Mä olen lopettanut sukujuhlissa käymisen

lopetin jo 1992.



Mummon hautajaisissa kävin.

kun tiedän mua haukuttu etukäteen en mene.

Olen aikuinen eikä kiinnosta mitä muut ajattelee.

Ja huomannut, että niistä jos joistakin on HYÖTYÄ! Ja nautin juhlia heidän kanssaan, kun tunnen nyt kuuluvani johonkin oikeasti! Äitini näet oli kuin ap. Varohan, se saattaa olla kohtalokasta lapsellesi ap.

Ja erimielisyydet juuri syynä.

vaan se ratkaisu koskettaa koko perhettä. Kasvaville lapsille sukuverkostosta vaikkakin laadultaan heikosta saattaa olla etua. Esim. oppii ylläpitämään esimerkin avulla verkostoa ja siihen yhteyttä, mikä taito on nykyään monessa työpaikassa menestymisen ehto. Lisäksi esim. tuon verkoston kautta voi löytyä ne ensimmäiset suositukset työpaikkoihin. Myös tietoa voi kulkea esim. jossakin on tulossa tontti myyntiin ja ennenkuin se pääsee markkinoille asti voisit ostaa sen. Itse sain aupair-tytönkin eräästä kaukaisemman sukulaisen lukiolaistytöstä asuessamme ulkomailla ja nyt on kotimaassa ollessamme hätävarana lapsenhoito-ongelmiin edelleen. Meidän itsemme kouluttama meidän tarpeisiin sopivaksi tytöksi. :) Kaikkea tällaista. Sukuun voi pitää yhteyttä myös rationaalisesti, eikä vain tunteella. Siihen kuuluu näyttäytyminen sukujuhlissa edes muodollisesti.