Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Sukset ristissä päiväkodin kanssa :( Hyvät neuvot tarpeen.
17.08.2010 |
Pahoittelen kirjoitusvirheitä ja tökeröä kieliasua jo etukäteen, olen hieman hajalla tähän tilanteeseen.
Vein eilen aamulla 3,5 vuotiaan tyttöni päiväkotiin, hän oli viime viikon sairaana, sitä edellisen viikon päiväkodissa. Ihan iloisena meni sinne eilen aamulla. Eilen iltapäivällä kun hain, tyttö oli päiväkodin pihalla ihan vieraan näköinen liian pieni hattu päässä, surkea ilme kasvoillaan. Pyysi heti kun tuli, että otetaan hattu pois.
Hoitaja tuli siihen ja sanoin ihan rauhalliseen sävyyn, että mikäs hattu tämä on. Hoitaja sanoi että se on "Veeran" hattu. Sanoin, että ei ole. Hoitaja sanoi, onhan. Sanoin, että eihän ole. Hoitaja sanoi, että hatussa lukee "Veera". Minä sanoin, että tämä ei ole Veeran hattu. Sitten hän lopulta uskoi ja sanoi, "aijaa, no olihan se Veera sitten oikeassa, kun sanoi että tämä ei ole hänen hattu". Okei. Sitten kysyin, että miten Veeran päivä on mennyt. Hoitaja vastasi, että ei hän oikein tiedä (!), koska tuli iltavuoroon. Ei sentäs valehdellut, vaan myönsi suoraan. :/ Okei. No ei kai siinä sitten mitään. Mentiin hakemaan tyttöni tavarat sisältä. Oikea hattu löytyi tytön repusta. Huikkasin vielä pihalla hoitajalle, että hattu löytyi, kaikki okei.
Mentiin kotiin. Tyttö alkoi itkeä vähän ennen kuin päästiin sisään, ei ole hänelle tyypillistä. No, rauhottui sitten.
Aamulla tänään sitten vein hänet taas hoitoon. Hän alkoi itkeä jo kotona, kun alettiin pukea. Ei ole hänelle tyypillistä. Nyyhkytti koko matkan päiväkodille. Jäi sinne itkevänä. Mulla ei ole ollut tapana soitella perään, mutta tällä kertaa päätin soittaa myöhemmin aamulla ja kysyä, että miten tytön päivä siitä sitten lähti käyntiin.
Soitin siihen numeroon, mikä minulle annettiin syksyn ensimmäisellä tarhaviikolla. Puhelu menikin ihan johonkin toiseen ryhmään! Eskariin. Kertoivat sieltä että ryhmiin on tullut uudet puhelimet, siitä on jaettu tiedote. No ei ole kyllä meille jaettu :( Eskarin ope tiesi sen verran tyttöni aamusta, että oli itkenyt aika pitkään hoitajan sylissä, sitten rauhoittunut. Antoi oikean numeron oikeaan ryhmään.
Soitin sitten sinne tyttöni ryhmään, jonka numeron näin mutkan kautta sain selville. Siellä vastasi joku eilen työnsä aloittanut ystävällisen kuuloinen hoitaja. En räyhännyt, mutta tässä vaiheessa mulla alkoi olla todella jo huono mieli, kun tuota puhelinnumeroakaan ei meille oltu tiedotettu. Kerroin tälle tädille siitä hattuepisodista, tytön itkuisuudesta iltapäivällä ja aamulla matkalla päiväkotiin. Kerroin myös sen, että hoitaja ei eilen iltapäivällä tiennyt kertoa miten lapseni päivä on mennyt. Hän oli ymmärtäväinen ja mukava. Sanoi arvanneensa, että lastani jäi tuo hattujupakka vaivaamaan. Sanoi että kyllä tuon ikäistä olisi pitänyt hattuasiassa uskoa. (Mutta kun eihän se täti uskonut minuakaan, ÄITIÄ...Voin vaan kuvitella, että liian pieni hattu on oikein tungettu lapseni päähän väkisin... :( ) Okei, hän myös kertoi, että heillä on siellä ryhmässä kaikki asiat vielä ihan sekaisin. Suunnittelupäivä vasta parin viikon päästä. Lopetettiin puhelu hyvässä hengessä, hän kertoi että tyttöni on jo rauhoittunut ja rakentelee siellä palapeliä.
Jotenkin arvasin, että jupakka jatkuu tänään iltapäivällä, kun haen lapseni hoidosta. Niinhän se jatkui. Siellä oli pihalla vastassa juuri tämä hattuinttäjä, joka ei eilen tiennyt lapseni päivän kulusta. Hän alkoi heti setvimään tätä asiaa siinä _lapseni edessä_. Kiekui mm. minulle, että "anteeksi JOS olen loukannut SINUA". Hittolainen, mun lastahan hän loukkasi! Tilanne meni ihan absurdiksi vänkäämiseksi. Keräsin lopulta kaikki meidän tavarat kasaan ja sanoi ettei me enää tulla sinne.
Täytyy huomenna olla yhteydessä päiväkodin johtajaan. Luottamusta mulla ei tähän hoitajaan ole.
Olen vielä aika shokissa. Luottamukseen koko päivähoito perustuu. Miten voin viedä lapseni hoitoon, kun ei ole luottamusta....
Huh. Tulipahan vuodatus, olen kiitollinen jos joku jotain jaksaa kommentoida.
Kommentit (209)
Lastemme piti aloittaa päiväkodissa syyskuussa, mutta jo tutustumispäivästä jäi minulle nuiva olo. Olemme nyt pohtineet ja pohtineet, mitä tehdä. Tätä ketjua lukiessa asia viimeistään selkiintyi. Minulla on mitä ilmeisimmin erilaiset vaatimukset lapseni hoidolle ja hoitajille, kuin useimmilla tämän ketjun äideillä. Näin ollen lapsemme jäävät kotihoitoon. Sympatiat ap:lle.
virikehoidollanne oikeasti hoitoa tarvitsevian paikkoja!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jokaisen vaatteen puettuaan repusta oliko tämä nyt väärä vaate, varsinnkin jos lakissa oli oikea nimi ja se kuitenkin meni päähän. Maalaisjärkeä nyt kehiin, naiset. Ei tollasta ehdi tehdä jos siinä on iso lauma lapsia puettavana ulos ja osa jo hyppii seinille. Vähän armoa, hei.
Armoa tässä lapsi olisi tarvinnut. Pienelle on tärkeä että otetaan todesta mitä sanoo.Paikka jossa ollaan näin välinpitämättömiä lapsen ilmeiselle hädälle, ei varmaan tunnu lapsesta eikä myöskään äidistä hyvälle. Tämä on juuri laadukkaan päivähoidon mittari: miten sensitiivisiä ollaan lapsen tarpeille. Päivähoito jossa niin kiire ettei "voi vaatiakkaan" lapsen kuuntelemista kun on niin kiire ja kädet täynnä ei ole laadukasta hoitoa tarjoava paikka.Totta on että hoitajat ovat päiväkodeissa kovilla ja lasten todellinen kuuntelemine ja huomioiminen on usein jopa mahdotonta. Tästä ovat hoitajat itsekkin huolissaan.Ap:n reaktio aivan oikea, äidin tulee varmistaa että paikka jossa lasta hoidetaan on riittävästi kuulolla lasten suhteen ja myös äidin.
Hätä tulee lapselle aikuisen suhtautumisesta ja piittaamattomuudesta kuunnella.Asia sinänsä vähäpätöinen mutta hoitaja syystätai toisesta teki siitä lapselle vaikean asian jonka unohtaminenkin oli todella vaikeaa koska ei halunnut päiväkotiin seuraavana päivänä.Uskon että apua olisi ollut kun jos ap olisi kotona rauhassa lapsen kanssa illalla asiaa miettinyt.
Minkä viestin vieras aikuinen lapselle antaa vänkäämällä suoranaista valhetta todeksi: Kyllä tämä on sinun hattu koska siinä lukee sama nimi kuin sinulla. Joten päähän se siitä.
Mitä mieltä armon mammat olisivat jos itse olisivat vaikka hakemassa löytötavaratoimistossa esinettään ja virkailija tarjoaisi väkisin huonompaa esinettä ja sanoisi: "Kyllä tämä on sinun lompakkosi koska siinä lukee Jasmiina. Ole hyvä ja vie se pois."
Tai lääkärissä lääkäri sanoisi kyllä nämä ovat teidän röntgenkuvanne, koska niissä lukee Maija Mettäläinen, syntymäaika ei tosin täsmää, mutta nimen perusteella näiden on oltava teidän ja näillä mennään...
Tai vaikkapa sairaalassa: "pyyhkikää vaan vielä sillä samalla pyyhkeellä... Ei ole Kaijan koska siinä on sininen merkki. Kyllä se teidän on."
jne.
Okei, kömpelöitä esimerkkejä, mutta you know the point?
Hyvillä mielinkö olisitte? Ettekä tuntisi että integriteettiänne olisi loukattu?
käsittelemme tällaiset asiat iltaisin iltarukouksen yhteydessä pois harmittamasta, rukoilemme tyhmille päiväkodin tädeille lisää ymmärtämystä ja pyydämme Jumalaa antamaan tädeille anteeksi-
Näin toimien lapsi voi sitten aamuisin lähteä levollisin mielin tarhaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hätä tulee lapselle aikuisen suhtautumisesta ja piittaamattomuudesta kuunnella.Asia sinänsä vähäpätöinen mutta hoitaja syystätai toisesta teki siitä lapselle vaikean asian jonka unohtaminenkin oli todella vaikeaa koska ei halunnut päiväkotiin seuraavana päivänä.Uskon että apua olisi ollut kun jos ap olisi kotona rauhassa lapsen kanssa illalla asiaa miettinyt.
koska oli ollut viikon tauko välissä. Ja ehkä se lakkiepisodikin kasvoi lapsella elämää suuremmaksi siksi, että oli väsynyt ja pahoillaan siitä että joutui taas kesäloman ja tauon jälkeen päiväkotiin. Tässä vaiheessa aikuisen olisi pitänyt opettaa lapselle, ettei tämä asia ole maatakaatava, ihan siitä huolimatta miten hoitaja käyttäytyi. Lapsille joudutaan joskus laittamaan vaatteita päälle vaikka he vastustelevatkin, ja se miten traumaattista se on, riippuu tasan siitä miten traumaattista siitä tehdään. Ap ainakin tekee parhaansa yrittääkseen maksimoida haitan.
Kuvittelet varmaan että päiväkodissa kaikkien hoitajien energia ja mielenkiinto kohdistuu vain sinun lapseesi, huoh!
Hain omat lapseni eilen päiväkodista ja kysyin ulkona hoitajalta miten päivä on mennyt, sanoin ettei osaa oikein sanoa kun on tullut iltaan ja ensimmäiset tunnit on mennyt palaverissa. Pitäisikö riehaantua siitä että täti ei tiennyt mitä MINUN lapsilleni kuuluu. Järki käteen haloo!
Ja jostain naurettavasta hattujutusta tulee elämän ja kuoleman kysymys ja vaikka hoitaja pyytää vielä erikseen anteeksi niin ehei, ei se riitä.
Kyllä oma lapsenikin hämmentyi ja loukkaantui yksi päivä hoitajalle ja aiheutti sen ettei halunnut mennä enää päiväkotiin, mutta asia puhuttiin lapsen ja hoitajan kanssa, ja niin elämä jatkui taas normaaliin tapaan. Lapsellista että aikuinen vetää niin pienestä herneet nenään eikä osaa hoitaa asiaa asiallisella tavalla.
Paljon voimia kaikille jotka päiväkodissa työskentelevät. Ei ole helppo työ kun vastassa on nykyään raivostuttavan vastahakoisia vanhempia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lastemme piti aloittaa päiväkodissa syyskuussa, mutta jo tutustumispäivästä jäi minulle nuiva olo. Olemme nyt pohtineet ja pohtineet, mitä tehdä. Tätä ketjua lukiessa asia viimeistään selkiintyi. Minulla on mitä ilmeisimmin erilaiset vaatimukset lapseni hoidolle ja hoitajille, kuin useimmilla tämän ketjun äideillä. Näin ollen lapsemme jäävät kotihoitoon. Sympatiat ap:lle.
jossa voi olla epätäydellisiä ihmisiä. Ai niin, mutta onhan kotikoulu.
ja 3-vuotiaalla päiväkotilaisella.
En jaksanut lukea kuin muutaman ekan viestin, mutta on pakko kertoa oma pienet pöksyt -kokemus. Meidän 116-senttiselle pojalle oli laitettu jalkaan 104-senttiset housut, koska ne olivat nimikoimattomat ja jostain syystä hänen lokerossaan. En tiedä, oliko poika sanonut mitään, mutta näky oli tosi hassu, kun housut olivat kuin makkarankuoret. Tämä jäi hassuksi muistoksi niin housut löytäneelle hoitajalle, meille kuin pojallekin, joka joskus vieläkin kysyy, muistanko minä kun hänellä oli pienet housut päiväkodissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aivan sekohan sä oot. Pikku jutusta teit ison jutun ja aivan normaalia on, että hoitaja ei tiedä lapsen päivästä mitään, jos juuri tullut töihin.
Ei sitä erikseen lähdetä selvittämään.
Sinunko puolella tässä asiassa pitäisi olla?
Sellasta päiväkotia et löydä mistään, jossa et joskus loukkantuisi.
Onko sulla masennus?
, lapsen edessä ei koskaan selvitetä aikuisten asioita!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
käsittelemme tällaiset asiat iltaisin iltarukouksen yhteydessä pois harmittamasta, rukoilemme tyhmille päiväkodin tädeille lisää ymmärtämystä ja pyydämme Jumalaa antamaan tädeille anteeksi-
Näin toimien lapsi voi sitten aamuisin lähteä levollisin mielin tarhaan.
Ihan töihin olin menossa ja lapset 3v. ja 5v.. Eli ei mikään virikehoitopaikka, vaikka tämä ketju nyt ei sitä asiaa käsittelekään.
Lastemme piti aloittaa päiväkodissa syyskuussa, mutta jo tutustumispäivästä jäi minulle nuiva olo. Olemme nyt pohtineet ja pohtineet, mitä tehdä. Tätä ketjua lukiessa asia viimeistään selkiintyi. Minulla on mitä ilmeisimmin erilaiset vaatimukset lapseni hoidolle ja hoitajille, kuin useimmilla tämän ketjun äideillä. Näin ollen lapsemme jäävät kotihoitoon. Sympatiat ap:lle.
virikehoidollanne oikeasti hoitoa tarvitsevian paikkoja!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meille kaikille sattuu virheitä. Ero hyvälle ja huonolle käytökselle on tapa, jolla suhtaudumme tekemiimme virheisiin. Olemme nokkavia ja yliolkaisia niinkuin "Veeran" hoitaja tai empaattisia, niinkuin varmaan useimmat hoitajat?
Olkaa enemmän ihmisiä toisillenne - suurin osa näistä härskeistä vastaaja-av:laisista on epäihmisiä - ainakin tekstiensä perusteella.
Mitäs, jos me kaikki empaattisen suhtautumiseen kykenevät alkaisimme pitää puoliamme tuota epäihmisporukkaa vastaan? Aletaan elää sen verran epäempaattisesti, että jätetään ilkeilevät, hyytävät ihmiset kokonaan porukan ulkopuolelle - otamme piiriimme vasta, kun alkavat oppia elämään ihmisiksi?
Tässä tapauksessa lapsella oli olemassa sopivankokoiset vaatteet joita hänelle ei puettu vaan haettiin toiselta lapselta liian pieni hattu ja intettiin ja väitettiin että se on juuri se lapsen oikea hattu.
Hoitaja siis tiesi että lapsella on kyllä sopivan kokoinen hattu, mutta ihan puhtaasti kiusatakseen otti toisen hatun jossa on sama nimi, ja väkisin tunki sen lapsen päähän, jotta varmistuisi traumojen aiheutuminen. Lisäksi hän halusi vielä pahoittaa kaikkien mielen pyytämällä anteeksi. Ok. No tälle ajattelutavalle on olemassa ihan diagnoosikin.
Mikäli hoitajalle sattui inhimillinen vahinko, kuten meille vähemmän täydellisille ihmisille joskus käy niin helpointahan olisi ollut sanoa että: Hups, no niinpäs näyttääkin olevan väärä hattu, ilmankos tuntui pieneltä. Näin sitä joskus käy. Ja sanonut sitten lapselle että hyvä "Veera", tiesit että lakki ei ollut sinun, onpa sinulla hyvä muisti. Täten kaikille olisi jäänyt asiasta ihan hyvä mieli ja lapsikin olisi tuntenut että hän on osannut jotain ja että joskus aikuisetkin saattavat erehtyä ja asiat voi selvittää. Mitään tarvetta inttämiselle ei siis ollut. Kerrotko vielä mikä se diagnoosi on? Sekö että ei ota asioita tarpeeksi vakavasti ja vahingossa saattaa jopa itse myöntää että tekee virheitä.
Mistäs se hoitaja sitten osasi tietää, että hattu on totisesti Veeran (...) jos ei muustakaan tiennyt? Älä puhu läpiä päähäsi!
Aivan sekohan sä oot. Pikku jutusta teit ison jutun ja aivan normaalia on, että hoitaja ei tiedä lapsen päivästä mitään, jos juuri tullut töihin. Ei sitä erikseen lähdetä selvittämään. Sinunko puolella tässä asiassa pitäisi olla? Sellasta päiväkotia et löydä mistään, jossa et joskus loukkantuisi. Onko sulla masennus?
ja kyllä se tosi on, ettei siellä jouda jokaista pipoa tarkistaan ja jokaista äitiä makeilemaan.
Tuollaisia nilittäjämammoja oli aika paljon. Samanlaisia kitisijöitä oli sitten niiden muksutkin siellä.
Onneksi ei tarvitse enää mennä päiväkotiin töihin "palvelemaan sitä meidän jessicaa, joka on oikea lapsinero ja maailman erikoisin kakara"
Niin se vain menee ja itse olen onnellinen, kun lapseni on eskarilainen. Osaava ja oma-aloitteinen.
On pienet työllistävät lapset poissa pojan ryhmästä ja se sekava vouhotus.
Puhuttiin juuri mieheni kanssa, että ihanaa, kun meillä ei ole tarhalaisia.
Poikani oli vielä pienryhmässä,jossa 14 lasta ja 3 hoitajaa. Ennen oli 4 hoitajaa, mutta yksi vähennettiin niin taso laski ja hoito ei vastannut enään sitä mitä oli aiemmin.
Tuli ihme vouhotusta, vaikka poika oli erityisryhmässä.
Hoitakaa lapsenne kotona, jos voitte!!
En ole ilkimys, vaan elämän realiteetit kohdallaan.
Kaksi lastani ollut aikanaan päiväkodissa ja tasan tarkkaan ei voi ottaa hernettä nenään joka asiassa.
Paljon lapsia ja vähän hoitajia, niin siinä on soppa valmiina.
Ei tule koskaan toimimaan päivähoito täydellisesti, koska aika ei riitä.
Kaikennäköistä on sattunut meidänkin pojille. Kerran oli yhdellä lapsella poikani villahaalari päällä ja sitten vain sovittiin, että muistavat varmasti laittaa se illalla meidän pojan lokeroon.
millaisia kuulumisia he päivittäin haluavat. Kaikki eivät tarvitse erikseen raporttia kuinka kaikki on sujunut normaalisti (etenkään isompien lasten kohdalla, jotka osaavat itsekin kertoa päivästään). Itse olemme pyytäneet kertomaan lähinnä normaalista poikkeavista asioista, tekemisistä ja sattumuksista. Emme siis joka päivä saaneet raporttia kuinka paljon söi ja nukkui tyyliin. Lapsemme menivät päiväkotiin vasta 3-vuotiaina, toki jonkun 1-vuotiaan kohdalla tiedontarve onkin ihan erilainen.
Ja ihan tasapainoisia koululaisia on lapsistamme varttunut, jos joku on asiasta huolissaan ;)
Alue: Aihe vapaa
ihme vehkausta, kun tiedossa on vain ap:n kertoma joka tunnustautuu vielä tulisieluksi. Olisko hieman väritettyä ja tulkittua kokemaa kirjoituksen takana?
Kun näitä hattu/käytösepisodeja sitten selvitellään hk:n ja johtahan kanssa, on se aika pois jostain muusta, ehkä hyödyllisemmästäkin....