Isä lähdössä 2v, 4v ja 8v kanssa etelään syyslomaviikolla
pärjäävätköhän siellä, aina on oltu koko perhe, mutta nyt aloitin uuden työn enkä saa lomaa.
Muistaakohan mies rasvata, syöttää ja vahtia lapset kunnolla...
Kommentit (87)
Ihan samalla tavalla se isä siellä etelässä pärjää kuin kotimaassakin.
Elämä on vaikeaa ja pelottavaa jos sen haluaa niin nähdä.
Elämä on vaikeaa ja pelottavaakin jos olet kolmen lapsen kanssa yksin ulkomailla ja sinulta varastetaan passit ja lompakko (tapahtuu jatkuvasti), katkaiset kinttusi jonkin ipanan perässä juostessasi ja odottelet hoitoa koko lössin kanssa 3 tuntia paikallisessa sairaalassa, 4-vuotias juoksee päin lasiovea (kyllä, myös se sinun superälykäs lapsesi voi tähän sortua) ja matkustat lähimpään sairaalaan tikattavaksi tai pahimmassa tapauksessa jätät lapsen yksin sinne sairaalaan vieraskielisen hoitohenkilökunnan hoidettavaksi kun itse hankit niille parille muulle lapselle sapuskat ja hoidat ne hotelliin, jne, jne. Kaikki nämä jutut ovat tapahtuneet oikeille ihmisille tavallisilla lomilla, ja tämän tietäen en itse kuvittelisi itseäni tai miestäni sellaiseksi supersankariksi, joka nämäkin tilanteet hoitaa yksinään ilman ongelmia ja auringosta nauttien. Voisiko se isä ottaa esim. anopin mukaan vara-aikuiseksi?
Että tarvitsevat vara-aikuisen joka paikkaan.
Tästä näkökulmasta yksinhuoltaja ei voisi matkustaa ollenkaan.
Itse olen esim. joutunut todella usein lentämään tosi pitkiä lentoja ja matkustamaan yksin vastaavan katraan kanssa ja on tapahtunut ei niin kivojakin juttuja, mutta kaikesta yleensä selviää kun on pakko selvitä ja kaikkia kuvailemiasi asioita voi tapahtua ihan kotimaassakin.
Mun mielestä on tosi hienoa että ap:n mies haluaa viedä lapset lomalle enkä epäile hetkeäkään ettei selviytyisi. Mutta todellakin, jos kaikkea pelkää ja ennakoi katastrofeja, niin on parempi pysyä kotona - tosin sinnekin on moni lapsi ja aikuinen menehtynyt.
että saa itsensä hengiltä. Ja minuakin huvittaa tämä ketju, mutta totta joka sana. Tietenkin jos ap:sta tuntuu, että mies pärjää ja lapset nauttii, niin tottakai hän on paras asiantuntija oman perheensä suhteen. Moni on vaan kirjoitellut aiheesta "miten kyseinen lomajärjestely toimisi meidän perheessä". Ja ilmeisesti en ole ainoa, joka ei nauttisi erityisesti yh-lomasta. Meillä ollaan tehty samanlaisessa tilanteessa niin, että äitini on tullut lomalle mukaan, ja monesti hänestä on ollut merkittävää apua. Esim. silloin kun yksi lapsi satutti itsensä ja minun piti olla sairaalassa hänen kanssaan päivä. Jos minun olisi pitänyt ottaa sinne pari muuta lasta hoidettaviksi, en rehellisesti sanottuna tiedä miten olisin pärjännyt.
että myös ulkomailla saa lastenhoitajia? Esim. Espanjassa on vanhvat suomiseurat ym. joiden kautta saa ihan vaikka suomea puhuvan lastenhoitajan, ja hätätilanteessa matkatoimiston opas on joko sen lapsen kanssa sairaalassa/hoitaa hotellilla muita lapsia. Ja unohtaa ei kannata muita suomalaisturisteja, usein hotellilla tutustuu muihin suomalaisiin ja itse ainakin auttaisin lastenhoidossa JOS lasten kanssa yksinmatkustavalle kävisi noin.
Minä ajattelin että äiti ei missään nimessä voi sitä 2-vuotiasta kotona pitää muiden loman aikana. Miettikää nyt JOS äiti lähtöä seuraavana päivänä tuntee olonsa kipeäksi ja hakee saikkua, ja JOS hän seuraavana päivänä saa aivoverenvuodon ja kuolee keittiön lattialle, ja JOS kukaan ei osaa asiaa ihmetellä ja JOS tuo kaksivuotias ei löydä syötävää/juotavaa ja JOS tuo kaksivuotias sitten löytyy kuolleen äitinsä vierestä kuolleena kun isä ja vanhemmat lapset palaavat lomaltaan! KAMALAA!!!
Elämänsä voi elää jossittelemalla tai elämällä, minä valitsen jälkimmäiseen :)
Elämänsä voi elää jossittelemalla tai elämällä, minä valitsen jälkimmäiseen :)
Elämänsä voi elää jossittelemalla tai sitten vaan kuolemalla. Minä valitsen jossittelun.
jos todellakin mies niin haluaa. Itse en lähtisi, hirvittäisi jo kotimaan reissukin. En niinkään ajattele uimisia, syömisiä ym perillä, vaan esim. lentomatkoja ja sitä rumbaa siellä kentällä. Meillä ainakin oli meno- ja paluumatka melko hulinaa, vaikka meitä oli 2 lasta ja 2 aikuista matkalla.
Voisiko miehesi ottaa mukaan jonkun toisen aikuisen tai vaikka jonkun sukulaisteinin, niin olisi yksi käsipari enemmän auttamassa?
Täytyy kyllä sanoa, että aika reipas ja roheka mies sinulla! : )
Itse nimittäin EN missään nimessä lähtisi meidän katraamme kanssa yksin johonkin, missä en tunne ketään. Se olisi aika kaukana lomasta, koko ajan pitäisi yksin olla vastuussa KAIKESTA, oli valmiit aamupalat tai ei! En jaksaisi sitä, että kaikki olisi koko ajan minusta kiinni, eikä mitään tukea saisi mistään. Kyllähän sitä PÄRJÄÄ tosi hyvin, mutta ei se mitään lomailua minulle olisi.
Mies ei myöskään lähtisi ilman toista aikuista, vaikka minulla ei ole pienintäkään epäilystä hänen pärjäämisestään. Lähden välillä yöksi pois kotoa omiin menoihini, enkä koskaan kysele miehen pärjäämisten perään. Aina on lapset hoidettu, puettu ja syötetty, no problem.
Lennän kyllä jatkuvasti kolmen lapseni kanssa Suomeen ja takaisin ihan yksikseni, mutta en todellakaan millään tasolla varsinaisesti nauti lentomatkasta kolmen lapsen kanssa, vaikka tosi hyvin ne ovat aina sujuneetkin. Lapseni ovat ihan normaaleita, eivät juuri raivoa tai huuda koneessa, eivät vaadi mitään erityistä, mutta sellaista jatkuvaa, hellittämätöntä varuillaanoloa ja silmälläpitoahan se pienten lasten hoito jokatapauksessa on.
Mutta kukin tyylillään. Jos ap:n mies nauttii viikon täydestä hoitovastuusta, mikäs siinä. : )
hyi hyi huono isä.
Laita anoppi mukaan...
Jos ajatellaan ihan tilastojen mukaan, niin suurempi todennäköisyys on on kuolla kotona tai liikenteessä vert. lomamatkalla tai lentokoneessa.
Lapset on hyvä totuttaa pienestä pitäen siihen, että he osaavat toimia myös poikkeavissa olosuhteissa, eli kotipiirin ulkopuolella. Tänä päivänä ja tulevaisuudessa vielä enemmän ihmiset matkustelevat ulkomailla, ovat siellä töissä tai opiskelemassa. On kamala paikka sille äidin pumpulilla vuoraamalle joskus aikuisena itse lähteä maailmalle, kun ei ole koskaan saanut mitään kolhuja.
On tervettä järkeä laittaa lapselle kypärä päähän kun tämä lähtee pyöräilemään ja opastaa missä on turvallista ajaa muistuttaa ett pitää aina pysähtyä risteyksissä ja katsoa tarkkaan tuleeko autoja eikä luottaa vain suojatiemerkkeihin. Mutta on liioittelua kieltää lapseltä kokonaan pyöräily koska se on liian "vaarallista".
Jos ap olisi kysynyt pärjääkö isä lasten kanssa viikon mökillä tai Suomessa kylpylälomalla, moni olisi varmaan sanonut että pärjää. Ulkomailla pärjää ihan yhtä hyvin!
Lomakohteet ovat myös turvallisia, on eri asia mennä Teneriffalle hotelliin vert. Kapkaupungin pimeille syrjäkujille. Eli järjenkäyttö on sallittua!
Lomalennoilla lennot ovat suoria, eli siis tarvitse mennä kun kentälle ja nousta lentokoneeseen. Kohdemaan kentällä oppaat tarvittaessa auttavat laukkujen kanssa bussiin ja sama juttu toisinpäin takaisin tullessa.
Ja oletan että ap:n lapset ovat aiemminkin matkustaneet, eli heillä on jo rutiinia miten kentällä toimitaan jne.
Ja ainakin meillä lapset ovat paljon kiltimipiä matkoilla vert. kotona. Samaan tapaan kuin aikuiset, lomalla on rento meno ja ei stressata/kiukutella mistään jne. eli ollaan lomalla :)
Ja vanhempien oma asenne tarttuu lapsiin, huomaahan jo pieni vauvakin jos äiti on "jännittynyt" tai "levoton" ja samoin on se pieni vauvakin. Samaan tapaan vanhemmatkin lapset aistivat kyllä sen onko äiti/isä/vanhemmat stressissä ja paniikissa kun miettivät kamalia kauhukuvia ja tiuskivat lapsilleen jne. vai ovatko he rentoja ja hymyileviä ja menevät hyvällä fiiliksellä lentokentän jonotukset ja muut asiat läpi.
Ja en näe uima-altaassa olemisessakaan mitään ongelmaa, meillä siellä altaassa on yleensä koko perhe.
(Itse tekisin niin, että 8-vuotias joka jo osannee uida(?) olisi isojen altaassa, samoin siellä olisi se 4-vuotias kellukkeiden kanssa ja 2-vuotiaan laittaisin sellaiseen "uimarenkaaseen" jossa pohjassa jaloille reijät ja päällä katos, ja itse polskisin lasten kanssa altaassa. 8-vuotias pysyy pinnalla omin avuin, 4-vuotias ehkä kaipaa vähän apua jos menee syvemmälle, ja 2-vuotias pysyisi turvallisesti omassa "renkaassaan" pinnalla vaikka hetkeksi kääntäisi selkänsä. Olen joskus myös nähnyt pienillä lapsilla ihan "pelastusliivejä" altaalla, eli eivät uppoa vaikka altaassa uivat/sinne tippuvat)
lomakin pitää järjestää niin että viihtyminen on mahdollisimman hankalaa. Kun itse lähden lomalle, pyrin taas tekemään lomasta mahdollisimman mukavaa. Makuasioitahan nämä ovat tietenkin, enkä sano etteikö nämä survivalistitkin voi olla oikeassa. Itse en viihtynyt esim. Korfun lentokentällä ahtaassa ja kuumassa lähtöselvitysaulassa 2 tuntia parin lapsen kanssa liikkumattomassa jonossa, mutta jos joku tykkää, niin go for it! Tosin niistä lapsiperheistä, jotka siihen samaan kaaokseen jumittuivat, yksikään ei näyttänyt nauttivan tilanteesta. Ehdittiin toki koneeseen, mutta kanneltuani 2-vuotiasta muutaman tunnin, oli olo melko uupunut.
todellakaan vielä keskenään ollessaan uimassa. Vielä on tuoreessa muistissa tänä kesänä hukkuneet esim. Nastolan 8-v. tyttö
Jos isä kiinnittää huomionsa 2-vuotiaaseen.
Kyllä mutkin päästettiin 4-vuotiaana kylpylässä yksin uimaan siellä altaassa. Jalat ei yltänyt pohjaan, mutta kyllä siellä ne reunatangot oli.
Syyslomaviikkohan on syksyllä ja ei Euroopan kohteissa enää siinä vaiheessa enää uida ja aurinkorasvailla, joten muut lasten kanssa tehtävät hommat kai sujuvat kun ei tarvitse pelätä että lapset ovat juuri nyt hukkumassa.
Toisaalta ainakin ruokamyrkytykseen sairastumisen riskikin on pienempi kun ilmat ovat vähän viilenneet.
Musta hyvä vaihtoehto olisi lähteä joko koululaisen kanssa kaksin, tai sitten 4-ja 8-vuotiaiden kanssa kolmisin.
sen lomakohteen voi valita niin, että tutustuu etukäteen kohteeseen ja siihen onko kentällä kuinka ripeää toimintaa. Pahimpia ovat kentät joiden kapasiteetti menee koko ajan äärirajoilla, eli kenttä on tavallaan liian pieni matkustajamäärille. Ihan googelettamalla löytää usein kokemuksia eri kentistä, varsinkin jos etsii muillakin kielillä kun suomeksi tietoa.
Ja hyvä on myös tarkkailla uutisia, Kreikassa moni asia seisoi yleislakon aikana...
mutta hankalaahan tuollaisen katraan kanssa on, kun heillä on melko erilaiset intressit.
Meillä 7-v ja 2-v lapset ja en lähtisi yksin heidän kanssaan, kun esim. altaalla isompi haluaisi uida ja hyppiä syvässä ja pienempi vaan leikkiä varjossa. Ja päiväunien kanssa tulisi ongelmaa, kun isommankin pitäisi olla sisällä sen aikaa, kun pikkuveli nukkuu. Joo, ei kiitti. :)
pitää ainakin tarkemmin vahtia kidnappaajia, jos yrittää kolmea lasta paimentaa jossain turistiryysiksessä.
Urbaani legendahan on, että napparit valitsevat juuri sellaisen porukan, jossa on vähän aikuisia per lapsi, ja odottavat sitä hetkeä kun joku lapsista on vahtimatta.
kun tämä yh-lomailija huomaa yhden lapsen hävinneen. Mitähän siinä tekisi? Jättäisi ne kaksi muuta keskenään ja lähtisi hulluna juoksemaan lähikauppoja ja muita ympäri samalla koettaen hälyyttää poliisin? Entäs jos ne kaapparit kyttäisivät tilannetta ja veisivät vielä toisenkin lapsen?
Onneksi en usko lapsikaappareihin.
kidnappaajat ovat vain urbaania legendaa? Hyvä tietää. Voihan se lapsi sitäpaitsi vaan eksyä moneksi tunniksi, ilman että kukaan sitä on kaapannut, ei sekään varmaan mukavaa ole.
miksei voi luottaa toisen apuun! Miettikää tilanne omalle kohdalle: olette Suomessa vaikkapa ostarilla tai kaupungin keskustassa töissä (tai vaikkapa vain asiakkaana) joku nainen huutaa hätääntyneenä että lapsensa on kadonnu ja hänellä kaksi pientä lasta vierellään. Lienee ihan normaalia siinä vaiheessa kehoittaa naista etsimään kadonnutta ja ottaa nuo kaksi lasta "tiskin taakse" (tai vaikkapa viedä läheiseen kahvioon jos itse asiakkaana) ja antaa vielä vaikka käyntikortti mukaan tmv. naiselle.
Jos olisin kauppakeskusksessa, soittaisin samantien vartijat paikalle, muussa tapauksessa poliisit.
Tunneälyltään normaali myös nauttii.
Outoa, että näin moni vanhempi ei jaksaisi, viitsisi tai haluaisi lomailla "yksin" omien lapsiensa kanssa. Itse kolmen lapsen äitinä pidän lasten kanssa lomailua ihan normaalina asiana. Tänä kesänä lomailin 8 viikoa enemmän kuin mieheni ja matkustelin lasten kanssa mielin määrin. Samaan kykenee kyllä miehenikin, yllätysyllätys en ole valinnut lasteni isäksi itsekeskeistä ja hermoheikkoista uusavutonta mammanpoikaa.