Törkein tietämäsi pettäminen

[quote author="Vierailija" time="13.05.2013 klo 00:31"]

262 - Vaimo tuskin tulisi onnellisemmaksi jos saisi tietää. Niin tai näin, se on miehen ja hänen vaimonsa välinen asia, mies kertokoon jos niin päättää. Ja minulle meidän välinen suhteemme on vain meidän välinen asia, mutta tästä olemme mitä ilmeisemmin eri mieltä.

[/quote]

Tyhmä, miten se voi olla vain teidän välinen asia jos törkeällä tavalla petätte vaimoa? Ja sinä vielä hänen tavaroitaan lainailet.

Totta, vaimon ja miehen välit taas eivät kuulu sinulle joka olet ulkopuolinen. Vaimo taas ei ulkopuolinen ole.

[quote author="Vierailija" time="13.05.2013 klo 00:35"]

[quote author="Vierailija" time="13.05.2013 klo 00:11"]

[quote author="Vierailija" time="13.05.2013 klo 00:07"]

251 - Tarpeesta siinä oli kyse niiden vaatteiden suhteen, eikä mistään testailusta. Mieluummin olisin käyttänyt omiani. Mulla taitaa olla vähän väljempi moraali kuin teillä, mutta empatiakyky mulla kyllä on ihan kunnossa. Tähän asti miehen vaimo ei ole joutunut kärsimään millään lailla, miehellä on ihan hyvä suhde vaimoonsakin, vaikka eivät tosin puhu kaikista asioista niin kuin me.

[/quote]

Ei sulla kyllä oo empatiakyky kunnossa.

Mitäs sitten KUN vaimo saa tietää että olette vuositolkulla naineet hänen sängyssään, ja sinä oot käyttänyt hänen vaatteitaankin jne. Olet siis ollut kaikin mahdollisin tavoin kyy hänen povellaan.

Siihen ei taida sun empatiakykysi enää riittää?

[/quote]

Empatiakyvystä i todellakaan voi puhua tässä tapauksessa! Vaikka usin persoonallisuushäiriöiset esim kokevat olevansa kovinkin empaattisia, mutta se koskee vain heitä itseään. Samoin muuten tällaiset häiriöihmiset luulevat kontrolloivansa maailmaa niin, ettei kukaan saa mitään koskaan tietää. Ja taidat olla myös todella tyhmä, tämä petturieukko, kun luulet ettei vaimo joudu kärsimään?? Hänhän joutuu elämään koko ajan valheessa, häntä kohdellaan täysin arvottomasti, vailla kunnioitusta. Jollakin tasolla hän kärsii koko ajan. ja kun totuus valkenee, hänen maailmansa voi romahtaa kokonaan. Olet aivan järkyttävän hirveä akka.

[/quote]

Ahaa. Mä mitään kontrolloi, kunhan kerroin miten luulen että asiat tulevat sujumaan, koska tunnen tilanteen ja siihen liittyvät ihmiset. Vaan mikäänhän ei ole niin varmaa kuin epävarma, eli toki mitä vain voi tapahtua. Minusta sinun kirjoituksesi osoittaa aikamoista yksisilmäisyyttä. Miehellä on ihan normaalin hyvä suhde vaimoonsa, eikä tosiaan arjessa kohtele vaimoaan mitenkään arvottomana tai ilman kunnioitusta. Mutta siinä olet oikeassa, että oli typerästi minulta sanoa ettei vaimo joudu ollenkaan kärsimään. Jos hän todella aavistaa tai epäilee jotain suhteestamme, niin aivan varmasti asia häntä jotenkin vaivaa, ainakin ajoittain.

Good night, armaat.

267 - Minä en ole luvannut miehen vaimolle mitään, siksi minun ja miehen välinen suhde on vain meidän välinen -minulle. Miehen suhteen asia on toinen.

[quote author="Vierailija" time="13.05.2013 klo 00:50"]

267 - Minä en ole luvannut miehen vaimolle mitään, siksi minun ja miehen välinen suhde on vain meidän välinen -minulle. Miehen suhteen asia on toinen.

[/quote]

Mutta sinä kuljet hänen kodissaan hänen tavaroita kuluttaen. Joten... Se on myös vaimon asia.

270 - Ok. Mies kyllä niitäkin on mulle lainannut, oma-aloitteisesti en ole ottanut.

Ymmärrän, että aihe kuohuttaa monia ja useilla on erilainen katsanto "pettämiseen" ja parisuhteeseen kuin itselläni. En ole kaikesta tekemästäni mitenkään ylpeä, mutta en kadukkaan kaikkea. Paljosta olisin jäänyt paitsi, jos tätä suhdetta ei välillemme olisi kehittynyt, ja niin sanoo mieskin. En usko mihinkään moraaliin, jonka mukaan tämä välillämme ollut hyvä olisi pitänyt jättää kokematta.  Ja kukaan ei loppujen lopuksi tiedä varmasti mihin asiat johtavat, jostain "pahasta" saattaa seurata paljon hyvää, ja päinvastoin. Miehen mukaan välisestämme suhteesta on ollut hyötyä hänen avioliitolleen, en sitten tiedä. Sanoo että keskusteluistamme ja yhteisistä kokemuksistamme on saanut uutta perspektiiviä häntä vaivanneisiin asioihin, ja intoa koittaa vähän puhaltaa uusia tuulia liittonsa. Oletan, että teidän on vaikea uskoa tätäkin :-) Päätän nyt tämän keskustelun osaltani tähän.

Juu juu ja seli seli :D

Olisit voinut sanoa miehelle, että ei kiitos! Eihän ne miehen vaatteita ole ;)

On muuten törkeä mies kun vaimonsa vaatteita lainailee panollensa :O

Huomaa ettei mieskään yhtään arvosta omaa vaimoaan kun noin lainailee hänen tavaroitaan ja paneskelee aviovuoteessa toista naista!

Juu varmasti voi saada uusia tuulia liittoonsa, mutta tuo on väärä tapa niitä hommata. Kuten varmasti itsekin sen tiedät.

Suoraan sanottuna vähän säälittävää jos ei kykene muuten vaimonsa kanssa piristämään suhdetta. Tai kykene muulla tavalla näkemään asioita eri perspektiivistä.

Tuli mieleen, että 271 avulla mies huomasi, ettei se parane vaihtamalla xD

Joten parempi pitää vanha liitto pystyssä kuin rikkoa se :D

up

-Mies panna paukutti minua kotonaan, kun vaimonsa oli töissä. Lapset kotona nukkumassa, eivät heränneet ryskytykseen.

-Panin 5 päivän sisällä 4 eri miehen kanssa ja runkkasin viidennen munaa. Kaksi näistä miehistä oli sinkkuja, kaksi naimisissa ja yksi oma mieheni.

-Minulla oli useamman vuoden salainen seksisuhde erääseen mieheen, olin itse naimisissa silloin.

-Riitaannuin mieheni (nykyisin ex) kanssa, lähdin baariin ja sieltä jollekin kämpälle imemään vieraan miehen munaa.

-Sain erään nettituttavani rakastumaan itseeni vaikka olin varattu. Paljastin nettitutulleni olevani varattu ja hän musertui täysin. Olimme harrastaneet nettiseksiä.

- Suuteloin kolmen eri miehen kanssa (kaikki tuttuja ja samassa pöydässä) baarissa samaan aikaan kun mieheni istui baarin toisessa päässä kavereineen.

-Tiedän erään panokkini aviovaimon, enkä hänestä erityisemmin pidä. Rakastan sitä tunnetta, minkä saan kun mietin kuinka tämä nainen musertuisi täysin, kun hän saisi tietää miehensä kiimaisena paneskelevan kanssani. Leikittelen usein ajatuksella, että kerron kaiken tälle naiselle ja hänen ihana prinsessaunelmatäydellinen perhe hajoaa täysin. :D Ehkä joskus vielä kerronkin?

Tässä muutama mainitakseni.

Erään naisen aviopuoliso petti vaimoaan useamman kuukauden ajan vaimon tyttären (eli oman tytärpuolensa) kanssa. Kertoi sitten vaimolleen ja ero tuli ja välit menivät vaimolla niin ex-mieheen kuin tyttäreensäkin. Nämä ovat edelleen kai yhdessä. Miehellä on lapsi myös ex-vaimonsa kanssa, eli vaimon tyttärestä tuli omalle siskolleen myös äitipuoli.

Toinen törkeä tapaus on eräs yh-äiti, jonka lapsen isä on kihloissa toisen kanssa. Eivät ole siis olleet koskaan pari. No tämä mies kuitenkin käy panemassa tätä lapsensa äitiä. Koko kaupunki tiesi asiasta ennen miehen kihlattua, joka asiasta kuultuaan nakkasi miehen pihalle mutta otti hänet myöhemmin takaisin. Hullua.

kaveri tapasi ulkomaalaistaustaisen miehen. Mies valehteli aluksi, että hänellä on asumusero vaimon kanssa. Vaimo oli lapsen kanssa pidemmällä lomalla mummolassa. Kaveri tapaili miestä miehen kotona ja omassa kodissaan. pikku hiljaa kävi ilmi että ehkä mies vielä onkin vaimonsa kanssa. se oli jo silloin myöhäistä koska kaveri oli ehtinyt rakastua ja huomata olevansa raskaana. seurustelu jatkui ja vaimokin oli jo kuvioissa. Mies oli vuorotellen molemmissa naisissa ja uskotteli kaverille että aikoo erota lopullisesti vaimosta. Tod. Näköisesti vaimo ei tiennyt asiasta mitään. Kaveri huomasi pian että vaimo oli " puolijulkkis", ja pääsi selville sen olevan raskaana Myös. Lapset syntyivät parin kuukauden erolla. kaverini väitti minulle että päätti suhteen siihen. Nyt en ole hänestä kuullut. Epäilin kuitenkin, että tapaili miestä, mutta ei enää kehdannut asiasta puhua. Olisi mielenkiintoista tietää tietääkö vaimo tänäkään päivänä? 

[quote author="Vierailija" time="17.02.2015 klo 22:13"][quote author="Vierailija" time="17.02.2012 klo 17:08"]Mies petti tyttöystäväänsä kanssani vuoden ajan. Kun tytsi oli muualla opiskelemassa, vietin aikaa hänen sängyssään ja selasin läpi KAIKKI hänen tavaransa. Kun tuli eron aika miehelle ja hänelle, viskoin kaikki tytsin tavarat yhdeksi isoksi kasaksi yhteen huoneeseen, vähän shampoota sinne tänne jne. Rikoin muutaman koriste-esineen.


Sitten tekstari perään että kiitos sohvanlainaamisesta ym. ;)


Että törkein olen minä itse.
[/quote]

Sinulla on varmaan todella pahoja henkisiä ongelmia kun toimit noin. Vai oletko vain psykopaatti?
[/quote]

Hah katoin vaan päivän, en vuotta! :D tämä tasapainoinen henkilö 3 vuoden takaa ei siis varmaan ole enää vastaamassa...

Kiimaisena nuorena miehenä minulla oli koko kesän seksisuhde raskaana olevan vanhemman naisen kanssa. Mies kävi reissutyössä ja ei halunnut tai pystynyt vapailla panemaan raskaana olevaa vaimoaan ja vaimo oli halukas koko ajan. Enää en tuohon lähtisi, mutta silloin alapää vei miestä . En tohtisi jättää omaa  vaimoa raskaana viikoiksi yksin kotiin :D

mitä pahaa siinä on jos sattuu oikeasti rakastumaan poikaystävän kaveriin? Mulle kävi niin muutama vuosi sitten. Noin 7 kuukautta kesti, ennenkun sain oikeasti erottua nykyisestä jotta saisin olla onnellinen tämän mieheni kaverin kanssa. Eikä asioita helpottanut yhtään että miehen kaveri oli myös minun ystäväni.
Nyt vuosia tapahtuneen jälkeen, voin kertoa että elämäni paras päätös oli erota tämän miehen takia. En ole väleissä eksäni enkä entisen ystäväni kanssa, eikä ole tämä minun uusi aviomiehenikään. Elämme omaa elämää, onnellisena yhdessä. Perheenä toinen lapsi syntyy huhtikuunlopussa. Ennen inhosin enkä voinut sietää pettäjiä. Olen nyt erimieltä itse sen tehneenä, aina ei ihminen voi tunteille mitään. Tunne vie ja järki tulee perästä.
Lopou hyvin, kaikki hyvin.
myös entinen mieheni on nykyisin onnellinen perheellinen ja entinen ystäväni tappoi itsensä, mielenterveysongelmien takia vuosi sitten huumeiden yliannostukseen yhden 2 vuotiaan tytön äitinä.

Törkein omista pettämisistä ehkä oli, kun olin kihloissa toisessa kaupungissa asuvan tyttökaverini kanssa ja nähtiin vain viikonloppuisin, ei aina joka viikonloppukaan. Mulla sitten oli näitä naisia... muutamia eikä kihlattu tiennyt niistä mitään, mutta sitten tapasin kuntosalilla kivan, palloperseisen blondin, joka oli itseä reilun 10 vuotta nuorempi. Uusi tuttavuus sitten pyysi apua lampun vaihtoon jne, ja tottakai se meni panemiseksi, mutta valehtelematta kemiat kohtasivat siihen malliin, että seksi oli parasta tähän mennessä koettua. Hänellä kuitenkin oli lapsi ja kihlatulla ei. Kihlattu oli lisäksi tyylikkäämpi, klassinen nainen, oikea kodin hengetär ja akateemisesti koulutettu.

Kihlattu muutti sitten samaan kaupunkiin, mutta halusin, että hommaa oman asunnon ja suhde nuoremman kanssa jatkui. Saatoin ruokatunnilla mennä panemaan tyttökaveria ja töiden jälkeen kihlattua. Itseasiassa seksi kihlatun kanssa ei oikein kiihottanut, koska toinen oli parempi, mutta tällaiset härskit peräperään panemiset oli aika kiihottavia.

No kärähdin sitten tälle tyttökaverille kihlatusta. Oli lukenut facebookista viestittelyt kihlattuni kanssa, kun unohdin logata ulos facesta hänen koneeltaan. Virhe! Lensin pihalle kuin leppäkeihäs, mutta koska hänkin nautti seksistä ja halusi minut... enkä itse osannut päättää kuunnellakko sydäntä vai järkeä, niin jatkettiin panemista ja tapailua. No, kihlattu oli tietämätön asioiden kulusta ja muutti saman katon alle kanssani jonkin ajan kuluttua. Panosuhde toiseen silti jatkui. Sitten tulikin kova paikka, kun kihlattu halusi naimisiin. Uhkasi muuten lähteä, jos häitä ei tule. En kertonut toiselle suhteelle asiasta mitään ja lupasin mennä naimsiin vaikka sydän sanoi muuta. Oli vain laskettava kylmästi yhteen plussat ja miinukset. Pillua sai molemmilta, mutta tyttökaverin kans vaan synkkas kaikki, kun taas kihlattu oli taas järkevä tratkaisu tulevien lapsien äidiksi.

No, kun tyttökaveri sai tietää häistä sai se raivarit ja aikoi käräyttää minut kihlatulle. Ja sen tekikin! Lähetti pitkän sähköpostin kihlatulleni ja kertoi ns. kaiken. Sattui vain niin hyvä tuuri, että pääsin kotikoneellamme lukemaan kihlatunkin sähköpostit, joita hän ei tarkistanut päivittäin. Vastasin tyttökaverilleni kihlattuni (tulevan vaimoni) puolesta, että hän on vain pikkuhuora, joka voi jättää mieheni rauhaan ja en halua koskaan enää kuullakkaan hänestä! Sitten poistin viestit sähköpostista ja annoin asian olla.

Tapasin tyttökaverin parin viikon päästä. Hän oli vihainen minulle, mutta antoi. Menin naimisiin, ajoittaiset paneskelut ex tyttökaverin kanssa jatkuivat hänen poikakaveriviritelmistään huolimatta. Kunnes hän masentui - oli ollut sitä ongelmaa aiemminkin - ja ei pystynyt enää jatkamaan toisena naisena.

Muistot ovat kivat, vaimo ei edelleenkään tiedä mitään, mutta tyttökaveria on silloin tällöin ikävä. Erityisesti niitä kiihkeitä salaisia panohetkiä. Nyt olenkin ollut jo melkein vuoden uskollinen - tuon edellä kerrotun jälkeen oli yks 17 vuotias, mutta sekin alkoi takertumaan liikaa. Menee tämä elämä ns. kunnon miehenäkin vaikka houkutuksia kyllä piisaa. Mitä vanhemmaksi tulee, sitä kivempi on pokailla nuoria, alle 30 vuotiaita tyttöjä.

T. paskaläjä, joka tykkää panna ja pokailla, mutta elää myös avioliittoa kauniissa puitteissa

Tunsin miehen, joka jaksoi avioliittoa ja lapsitoiveita puoli vuotta, kunnes tilasi kotiin kerralla kaksi prostituoitua tekemään kaikki temput mitä kuvitella saattaa. Se oli siinä.

vaimo esitteli "kaverinsa poikaystävän" jolle kuulemma tulossa yhteinen lapsi ym. Kävi meillä kotona auttamassa meidän lapsien hoidossa ym kotitöissä, kun itse olin palkkatöissä ja vaimolla erinäisiä hankaluuksia ettei sillähetkellä yksin pärjännyt. Puhuttiin yhdessä kolmestaan niitä näitä ja äijä oli muka niin hyvää pataa minunkin kanssa että. Lopulta selvisi että vittu sinkkumies ja mitään lasta ollut edes tulossa. Vanha tuttu jostain vuosien takaa johon oli jollain reissullaan törmännyt, vaihtaneet puhelinnumeroita ja siitä se oli sitten lähtenyt. Aluksi uskoakseni ihan vilpittömästi kavereita, mutta pikkuhiljaa alkanut housut tippumaan vittu. (Kai siinä jotain syvempääkin on ollut, siis kuin fyysistä pettämistä tietty. Yhteisellä aaltopituudella ym paskaa. Tuo naiminen se tottakai pahimmalta ajateltuna tuntuu vaikkei olisikaan kuin jäävuoren huippu vain.)

Tämä ilmaantuminen tapahtui alun alkaenkin niin yhtäkkiä, että vaimoltani muutaman kerran suoraan kysyin että onko tuossa jotain peliä selän takana. Vastasi vain että ei kai hän nyt kaverin ukon kanssa mitään tekisi kun heillekin tulossa vauva ja kaikkea. Tuntui niin saatanan röyhkeältä jos olisi vale, etten itsekään voinut kuvitella sitä sellaiseksi.

Noh ehkä tein väärin mutta kaikki selvisi noin kahden kuukauden jälkeen kun vilkaisin hänen puhelinta. Oli sovittu treffejä ja puhuttiin naimisesta ym. Vittu lasten edessä ei ilmeisesti olla oltu kun ystäviä, näin ainakin uskon, vanhinkin sen verran jo että ymmärtää asioista. Mutta jumaliste että oli sairasta hommaa. Juttu selvisi itselleni toissapäivänä kun tätä kirjoitan. Ei hajuakaan mitä tekisin. Vittu katuu ja pyytelee anteeksi. Sanoo ettei toistu enää. Tiedän itse että meillä ollut erinäisistä syistä haastava elämäntilanne, mutta mikä vittu se tuommoiseen oikeuttaa. Toinen kerta vielä jo. Edellinen tapahtui joskus 7v sitten. Sen oli jo pystyny unohtamaan mutta nyt jälleen ja näin vitun sairaalla tavalla. Hän katuu, yhteiset lapset ja asunto, yhteiset unelmatkin mitä perhe-elämältä halutaan.. Niin vitun vaikeaa vaan koota ajatukset mitä tekee.. Mennään varmasti perheneuvolaan oli lopputulos mitä tahansa, täytyyhän meidän väleissä olla jo lastenkin vuoksi asuttiin sitten missä tahansa. Ehkä siellä saa asioita sovittua mistä johtunut ym ja miten niitä voi korjata.

Eihän tässä käytännössä ole kuin kaksi vaihtoehtoa; joko jatkamme, tai muutamme erilleen. Mielessäni pyöritellyt, että pitää valita se kahdesta vaihtoehdosta vähemmän paha, eihän tässä miellyttäviä ratkaisuja tällähetkellä ole yhtään. Parhaimmillaan jos aloitan itse uuden elämän jossain, se voi muuttua hyväksi, mutta samalla rikon ehjän perheen mistä unelmoinut ja mitä tottakai lapsillekin haluaa tarjota. Jos jatkan nykyiselläni, se voi rakentavien keskustelujen jälkeen EHKÄ muuttua hyväksi, jolloin perhe pysyy kasassa myös. Näin mietittynä tuo jälkimmäinen on vähemmän paha vaihtoehto. Samalla laitan itseni kuitenkin taas alttiiksi uusille jutuille. Meinaan että kovin hyvä fiilis ei tällä hetkellä ole.

En vittu tiedä.. Hän osoittaa aidosti katumusta, itkee, on soitellut perheneuvolaan aikoja ym. Kuitenkin tämä on toinen kerta jo. Miten helvetti uskon hänen sanaa enää ko aikanaan oli sama tilanne ja katui silloinkin.

Mutta ei tätä toivo kenellekään. Sellaiselle ehkä joka itse on joskus tehnyt samaa että tietää miltä tuntuu. Kostamaankaan en silti viitsisi ruveta. Tulee sellainen taistelukenttä pahimmillaan että lapset jää jalkoihin. Ilman heitä olisi akka lentänyt pihalle ja ensimmäisen kerran jälkeen.

Mitä suhteeseemme tulee ja ongelmiin joista jo mainitsin. Niin melkoista suorittamista on viimeaikoina ollut. Raha-asioissa, lasten hoidossa, vaimon terveystilanteessa ym. Ei tässä ole paljon yhdessä mitään tehty. Lähinnä syytelty kun molemmat ollu niin helvetin väsyneitä. Juuri saatiin jotain pelisääntöjä sovittua rakentavaan sävyyn ennenkuin koko homma selvisi. Tuo on se syy miksi pidän edes jotenkin mahdollisena että asiat pystyisi rakentamaan uusiksi, jahka noista ongelmista päästään yli. Ei se oikeuta pettämistä sehän on nyt saletti, enkä itseäni syytä, mutta ei tässä kauhean onnellisia ole kumpikaan viimeaikoina ollut. Hyviä päiviä kyllä joskus, mutta enemmän sellaista suorittamista ja tappelua. Jostain luin että pettäminen on kuin tukki junaraiteilla joka pakottaa pysähtymään ja muuttamaan asioita. Näinhän se on ja siinä mielessä jopa jotenkin näkee tässä positiivista että nyt se tapahtuu, mutta mihin suuntaan, en tiedä. Eikä tämä jatkossakaan helppoa ole kävi sitten miten hyvänsä.

Huhhelvetti tulipa avauduttua. Helpottiki jopa vähän. Muille en ole asiasta puhunut kuin vaimoni kanssa. Ehkä olisi hyvä, mutta viitsi omia henk.koht asioita levitellä. Varmaan tuolla perheneuvolassa pato murtuu, en tiedä. Miestyötäkin miettinyt mutta mikä helvetti minä olen sinne itkemään menemään, ongelmat kumminkin ihan muualla on. Saa nähdä.

[quote author="Vierailija" time="09.03.2015 klo 23:11"]

vaimo esitteli "kaverinsa poikaystävän" jolle kuulemma tulossa yhteinen lapsi ym. Kävi meillä kotona auttamassa meidän lapsien hoidossa ym kotitöissä, kun itse olin palkkatöissä ja vaimolla erinäisiä hankaluuksia ettei sillähetkellä yksin pärjännyt. Puhuttiin yhdessä kolmestaan niitä näitä ja äijä oli muka niin hyvää pataa minunkin kanssa että. Lopulta selvisi että vittu sinkkumies ja mitään lasta ollut edes tulossa. Vanha tuttu jostain vuosien takaa johon oli jollain reissullaan törmännyt, vaihtaneet puhelinnumeroita ja siitä se oli sitten lähtenyt. Aluksi uskoakseni ihan vilpittömästi kavereita, mutta pikkuhiljaa alkanut housut tippumaan vittu. (Kai siinä jotain syvempääkin on ollut, siis kuin fyysistä pettämistä tietty. Yhteisellä aaltopituudella ym paskaa. Tuo naiminen se tottakai pahimmalta ajateltuna tuntuu vaikkei olisikaan kuin jäävuoren huippu vain.)

Tämä ilmaantuminen tapahtui alun alkaenkin niin yhtäkkiä, että vaimoltani muutaman kerran suoraan kysyin että onko tuossa jotain peliä selän takana. Vastasi vain että ei kai hän nyt kaverin ukon kanssa mitään tekisi kun heillekin tulossa vauva ja kaikkea. Tuntui niin saatanan röyhkeältä jos olisi vale, etten itsekään voinut kuvitella sitä sellaiseksi.

Noh ehkä tein väärin mutta kaikki selvisi noin kahden kuukauden jälkeen kun vilkaisin hänen puhelinta. Oli sovittu treffejä ja puhuttiin naimisesta ym. Vittu lasten edessä ei ilmeisesti olla oltu kun ystäviä, näin ainakin uskon, vanhinkin sen verran jo että ymmärtää asioista. Mutta jumaliste että oli sairasta hommaa. Juttu selvisi itselleni toissapäivänä kun tätä kirjoitan. Ei hajuakaan mitä tekisin. Vittu katuu ja pyytelee anteeksi. Sanoo ettei toistu enää. Tiedän itse että meillä ollut erinäisistä syistä haastava elämäntilanne, mutta mikä vittu se tuommoiseen oikeuttaa. Toinen kerta vielä jo. Edellinen tapahtui joskus 7v sitten. Sen oli jo pystyny unohtamaan mutta nyt jälleen ja näin vitun sairaalla tavalla. Hän katuu, yhteiset lapset ja asunto, yhteiset unelmatkin mitä perhe-elämältä halutaan.. Niin vitun vaikeaa vaan koota ajatukset mitä tekee.. Mennään varmasti perheneuvolaan oli lopputulos mitä tahansa, täytyyhän meidän väleissä olla jo lastenkin vuoksi asuttiin sitten missä tahansa. Ehkä siellä saa asioita sovittua mistä johtunut ym ja miten niitä voi korjata.

Eihän tässä käytännössä ole kuin kaksi vaihtoehtoa; joko jatkamme, tai muutamme erilleen. Mielessäni pyöritellyt, että pitää valita se kahdesta vaihtoehdosta vähemmän paha, eihän tässä miellyttäviä ratkaisuja tällähetkellä ole yhtään. Parhaimmillaan jos aloitan itse uuden elämän jossain, se voi muuttua hyväksi, mutta samalla rikon ehjän perheen mistä unelmoinut ja mitä tottakai lapsillekin haluaa tarjota. Jos jatkan nykyiselläni, se voi rakentavien keskustelujen jälkeen EHKÄ muuttua hyväksi, jolloin perhe pysyy kasassa myös. Näin mietittynä tuo jälkimmäinen on vähemmän paha vaihtoehto. Samalla laitan itseni kuitenkin taas alttiiksi uusille jutuille. Meinaan että kovin hyvä fiilis ei tällä hetkellä ole.

En vittu tiedä.. Hän osoittaa aidosti katumusta, itkee, on soitellut perheneuvolaan aikoja ym. Kuitenkin tämä on toinen kerta jo. Miten helvetti uskon hänen sanaa enää ko aikanaan oli sama tilanne ja katui silloinkin.

Mutta ei tätä toivo kenellekään. Sellaiselle ehkä joka itse on joskus tehnyt samaa että tietää miltä tuntuu. Kostamaankaan en silti viitsisi ruveta. Tulee sellainen taistelukenttä pahimmillaan että lapset jää jalkoihin. Ilman heitä olisi akka lentänyt pihalle ja ensimmäisen kerran jälkeen.

Mitä suhteeseemme tulee ja ongelmiin joista jo mainitsin. Niin melkoista suorittamista on viimeaikoina ollut. Raha-asioissa, lasten hoidossa, vaimon terveystilanteessa ym. Ei tässä ole paljon yhdessä mitään tehty. Lähinnä syytelty kun molemmat ollu niin helvetin väsyneitä. Juuri saatiin jotain pelisääntöjä sovittua rakentavaan sävyyn ennenkuin koko homma selvisi. Tuo on se syy miksi pidän edes jotenkin mahdollisena että asiat pystyisi rakentamaan uusiksi, jahka noista ongelmista päästään yli. Ei se oikeuta pettämistä sehän on nyt saletti, enkä itseäni syytä, mutta ei tässä kauhean onnellisia ole kumpikaan viimeaikoina ollut. Hyviä päiviä kyllä joskus, mutta enemmän sellaista suorittamista ja tappelua. Jostain luin että pettäminen on kuin tukki junaraiteilla joka pakottaa pysähtymään ja muuttamaan asioita. Näinhän se on ja siinä mielessä jopa jotenkin näkee tässä positiivista että nyt se tapahtuu, mutta mihin suuntaan, en tiedä. Eikä tämä jatkossakaan helppoa ole kävi sitten miten hyvänsä.

Huhhelvetti tulipa avauduttua. Helpottiki jopa vähän. Muille en ole asiasta puhunut kuin vaimoni kanssa. Ehkä olisi hyvä, mutta viitsi omia henk.koht asioita levitellä. Varmaan tuolla perheneuvolassa pato murtuu, en tiedä. Miestyötäkin miettinyt mutta mikä helvetti minä olen sinne itkemään menemään, ongelmat kumminkin ihan muualla on. Saa nähdä.

[/quote]

Eiköhän tuo rouva ole jo tapansa näyttänyt toistamiseen eli lusikkojen jakoa suosittelen. Et kumminkaan ikinä häneen voisi luottaa, eikä kannata luottaa eli yhdessä olosta ei tulisi mitään. Tuskin katuu pettämisessä muuta kuin kiinni jäämistä. Voimia

[quote author="Vierailija" time="17.02.2015 klo 16:08"]

Eräs tuntemani mies pettää avovaimoaan ruokatunneillaan. On sellaisessa hommassa, että keskellä päivää on muutaman tunnin ruokis. Välillä kännykkä piippaa, kun avokki viestittelee ja mies vaan pokkana laittaa jotain takaisin ja siirtyy takaisin toisen naisen kanssa hommiin. Muuten on aina kotona, treeneissä tms, joten avovaimo ei vissiin osaa epäillä yhtään mitään :(

[/quote]

Ja tää kundi on insinööri? Töissä isossa yrityksessä Varsinais-Suomessa..

Niin. Vittu jotenkin sitä silti yrittää uskoa kun asioista puhuttu. Suostui jopa avioehtoon jos jotain aviorikollista hänen toimistaan niin minulle jäisi talot, auto ym vehkeet, mutta lainat pysyisi hänen osaksi hänen nimissään kuten tähänkin asti ne on puoleksi haettu. Kuulosta ehkä vähän naiviilta mutta kuitenkin. Mitä nyt asiaa selvittelin, niin ilmeisesti mahdotonta juridisesti, aviorikosta kun ei varsinainen laki tunne. Ei hän sitä silti tiedä, ettei ole mahdollinen. Kyllä tuo nyt jonkinlaisesta asenteesta kertoo, noin tyhjän päälle tuskin kukaan haluaa tietoisesti itseänsä pudottaa.

Joo ehkä pikkusen lässytystä omalta puolelta. Pitää hengittää ja kasata ajatukset. Ei ihan pikkuasioista ole kyse ja hopulla ei varmaan järkeviä päätöksiä synny.