Isä lähdössä 2v, 4v ja 8v kanssa etelään syyslomaviikolla

niin ja muksut 10v,8v,6v,4v,3v ja 10kk ja odotan seitsemättä.

Esim. asutaan eri maassa mistä ollaan kotoisin

--> lasten on hyvä nähdä sukulaisia kotimaassa/kotimaissa, ja varsinkin iäkkäät ihmiset eivät aina pääse matkustamaan, on siis helpompaa lähteä heidän luokseen useammankin lapsen kanssa. Aina noille matkoille ei pääse perheenä, koska a)jos molemmat vanhemmat töissä, ei lomia aina saa samaan aikaan b) vaikka toinen olisi kotona niin ehkä halutaan käydä kotimaassa useammin kuin työssäkäyvällä on lomia c)jos vanhemmat vielä erimaista, noita matkoja tulee paljon kun 1-2 kertaa vuodessa käydään molempien kotimaissa d)jos matka sukulaisiin on pitkä, ei sinne kannata lähteä lyhyeksi aikaa vaan useammaksi viikoksi (joskus perhe ehkä haluaa myös viettää esim. kesälomaa perheen kesken, kätevää jos sukulaisvierailut hoidetaan kesäloman ulkopuolella, niin jä perheen yhteistäkin aikaa)



Samoin uskoisin, että moni yh on sen valintatilanteen edessä, lähteekö joskus lasten kanssa yksin reissuun vai pysyykö aina vaan kotona. Kaikilla ei ole tukiverkkoja tai sellaisia tuttuja/sukulaisia kenen kanssa voi matkalle lähteä. Veikkaan myös että monissa yh-perheissä voi olla tiukkaa rahasta, eli pitää mennä aika edullisille lomille, mikä taas ei välttämättä kiinnosta tuttuja. (Vert. halpislennot ja edullinen hotelli Euroopassa ja hieno hotelli Thaimaassa)



Monissa hotelleissa on muuten lapsille ohjattua toimintaa, eli ainakin se 8-vuotias ja ehkä myös 4-vuotias voi osan päivästä viettää niissä ja isä olla 2-vuotiaan kanssa päiväunilla sen aikaa. Useimmissa hotelleissa on myös lastenhoitaja palvelu, eli isä voi laittaa 2-vuotiaan päiväunille ja joku nanny tulee häntä vahtimaan siksi aikaa kun tämä nukkuu. Ja toki hoitajan saa myös hereillä olevalle lapselle, ja tottakai lapsen ja hoitajan voi tutustuttaa toisiinsa etukäteen ettei lapsi herää tuntemattoman kanssa.

tuskin isä olisi lähdössä, jos ei uskoisi pärjäävänsä. Tai sitten ei ole viettänyt yhtään yksin aikaa lasten kanssa ja luulee helpoksi hommaksi.



Mun mies, kuten mäkin varmasti pärjättäisi, mutta pakko sanoa, että aika työläältä tuntuisi matka tuollaisella kokoonpanolla. Lähinnä ajattelen sitä, että jos altaalla tulee pienille vessahätä on pakko ottaa toinenkin pienistä mukaan, ja vannottaa 8v ettei mene yksin altaaseen. Samoin, jos 2v nukkuu vielä päiväunia, joutuisi myös muuta lapset sisälle tai sitten kuopus nukkuisi rattaissa, nukahtaako kärräämättä... Eli aina täytyy raahata koko porukka mukana.



Mun täytyy sanoa, että mieluummin jättäisin itse 2v:n kotiin ja lähtisin isompien kanssa, jos en ketään muuta aikuista saisi matkalle mukaan.

Matkusteltu on paljon, enkä ole mitenkään uusavuton, mutta silti mieluummin toinen aikuinen mukaan tuollaisen porukan kanssa. Tuntuisi itsestäkin enemmän lomalta ;)

vaikka molemmat varmasti pystyisi kolmen lapsenkin kanssa reissaamaan (ts. selviäisi hengissä ko. reissusta). Olin juuri sisareni ja kolmen lapsen (3v, 3v ja 6v) kanssa viikon etelässä. Hienosti se sujui, mutta tässä muutamia tilanteita, joista olisi ollut melko hankala (ei toki mahdotonta) selviytyä:

- 3 v saa massiivisen uhmakohtauksen uima-altaalla ja hänet on poistettava hotellihuoneeseen rauhoittumaan

- ravintolassa lapsilla pissahätä aina vuorotellen, ei koskaan yhtä aikaa

- 3 v saa ripulin ja joutuu olemaan päivän hotellin vessassa, tarvitsee jatkuvaa aikuisen huolenpitoa, kahta muuta vaikea huoltaa samaan aikaan (viihdyttää, ruokkia...)

- lentokentällä vaikea huolehtia yksin kolmesta pienestä lapsesta + matkalaukusta ja matkarattaista koska kädet loppuu kesken



tuossa joitakin heti mieleen tulleita esimerkkejä. Itse en nauttisi sellaisesta lomasta eikä nauttisi mieskään. Mutta jos mies itse haluaisi lähteä, en estelisi.

ja kyllä todellakin ulkomailla joutuu vahtimaan jatkuvasti. Etenkin uima-altaassa. Ei siellä todennäköisesti ole mikään rauhallinen uimahallinen pienehkö allas vaan ympärillä paljon väkeä koko ajan.

Mutta mies pärjää siinä missä samanlainen nainenkin - eli riippuu miehestä. Sano, että pyrkivät olemaan vain lasten altaalla 2 ja 4 vuotiaiden kanssa - on huomattavasti turvallisempaa vahtia tätä katrasta siinä. Ja kellukkeet jatkuvasti, niin menee huolettomammin.

Jos isä kiinnittää huomionsa 2-vuotiaaseen.

Kyllä mutkin päästettiin 4-vuotiaana kylpylässä yksin uimaan siellä altaassa. Jalat ei yltänyt pohjaan, mutta kyllä siellä ne reunatangot oli.

et tiedä, millaisia lapset ovat.. terve lapsi on luonnostaan ennakkoluuloinen asioiden suhteen ihan eri tavalla kuin aikuinen. Siihen on syynsä - jos lapsi olisi tehnyt kaikkea suuna päänä silloin joskus ennen vanhaan, niin henkihän siinä olisi mennyt. Sama koskee tuntemattomien ruokien maistelua yms... Tokihan lapsia voi ja pitääkin kasvattaa, mutta miten voit kasvattaa 2-vuotiaasta (normaali keinoin) kaikkiruokaisen? Et mitenkään, ellei hän sellaisena synny.

Minusta on aika julmaa, että lapsilta vaaditaan jo 2- ja 4-vuotiaana suvaitsevaisuutta, avarakatseisuutta, ennakkoluulottomuutta ja rohkeutta, mitä ihmisillä ei ole aikuisenakaan ja jos lapsi ei sellainen ole, niin hänet leimataan heti huonon kasvatuksen saaneeksi.

..paljoa reissanneet/syöneet ulkona?

Juu, en minäkään ehkä lähtisi reissuun, jos tarvitsisi koko ajan oikeasti jännittää minkälainen wc löytyy tai että löytyykö lapsille maistuvaa syötävää....En sanoisi lapsianne hankaloiksi, mutta jostainhan he ovat ennakkoluuloisiksi oppineet. Ei lapsi luonnostaan vierasta vieraannäköistä vessaa tai jokaista vierasta ruokaa.

mutta epäilisin kyllä hänen realismintajuaan, jos ajattelisi tuon olevan mukava viikko kaikille :-) Ehkä meidän lapset on tavallista hankalampia, mutta... Ekalla reissulla kun nuorin oli 2v ja esikoinen 4,5 v. kumpikin ronklasi ruoasta ja kuopus ei malttanut nukkua päiväunia. Lisäksi esikoinen vierasti vähänkin erilaisia vessoja, joten aina kaupungilla sai jännätä löytyykö sopiva wc ajoissa kun tarve yllättää. Lapset oli siis usein väsyneitä ja nälkäisiä ja pissavahinkoja tuli enemmän kuin kotona. Jos olisin ollut yksin reissussa, olisin varmaan päätynyt viettämään koko loman hotellialueella ja syöttämään lapsille vain ranskalaisia ja jäätelöä - itse olisin joutunut valitsemaan pizzojen ja hamupurilaisten joukosta, joista en kummastakaan pidä. Jos mukana olisi vielä ollut 8-vuotias, jolla on tylsää, niin huhhuh. Mutta oltaisiin me toki pärjätty. Olisin minä myös PYSTYNYT lähtemään lasten kanssa vaikka millaiselle matkalle, mutta kenelle siitä olisi hyötyä, jos kyse on nimenomaan siitä että pärjää vaikkei nautikaan?

Tämä on ihan evoluution tulosta: ne lapset, jotka eivät tunkeneet jokaista myrkkymarjaa ja pilaantunutta lihanpalaa suuhunsa jäivät henkiin.

Nämä vanhemmat, jotka luulevat kaikkiruokaisuutta kokonaan omaksi ansiokseen ovat aika naiveja. Minäkin luulin aikoinani esim., että rennot, mutta määrätietoiset vanhemmat automaattisesti saavat lapsensa nukkumaan hyvin alusta asti. Sitten elämä opetti. : )

T: Eräs, jolla yksi äärimmäisen nirso lapsi, yksi kaikkiruokainen ja yksi jostain siltä väliltä.

P.S. Itse en myöskään nauttisi reissusta kolmen pienen kanssa yksikseni YHTÄÄN. Mies takuulla pärjäisi ihan hyvin, mutta kivaa se ei olisi: aina pitäisi raahata koko kööri vessaan, kun jollain on hätä, ellei vessa ole lähellä. Jos joku on kipeä, olet jumissa. Jos tulee raivari, kaikki kärsivät. Ei neljävuotiasta voi jättää mihinkään yksin, jos kaksivuotias tarvitsee jotain.

Kun lapseni ovat vanhempia (nuorin vähintään 4 v), lähtisin kyllä. Muuten vaadin kaksi käsiparia nautittavaan lomailuun.

et tiedä, millaisia lapset ovat.. terve lapsi on luonnostaan ennakkoluuloinen asioiden suhteen ihan eri tavalla kuin aikuinen. Siihen on syynsä - jos lapsi olisi tehnyt kaikkea suuna päänä silloin joskus ennen vanhaan, niin henkihän siinä olisi mennyt. Sama koskee tuntemattomien ruokien maistelua yms... Tokihan lapsia voi ja pitääkin kasvattaa, mutta miten voit kasvattaa 2-vuotiaasta (normaali keinoin) kaikkiruokaisen? Et mitenkään, ellei hän sellaisena synny. Minusta on aika julmaa, että lapsilta vaaditaan jo 2- ja 4-vuotiaana suvaitsevaisuutta, avarakatseisuutta, ennakkoluulottomuutta ja rohkeutta, mitä ihmisillä ei ole aikuisenakaan ja jos lapsi ei sellainen ole, niin hänet leimataan heti huonon kasvatuksen saaneeksi.

..paljoa reissanneet/syöneet ulkona? Juu, en minäkään ehkä lähtisi reissuun, jos tarvitsisi koko ajan oikeasti jännittää minkälainen wc löytyy tai että löytyykö lapsille maistuvaa syötävää....En sanoisi lapsianne hankaloiksi, mutta jostainhan he ovat ennakkoluuloisiksi oppineet. Ei lapsi luonnostaan vierasta vieraannäköistä vessaa tai jokaista vierasta ruokaa.

mutta epäilisin kyllä hänen realismintajuaan, jos ajattelisi tuon olevan mukava viikko kaikille :-) Ehkä meidän lapset on tavallista hankalampia, mutta... Ekalla reissulla kun nuorin oli 2v ja esikoinen 4,5 v. kumpikin ronklasi ruoasta ja kuopus ei malttanut nukkua päiväunia. Lisäksi esikoinen vierasti vähänkin erilaisia vessoja, joten aina kaupungilla sai jännätä löytyykö sopiva wc ajoissa kun tarve yllättää. Lapset oli siis usein väsyneitä ja nälkäisiä ja pissavahinkoja tuli enemmän kuin kotona. Jos olisin ollut yksin reissussa, olisin varmaan päätynyt viettämään koko loman hotellialueella ja syöttämään lapsille vain ranskalaisia ja jäätelöä - itse olisin joutunut valitsemaan pizzojen ja hamupurilaisten joukosta, joista en kummastakaan pidä. Jos mukana olisi vielä ollut 8-vuotias, jolla on tylsää, niin huhhuh. Mutta oltaisiin me toki pärjätty. Olisin minä myös PYSTYNYT lähtemään lasten kanssa vaikka millaiselle matkalle, mutta kenelle siitä olisi hyötyä, jos kyse on nimenomaan siitä että pärjää vaikkei nautikaan?