Sukset ristissä päiväkodin kanssa :( Hyvät neuvot tarpeen.

Sulle ja sun lapselle on tulossa vaikea elämä, jos tällaiset asiat saa teidät ihan tolaltaan. Sun tehtäväsi äitinä olisi ollut tehdä lapselle selväksi, että väärä hattu ei maailmaa kaada, mutta sen sijaan sä annoit hänelle viestin, että todellakin kaataa.

Mietin itsekin miten hemmetin turvaton olo on lapsella jonka äiti vetää hirveät kilarit yhdestä lakista ja väärin menneestä puhelinumerosta ja polttaa sillat takanaan päiväkodin kanssa. Elämä on kyllä takuulla tosi vaikeaa jos olettaa jokaisen päivän olevan täydellinen.

Tässä tapauksessa lapsella oli olemassa sopivankokoiset vaatteet joita hänelle ei puettu vaan haettiin toiselta lapselta liian pieni hattu ja intettiin ja väitettiin että se on juuri se lapsen oikea hattu.

Hoitaja siis tiesi että lapsella on kyllä sopivan kokoinen hattu, mutta ihan puhtaasti kiusatakseen otti toisen hatun jossa on sama nimi, ja väkisin tunki sen lapsen päähän, jotta varmistuisi traumojen aiheutuminen. Lisäksi hän halusi vielä pahoittaa kaikkien mielen pyytämällä anteeksi. Ok. No tälle ajattelutavalle on olemassa ihan diagnoosikin.

Eikö sinulle ole aikaisemmin sattunut sellaista, että menee sukset ristiin jonkun kanssa. Se on elämää! Jos ei tule todellisia pahoja ongelmia jotka eivät ratkea, niin sitten se päiväkodin lopettaminen on varteenotettava vaihtoehto.

Miten kukaan tällä palstalla ei tunnu ymmärtävän, että ei se hattu tässä ole se ongelma, vaan se päiväkodin toiminta ja hoitajan asenne!

Oikeasti, ei ole niin isoista asioista kyse! Voi olla, että hoitaja sanoi jotenkin tylyllä äänensävyllä, tai sitten ap herkkänä ymmärsi äänensävyn väärin. Oli miten oli, sellaista elämä on!

Minusta on ihan hyvä jutella tämä homma nyt läpi vaikka sen pk:n johtajan kanssa, jos se todella kaihertaa niin paljon välejä. Sattuihan tuossa monta kurjaa juttua yhteen syssyyn. Mutta en tiedä jaksaisinko itse hermostua noin hirveästi tuosta "henkilökunnan käytöksestä ja asenteesta", ihmisiä nekin vain on.

Ymmärrän äitikarhuasenteen ihan täydestä sydämestäni, mutta sitäkin on kaikkien edun mukaista hyvä pystyä vähän hillitsemään. Astumaan askel taaksepäin ja miettimään onko lapseni elämä päiväkodissa nyt todella pilattu vai ei.

Ja tuohon itkuisuuteen: ei ole mikään ihme että lapsi itkee jos hoidossa on ollut tauko ja henkilökuntakin uutta.

Päiväkodin henkilökunta on aina oikeassa ja vanhemmat väärässä. Meilläkin on ollut nimikoinnista huolimatta ongelmia vaatteiden kanssa, kaikki uudet ja kauniit vaatteet on annettu muille lapsille ja kuulema ei kehtaa pyytää takaisin enää. Sitten kun on kyselty miksi aina juuri meidän lapsemme uudet vaatteet katoavat vaikka hän tunnistaa ne omikseen on selitys ollut se että eiväthän he millään voineet tietää että MAMUlapsilla voi olla sieviä vaatteita...

Meillä on onneksi niin sosiaalinen ja reipas lapsi että hänestä on tullut se ihana lapsi jolla on ihan karmaisevat vanhemmat ja jota tulee sääliä kun on NIIIIn huonot kotiolot.

Että teidän lapsen OMAT vaatteet on annettu OMIKSI toisille lapsille ja selitetty ettei MAMU-lapsilla voi olla sieviä vaatteita =D Jos tää olis totta, niin ehdotan, että otat yhteyttä iltapäivälehtiin - lööppikamaa ehdottomasti.

Ja sä et ole ottanut yhteyttä mihinkään ylemmälle taholle? Te ette ole vanhempainillassa keskustelleet tästä? Et laita lappua päiväkodin seinälle että vaihtunut/kadonnut sitä ja sitä, voisitteko tarkastaa lapsenne repun/lokeron?

Meillä ei IKINÄ kaikkien kuuden vuoden aikana jotka meidän lapset ovat päiväkodissa olleet ole kadonnut mitään pysyvästi - ehkä nyt jotain sukkaa tai lapasta lukuunottamatta. Toki vaihtunut on ja on ollut päiväkodin varavaatteita kun pukija ei ole huomannut vaikka omia rukkasia kuivauskaapissa.

Onpa meillä ollut vähän samanlainen hattuepisodikin, kun lapsellamme oli alkukesällä tosi usein yksi tietty hattu päässä aina iltapäivisin. Yleensä aamulla kiikutin sen takaisin ja sanoin ettei ole "Matin" ja parin päivän päästä se hattu oli taas päässä. Jostain syystä, olen varmaan välinpitämätön, ei käynyt edes mielessä nostaa asiasta meteliä. Lähinnä olin tyytyväinen että lapsella oli hattu päässä.

Toki päiväkoteja on erilaisia - kuten hoitajia ja meitä vanhempiakin. Onneksi meillä on ollut yksityisestä päiväkodista pelkästään positiivista sanottavaa.

Tässä tapauksessa lapsella oli olemassa sopivankokoiset vaatteet joita hänelle ei puettu vaan haettiin toiselta lapselta liian pieni hattu ja intettiin ja väitettiin että se on juuri se lapsen oikea hattu.

Hoitaja siis tiesi että lapsella on kyllä sopivan kokoinen hattu, mutta ihan puhtaasti kiusatakseen otti toisen hatun jossa on sama nimi, ja väkisin tunki sen lapsen päähän, jotta varmistuisi traumojen aiheutuminen. Lisäksi hän halusi vielä pahoittaa kaikkien mielen pyytämällä anteeksi. Ok. No tälle ajattelutavalle on olemassa ihan diagnoosikin.

Mikäli hoitajalle sattui inhimillinen vahinko, kuten meille vähemmän täydellisille ihmisille joskus käy niin helpointahan olisi ollut sanoa että: Hups, no niinpäs näyttääkin olevan väärä hattu, ilmankos tuntui pieneltä. Näin sitä joskus käy. Ja sanonut sitten lapselle että hyvä "Veera", tiesit että lakki ei ollut sinun, onpa sinulla hyvä muisti. Täten kaikille olisi jäänyt asiasta ihan hyvä mieli ja lapsikin olisi tuntenut että hän on osannut jotain ja että joskus aikuisetkin saattavat erehtyä ja asiat voi selvittää. Mitään tarvetta inttämiselle ei siis ollut.

Kerrotko vielä mikä se diagnoosi on? Sekö että ei ota asioita tarpeeksi vakavasti ja vahingossa saattaa jopa itse myöntää että tekee virheitä.

että olisipa kamalaa olla päiväkodissa töissä!

kun hain lastani pk:sta ja siellä hän seisoi pihalla jalassaan 92 kokoiset kurikset (lapseni käyttää 104 kokoa). Okei, virheitä sattuu itse kullekin mutta rajansa kaikella. Kun silmiin takuulla pistää että kurikset 10 cm liian lyhyet ja niin tiukat ettei voi kuin seistä tönkkönä. Alan ammattilaisia todella...

vanhempien ja lapsen kanssa työskennelleenä olen sitä mieltä että ap ylireagoi



Tuollaista tapahtuu. Kaikkien pk:n työntekijöiden kanssa ei voi tulla toimeen ja aina sinne mahtuu noita hattutädin kaltaisia vänkääjiä. Toisaalta vänkääjä sentään pyysi anteeksi, ja veikkaan että ap:n asenne ei tuon anteeksipyynnön tullessa ollut oikein kohdallaan.



Ap suuttuu että asiaa setvittiin lapsen edessä. Mutta niinhän lasta koskenut asia on hyvä sopia, että lapsikin näkee että äiti ja pk:n aikuiset osaa kommunikoida ja vetää yhtä köyttä.



Ap:llä taisi olla huono päivä, tai sitten hän vain on näitä nykyajan äitejä, jotka ei vaan voi ymmärtää että ihmisiä myös pk:n henkilökunta on ja myös heillä voi olla hyviä ja huonoja päiviä.

että "mikäs hattu tämä on". Voin kuvitella, että sellainen kysymys voi nostattaa herkästi provosoituvassa henkilössä puolustusreaktion. Viisainta olisi ollut hymy huulilla rennosti todeta että Ai, teillä on tainneet hatut vaihtua tai vaikkapa että Onko Veera liannut hattunsa, onko hänellä varahattu tms. Ja mitä tahansa hoitaja siihen olisikin vastannut, olisit jatkanut samaa linjaa: hymy huulilla tyyliin "sellaista sattuu". Jos hoitaja olisi sanonut, että Kyllä se on Veeran hattu, niin olisit voinut sanoa hymy huulilla että Ai, onkohan teillä joku toinenkin Veera täällä. Missään vaiheessa lapselle eikä hoitajalle saa näyttää että kritisoit jollain tavalla hattujen vaihtumista. Se on vahinko, mistä ei tarvitse tehdä numeroa. Kun asian ottaa rennosti, kaikki voivat säilyttää kasvonsa ja kaikilla on hyvä mieli. Jos lapsi alkaa itkeä tuossa hetkessä sitä että on joutunut pitämään pientä hattua, niin lapsellekin voi iloisesti sanoa että No, katsotaanpa löytyykö se oma hattu jostain, ei se niin vakavaa ole, se on vain hattu.



Lempeys, iloisuus ja ystävällisyys auttaa ihmissuhteissa eteenpäin. Kiivaus, tulisieluisuus ja hyökkääminen toista kohtaan saa aikaan muissa ihmisissä samanlaisia reaktioita. Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan.

ja ihmettelin mihin se liittyy.

Pakko myöntää, että suusta pääsi "mitä helvettiä" kun luin tuon ap:n avauksen tässä loppuun.



En enää ihmettele mikä provo!

että "mikäs hattu tämä on". Voin kuvitella, että sellainen kysymys voi nostattaa herkästi provosoituvassa henkilössä puolustusreaktion. Viisainta olisi ollut hymy huulilla rennosti todeta että Ai, teillä on tainneet hatut vaihtua tai vaikkapa että Onko Veera liannut hattunsa, onko hänellä varahattu tms. Ja mitä tahansa hoitaja siihen olisikin vastannut, olisit jatkanut samaa linjaa: hymy huulilla tyyliin "sellaista sattuu". Jos hoitaja olisi sanonut, että Kyllä se on Veeran hattu, niin olisit voinut sanoa hymy huulilla että Ai, onkohan teillä joku toinenkin Veera täällä. Missään vaiheessa lapselle eikä hoitajalle saa näyttää että kritisoit jollain tavalla hattujen vaihtumista. Se on vahinko, mistä ei tarvitse tehdä numeroa. Kun asian ottaa rennosti, kaikki voivat säilyttää kasvonsa ja kaikilla on hyvä mieli. Jos lapsi alkaa itkeä tuossa hetkessä sitä että on joutunut pitämään pientä hattua, niin lapsellekin voi iloisesti sanoa että No, katsotaanpa löytyykö se oma hattu jostain, ei se niin vakavaa ole, se on vain hattu. Lempeys, iloisuus ja ystävällisyys auttaa ihmissuhteissa eteenpäin. Kiivaus, tulisieluisuus ja hyökkääminen toista kohtaan saa aikaan muissa ihmisissä samanlaisia reaktioita. Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan.

ei vaivaantunut katsomaan tytön repusta onko tytön oikea hattu siellä? On tuo nyt kummallista jos ei sitten edes lapsen äitiä uskota kun sanotaan että tämä hattu ei ole tyttäreni hattu. On tuo nyt minusta hieman loukkaavaa.Itse kyllä takuulla äitinä tunnistan tyttäreni omat vaatteet ja kun olen nimikoinut ne niin tunnistan kyllä oman käsialani. Älä sinä AP välitä näistä vittumaisista kommenteista ja paskan kaatamisesta niskaasi täällä, mielestäni et ole ylireagoinut yhtään. Se että hoitaja tulee vittumaisella sävyllä sinulta anteeksi pyytämään ei ole oikein. Tsemppiä sinulle, kyllä se siitä kun pää kylmänä vaan selvität johtajan kanssa tämän asian ja pitäähän ne numerot olla ajan tasalla kun on herra jumala lapsista kysymys, ei voi sanoa vaan että kun meillä on nämä asiat vielä vähän sekaisin täällä.Tuohan se vasta luottamusta herättääkin...

jokaisen vaatteen puettuaan repusta oliko tämä nyt väärä vaate, varsinnkin jos lakissa oli oikea nimi ja se kuitenkin meni päähän. Maalaisjärkeä nyt kehiin, naiset. Ei tollasta ehdi tehdä jos siinä on iso lauma lapsia puettavana ulos ja osa jo hyppii seinille. Vähän armoa, hei.

käytös. Itselläni on ollut aivan vastaava kokemus päiväkodista.



Lapsen päiväkodissa on sellainen törppö,ikävä hoitaja, ja olen miettinyt viime päivinä paljonkin sitä, että miten asiaan pitäisi suhtautua. Pitääkö lapselle vaan sanoa että tuo hoitaja on ihan ikävä,älä välitä siitä vai kunka pitäisi menetellä?

Hoitaja ei sinänsä tee mitään virkavirhettä mutta jos asenne lasta/lapsia ja vanhempia kohtaan on semmoinen vähättelevä ja kiukkuisesti asioista inttävä, on vaikea tietää, kuinka pitäisi menetellä. Lapsi ottaa kuitenkin nämä hoitajan typerät puheet tosissaan, ja pahoittaa niistä mielensä sekä kantaa niistä murketta kotona.

Usein lapsilla mielipaha unohtuu aika nopsaan ja taas mennään muiden kanssa tuhatta ja sataa.



AV-mamma sen sijaan ei unohda.



Tero

Toivottavasti ap haluaa jatkaa provoaan :D

niin kylläpä niitä huonoja hoitajia ja päiväkotia itkeviä lapsia on oikeassakin elämässä, joten ihan hyvä aloitus silti.

perhepäivähoito parempi asia kuin päiväkoti. On kodinomaisempi ympäristö ja lapsia vain muutama.Ei mene niin helpolla lasten vaatteet sekaisin.

Pitääkö lapselle vaan sanoa että tuo hoitaja on ihan ikävä,älä välitä siitä vai kunka pitäisi menetellä?

Tai minä sanoisin niin että ihmiset on erilaisia eikä kaikki tule toistensa kanssa yhtä hyvin toimeen kuin toisten. Ja että jotkut ihmiset on luonteeltaan kiukkuisia eikä kannata ottaa henkilökohtaisesti, ne on kiukkuisia kaikille. Ja että niillä voi olla jotain ikäviä juttuja elämässään jotka tekee niistä kiukkuisia. Tällä lailla tekee lapselleen palveluksen, ei niin että antaa ymmärtää että kaikki ihmiset pitää saada toimimaan juuri niin kuin minä haluan, tai muuten ovet paukkuu.