Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Sukset ristissä päiväkodin kanssa :( Hyvät neuvot tarpeen.
17.08.2010 |
Pahoittelen kirjoitusvirheitä ja tökeröä kieliasua jo etukäteen, olen hieman hajalla tähän tilanteeseen.
Vein eilen aamulla 3,5 vuotiaan tyttöni päiväkotiin, hän oli viime viikon sairaana, sitä edellisen viikon päiväkodissa. Ihan iloisena meni sinne eilen aamulla. Eilen iltapäivällä kun hain, tyttö oli päiväkodin pihalla ihan vieraan näköinen liian pieni hattu päässä, surkea ilme kasvoillaan. Pyysi heti kun tuli, että otetaan hattu pois.
Hoitaja tuli siihen ja sanoin ihan rauhalliseen sävyyn, että mikäs hattu tämä on. Hoitaja sanoi että se on "Veeran" hattu. Sanoin, että ei ole. Hoitaja sanoi, onhan. Sanoin, että eihän ole. Hoitaja sanoi, että hatussa lukee "Veera". Minä sanoin, että tämä ei ole Veeran hattu. Sitten hän lopulta uskoi ja sanoi, "aijaa, no olihan se Veera sitten oikeassa, kun sanoi että tämä ei ole hänen hattu". Okei. Sitten kysyin, että miten Veeran päivä on mennyt. Hoitaja vastasi, että ei hän oikein tiedä (!), koska tuli iltavuoroon. Ei sentäs valehdellut, vaan myönsi suoraan. :/ Okei. No ei kai siinä sitten mitään. Mentiin hakemaan tyttöni tavarat sisältä. Oikea hattu löytyi tytön repusta. Huikkasin vielä pihalla hoitajalle, että hattu löytyi, kaikki okei.
Mentiin kotiin. Tyttö alkoi itkeä vähän ennen kuin päästiin sisään, ei ole hänelle tyypillistä. No, rauhottui sitten.
Aamulla tänään sitten vein hänet taas hoitoon. Hän alkoi itkeä jo kotona, kun alettiin pukea. Ei ole hänelle tyypillistä. Nyyhkytti koko matkan päiväkodille. Jäi sinne itkevänä. Mulla ei ole ollut tapana soitella perään, mutta tällä kertaa päätin soittaa myöhemmin aamulla ja kysyä, että miten tytön päivä siitä sitten lähti käyntiin.
Soitin siihen numeroon, mikä minulle annettiin syksyn ensimmäisellä tarhaviikolla. Puhelu menikin ihan johonkin toiseen ryhmään! Eskariin. Kertoivat sieltä että ryhmiin on tullut uudet puhelimet, siitä on jaettu tiedote. No ei ole kyllä meille jaettu :( Eskarin ope tiesi sen verran tyttöni aamusta, että oli itkenyt aika pitkään hoitajan sylissä, sitten rauhoittunut. Antoi oikean numeron oikeaan ryhmään.
Soitin sitten sinne tyttöni ryhmään, jonka numeron näin mutkan kautta sain selville. Siellä vastasi joku eilen työnsä aloittanut ystävällisen kuuloinen hoitaja. En räyhännyt, mutta tässä vaiheessa mulla alkoi olla todella jo huono mieli, kun tuota puhelinnumeroakaan ei meille oltu tiedotettu. Kerroin tälle tädille siitä hattuepisodista, tytön itkuisuudesta iltapäivällä ja aamulla matkalla päiväkotiin. Kerroin myös sen, että hoitaja ei eilen iltapäivällä tiennyt kertoa miten lapseni päivä on mennyt. Hän oli ymmärtäväinen ja mukava. Sanoi arvanneensa, että lastani jäi tuo hattujupakka vaivaamaan. Sanoi että kyllä tuon ikäistä olisi pitänyt hattuasiassa uskoa. (Mutta kun eihän se täti uskonut minuakaan, ÄITIÄ...Voin vaan kuvitella, että liian pieni hattu on oikein tungettu lapseni päähän väkisin... :( ) Okei, hän myös kertoi, että heillä on siellä ryhmässä kaikki asiat vielä ihan sekaisin. Suunnittelupäivä vasta parin viikon päästä. Lopetettiin puhelu hyvässä hengessä, hän kertoi että tyttöni on jo rauhoittunut ja rakentelee siellä palapeliä.
Jotenkin arvasin, että jupakka jatkuu tänään iltapäivällä, kun haen lapseni hoidosta. Niinhän se jatkui. Siellä oli pihalla vastassa juuri tämä hattuinttäjä, joka ei eilen tiennyt lapseni päivän kulusta. Hän alkoi heti setvimään tätä asiaa siinä _lapseni edessä_. Kiekui mm. minulle, että "anteeksi JOS olen loukannut SINUA". Hittolainen, mun lastahan hän loukkasi! Tilanne meni ihan absurdiksi vänkäämiseksi. Keräsin lopulta kaikki meidän tavarat kasaan ja sanoi ettei me enää tulla sinne.
Täytyy huomenna olla yhteydessä päiväkodin johtajaan. Luottamusta mulla ei tähän hoitajaan ole.
Olen vielä aika shokissa. Luottamukseen koko päivähoito perustuu. Miten voin viedä lapseni hoitoon, kun ei ole luottamusta....
Huh. Tulipahan vuodatus, olen kiitollinen jos joku jotain jaksaa kommentoida.
Kommentit (209)
Tottakai saan käskeä, jos vieralla lapsella on 50 euron villahaalari päällä. Olisin voinut vaatia heti pois sen lapsen päältä.
Mikä olet arvioimaan tilannetta, kun siinä ei kukaan ottanut nokkiinsa.
Ei todellakaan pidä olla niin herkkähipiäinen.
Mikäli haluaa vaatia laadukasta hoitoa, niin sitä saa kotihoidossa.
Todellakin moni äiti luulee sen oman lapsensa olevan joku ihme siellä muiden keskellä.
Luehan uudelleen vastaukseni ja se oma vastauksesi , miten kerroit villahaalariepisodisi. Ehkä se selventää asiaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsi suojelee vanhempiaan viimeisimpään asti pettymyksiltä - siksi niin moni ikävä tapaus jää selvittämättä.
Todennäköisesti lapsi itki sen vuoksi kun huomasi äidin tuohtuneen ja ärtyneen tilanteesta ja siitä syystä koki päiväkotiin menon olevan jotenkin pelottavaa. Ei lapsi varmaan olisi hatusta kärsinyt, lapset on aika helppoja unohtamaan tuollaiset pikkuasiat, mutta äidin reagointi on heille iso juttu. Jos äiti yliampuu tällaisessa tilanteessa ja vaahtoaa asiasta vielä kotonakin lisää, tokihan lapsi itkuillaan sitten reagoi kun pitää mennä takaisin tuollaiseen kauhutaloon seuraavana päivänä. Vanhemmat esimerkillään saavat lapset käyttäytymään vaikka kuinka hyvin tai huonosti, muista se ap.
Että ihan väärä hattu! Voi härrendyydeli. Kamala, kauhia asia... Onko kenties ap:llä itselläänkin tullut liian pieni hattu päähän? Kiristääkö?
vaikkapa huumorilla suhtautua asioihin? Miten ois? Siinä lapsikin oppis olemaan pillittämättä kaikista pikkuasioista.
Näinkö teidän työpaikallanne ratkotaan asioita? Naureskelemalla, vähättelemällä, ivailemalla?
Minusta tuonlainen työpaikkakäyttäytyminen "kahvipöytänaureskeluineen" on pahimman laatuista mielistelyä - nimittäin sellaisessa työympäristössä mielistellään "varmuuden vuoksi" kaikkia työkavereita, oltiin sitten samaa tai toista mieltä asioista.
Oletko koskaan tullut ajatelleeksi, miten sairas tuollainen työyhteisö on? Voit vain kuvitella, minkälainen "tuki" sinulla tuonkaltaisissa "kavereissa" ja kollegoissa on silloin, kun itse olet jostain, vaikkapa kuinka pienestä tai suuresta asiasta omaa mieltä ja toivot, että myös sinun ajatuksesi otetaan huomioon.
No - kollegathan mielistelevät ja lupaavat sinulle mutta naureskelevat sinulle takanapäin.
Ja sitten ihmetellään, että työpaikoilla on paha olla.
Mikä ihmeen episodi yhdestä hatusta on väännetty! (Ai niin, siis ei hatusta vaan ASENTEESTA.) Naureskelin koko ketjun läpi. Hui, uskallankohan huomenna viedä lapsiani päiväkotiin..? Ja tuosta johtajan kanssa juttelusta ja uudesta anteeksipyynnöstä. Voin vaan kuvitella, miten siellä on kahvipöydäsäs naureskeltu "Veeran" äidille. Tottakai vanhemmille mielistellään ja luvataan keskustella asioista ja kehittyä ym. Mutta kyllähän noissa työpaikoissa kaiken maailman hysteerimammat tunnetaan ja työntekijöiden puolella ollaan. Tiedän kokemuksesta. Huumorilla otetaan, ei tuota työtä muuten jaksaisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sanot: en ole lukenut koko keskustelua, mutta...
Että ihan väärä hattu! Voi härrendyydeli. Kamala, kauhia asia... Onko kenties ap:llä itselläänkin tullut liian pieni hattu päähän? Kiristääkö?
Tai sitten olet tuo samainen henkilö, joka jankkaa kerta toisensa jälkeen hattu-hattu-hattu.
Muiustatko sen vanhan tarinan, jossa poika lähti ostamaan haukea ja hoki matkallaan kuin mantraa haukionkalahaukionkala. Luepa se ja ota opiksesi.
Mä saan sen kuvan, että tuo hattuinttäjä-hoitaja on tyhmä kuin saapas, ei varmaan pahantahtoinen, vaan TYHMÄ. Jankuttaa, riehuu lapsen edessä, ei _osaa_ vanhemmille kertoa onko lapsi syönyt/nukkunut jne.
Koeta kestää ap. Olet ihan oikealla asialla puuttuessasi tuollaiseen sekoiluun. Tähän ketjuun on löytänyt tiensä moni hattuinttäjän lajitoveri, älä välitä heistä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
teille kellekään mieleen, että jos hoitaja ei "osaa" kertoa päivästä mitään ihmeempiä, niin silloin on ihan oikeasti ollut ihan tavallinen, hyvä päivä?! Kyllä varmaan olis heti tiedossa ja ensimmäisenä muistin päällä, että kaatui pihalla ja polveen sattui tms.
Eihme, että Yhä useampi lapsi psykiatrisessa hoidossa
Kun vähättelette lapsen hätää
http://www.iltalehti.fi/mieli/2010060711816453_md.shtml
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän ap, että olet huolissasi lapsestasi. Itse olisin enemmän huolissani siitä epätavallisesta itkuisuudesta kuin tuosta hattuepisodista. Sehän oli loppujen lopuksi pieni juttu.
Yrittäisin selvittää lapselta onko jotain muuta tapahtunut.
Ne hoitajat jotka tulevat vasta ulkoiluun tai myöhään iltapäivällä eivät yleensä osaa sanoa miten lapsen päivä on mennyt. Kurjaa, mutta ymmärrettävää isoissa ryhmissä. Oma lapseni pääsi sellaiseen ryhmään, jossa oli 15 lasta ja 4 vakituista hoitajaa. He pitivät lasten päiväuniaikaan lyhyen palaverin päivän tapahtumista. Näin iltavuoron Maijakin tiesi jos Veeralle oli jotain erityistä sattunut päivän aikana.
Mitä tulee lappuihin. Olisi kiva jos päikyssä olisi joku toimiva käytäntö niiden jakamiseen. Toisessa päikyssä meiltä jäi monta lappua saamatta milloin mistäkin syystä. Toisessa laput jaettiin suoraan jokaisen lapsen omaan lokeroon. Siellä ne odottivat niin kauan että vanhemmat niille jotain tekivät.
Sinuna yrittäisin jutella vielä hoitajien kanssa ihan rauhallisesti ja sanoisin että olen huolissani Veerasta, kun muulloin ei ole itkeskellyt hoidossa. Älä puhu hattuepisodista tai lapuista mitään. Puhu Veerasta. Jos ei auta, puhu johtajalle.
Voi hyvänen aika sentään Nyt olet tehnyt kyllä kärpäsestä härkäsen. Loukkaantua nyt siitä, että hatut menivät sekaisin, ja hoitaja piti selviönä sitä, että nimikoitu hattu oli "Veeran"! Hänhän kaiken lisäksi vielä pyysi anteeksi!
Ja tuo puhelinnumeroasia - soitto meni sentään oikeaan paikkaan eikä vierustaloon. Numerot vaihtuvat, ja saithan sinäkin nyt selville oikean numeron.Yritäpä vähän laittaa asioita perspektiiviin. Tällainen käytös ei ole aikuismaista.
Mun kirjoitus oli pitkä ja varmaan vaikeaselkoinen. Kyllä mä ymmärrän että hatut menee sekaisin, mutta kun ei se täti uskonut minuakaan, ÄITIÄ, kun sanoin että ei ole "Veeran" hattu. Voin kuvitella miten on lastani kohdellut, kun on sanonut että ei ole hänen hattu.
Missasitko kirjoituksesta sen pointin, että tällä hoitajalla ei ollut aavistustakaan miten lapseni päivä on mennyt? Mulle se on iso asia. Tähän asti olen saanut hoitajilta aina jotain tietoa päivän kulusta. Jos on ollut tuuraaja, on hänellä saattanut olla lasten nimet paperilla ja tieto siitä miten kenenkin päivä on mennyt.
Juu, tuo puhelinnumerojuttu yksittäisenä ei olisi ollut mikään iso juttu, mutta kun se osui kaiken muun paskan päälle. Se oli mulle piste iin päälle.
t:ap
Veera meni tauon jälkeen päiväkotiin. Siinä on ihan riittävästi syytä itkeskelyyn. Jos se jatkuu, asia on tietysti eri.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuohan kuulostaa oikein hyvältä. Ja anna sen hattuhoitajan nyt olla. Kysele päivästä muilta.
Ei, tämä ei ole provo, tämä on ihan oikeaa elämää. Edelleen kiitän paljon _asiallisista_ kommenteista. Herjaavat ilkeilyt jätän omaan arvoonsa.
Muutaman virheellisen käsityksen oikaisu:-Iltavuorolainen tarkoittaa tässä tapauksessa sitä, että hän oli hoitanut lasta aamuyhdeksästä iltapäivään asti. Ei ole tuuraaja, ei ole juuri paikalle saapunut.
-En ole lietsonut lastani ketään vastaan tai paisutellut juttua hänelle. Mä tajusin lopullisesti, että se hattuepisodi oli se syy lapseni pahaan mieleen, vasta kun toinen hoitaja sen minulle eilen aamulla puhelimessa kertoi. Lapseni joutui todistamaan sitä tilannetta, kun hoitaja rupesi eilen iltapäivällä lapsen edessä tätä asiaa suureen ääneen setvimään, mutta se tilanne ei lähtenyt minusta.
-Hattuasiaa käsiteltiin kotona sen osalta, että iloittiin siitä että kadonnut oma hattu löytyikin. En tajunnut kuinka paha mieli hänellä oli, ennen kuin seuraavana aamuna, kun alkoi itkeä jo kotona kun puettiin. Se ei ole hänelle ollenkaan tyypillistä.
-En odota päiväkodilta mitään ihmeitä tai erityiskohtelua "Veeralleni". Ihan tavallinen turvallinen hoito riittää. Mulle tavallinen ja turvallinen ei ole sitä, että tungetaan liian pieni hattu väkisin lapsen päähän, vaikka hän itkee ja sanoo, ettei se ole hänen hattu. On kuitenkin kyse kolmevuotiaasta, ei yksivuotiaasta. Seuraavaksi vängätään äidin kanssa onko hattu lapsen vai ei. Tavallinen ei ole myöskään sitä, että hoitaja ei tiedä yhtään mitään lapseni päivän kulusta, vaikka on hänen ryhmässään ainakin kuusi tuntia viettänyt. Lapseni on ollut päiväkodissa vajaat kaksi vuotta ja aina on oikeastaan _pyytämättä_ kerrottu miten päivä on mennyt tyyliin söikö/nukkuiko/oliko jotain erityistä.
Tarina jatkuu näin:
Olin aamulla yhteydessä päiväkodin johtajaan. Sain kerrottua asiani hänelle rauhallisesti ja asiallisesti. Hän ymmärsi täysin pointtini ja huoleni ja sen että ei tässä ei todellakaan ole kyse ei ole siitä hatusta, vaan asenteesta. Hänen mielipiteensä oli se, että kyllä hoitajan pitää jotain osata kertoa lapsen päivästä. Hän kertoi ottavansa asian esiin ja sovittiin että palataan asiaan.
Jokin aika sitten tuli puhelu siltä hattuhoitajalta, kenen kanssa tämä jupakka oli. Hän pyysi vilpittömästi anteeksi. Toivoo että jatkaisimme yhteistyötä eli siis että lapsemme jatkaisi siellä hoidossa. Puhelu meni ihan hyvässä hengessä.
Hattuhoitaja kertoi, että hän ei osaa kertoa lapsen päivän kulusta vanhemmille. On kuulemma saanut siitä aiemminkin palautetta. Kyse ei siis ollut siitä, että juuri sinä päivänä hän ei tiennyt lapseni päivästä, hänellä vaan kuulemma ei ole taitoa kertoa vanhemmille. Hän ei kuulemma osaa. :O Kertokaa mulle please päiväkodin hoitajat tai lto:t, että miten tämmöinen on mahdollista? Kuinka vaikeaa se on?
Ai niin, Terolle tiedoksi, Veeralle kuuluu oikein hyvää. Hän on varmasti päässyt jo jupakan yli. Hänen äidillään taitaa olla nyt suurempi huoli asioista :)
t:ap
Myös pienten ihmisten. Ei niin että jos yhtenä iltapäivänä on vähän kypsähtänyt viikon loman jälkeen, heti ollaan järjestämässä päivähoidon kanssa kriisipalaveria. Tämmösestä curling-vanhemmuudesta ne oikeat traumat saadaan, ei vääräästä lakista joka piti panna päähän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Paitsi omasta mielestäni vielä vähän pahemmin. Lapset saivat pukeutua juhlapäivänä tavallista hienommin, ja oma pikku poikani laittoi päähänsä Australiasta saamansa hienon Akubra-lierihatun, joka on sivumennen sanoen vielä tosi kallis.
No hakiessani lasta tämä kertoi itkuisena, että hoitajat eivät olleet antaneet hattua takaisin. He eivät uskoneet, että hattu oli lapsen oma, vaikka tämä oli sitä vakuutellut.
En voinut samana päivänä selvitellä asiaa, mutta otin sen tietysti puheeksi seuraavana päivänä. Hoitajat vierittivät kyllä syytä minun niskoilleni, koska hattua ei oltu nimikoitu. Mutta kuitenkin pahoittelivat asiaa.
Ja se oli puolestani sillä selvä. Tällaista sattuu, eikä olisi tullut mieleenikään ruveta riehumaan moisesta pikkuasiasta. Saati sitten mennä johtajan puheille. Myöntää täytyy, että juttu otti minua pattiin oman aikansa. Ja toki omia lapsia pitää puolustaa, mutta jonkinlainen suhteellisuudentaju pitää mielestäni säilyttää.
asia oli ihan noin? Sen verran tunnen päiväkotihenkilökuntaa, opettajia, hoitsuja jne. ja tiedän 100% varmaksi, että tuollaisessa tilanteessa asiaa naureskellaan selän takana ja tuo johtaja on ihan vaan ammattinsa puolesta empaattinen. Mielessä pyörii... "diipadaapadiipadaapa". Mutta ei jaksa alkaa tappelemaan vastaan ja pääsee helpoimmalla, kun on vaan kuunteleva ja empaattinen. Sitten todennäköisesti esittää tuon asian sille hoitajalle siihen malliin, että "tää nyt on tälläistä ja näiden sekopäiden kanssa pitää jaksaa.. soita nyt, niin päästään helpoimmalla"
Tarina jatkuu näin:
Olin aamulla yhteydessä päiväkodin johtajaan. Sain kerrottua asiani hänelle rauhallisesti ja asiallisesti. Hän ymmärsi täysin pointtini ja huoleni ja sen että ei tässä ei todellakaan ole kyse ei ole siitä hatusta, vaan asenteesta. Hänen mielipiteensä oli se, että kyllä hoitajan pitää jotain osata kertoa lapsen päivästä. Hän kertoi ottavansa asian esiin ja sovittiin että palataan asiaan.
Jokin aika sitten tuli puhelu siltä hattuhoitajalta, kenen kanssa tämä jupakka oli. Hän pyysi vilpittömästi anteeksi. Toivoo että jatkaisimme yhteistyötä eli siis että lapsemme jatkaisi siellä hoidossa. Puhelu meni ihan hyvässä hengessä.
Hattuhoitaja kertoi, että hän ei osaa kertoa lapsen päivän kulusta vanhemmille. On kuulemma saanut siitä aiemminkin palautetta. Kyse ei siis ollut siitä, että juuri sinä päivänä hän ei tiennyt lapseni päivästä, hänellä vaan kuulemma ei ole taitoa kertoa vanhemmille. Hän ei kuulemma osaa. :O Kertokaa mulle please päiväkodin hoitajat tai lto:t, että miten tämmöinen on mahdollista? Kuinka vaikeaa se on?
Ai niin, Terolle tiedoksi, Veeralle kuuluu oikein hyvää. Hän on varmasti päässyt jo jupakan yli. Hänen äidillään taitaa olla nyt suurempi huoli asioista :)
t:ap
[/quote]
teille kellekään mieleen, että jos hoitaja ei "osaa" kertoa päivästä mitään ihmeempiä, niin silloin on ihan oikeasti ollut ihan tavallinen, hyvä päivä?! Kyllä varmaan olis heti tiedossa ja ensimmäisenä muistin päällä, että kaatui pihalla ja polveen sattui tms.
Itse kysyn lapselta, miten päivä on mennyt. Sitten ehkä hoitajalta, jolta kuulen myös mitä on ollut ruokana. Meillä on hoitajilla lappu, jossa koko ryhmän kohdalta on merkattu, minkä pituiset päiväunet ovat nukkuneet. Joidenkin kohdalla myös se, mitä ja minkä verran ovat syöneet.
Minua ei kiinnosta, onko lapis syönyt kaksi vai viisi pottua, koska lapsi syö minkä syö, kotona on sitten seuraava ruoka. Joten meille sitä ei aina kerrota. Paitsi tietty jos on hakenut kolmesti lisää tai ei oo syöny lainkaan.
Sitten kerrotaan ne erityiset kuulumiset, jos on jotain sattunut tai on ollut jotenkin erityisen vitsikäs hetki.
Mutta aina aina aina kysyn ensin lapselta päivästä, vasta sitten otan täydennyksiä hoitajalta.
Ensinnäkään ei meistä kukaan voi olla mistään muusta sata prosenttia varma kuin että jonakin päivänä kuolemme. Kaikkeen muuhun voimme vaikuttaa ja kaikki muu on epävarmaa.
Mutta jääköön retoriikka omaan arvoonsa.
Itse asiaan eli siihen mitä kirjoitat:
ai että naureskelevat?
Olin minäkin aikanani muutaman vuoden töissä yhteisössä, jonka suurimpana "huvina" oli lirkutella asiakkaille asiakaspalvelutilanteessa ja päästellä sitten mitä vapautuneimmin ilkeyksiä ja väheksyviä kommentteja jälkeenpäin.
Selvääkin selvempää oli, että kahvipöydässä käytiin naureskellen kaikkien poissaolevien työkaverien puutteet ja maneerit läpi; alkaen pukeutumisesta, ulkonäöstä ja piikit kohdistettiin jopa näiden kumppaneihin ja lapsiin. Seuraavana päivänä, kun ko henkilö oli taas mukana kahvirinkissä, oli mollauksen kohde tietenkin joku muu.
Sanomattakin on selvää, että siinä työpaikassa ei kenelläkään ollut hyvä olla. Kukin kun tiesi tasa tarkkaan, että itse on yhtä lailla silmätikkuna, kunhan selkänsä kääntää.
Kun hakeuduin sieltä uuteen työpaikkaan päätin, etten enää siedä ko typerää käytöstä. Hyvin on mennyt tähän asti - onneksi sinun kuvaamasi diipadaapa-yhteisöjä ei näytä olevan muuta kuin nimeksi. Säälin vain sinua, että et ymmärrä satuttavasi kaikkein eniten itseäsi kieltäytymällä olemasta empaattinen ja edellyttämällä työtovereiltasi ja ystäviltäsi asiallista, ystävällistä käytöstä.
No - kasvostasi ja kropastasihan sen tulee sitten kymmenen vuoden kuluttua näkemään - katsopa noita neli-viisikymppisiä ihmisiä, jotka kävelevät kadulla vastaan: haluatko olla yksi niistä kitkeränhappaman näköisistä ryppynaamoista, joiden kellastuvat ylähampaat melkeinpä ilmeellä kuin ilmeellä ovat irvistyksessä - tiedätkös miksi? Siksi, kun ovat viettäneet viimeiset parikymmentä vuotta "solidaarisessa" työyhteisössään kahvia litkien ja muita ivaillen. Joo-o, siitä tarttuu ihmiseen tietynlainen leima ja ilme.
Vai haluatko olla tuo itsestään ja elämästään onnellinen, suupielet ylöspäin kävelevä, arvokkaasti aikuistunut ihminen, joka säteilee rauhallista kauneutta? Sen saavutat, jos alat kohdata ihmisiä kunnioittaen ja lämmöllä.
Ihan totta, usko pois. Ja vaikket usko, niin kokeile; saatat hämmästyä.
Ai niin - katso peiliin aina kun ajatuksesi alkavat pyöriä johonkin tiettyyn suuntaan - huomaat, miten ilkeät ajatuksesi saavat sinut rumaksi ja päinvastoin!
asia oli ihan noin? Sen verran tunnen päiväkotihenkilökuntaa, opettajia, hoitsuja jne. ja tiedän 100% varmaksi, että tuollaisessa tilanteessa asiaa naureskellaan selän takana ja tuo johtaja on ihan vaan ammattinsa puolesta empaattinen. Mielessä pyörii... "diipadaapadiipadaapa". Mutta ei jaksa alkaa tappelemaan vastaan ja pääsee helpoimmalla, kun on vaan kuunteleva ja empaattinen. Sitten todennäköisesti esittää tuon asian sille hoitajalle siihen malliin, että "tää nyt on tälläistä ja näiden sekopäiden kanssa pitää jaksaa.. soita nyt, niin päästään helpoimmalla"
Mutta yleensä ne kannattaa hoitaa asiallisesti, jos eivät ole vakavia tapauksia. Se, että lapsi on itkuinen ja vastustaa hoitoon menoa (oli syy mikä tahansa: väärän vaatteen pukemisen pakottaminen, paha ruoka, kiusaaminen, pelko, epävarmuus yms.) huolehtiva vanhempi siitä huolestuu. Se on ihan luonnollista. Sain noista viesteistä, että hoitajakin oli asiaton ja hyvä jos asia on selvinnyt.
Mullakin on ollut päiväkodin hoitajien kanssa eriävät näkemykset lapseni hoidosta, mutta aina mielipiteeni on kuunneltu ja pyritty ottamaan huomioon (lapsi aristeli päiväkodissa pissaamista ja panttasi jne.). Asiat ovat selvinneet kuitenkin aina.
Kyllä suurin osa hoitajista haluaa hoitaa työnsä hyvin ja haluaa, että lapsilla on tasapuolisesti mukavaa ja turvallista hoidosta. Hyvä on, jos vanhemmat avautuvat heitä askarruttavista asioista, mutta kannattaa muistaa, ettei jokaista pikkuyksityiskohtaa tai yksilöllistä vivahdetta VOI noilla ryhmäkoilla ottaa huomioon. Monet ajattelevat olevansa "maksavia asiakkaita" palveluja vaatimassa. Kyse on kuitenkin kunnallisesta päivähoidosta isossa lapsijoukossa. Että suhteellisuudentajua!
työpaikallani ei ole paha olla, päin vastoin nauru raikaa ja osa työkavereistani on myös vapaa-ajanystäviäni. Ja todellakin kaiken maailman höyrypää "asiakkaisiin" täytyy suhtautua huumorilla. Jos jokaisesta valituksesta ottaisi itseenä, niin ei kauaa jaksaisi. Onneksi on ihanat työkaverit, joiden kanssa voi asioita jakaa!
Alue: Aihe vapaa
Kyllä minä äitinä olen kiinnostunut lapseni perustoiminnoista - nehän kertovat hyvin paljon siitä, miten lapseni voi kokonaisvaltaisesti.
Jos lapsi nukkuu-syö-leikkii, on kaikki hyvin, jos jotakin näistä ei, on siihen yleensä syy.