Mitä jos antaisin poikani pois?
Pojalla on ikää 4,5v ja koko sen ajan olen vain yrittänyt sietää häntä.
En jaksa enää.
Erosin pojan isästä kun poika oli 1,5v.
Erossa poika jäi yhteishuoltajuuteen.
Hän ollut suunnilleen yhtä paljon minulla ja isällään.
Ahdistun aina jo ajatuksesta kun tiedän pojan taas tulevan minun luokseni.
Pitäisikö antaa hänet kokonaan isälleen?
Jos poika saisi itse valita, niin jäisi minulle.
Mitä sontaa on odotettavissa niskaani jos hylkään poikani?
Mitä on odotettavissa pojan kehitykselle?
Kommentit (34)
Kovin helposti en tuntemattomien puheista mieltäni pahoita, mutta tällaiset aloitukset saavat palan kurkkuun, olivat sitten totta tai ei.
Kysyit, mitä on odotettavissa, no, uskoisin, ettei tee kovin hyvää lapsen itsetunnolle, jos toinen vanhemmista ihan suoraan hylkää eikä halua tavata.
Mikä ongelma sulla on pojan kanssa? Etkö siis haluaisi tavata häntä ollenkaan? Luulisin, että pojallasi on lain mukaankin oikeus tavata molempia vanhempiaan, mutta en tiedä, miten tähän puututtaisiin, jos tosiaan kieltäytyisit tapaamisista kokonaan. Yhteishuoltajuushan sinänsä ei kyllä velvoita pitämään lasta puolet ja puolet ajasta luonaan.
Etkö voisi yrittää opetella tulemaan toimeen hänen kanssaan? Tuntuu oudolta, että vanhempi oikeasti suhtautuisi noin kylmästi lapseensa. Tuntuu, että takana on jokin sun oma ongelma. Hae itsellesi jotain apua, poikasi ansaitsee sen.
Hän on hankalassa iässä ja kun tulee luoksesi, niin myös ikävissään. Siksi käyttäytyy rumasti, koska hänelle ei ole vielä keinoja kertoa, että äiti, mulla oli ikävä.
Ehkä sinä tarvitset enemmän omaa aikaa? Voisiko olla niin?
Älä välitä noista parista kommentista. Kun elää itse ydinperheessä ei voi tietää millaista se on :). Tsemppiä!!
Ja tee vaikka väliaikaien huoltajuus sopimus,jos kerran isällä olis mahdollisuus pitää kasvatta lasta. En muuta osaa tähän sanoo. Et itse kumminkaan ajatuksissas halua pilata yhdenkään syytömän lapsen elämää. Huomasin kun kysyit apua se oikein. kaikki vain ei pysty auttaan sinun läheiset vois,
Toivottavasti poika pysyy isänsä luona. Jumalauta ei jaksa edes lukea tällaista sonttaa! Toivottavasti oli vitsi, muuten painu hoitoon itse. Hyi hitto.
Kysyit, mitä on odotettavissa, no, uskoisin, ettei tee kovin hyvää lapsen itsetunnolle, jos toinen vanhemmista ihan suoraan hylkää eikä halua tavata. Mikä ongelma sulla on pojan kanssa? Etkö siis haluaisi tavata häntä ollenkaan? Luulisin, että pojallasi on lain mukaankin oikeus tavata molempia vanhempiaan, mutta en tiedä, miten tähän puututtaisiin, jos tosiaan kieltäytyisit tapaamisista kokonaan. Yhteishuoltajuushan sinänsä ei kyllä velvoita pitämään lasta puolet ja puolet ajasta luonaan. Etkö voisi yrittää opetella tulemaan toimeen hänen kanssaan? Tuntuu oudolta, että vanhempi oikeasti suhtautuisi noin kylmästi lapseensa. Tuntuu, että takana on jokin sun oma ongelma. Hae itsellesi jotain apua, poikasi ansaitsee sen.
Olen itsekin tehnyt diagnoosin, että ongelma on minussa.
Kun tietäisin vain, että mikä ongelma...
Poikakaan tosin ei ole siitä helpoimmasta päästä.
Isäkin vaikuttaa aika väsähtäneeltä kun on pitänyt poikaa yli viikon.
t: ap
Toivottavasti poika pysyy isänsä luona. Jumalauta ei jaksa edes lukea tällaista sonttaa! Toivottavasti oli vitsi, muuten painu hoitoon itse. Hyi hitto.
t: ap
ja uudesta miesystävästä enemmän kuin lapsestaan. Kliseinen mutta niin surullinen tarina.
edes yhdelle lapselle olla sellainen äiti kuin olisi itsellään halunnut olevan.
Vielä vanhana vaarit ja mummut muistelevat omaa lapsuuttaan ja varsinkin molempia vanhempiaan.
"Mitä jos antaisin toisen käsivarteni pois?" Eli yhtä todennäköistä, että antaisin lapseni pois.
Kysyit, mitä on odotettavissa, no, uskoisin, ettei tee kovin hyvää lapsen itsetunnolle, jos toinen vanhemmista ihan suoraan hylkää eikä halua tavata.
Mikä ongelma sulla on pojan kanssa? Etkö siis haluaisi tavata häntä ollenkaan? Luulisin, että pojallasi on lain mukaankin oikeus tavata molempia vanhempiaan, mutta en tiedä, miten tähän puututtaisiin, jos tosiaan kieltäytyisit tapaamisista kokonaan. Yhteishuoltajuushan sinänsä ei kyllä velvoita pitämään lasta puolet ja puolet ajasta luonaan.
Etkö voisi yrittää opetella tulemaan toimeen hänen kanssaan? Tuntuu oudolta, että vanhempi oikeasti suhtautuisi noin kylmästi lapseensa. Tuntuu, että takana on jokin sun oma ongelma. Hae itsellesi jotain apua, poikasi ansaitsee sen.
VAIKKA IKÄVÄLTÄ TUNTUU JOTKUT KYSYMYKSET VIITTAA YLIOPISTOILLE JONKUN TRADUN TEKEMISEEN .OPISKELIAT NÄYTTÄÄ JOSKUS VEDÄTTÄVÄN HEIKKO USKOISIA. TAI SIT SUOMI ON TODELLA KUSESSA KANSA MYÖS.
sukupolvi, jolla todella raskasta lasten kanssa ja vain he ovat joutuneet luopumaan jostain itselle kivasta ja hyvästä elämästä.
Kyllä niin on joutunut kaikki äidit tekemään, jälkeläisistään on huolehdittava.
Pojalla on ikää 4,5v ja koko sen ajan olen vain yrittänyt sietää häntä.
En jaksa enää.
Erosin pojan isästä kun poika oli 1,5v.
Erossa poika jäi yhteishuoltajuuteen.
Hän ollut suunnilleen yhtä paljon minulla ja isällään.
Ahdistun aina jo ajatuksesta kun tiedän pojan taas tulevan minun luokseni.
Pitäisikö antaa hänet kokonaan isälleen?
Jos poika saisi itse valita, niin jäisi minulle.
Mitä sontaa on odotettavissa niskaani jos hylkään poikani?
Mitä on odotettavissa pojan kehitykselle?
Vaikuttaa siltä, että et ole päässyt käymään eroa läpi. Poika on vaan siinä ja ajattelet huonon olosi johtuvan hänestä. Todellisuudessa voit huonosti, koska olet yksinäinen. Muistuttaako poika isäänsä jotenkin. Jos lapsi on syntynyt riitaisiin olosuhteisiin voi olla, että hän oireilee myös. Suosittelen sinulle ja lapsellesi terapiaa. Ensin sinun pitää selvittää oma pääsi. Tajuat, että et ehkä missään vaiheessa antanut itsellesi mahdollisuutta kiintymyssuhteen luomiseen, koska aikasi meni suhteen murehtimiseen. Poika saattoi olla jo syntyessään sinulle vain rasite, kun piti vaihtaa vaipat, vaikka sinä et olisi jaksanut edes kaapista hakea ruokaa omaa suuhusi.
Hanki heti keskusteluapua. Luultavasti se ei tee myöskään pahaa, että poikasi saisi keskusteluapua ja te yhdessä.
Lapsi ei ole helppo, vuoroviikkosysteemikään ei ole helppo. Yhdessä niistä voi tulla erittäin vaikeaa ja hankalaa elämää.
Voisitko jutella lapsen isän kanssa ihan reilusti tilanteesta? Arki voisi olla helpompaa, jos vaikka isä ottaisi päävastuun lapsesta ja sinä hoitaisit sen viikonlopun tai kaksi kuussa.
Lapsi ei ole helppo, vuoroviikkosysteemikään ei ole helppo. Yhdessä niistä voi tulla erittäin vaikeaa ja hankalaa elämää. Voisitko jutella lapsen isän kanssa ihan reilusti tilanteesta? Arki voisi olla helpompaa, jos vaikka isä ottaisi päävastuun lapsesta ja sinä hoitaisit sen viikonlopun tai kaksi kuussa.
AP, soita neuvolaan, hae apua.
onko sinulla itselläsi lapsuuden trauma jonka vuoksi koet hylkäämisen vaihtoehtona?
yritä poikasi tähden.. yritä! haleja ja voimia sinne!
sukupolvi, jolla todella raskasta lasten kanssa ja vain he ovat joutuneet luopumaan jostain itselle kivasta ja hyvästä elämästä. Kyllä niin on joutunut kaikki äidit tekemään, jälkeläisistään on huolehdittava.
En kaipaa mitään biletyksiä tai extremeä.
Ihan samalla tavalla pyöritän arkea kun poika on minulla tai isällään.
Ainut ero on hermostuneisuusasteessani.
En joudu luopumaan pojan takia mistään "kivasta".
Siinähän poika menisi samalla kuin vauvakin, perheen mukana.
Mutta kun ei. Miten kukaan voi olla niin ahdistavan hermoja raastava?
Järkeni kuitenkin sanoo, että se ei ole pojan vika.
Vika on siis minussa.
t: ap
edes yhdelle lapselle olla sellainen äiti kuin olisi itsellään halunnut olevan.
Vielä vanhana vaarit ja mummut muistelevat omaa lapsuuttaan ja varsinkin molempia vanhempiaan.
JUST noin,Vaik en olekkaan hihuli uskon mihin uskon ihmiseen uskon aina. Tee se pienemilles minkä haluisit itsellesi tehtävän. En tähän voi muuta sanoo,kirkosta eronnu iso isä 64v
Kysyit, mitä on odotettavissa, no, uskoisin, ettei tee kovin hyvää lapsen itsetunnolle, jos toinen vanhemmista ihan suoraan hylkää eikä halua tavata.
Mikä ongelma sulla on pojan kanssa? Etkö siis haluaisi tavata häntä ollenkaan? Luulisin, että pojallasi on lain mukaankin oikeus tavata molempia vanhempiaan, mutta en tiedä, miten tähän puututtaisiin, jos tosiaan kieltäytyisit tapaamisista kokonaan. Yhteishuoltajuushan sinänsä ei kyllä velvoita pitämään lasta puolet ja puolet ajasta luonaan.
Etkö voisi yrittää opetella tulemaan toimeen hänen kanssaan? Tuntuu oudolta, että vanhempi oikeasti suhtautuisi noin kylmästi lapseensa. Tuntuu, että takana on jokin sun oma ongelma. Hae itsellesi jotain apua, poikasi ansaitsee sen.
VAIKKA IKÄVÄLTÄ TUNTUU JOTKUT KYSYMYKSET VIITTAA YLIOPISTOILLE JONKUN TRADUN TEKEMISEEN .OPISKELIAT NÄYTTÄÄ JOSKUS VEDÄTTÄVÄN HEIKKO USKOISIA. TAI SIT SUOMI ON TODELLA KUSESSA KANSA MYÖS.
Ymmärräthän, että vaikka vika olisi sinussa, ei se silti ole sinun vikasi.
Sä tarvitset apua nyt. Ota yhteyttä neuvolaan. Poikasi tarvitsee sinua, saatte ratkaistua umpisolmut vielä. Se että tarvitset apua ei ole sinun syysi. Anna itsellesi lupa olla heikko.
Halaus sinulle.
Toivon että tää ei totta!
Jos tää on totta niin ap anna poika isälleen. Vähemmän poika kärsii erossa olosta kuin siitä että häntä vain yritetään sietää omassa kodissa.