Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Sukset ristissä päiväkodin kanssa :( Hyvät neuvot tarpeen.
17.08.2010 |
Pahoittelen kirjoitusvirheitä ja tökeröä kieliasua jo etukäteen, olen hieman hajalla tähän tilanteeseen.
Vein eilen aamulla 3,5 vuotiaan tyttöni päiväkotiin, hän oli viime viikon sairaana, sitä edellisen viikon päiväkodissa. Ihan iloisena meni sinne eilen aamulla. Eilen iltapäivällä kun hain, tyttö oli päiväkodin pihalla ihan vieraan näköinen liian pieni hattu päässä, surkea ilme kasvoillaan. Pyysi heti kun tuli, että otetaan hattu pois.
Hoitaja tuli siihen ja sanoin ihan rauhalliseen sävyyn, että mikäs hattu tämä on. Hoitaja sanoi että se on "Veeran" hattu. Sanoin, että ei ole. Hoitaja sanoi, onhan. Sanoin, että eihän ole. Hoitaja sanoi, että hatussa lukee "Veera". Minä sanoin, että tämä ei ole Veeran hattu. Sitten hän lopulta uskoi ja sanoi, "aijaa, no olihan se Veera sitten oikeassa, kun sanoi että tämä ei ole hänen hattu". Okei. Sitten kysyin, että miten Veeran päivä on mennyt. Hoitaja vastasi, että ei hän oikein tiedä (!), koska tuli iltavuoroon. Ei sentäs valehdellut, vaan myönsi suoraan. :/ Okei. No ei kai siinä sitten mitään. Mentiin hakemaan tyttöni tavarat sisältä. Oikea hattu löytyi tytön repusta. Huikkasin vielä pihalla hoitajalle, että hattu löytyi, kaikki okei.
Mentiin kotiin. Tyttö alkoi itkeä vähän ennen kuin päästiin sisään, ei ole hänelle tyypillistä. No, rauhottui sitten.
Aamulla tänään sitten vein hänet taas hoitoon. Hän alkoi itkeä jo kotona, kun alettiin pukea. Ei ole hänelle tyypillistä. Nyyhkytti koko matkan päiväkodille. Jäi sinne itkevänä. Mulla ei ole ollut tapana soitella perään, mutta tällä kertaa päätin soittaa myöhemmin aamulla ja kysyä, että miten tytön päivä siitä sitten lähti käyntiin.
Soitin siihen numeroon, mikä minulle annettiin syksyn ensimmäisellä tarhaviikolla. Puhelu menikin ihan johonkin toiseen ryhmään! Eskariin. Kertoivat sieltä että ryhmiin on tullut uudet puhelimet, siitä on jaettu tiedote. No ei ole kyllä meille jaettu :( Eskarin ope tiesi sen verran tyttöni aamusta, että oli itkenyt aika pitkään hoitajan sylissä, sitten rauhoittunut. Antoi oikean numeron oikeaan ryhmään.
Soitin sitten sinne tyttöni ryhmään, jonka numeron näin mutkan kautta sain selville. Siellä vastasi joku eilen työnsä aloittanut ystävällisen kuuloinen hoitaja. En räyhännyt, mutta tässä vaiheessa mulla alkoi olla todella jo huono mieli, kun tuota puhelinnumeroakaan ei meille oltu tiedotettu. Kerroin tälle tädille siitä hattuepisodista, tytön itkuisuudesta iltapäivällä ja aamulla matkalla päiväkotiin. Kerroin myös sen, että hoitaja ei eilen iltapäivällä tiennyt kertoa miten lapseni päivä on mennyt. Hän oli ymmärtäväinen ja mukava. Sanoi arvanneensa, että lastani jäi tuo hattujupakka vaivaamaan. Sanoi että kyllä tuon ikäistä olisi pitänyt hattuasiassa uskoa. (Mutta kun eihän se täti uskonut minuakaan, ÄITIÄ...Voin vaan kuvitella, että liian pieni hattu on oikein tungettu lapseni päähän väkisin... :( ) Okei, hän myös kertoi, että heillä on siellä ryhmässä kaikki asiat vielä ihan sekaisin. Suunnittelupäivä vasta parin viikon päästä. Lopetettiin puhelu hyvässä hengessä, hän kertoi että tyttöni on jo rauhoittunut ja rakentelee siellä palapeliä.
Jotenkin arvasin, että jupakka jatkuu tänään iltapäivällä, kun haen lapseni hoidosta. Niinhän se jatkui. Siellä oli pihalla vastassa juuri tämä hattuinttäjä, joka ei eilen tiennyt lapseni päivän kulusta. Hän alkoi heti setvimään tätä asiaa siinä _lapseni edessä_. Kiekui mm. minulle, että "anteeksi JOS olen loukannut SINUA". Hittolainen, mun lastahan hän loukkasi! Tilanne meni ihan absurdiksi vänkäämiseksi. Keräsin lopulta kaikki meidän tavarat kasaan ja sanoi ettei me enää tulla sinne.
Täytyy huomenna olla yhteydessä päiväkodin johtajaan. Luottamusta mulla ei tähän hoitajaan ole.
Olen vielä aika shokissa. Luottamukseen koko päivähoito perustuu. Miten voin viedä lapseni hoitoon, kun ei ole luottamusta....
Huh. Tulipahan vuodatus, olen kiitollinen jos joku jotain jaksaa kommentoida.
Kommentit (209)
Jos teidän pirpanan pieneen ylisuojeltuun päähän nyt asetetaan väärä hattu, ni voi sa.......
Voin kyllä sanoa, että ei vois vähempää kiinnostaa.
Big picture ladies, big picture. Ei kannata katsoa elämää lasipurkin läpi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei, tämä ei ole provo, tämä on ihan oikeaa elämää. Edelleen kiitän paljon _asiallisista_ kommenteista. Herjaavat ilkeilyt jätän omaan arvoonsa.
Muutaman virheellisen käsityksen oikaisu:
-Iltavuorolainen tarkoittaa tässä tapauksessa sitä, että hän oli hoitanut lasta aamuyhdeksästä iltapäivään asti. Ei ole tuuraaja, ei ole juuri paikalle saapunut.
-En ole lietsonut lastani ketään vastaan tai paisutellut juttua hänelle. Mä tajusin lopullisesti, että se hattuepisodi oli se syy lapseni pahaan mieleen, vasta kun toinen hoitaja sen minulle eilen aamulla puhelimessa kertoi. Lapseni joutui todistamaan sitä tilannetta, kun hoitaja rupesi eilen iltapäivällä lapsen edessä tätä asiaa suureen ääneen setvimään, mutta se tilanne ei lähtenyt minusta.
-Hattuasiaa käsiteltiin kotona sen osalta, että iloittiin siitä että kadonnut oma hattu löytyikin. En tajunnut kuinka paha mieli hänellä oli, ennen kuin seuraavana aamuna, kun alkoi itkeä jo kotona kun puettiin. Se ei ole hänelle ollenkaan tyypillistä.
-En odota päiväkodilta mitään ihmeitä tai erityiskohtelua "Veeralleni". Ihan tavallinen turvallinen hoito riittää. Mulle tavallinen ja turvallinen ei ole sitä, että tungetaan liian pieni hattu väkisin lapsen päähän, vaikka hän itkee ja sanoo, ettei se ole hänen hattu. On kuitenkin kyse kolmevuotiaasta, ei yksivuotiaasta. Seuraavaksi vängätään äidin kanssa onko hattu lapsen vai ei. Tavallinen ei ole myöskään sitä, että hoitaja ei tiedä yhtään mitään lapseni päivän kulusta, vaikka on hänen ryhmässään ainakin kuusi tuntia viettänyt. Lapseni on ollut päiväkodissa vajaat kaksi vuotta ja aina on oikeastaan _pyytämättä_ kerrottu miten päivä on mennyt tyyliin söikö/nukkuiko/oliko jotain erityistä.
Tarina jatkuu näin:
Olin aamulla yhteydessä päiväkodin johtajaan. Sain kerrottua asiani hänelle rauhallisesti ja asiallisesti. Hän ymmärsi täysin pointtini ja huoleni ja sen että ei tässä ei todellakaan ole kyse ei ole siitä hatusta, vaan asenteesta. Hänen mielipiteensä oli se, että kyllä hoitajan pitää jotain osata kertoa lapsen päivästä. Hän kertoi ottavansa asian esiin ja sovittiin että palataan asiaan.
Jokin aika sitten tuli puhelu siltä hattuhoitajalta, kenen kanssa tämä jupakka oli. Hän pyysi vilpittömästi anteeksi. Toivoo että jatkaisimme yhteistyötä eli siis että lapsemme jatkaisi siellä hoidossa. Puhelu meni ihan hyvässä hengessä.
Hattuhoitaja kertoi, että hän ei osaa kertoa lapsen päivän kulusta vanhemmille. On kuulemma saanut siitä aiemminkin palautetta. Kyse ei siis ollut siitä, että juuri sinä päivänä hän ei tiennyt lapseni päivästä, hänellä vaan kuulemma ei ole taitoa kertoa vanhemmille. Hän ei kuulemma osaa. :O Kertokaa mulle please päiväkodin hoitajat tai lto:t, että miten tämmöinen on mahdollista? Kuinka vaikeaa se on?
Ai niin, Terolle tiedoksi, Veeralle kuuluu oikein hyvää. Hän on varmasti päässyt jo jupakan yli. Hänen äidillään taitaa olla nyt suurempi huoli asioista :)
t:ap
mutta aamulla pyydämme aina Jeesusta, että kenenkään jalka ei osu miinaan. Eikä ole osunut. Kiitos Jeesus.
Ei, tämä ei ole provo, tämä on ihan oikeaa elämää. Edelleen kiitän paljon _asiallisista_ kommenteista. Herjaavat ilkeilyt jätän omaan arvoonsa.
Muutaman virheellisen käsityksen oikaisu:-Iltavuorolainen tarkoittaa tässä tapauksessa sitä, että hän oli hoitanut lasta aamuyhdeksästä iltapäivään asti. Ei ole tuuraaja, ei ole juuri paikalle saapunut.
-En ole lietsonut lastani ketään vastaan tai paisutellut juttua hänelle. Mä tajusin lopullisesti, että se hattuepisodi oli se syy lapseni pahaan mieleen, vasta kun toinen hoitaja sen minulle eilen aamulla puhelimessa kertoi. Lapseni joutui todistamaan sitä tilannetta, kun hoitaja rupesi eilen iltapäivällä lapsen edessä tätä asiaa suureen ääneen setvimään, mutta se tilanne ei lähtenyt minusta.
-Hattuasiaa käsiteltiin kotona sen osalta, että iloittiin siitä että kadonnut oma hattu löytyikin. En tajunnut kuinka paha mieli hänellä oli, ennen kuin seuraavana aamuna, kun alkoi itkeä jo kotona kun puettiin. Se ei ole hänelle ollenkaan tyypillistä.
-En odota päiväkodilta mitään ihmeitä tai erityiskohtelua "Veeralleni". Ihan tavallinen turvallinen hoito riittää. Mulle tavallinen ja turvallinen ei ole sitä, että tungetaan liian pieni hattu väkisin lapsen päähän, vaikka hän itkee ja sanoo, ettei se ole hänen hattu. On kuitenkin kyse kolmevuotiaasta, ei yksivuotiaasta. Seuraavaksi vängätään äidin kanssa onko hattu lapsen vai ei. Tavallinen ei ole myöskään sitä, että hoitaja ei tiedä yhtään mitään lapseni päivän kulusta, vaikka on hänen ryhmässään ainakin kuusi tuntia viettänyt. Lapseni on ollut päiväkodissa vajaat kaksi vuotta ja aina on oikeastaan _pyytämättä_ kerrottu miten päivä on mennyt tyyliin söikö/nukkuiko/oliko jotain erityistä.
Tarina jatkuu näin:
Olin aamulla yhteydessä päiväkodin johtajaan. Sain kerrottua asiani hänelle rauhallisesti ja asiallisesti. Hän ymmärsi täysin pointtini ja huoleni ja sen että ei tässä ei todellakaan ole kyse ei ole siitä hatusta, vaan asenteesta. Hänen mielipiteensä oli se, että kyllä hoitajan pitää jotain osata kertoa lapsen päivästä. Hän kertoi ottavansa asian esiin ja sovittiin että palataan asiaan.
Jokin aika sitten tuli puhelu siltä hattuhoitajalta, kenen kanssa tämä jupakka oli. Hän pyysi vilpittömästi anteeksi. Toivoo että jatkaisimme yhteistyötä eli siis että lapsemme jatkaisi siellä hoidossa. Puhelu meni ihan hyvässä hengessä.
Hattuhoitaja kertoi, että hän ei osaa kertoa lapsen päivän kulusta vanhemmille. On kuulemma saanut siitä aiemminkin palautetta. Kyse ei siis ollut siitä, että juuri sinä päivänä hän ei tiennyt lapseni päivästä, hänellä vaan kuulemma ei ole taitoa kertoa vanhemmille. Hän ei kuulemma osaa. :O Kertokaa mulle please päiväkodin hoitajat tai lto:t, että miten tämmöinen on mahdollista? Kuinka vaikeaa se on?
Ai niin, Terolle tiedoksi, Veeralle kuuluu oikein hyvää. Hän on varmasti päässyt jo jupakan yli. Hänen äidillään taitaa olla nyt suurempi huoli asioista :)
t:ap
Hienoa, hyvinhän se meni.Näin äitien kannattaa olla pulssilla koko ajan lapsensa arjen suhteen ja todella odottaa päivähoidolta yhteistyötä joka antaa tähän mahdollisuuden. Jos kyseisellä hoitajalla on vaikeuksia kommunikoida vanhempien kanssa, ehkä kannattaisi ihan pyytää että saisi "omanhoitajan" jonka kanssa sitten voisi lapsen asioita miettiä. Näin muutenkin paljon tehokkaampaa kun hoitajat jakaa lapset keskenään omiin vastuulapsiin ja kantaa näistä erityisen vastuun.Näin sitä laadukasta päivähoitoa kehitetään.
Olen itsekin sitä mieltä, että jotkut eivät osaa kertoa lapsen päivästä juuri mitään (meillä tämä fraasihoitaja). En tosin ymmärrä, miksi ei voi sanoa jokaisesta lapsesta kaksi asiaa esim. leikki tänään autoilla, ei pitänyt kasviskeitosta. Heti tulee vanhemmalle parempi mieli, että lapsesta on oikeasti välitetty. Sen sijaan "en tiedä" tai "ihan hyvin on päivä mennyt" ei kerro vanhemmalle yhtään mitään. Tottakai on inhimillistä, että voi unohtaa, mutta sitten voi turvautua näihin yleisiin "syötiin tänään makkarakeittoa, aamupäivällä jumpattiin ja lapset pitivät kovasti" -versioihin. Joka kerta ei voi unohtaa saman lapsen.
T.125
Sisältö jatkuu mainoksen alla
käsitys tilanteesta voi olla täysin toinen ja ihan yhtä oikea.
Miten kukaan tällä palstalla ei tunnu ymmärtävän, että ei se hattu tässä ole se ongelma, vaan se päiväkodin toiminta ja hoitajan asenne!
hm. Teillä on mahtava muisti. Itse en pystyisi muistaa 25 lapsen päivänkulkua erikseen, vaikka tilanteessa yrittäisinkin huomata lapset ja antaa huomiota. Jos alkaisin painamaan asioita mieleeni, niin sitten en pystyisi antamaan lapsille siinä tilanteessa niin paljon.
aivan sama kuin jos filmaan koko ajan, en ole samalla tavalla läsnä, kuin jos jätän sen ikuistamisen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
hm. Teillä on mahtava muisti. Itse en pystyisi muistaa 25 lapsen päivänkulkua erikseen, vaikka tilanteessa yrittäisinkin huomata lapset ja antaa huomiota. Jos alkaisin painamaan asioita mieleeni, niin sitten en pystyisi antamaan lapsille siinä tilanteessa niin paljon.
aivan sama kuin jos filmaan koko ajan, en ole samalla tavalla läsnä, kuin jos jätän sen ikuistamisen.
Siksi olisikin juuri hyvä että hoitajat jakaisi lapset keskenään ja jokainen keskittyisi erityisesti omaan porukkaansa.Esim taaperoryhmässä olisi hoitajaa kohden 4 ja isompien ryhmässä 7.Ainakin olisi helpompaa kun yrittää keskittyä kaikkiin samanaikaisesti.Silloin vanhemmatkin saisivat monipuolisempaa tietoa lapsestaan.
Mä en ainakaan välitä kuulla, että lapsi on nukkunut, syönyt ja leikkinyt, kun sitähän sen kuuluukin siellä tehdä. Eikä joka päivälle jotain ihme ekstraa riitä.
Jos "ihan tavallinen päivä" -fraasi ei vanhemmalle ole riittävästi niin en mäkään alkaisi keksimällä keksiä mitään.
Kyse ei siis ollut siitä, että juuri sinä päivänä hän ei tiennyt lapseni päivästä, hänellä vaan kuulemma ei ole taitoa kertoa vanhemmille. Hän ei kuulemma osaa. :O
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä en ainakaan välitä kuulla, että lapsi on nukkunut, syönyt ja leikkinyt, kun sitähän sen kuuluukin siellä tehdä. Eikä joka päivälle jotain ihme ekstraa riitä.
Jos "ihan tavallinen päivä" -fraasi ei vanhemmalle ole riittävästi niin en mäkään alkaisi keksimällä keksiä mitään.
Kyse ei siis ollut siitä, että juuri sinä päivänä hän ei tiennyt lapseni päivästä, hänellä vaan kuulemma ei ole taitoa kertoa vanhemmille. Hän ei kuulemma osaa. :O
Mä en ainakaan välitä kuulla, että lapsi on nukkunut, syönyt ja leikkinyt, kun sitähän sen kuuluukin siellä tehdä. Eikä joka päivälle jotain ihme ekstraa riitä.
Jos "ihan tavallinen päivä" -fraasi ei vanhemmalle ole riittävästi niin en mäkään alkaisi keksimällä keksiä mitään.
Kyse ei siis ollut siitä, että juuri sinä päivänä hän ei tiennyt lapseni päivästä, hänellä vaan kuulemma ei ole taitoa kertoa vanhemmille. Hän ei kuulemma osaa. :O
Tässäpä se ongelma juuri onkin. Päiväkodit lupaavat yksilöllistä lasta huomioivaa hoitoa,kaikki kilpailevat kertomalla miten lapsen yksilöllisyys päiväkodissa huomioidaan.Ja sitten on se todellisuus, jossa aikaa ja mahdollisuutta keskittyä kenenkään lapseen niin että tämän päivä olisi elävästi mielessä, että pystyttäisiin vanhemmille kertomaan niitä asioita päivästä jolloin yhdessä oltu ja koettu asioita,asioita joilla olisi merkitystä lapselle ja vanhemmille.Jos tämänkaltainen kommunikointi ei ole mahdollista miten silloin voidaan edes puhua kasvatuskumppanuudesta tai merkitsevästä yhteistyöstä jonka pitäisi antaa mahdollisuudet vanhemmille säilyttää elävä kuva lapsen arjesta?
Todennäköisesti lapsi itki sen vuoksi kun huomasi äidin tuohtuneen ja ärtyneen tilanteesta ja siitä syystä koki päiväkotiin menon olevan jotenkin pelottavaa. Ei lapsi varmaan olisi hatusta kärsinyt, lapset on aika helppoja unohtamaan tuollaiset pikkuasiat, mutta äidin reagointi on heille iso juttu. Jos äiti yliampuu tällaisessa tilanteessa ja vaahtoaa asiasta vielä kotonakin lisää, tokihan lapsi itkuillaan sitten reagoi kun pitää mennä takaisin tuollaiseen kauhutaloon seuraavana päivänä.
Vanhemmat esimerkillään saavat lapset käyttäytymään vaikka kuinka hyvin tai huonosti, muista se ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
, lapsen edessä ei koskaan selvitetä aikuisten asioita!
hoitaja pyysi anteeksi lapsen kuullut, toimi juuri oikein. Lapsen on hyvä nähdö myös konfliktien ratkaisemista, se antaa esimerkkiä omaan myöhempään elämään. Toki on paljon asioita, joita ei käsitellä lapsen kuullen.
Todennäköisesti lapsi itki sen vuoksi kun huomasi äidin tuohtuneen ja ärtyneen tilanteesta ja siitä syystä koki päiväkotiin menon olevan jotenkin pelottavaa. Ei lapsi varmaan olisi hatusta kärsinyt, lapset on aika helppoja unohtamaan tuollaiset pikkuasiat, mutta äidin reagointi on heille iso juttu. Jos äiti yliampuu tällaisessa tilanteessa ja vaahtoaa asiasta vielä kotonakin lisää, tokihan lapsi itkuillaan sitten reagoi kun pitää mennä takaisin tuollaiseen kauhutaloon seuraavana päivänä. Vanhemmat esimerkillään saavat lapset käyttäytymään vaikka kuinka hyvin tai huonosti, muista se ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Todennäköisesti lapsi itki sen vuoksi kun huomasi äidin tuohtuneen ja ärtyneen tilanteesta ja siitä syystä koki päiväkotiin menon olevan jotenkin pelottavaa. Ei lapsi varmaan olisi hatusta kärsinyt, lapset on aika helppoja unohtamaan tuollaiset pikkuasiat, mutta äidin reagointi on heille iso juttu. Jos äiti yliampuu tällaisessa tilanteessa ja vaahtoaa asiasta vielä kotonakin lisää, tokihan lapsi itkuillaan sitten reagoi kun pitää mennä takaisin tuollaiseen kauhutaloon seuraavana päivänä.
Vanhemmat esimerkillään saavat lapset käyttäytymään vaikka kuinka hyvin tai huonosti, muista se ap.
olihan tämä kokonaisuudessaan aika turha jupakka. Yritäpä jatkossa lempeämpää ja ystävällisempää lähestymistapaa, niin et herätä lapsessasi tarpeetonta ahdistusta ja negatiivisuutta päiväkotia kohtaan. Jos kyseinen hoitaja ei osaa kertoa lapsen päivästä, kysy joltain muulta, verbaalisesti lahjakkaammalta hoitajalta. Itse en ole koskaan kysellyt päiväkodista päivän kuulumisia. Olen kysellyt ne lapselta. Lapsi kertoo ne jutut, mitä haluaa. Jos hänen mieltään joku asia vaivaa, kyllä hän sen kertoo. Lapsen kuullen ei tulisi puhua päiväkodin työntekijöistä pahaa.
Siksi olisikin juuri hyvä että hoitajat jakaisi lapset keskenään ja jokainen keskittyisi erityisesti omaan porukkaansa.Esim taaperoryhmässä olisi hoitajaa kohden 4 ja isompien ryhmässä 7.Ainakin olisi helpompaa kun yrittää keskittyä kaikkiin samanaikaisesti.Silloin vanhemmatkin saisivat monipuolisempaa tietoa lapsestaan.
Kun toimii pienryhmässä neljän lapsen kanssa, ei kuule niistä muista kahdeksasta välttämättä sitten mitään. Aina jokapäivä joka kerta ei oikeasti ehdi käydä sitä keskustelua "entäs onni, entäs luka, entäs maija, mitä he tekivät tänään". Sitten jää puhumatta nuo asiat.
Ap, kiva kun asia selvisi. Sen vielä sanon, että VAIKKA iltavuoro alkaa klo 9, se silti lyhentää lasten kanssa toimittua aikaa. Saattaa esimerkiksi olla, että iltaan tullut ei mene aamu-ulkoiluun, vaan sillä aikaa kattaa pöydät lounasta varten, valmistelee iltapäivätuokiot ja ehkä käy talonkokouksessa. Sitten syödään (joka voi olla hulinaa) ja nukutaan. Sitten onkin tuokion aika, jolloin iltavuorolainen ehkä ohjaa pienryhmää jossa lapsesi ei ole tänään. Sitten onkin välipala, ja lähdetään ulos. Hups meni iltavuorolaisen koko kiireinen päivä, ja ollaankin jo ulkona odottamassa äitiä hakemaan.
En tarkoita saivarrella, vaan ihan kertoa miten normaalista asiasta voi olla kyse jos ei iltavuorossa jonain päivänä muista jotain lasta. En osaa sen kummemmin ottaa kantaa miksei ko. hoitaja koe osaavansa kertoa lapsista tarkemmin, hän tarvitsisi siihen varmaan työnohjausta tai koulutusta. Mutta kuitenkin, noin voi käydä ihan muillekin hoitajille. :)
Tottakai saan käskeä, jos vieralla lapsella on 50 euron villahaalari päällä. Olisin voinut vaatia heti pois sen lapsen päältä.
Mikä olet arvioimaan tilannetta, kun siinä ei kukaan ottanut nokkiinsa.
Ei todellakaan pidä olla niin herkkähipiäinen.
Mikäli haluaa vaatia laadukasta hoitoa, niin sitä saa kotihoidossa.
Todellakin moni äiti luulee sen oman lapsensa olevan joku ihme siellä muiden keskellä.
Mikä ihmeen episodi yhdestä hatusta on väännetty! (Ai niin, siis ei hatusta vaan ASENTEESTA.) Naureskelin koko ketjun läpi. Hui, uskallankohan huomenna viedä lapsiani päiväkotiin..?
Ja tuosta johtajan kanssa juttelusta ja uudesta anteeksipyynnöstä. Voin vaan kuvitella, miten siellä on kahvipöydäsäs naureskeltu "Veeran" äidille. Tottakai vanhemmille mielistellään ja luvataan keskustella asioista ja kehittyä ym. Mutta kyllähän noissa työpaikoissa kaiken maailman hysteerimammat tunnetaan ja työntekijöiden puolella ollaan. Tiedän kokemuksesta. Huumorilla otetaan, ei tuota työtä muuten jaksaisi.
Surullinen tämä Suomemme, jos meillä on lastemme hoitajina henkilöitä, jotka pitävät ystävällistä käytöstä makeilemisena.
Koko episodi olisi ollut mitä luultavimmin myöhemmin hassuna nähty pikku episodi, jos hoitaja olisi osanut asettautunut pikkuisen ihmisen tasolle ja lausua nuo maagiset sanat - ja huom: ystävälliseen sävyyn:
voi hirmu, taisi todellakin käydä niin hullusti, että erehdyin.
ja kyllä se tosi on, ettei siellä jouda jokaista pipoa tarkistaan ja jokaista äitiä makeilemaan. Tuollaisia nilittäjämammoja oli aika paljon. Samanlaisia kitisijöitä oli sitten niiden muksutkin siellä. Onneksi ei tarvitse enää mennä päiväkotiin töihin "palvelemaan sitä meidän jessicaa, joka on oikea lapsinero ja maailman erikoisin kakara"
Alue: Aihe vapaa
vaikkei siitä tullut edes mitään erikoista juttua.
Kehoitit heitä muistamaan varmasti että laittavat haalarin poikasi lokeroon. Käyttäydyit tässä käskevämmin kuin ap. konsanaan omassa asiassaan ja ap. oli huolissaan lapsen itkuista ja hoitajan käytöksestä, ei niinkään hatusta.
Mitä jos sinua kohtaan olisi pk.n puolelta käyttäydytty asiattomasti?