta kuitenkin iloinen kun haetaan. Hän on yleensä poissaolevan tuntuinen, ei katso silmiin eikä vastaa kun juttelen hänelle, mutta touhuaa hirveästi ja höpöttää itsekseen. Kun tullaan kotiin, alkaa itku ja lapsi on koko illan äidin sylitakiainen, ei suostu poistumaan sylistä.
Hoitajan mukaan päivät ovat ok. Lapsi itkeskelee hieman, mutta ei paljoa. Yleensä hän vaan istuu ja odottaa, että päivä kuluu; ei leiki. Hoitajaan hän ottaa vähän kontaktia, mutta ei uskalla leikkiä muiden lasten kanssa.
Kun olen itse lapsen kanssa ulkona, hän on hieman arka, mutta leikkii kuitenkin koko ajan ja ottaa kontaktia muihin lapsiin ja aikuisiin.
ap
kykyä nähdä se oma lapsensa ja panna hänen tarpeensa etusijalle.
Aivan käsittämätöntä kädettömyyttä!
teidän tilanteesta, mutta meillä erityislapsella kesti ihan tolkuttoman kauan (1,5 vuotta) että aamuitkuista päiväkotiin mennessä päästiin... (kopkop puuhun vain tässä kohtaa). Siis hänelle oli vain niin vaikeaa erota äidistä. Isän kanssa aamut meni helpommin. Jäi kuitenkin pvkodissa mieluusti hoitajan syliin itkemään, kun tiesi tietysti että äiti kuitenkin lähtee ;( Karmivaa se oli koko perheelle kun välillä alkoi jo kotona itku. Henkilökunta kertoi että päivät meni kuitenkin ihan mukavasti, ei kaipaillut normaalia enempää eikä enää aamun jälkeen itkenyt. Iltapäivällä kun hain oli iloinen.
Lapsi oli siis kolmevuotias kun aloitti päiväkodissa, mutta ei "ikätasolla" eli hyvinkin tuollainen parivuotiaan oloinen.
Oliko lapsesi minkä oloinen kun häntä haettiin hoidosta? Kertoiko hoitaja koskaan kuinka päivät sujuivat?
Olet varmasti tehnyt oikean päätöksen, ja tiedän muitakin perheitä joissa perhepäivähoidossa käynyt näin... päiväkotiin lapset sitten menneet mielellään.
Lapseni meni perhepäivähoitajalle viime talvena ollessaan 1,5 v. Alku oli vaikeaa, mutta muutaman kuukauden kuluttua alkoi näkyä merkkejä sopeutumisesta ja alkukesällä meni jo paremmin. Kesällä alkoi takapakki. Lapseni (2 v.) alkoi itkeä mahakipua aamuisin. Hän oli jo oppinut kuivaksi, mutta rupesi yhtäkkiä pissaamaan ja kakkaamaan housuun. Lopulta aamut menivät aivan mahdottomiksi: yleensä niin reipas poika itki pelosta täristen, ettei halua mennä hoitoon. Kysyin miksi, poika sanoi, että pelottaa, mutta ei osannut kertoa miksi. Nyt tein viimein päätöksen ottaa hänet takaisin kotihoitoon. En vaan pysty viemään pelosta tärisevää lasta hoitoon aamuisin. Onneksi sain mummon apuun edes muutamana päivänä viikossa, muina yritän tehdä töitä lapsen kanssa kotona. Onko muilla kokemuksia lapsesta, joka ei sopeudu hoitoon? Mitä olette tehneet? Ilkeilijät, jättäkää minut rauhaan. En ole curling-äiti ja osaan asettaa rajoja. En siis jaksa välittää kommenteistanne.
Lapseni on hoidosta haettaessa ollut vaisu, mutta kuitenkin iloinen kun haetaan. Hän on yleensä poissaolevan tuntuinen, ei katso silmiin eikä vastaa kun juttelen hänelle, mutta touhuaa hirveästi ja höpöttää itsekseen. Kun tullaan kotiin, alkaa itku ja lapsi on koko illan äidin sylitakiainen, ei suostu poistumaan sylistä.
Hoitajan mukaan päivät ovat ok. Lapsi itkeskelee hieman, mutta ei paljoa. Yleensä hän vaan istuu ja odottaa, että päivä kuluu; ei leiki. Hoitajaan hän ottaa vähän kontaktia, mutta ei uskalla leikkiä muiden lasten kanssa.
Kun olen itse lapsen kanssa ulkona, hän on hieman arka, mutta leikkii kuitenkin koko ajan ja ottaa kontaktia muihin lapsiin ja aikuisiin.
ap
Että lapsi on siis iloinen siitä, että äiti tuli hakemaan, ei hoitopäivästä.
ap
kykyä nähdä se oma lapsensa ja panna hänen tarpeensa etusijalle.
Aivan käsittämätöntä kädettömyyttä!
Elämämme ei suorastaan helpotu, mutta minä nimenomaan asetin lapseni edun muiden asioiden edelle ottaessani hänet pois hoidosta.
ap
Pelkään, ettei lapsi pärjäisi isossa ryhmässä, koska on tosi arka. Pp-hoitajamme oli sitä mieltä, että häntä ei voi missään tapauksessa laittaa päiväkotiin.
ap