Lue keskustelun säännöt.
Otin lapseni pois päivähoidosta
24.08.2010 |
Lapseni meni perhepäivähoitajalle viime talvena ollessaan 1,5 v. Alku oli vaikeaa, mutta muutaman kuukauden kuluttua alkoi näkyä merkkejä sopeutumisesta ja alkukesällä meni jo paremmin.
Kesällä alkoi takapakki. Lapseni (2 v.) alkoi itkeä mahakipua aamuisin. Hän oli jo oppinut kuivaksi, mutta rupesi yhtäkkiä pissaamaan ja kakkaamaan housuun. Lopulta aamut menivät aivan mahdottomiksi: yleensä niin reipas poika itki pelosta täristen, ettei halua mennä hoitoon. Kysyin miksi, poika sanoi, että pelottaa, mutta ei osannut kertoa miksi.
Nyt tein viimein päätöksen ottaa hänet takaisin kotihoitoon. En vaan pysty viemään pelosta tärisevää lasta hoitoon aamuisin. Onneksi sain mummon apuun edes muutamana päivänä viikossa, muina yritän tehdä töitä lapsen kanssa kotona.
Onko muilla kokemuksia lapsesta, joka ei sopeudu hoitoon? Mitä olette tehneet?
Ilkeilijät, jättäkää minut rauhaan. En ole curling-äiti ja osaan asettaa rajoja. En siis jaksa välittää kommenteistanne.
Kommentit (71)
aivan syyttä suotta, kun ette edes yrittäneet järjestää asiaa järkevästi.
Koko tämä pph-härdelli oli täysin turha.
Olisitte limittäneet tekemisenne ja aloittaneet koko päivähoitojutun aikaisintaan 3-vuotiaana. Ja senkin niin, että otatte selvää vaihtoehdoista, ettekä tökkää minne sattuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tuon ikäinen noin rajusti reagoi tyhjää, eli jotain siellä hoidossa on tapahtunut. Tunnetko muiden lasten vanhempia? Voisitko jutella heidän kanssaan? Usein muutkin lapset reagoi esim. kiusaamiseen vaikka se ei suoraan itseen kohdistuisikaan. Tärkeää ois mielestäni saada selville mitä siellä on tapahtunut ja saada se puhuttua jollakin tavalla lapsen kanssa pois, ettei asia jää kummittelemaan. Hoida lasta nyt kotkona hetki ja sitten pkotiin, niissä meno on ainakin valvotumpaa kuin perhepäivähoidossa ja ja lapset ei ole yhden aikuisen armoilla koko aikaa. JO svaan voit, aloittakaa pkoti vasta ensi syksynä, voi oll avaikeaa hypätä ryhmään mukaan kesken talven, syksyllä on aina jok aryhmässä muutoksia ja siten uusienkin helpompi sopeutua.
aivan syyttä suotta, kun ette edes yrittäneet järjestää asiaa järkevästi.
Koko tämä pph-härdelli oli täysin turha.
Olisitte limittäneet tekemisenne ja aloittaneet koko päivähoitojutun aikaisintaan 3-vuotiaana. Ja senkin niin, että otatte selvää vaihtoehdoista, ettekä tökkää minne sattuu.
Et voi tietää ap:n tilannetta, työ + opiskelu ja sitä, miten vaikeaa heillä on saattanut olla limittää aikatauluja. Ihmisillä pitää olla myös vähän vapaa-aikaa perheenä, ei varmasti paranna lapsen tilannetta, jos jompi kumpi vanhemmista kilahtaa opiskeltuaan läpi yöt. Normaali päivähoito on takuulla parempi vaihtoehto. Kaikki opiskelu ei ole vapaata luennoilla käyntiä ja kotona lukemista - on myös hyvin koulumaista opiskelua, ihan yliopistossakin.
Pienihän 1,5 vuotias on, muttei mitenkään poikkeuksellisen pieni ja on kuitenkin alkuun sopeutunut hoitoon ihan hyvin.
Olen niiin kypsä tuosta "aikaisintaan 3-vuotiaana" blaa, blaa, blaa. Se ei ole mikään maailman totuus, viittaa ihan mihin tahansa Keltikangas-Järviseen, ihan oikeassa elämässä ja käytännössä näin ei läheskään aina ole. Meillä ja monella kaverilla päivähoito on ollut kaikkein vaikeinta juuri 3-4 vuotiaana ja esikoisella joka aloitti sen 3½-vuotiaana se oli ihan hirveää alkuun. Pienempänä hoitoon menneet ovat sopeutuneet aivan erinomaisesti hoitoon.
En ole ap.
aivan syyttä suotta, kun ette edes yrittäneet järjestää asiaa järkevästi.
Koko tämä pph-härdelli oli täysin turha.
Olisitte limittäneet tekemisenne ja aloittaneet koko päivähoitojutun aikaisintaan 3-vuotiaana. Ja senkin niin, että otatte selvää vaihtoehdoista, ettekä tökkää minne sattuu.
Selvitimme hyvin tarkkaan vaihtoehdot. Päivähoitopaikkojen järjestäjä oli sitä mieltä, että aralle lapselle pp-hoito olisi parasta. Emme todellakaan "tökänneet" häntä minne sattuu.
Kun alussa oli vaikeuksia, pp-hoitaja sanoi, ettei kannata ottaa lasta pois, hän kyllä sopeutuu mutta se vie aikaa.
Mielestäni toimimme niin hyvin, kuin osasimme. On helppoa syyllistää toista.
Ja kuten sanoin, se limittäminen ei nyt vaan onnistunut. Mietimme todella tarkkaan, mikä olisi lapselle parasta, mutta tuo ei onnistunut.
ap
Kaikille ei mene perille ekalla sanomisella.
t. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mitään erityisiä vaikeuksia. Sanoi vain ettei mies halunnut eikä viitsinyt joustaa.
Aralle lapselle on parempi, että se hoitoonmeno lykkääntyy edes vuodella.
Ja tuossahan jäisi viikonloput perheelle - ja aamulla ja illalla se opiskelijakin on kuitenkin kotona.
Jos noin vähästä kilahtaa, ei ole muutenkaan sopiva vanhemmaksi.
Ja minusta tuo hoitopaikka ei kuulosta lottovoitolta. Tuskin ovat viitsineet kamalasti asiaan paneutua, tökänneet vain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mitään erityisiä vaikeuksia. Sanoi vain ettei mies halunnut eikä viitsinyt joustaa.
Aralle lapselle on parempi, että se hoitoonmeno lykkääntyy edes vuodella.
Ja tuossahan jäisi viikonloput perheelle - ja aamulla ja illalla se opiskelijakin on kuitenkin kotona.
Jos noin vähästä kilahtaa, ei ole muutenkaan sopiva vanhemmaksi.
Ja minusta tuo hoitopaikka ei kuulosta lottovoitolta. Tuskin ovat viitsineet kamalasti asiaan paneutua, tökänneet vain.
Kun sinä tiedät kaiken varmuudella tuntematta minua tai perhettäni.
Että oikein pystyt sanomaan, että en ole sopiva vanhemmaksi? Miten muka kilahdin?
Taidat itse tietää kiusaamisesta paljonkin...
t. ap
kuin se mitä itse kirjoitat.
Sössitte ja nyt olet hyvää vauhtia selittämässä itsellesi, että mukahoidit asian mallikkaasti.
Ja säntäilet edelleen paniikkiratkaisusta toiseen. Tooosi aikuista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
aivan syyttä suotta, kun ette edes yrittäneet järjestää asiaa järkevästi.
Koko tämä pph-härdelli oli täysin turha.
Olisitte limittäneet tekemisenne ja aloittaneet koko päivähoitojutun aikaisintaan 3-vuotiaana. Ja senkin niin, että otatte selvää vaihtoehdoista, ettekä tökkää minne sattuu.
Sinä sama kotihoitofanaatikkoko näitä samoja jankutat?! Lopeta jo. Monet lapset menee tuon ikäisenä, ja nuorempanakin, hoitoon ja sopeutuvat vallan hyvin. Ärsyttää tuommonen puusilmänen jankutus asiasta, johon ei edes voi enää vaikuttaa.
Ja jos ei ole pakko panna hoitoon, niin ei pane.
Lopettakaa jo. Ja alkakaa ajatella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Painu myymään itseäsi iltapäivälehdille ja jätä ajattelevat ihmiset rauhaan.
kuin se mitä itse kirjoitat.
Sössitte ja nyt olet hyvää vauhtia selittämässä itsellesi, että mukahoidit asian mallikkaasti.
Ja säntäilet edelleen paniikkiratkaisusta toiseen. Tooosi aikuista.
Kun otan lapsen pois hoidosta? Päätä jo hyvä ihminen. Alat olla naurettava.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tuolla ap:lla on tapahtunut? Ei yhtikäs mitään - muuta kuin se, että "isä" on ajatellut, ettei hän viitsi eikä halua.
Hanki aivot ja opettele huomioimaan muutkin se minäitse.
Ap, anna olla tuon yhden jankutukset. Todennäköiseti piruuttaan ärsyttää.
Olet ilmeisen häiriintynyt ihminen. Olen nimenomaan yrittänyt toimia parhaani mukaan. Ilmeisesti et voi hyväksyä sitä, että olit väärässä.
Isä ei ajatellut, ettei viitsi eikä halua. Hän uskoi, että lapsi pärjää hoidossa kunhan saa vähän aikaa sopeutua.
Nyt isä tukee minua ja on sitä mieltä, että lapsen on parasta jäädä kotiin toistaiseksi.
ap
se on huonoa, koska koko säntäily on turhaa. Olet rääkännyt lastasi ihan turhaan ja nyt räpellät paniikissa taas toiseen suuntaan. Lepatat kuin päätön kana.
Ja lapselle on syntynyt jo kiva kuva päivähoidosta, jota saat oikoa kun hän hoitoon menee.
Ja te saatte tehdä koko hakurumban ja kaiken uudestaan, kun tyritte ekan kierroksen.
Mitähän _hyvää_ tässä kaikessa nyt sitten oli? Kerro, hyvä "äiti", meillekin!
Ap, anna olla tuon yhden jankutukset. Todennäköiseti piruuttaan ärsyttää.
Jollain taitaa olla paha päivä tai ei muuten vaan ole se laatikon terävin veitsi. Ehkä älyää häipyä kun en enää vastaa.
t. ap
ettet olisi mennyt kykyjesi äärirajoilla. Sen kyllä huomaa. Ne kyvyt vain eivät ole kaksiset.
Ja se "isä" olisi voinut aikuistua hieman aiemmin.
vasta 2,5v ikäisenä, mutta sopeutuminen oli todella vaikeaa. Jäi itkemään päiväkotiin ja itkeskeli siellä muutenkin pitkin päivää. Kotona takertui minuun.
Olin silloin opiskelemassa ja kun ei sopeutumista tapahtunut muutamaan kuukauteen vaihdoin kokopäiväisen opiskelun itltaopiskeluun.
Lapsi oli vain muutamana päivänä viikossa puolipäiväisenä kun tein kouluhommia kotona. Se sujui paremmin.