Lue keskustelun säännöt.
Otin lapseni pois päivähoidosta
24.08.2010 |
Lapseni meni perhepäivähoitajalle viime talvena ollessaan 1,5 v. Alku oli vaikeaa, mutta muutaman kuukauden kuluttua alkoi näkyä merkkejä sopeutumisesta ja alkukesällä meni jo paremmin.
Kesällä alkoi takapakki. Lapseni (2 v.) alkoi itkeä mahakipua aamuisin. Hän oli jo oppinut kuivaksi, mutta rupesi yhtäkkiä pissaamaan ja kakkaamaan housuun. Lopulta aamut menivät aivan mahdottomiksi: yleensä niin reipas poika itki pelosta täristen, ettei halua mennä hoitoon. Kysyin miksi, poika sanoi, että pelottaa, mutta ei osannut kertoa miksi.
Nyt tein viimein päätöksen ottaa hänet takaisin kotihoitoon. En vaan pysty viemään pelosta tärisevää lasta hoitoon aamuisin. Onneksi sain mummon apuun edes muutamana päivänä viikossa, muina yritän tehdä töitä lapsen kanssa kotona.
Onko muilla kokemuksia lapsesta, joka ei sopeudu hoitoon? Mitä olette tehneet?
Ilkeilijät, jättäkää minut rauhaan. En ole curling-äiti ja osaan asettaa rajoja. En siis jaksa välittää kommenteistanne.
Kommentit (71)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä minusta ainakin kuulostaa siltä, että hoidossa on tapahtunut / tapahtuu jotain. Iästä tuskin on kysymys. Meillä esikoinen meni tarhaan yksivuotiaana eikä ongelmia ollut. Itse en ikinä uskaltaisi laittaa lastani perhepäivähoitoon kun kuka tahansa voi ryhtyä kyseiseen hommaan eikä siellä kotona ole kukaan valvomassa kuinka hoitaja lapsia kohtelee. Sen verran monta negatiivista kokemusta olen myös ystäviltäni kyseisestä hoitomuodosta kuullut. Tietenkin kyseessä on vain yksittäistapauksia, mutta silti. Tarhassa sentään on toisia hoitajia kontrolloimassa yksittäisen hoitajan toimintaa.
Opiskelee silloin kun lapsi nukkuu. Lukee aamulla, illalla, yöllä ja päiväuniaikaan.
joita esim. omissa opinnoissani oli päivittäin....
Ja kiitos asiallisista vastauksista! Eipä minun tarvitse itselleni vastailla kun täällä on näköjään ihan "kyvykkäitä" ihmisiäkin paikalla :D :D
ap
Kyllä minusta ainakin kuulostaa siltä, että hoidossa on tapahtunut / tapahtuu jotain. Iästä tuskin on kysymys. Meillä esikoinen meni tarhaan yksivuotiaana eikä ongelmia ollut. Itse en ikinä uskaltaisi laittaa lastani perhepäivähoitoon kun kuka tahansa voi ryhtyä kyseiseen hommaan eikä siellä kotona ole kukaan valvomassa kuinka hoitaja lapsia kohtelee. Sen verran monta negatiivista kokemusta olen myös ystäviltäni kyseisestä hoitomuodosta kuullut. Tietenkin kyseessä on vain yksittäistapauksia, mutta silti. Tarhassa sentään on toisia hoitajia kontrolloimassa yksittäisen hoitajan toimintaa.
Että onko jotain tosiaan tapahtunut. On vaan niin vaikea päästä kiinni asiaan, kun 2-vuotias ei osaa itse kertoa muuta kuin että pelottaa.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siellä tosiaan on muitakin hoitajia, jos vaikka yhden kanssa ei kemiat natsaa.
Isompana lapsi pärjää varmasti lapsiryhmässä ihan hyvin. Päiväkoti on paikkanakin ihan eri, joten lapsi ei varmaan sitten pelkääkään enää, kun ei tarvitse mennä hänen mielestään pelottavaan pphoitoon, vaan ihan muualle.
Minusta kuulostaa siltä, että ap on tehnyt ihan oikean ratkaisun. Ymmärsin, että lapsi on muutenkin temperamentiltaan arka ja hitaasti lämpiävä ja minusta tuon kesäloman jälkeen alkaneen ph-pelon takana ei välttämättä tarvitse olla muuta kuin kypsymättömyys vielä kodin ulkopuoliseen hoitoon. Kuvaus lapsen päivästä hoitopaikassa antaa sellaisen kuvan, että hän vain yksinkertaisesti "kärsii" siitä, että on erossa äidistä/isästä, eikä kykene edes leikkimään tämän takia (vaikka muuten leikki sujuu). Olen varma, että teet oikean ratkaisun, kun otat lapsen kokonaan pois hoidosta ja annat hänen kasvaa ja kypsyä vielä jonkun aikaa kotihoidossa. Muutaman kuukauden tai puolen vuoden kuluttua tilanne voi olla jo aivan toinen!
Oma esikoiseni on temperamentiltaan samantyyppinen ja hoidon aloittaminen kodin ulkopuolella alle 2-3-vuotiaana olisi varmasti ollut hänelle erittäin stressaavaa. Onneksi pystyimme järjestämään hänelle tutun hoitajan kotiin ja se sujuikin ihan hyvin. Kakkonen aloitti perhepäivähoidossa 2-vuotiaana ja vaikka onkin temperamentiltaan sopeutuvampi, rauhallisempi ja rohkeampi, parin kuukauden ajan tahtoi itkeskellä päivän alussa eroa äidistä.
Ammatiltani olen lasten parissa työskentelevä psykologi (ja koska kerroin tämän, saan varmaan ryöpyn niskaani jostain syystä...)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta eikös opiskelijat käy jossain koulussa tai ainakin luennoilla?
Miten siinä sitten hoitaa lasta päivät ja illat opiskelee jos koulu on päivällä?
Kyselee tyhmä duunari :)
Minusta kuulostaa siltä, että ap on tehnyt ihan oikean ratkaisun. Ymmärsin, että lapsi on muutenkin temperamentiltaan arka ja hitaasti lämpiävä ja minusta tuon kesäloman jälkeen alkaneen ph-pelon takana ei välttämättä tarvitse olla muuta kuin kypsymättömyys vielä kodin ulkopuoliseen hoitoon. Kuvaus lapsen päivästä hoitopaikassa antaa sellaisen kuvan, että hän vain yksinkertaisesti "kärsii" siitä, että on erossa äidistä/isästä, eikä kykene edes leikkimään tämän takia (vaikka muuten leikki sujuu). Olen varma, että teet oikean ratkaisun, kun otat lapsen kokonaan pois hoidosta ja annat hänen kasvaa ja kypsyä vielä jonkun aikaa kotihoidossa. Muutaman kuukauden tai puolen vuoden kuluttua tilanne voi olla jo aivan toinen!
Oma esikoiseni on temperamentiltaan samantyyppinen ja hoidon aloittaminen kodin ulkopuolella alle 2-3-vuotiaana olisi varmasti ollut hänelle erittäin stressaavaa. Onneksi pystyimme järjestämään hänelle tutun hoitajan kotiin ja se sujuikin ihan hyvin. Kakkonen aloitti perhepäivähoidossa 2-vuotiaana ja vaikka onkin temperamentiltaan sopeutuvampi, rauhallisempi ja rohkeampi, parin kuukauden ajan tahtoi itkeskellä päivän alussa eroa äidistä.
Ammatiltani olen lasten parissa työskentelevä psykologi (ja koska kerroin tämän, saan varmaan ryöpyn niskaani jostain syystä...)
Minustakin tuntuu juuri tuolta! Kiva saada ammattilaisen näkemys asiaan.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta eikös opiskelijat käy jossain koulussa tai ainakin luennoilla?
Miten siinä sitten hoitaa lasta päivät ja illat opiskelee jos koulu on päivällä?
Kyselee tyhmä duunari :)
Mutta täällä palstalla on eräs, joka ei ole koskaan tainnut opiskella...
t. ap
mutta halusin silti kommentoida...
Ap, olet selvästikin toiminut niin kuin parhaaksi olet kokenut. Hoitopaikan vaihto olisi voinut olla toinen vaihtoehto, mutta hyvä jos asia noinkin järjestyi. Mielestäni teit oikein kun kuuntelit lastasi! Moni jatkaa ja jatkaa, selvittää ja selvittää ja lopulta "pakottaa" lapsen sopeutumaan. Ehkä leimaa jopa hankalaksi. Lapsellekin on tilanteita joihin ei vain sopeudu ja on ihmisiä joiden kanssa kemiat ei vain kohtaa. Ei sitä itsekään vaan voisi olla ihan kaikissa työpaikoissa. Ei, vaikka kuinka asiaa käsittelisi.
Itse olen pienenä vaihtanut pph:aa juurikin "kohtaamattomien kemioiden" takia. Uudessa paikassa kaikki meni hyvin. Meilestäni äitini ei ollut curling, kun ratkaisun teki. Lähinnä olen hänelle kiitollinen siitä! Lapsi on kuitenkin ihan aikuisten ratkaisuiden armoilla.