Että voi päivät olla tylsiä yksin vauvan kanssa!

olen aijemmin tuomiota kärsinyt keskittymishäiriöistä. En siis kykene keskittymään mihinkään ja hermonikin ovat hyvin herkässä.

Tuo tylsä tuomio kasvatti minua.

Nyt 8 vuotta tuomiosta 3kk vauvan kanssa viihdyn mainiosti. Kun vauva nukkuu niin saatan katsella tyhjää seinää tunnin tai kaksi, saatan myös tehdä ristisanatehtäviä ja ottaa kupin kahvia.

Olen kaiken aikaa ajatuksissani ja tuo vauva on lumonut minut täysin.

Ehkä teidän pitäisi kasvaa henkisesti ihmisinä, jos tunnette tylsyyttä. Se tylsyys on lopulta vain oman pääkoppanne tuotosta.

Äitinä voi sentään tehdä hyödyllistä puuhaa lapsensa eduksi.

Kovin harva esimerkiksi viettää aikaansa vauvan kanssa, kun vauva makailee avuttomana lattialla lelujen keskellä. Sitten ihmetellään, kun ei opi puhmaan tai edes konttamaan.

Ei se vauva opi jos ette auta. Ei se itsestään lähde kävelemään.

Meidän 6kk kävelee jo sujuvasti ja ymmärtää puhetta. Auttaa äitiä pyykinlaitossa.

Luoja miten typerää ja itsekeskeistä porukkaa löytyy ja se näkyy varsinkin täälä netissä. Niin vauva ja kaksplussan sivuilla.

Ettekö te valmenna vauvojanne mitenkään?

Ei ihme jos on tylsää. Auttakaa niitä lapsianne. Ei ne itsestään kasva!!!

Saatanan vätykset. Tuo vankila vertaus oli loistava. Vankilassa aika käy pitkäksi sen minäkin nuorena opin. Opin kaiken kovan kautta.

Kultalusikka lissukat täälä vaan itkee, kun on tylsää. No perkele tehkää jotain. Vittu.

Meen värjää hiukset punaseksi. stana.

Psykologiaa ja kasvatustieteestä lähes kaiken tunteneena voin suositella aivotoimintaa vauvalle.

Vauva nimittäin kärsii vanhempien tylsyydestä.

Kuvitteliko moni teistä että vauva on lääke tylsyyteen? Ehei.

Tässä pari mammaa jo neuvoi hyvin. Tartun tähän. Vauva saattaa näyttää passiiviselta. Silti vauva tarkkailee jatkuvasti ympäristöään. Miltä teistä tuntuisi makoilla lattialla "liikkumattomana" ja katsella kun äiti provoilee av:lla, eikä ota kontaktia?

Ei varmasti olisi mukavaa makoilla ilman virikkeitä, tai no olisihan siinä vierellä muovihelvettiä kerrakseen. Eikä niistä muovileluista ota selvää edes Erkkikään, on niin helvetin rumia kapistuksia ja vielä hymyilevät, kun en pääse ylös konttaamaan.

Te äidit tai isät, olette valmentajia. Valmentakaa ne vauvat ylös!

Homma ei ole helppo, mutta palkitsee vielä.

Oma 3 vuotias lukee jo ja on 9 vuotiaan tasolla. Miettikää sitä.

T: PunkKari äiTi

voin suositella jotain kurssia vaikka työväenopistossa. Saa aivot työtä ja hetken ajan itselleen. Nyt niille kursseille kannattaa mennä, sitten kun on takaisin töissä, ei millekään kurssille enää ehdi/jaksa.

Tämä edellyttää tietysti, että on mahdollista jättää lapsi vaikka isälle kun on töistä tullut.

Toimi mulla. Opiskelu oli ihanaa, vaikka en ollut aikaa tylsäksi muuten ajatellutkaan.

Psykologiaa ja kasvatustieteestä lähes kaiken tunteneena voin suositella aivotoimintaa vauvalle.

Vauva nimittäin kärsii vanhempien tylsyydestä.

Kuvitteliko moni teistä että vauva on lääke tylsyyteen? Ehei.

Tässä pari mammaa jo neuvoi hyvin. Tartun tähän. Vauva saattaa näyttää passiiviselta. Silti vauva tarkkailee jatkuvasti ympäristöään. Miltä teistä tuntuisi makoilla lattialla "liikkumattomana" ja katsella kun äiti provoilee av:lla, eikä ota kontaktia?

Ei varmasti olisi mukavaa makoilla ilman virikkeitä, tai no olisihan siinä vierellä muovihelvettiä kerrakseen. Eikä niistä muovileluista ota selvää edes Erkkikään, on niin helvetin rumia kapistuksia ja vielä hymyilevät, kun en pääse ylös konttaamaan.

Te äidit tai isät, olette valmentajia. Valmentakaa ne vauvat ylös!

Homma ei ole helppo, mutta palkitsee vielä.

Oma 3 vuotias lukee jo ja on 9 vuotiaan tasolla. Miettikää sitä.

T: PunkKari äiTi

voin suositella jotain kurssia vaikka työväenopistossa. Saa aivot työtä ja hetken ajan itselleen. Nyt niille kursseille kannattaa mennä, sitten kun on takaisin töissä, ei millekään kurssille enää ehdi/jaksa.

Tämä edellyttää tietysti, että on mahdollista jättää lapsi vaikka isälle kun on töistä tullut.

Toimi mulla. Opiskelu oli ihanaa, vaikka en ollut aikaa tylsäksi muuten ajatellutkaan.

Voin vakuuttaa että poikasi on vain poikkeuksellisen älykäs. Toki kasvatuksellakin on osansa, mutta vaatisi vähän enemmän näyttöä todistaa tuo väitteesi todeksi. Ymmärrän kyllä ja arvostan panostasi, silti minäkin psykologiaa ja kasvatustiedettä opiskelleena ja sitä jokapäivä työkseni käyttäneenä voin vakuuttaa ettei asia ole ihan näin.

T: Kaikella rakkaudella ystäväsi Karla.

Te äidit tai isät, olette valmentajia. Valmentakaa ne vauvat ylös!

Homma ei ole helppo, mutta palkitsee vielä.

Oma 3 vuotias lukee jo ja on 9 vuotiaan tasolla. Miettikää sitä.

Meillä lapset saa olla lapsia ja 3-vuotias 3-vuotiaan tasolla. Yritän olla miettimättä tuota lapsineroanne liikaa ;)

.Tätä rasittavaa olotilaa kestää aikansa (eikä se pitkä ole!)sitten tuntuu jo paljon helpommalta kun taapero-ikä jää taakse.

Tuskin kukaan on sitä mieltä, että 4-5 -vuotta ei ole pitkä aika yhden ihmisen elämässä? Helposti tuo aika nimittäin kuluu, jos haluaa useampia lapsia. Ja kyllä äidit SAAVAT valittaa tylsyyttä ja saavat olla tympiintyneitä.

voin suositella jotain kurssia vaikka työväenopistossa. Saa aivot työtä ja hetken ajan itselleen. Nyt niille kursseille kannattaa mennä, sitten kun on takaisin töissä, ei millekään kurssille enää ehdi/jaksa.

Tämä edellyttää tietysti, että on mahdollista jättää lapsi vaikka isälle kun on töistä tullut.



Toimi mulla. Opiskelu oli ihanaa, vaikka en ollut aikaa tylsäksi muuten ajatellutkaan.

sentään pari kk enää, minä erehdyin ilmoittamaan olevani vielä vuoden kotona... argh!

pääsen kohta töihin ;)



ja juu tylsää on ollu koko rahan edestä vaikka lapsi onkin maailman ihanin ja rakkain paketti!

vaan! Tyttö nyt reilu 1 v ja päivät menee niin nopeesti. Käydään puistossa (täällä siellä käy muitakin), kyläillään kavereiden luona, tehdään kaikkea. Ei taapero ole este liikkumiselle. Nyt itseä niskasta kiinni ja tee jotain erikoista välillä!

vaan! Tyttö nyt reilu 1 v ja päivät menee niin nopeesti. Käydään puistossa (täällä siellä käy muitakin), kyläillään kavereiden luona, tehdään kaikkea. Ei taapero ole este liikkumiselle. Nyt itseä niskasta kiinni ja tee jotain erikoista välillä!

entä jos ne kaverit ovat kaikki töissä? Kaikilla ei ole kotonaolevia kavereita...

Sen sijaan että ajattelet omaa lastasi kivan tekemisen esteenä, voisit keksiä jotain kivaa tekemistä yhdessä hänen kanssaan...

Esikoisen ja seuraavan välissä kävin töissä. Toisen synnyttyä olin sitten 5 vuotta kotona. Syntyi siis 3. lapsikin.



Ja ei ollut yhtään tylsää. Se on tylsää, kun ei ole puhekaveeita, kun ei se vuoden vanha paljoa juttele. Ja ei ketään missään.



Mutta kun niitä lapsia on enemmän ja viet esikoista kerhoon, tapaat muita ja puistoissakin tulee enemmän oltua ja tutustuttua muihin.

Ja tekemistä tietenkin on enemmän.

Että ap lapsen tekoon vaan :)

Kamala lukea tuollaista. Tosi ihanaa sysätä lapsi koko päiväksi jonnekin hoitoon, että itse pääsee töihin...



En ole ikinä ymmärtänyt tuollaista ajatusmaailmaa. Sitten, kun saan lapsen, aion kyllä nauttia täysillä siitä ajasta, jonka hänen kanssaan saa viettää!



Olettepa kiittämättömiä... Lähtekää päiväksi vaikka Helsinkiin lapsen kanssa. Museoon. Askarrelkaa. Käykää kirjastossa. Menkää taidenäyttelyyn ja taiteilkaa sen jälkeen...



Lapsen kanssahan voi tehdä IHAN MITÄ VAAN.

tuntuu, että eihän tämä aika edes riitä kaiken tekemiseen.

Myönnettäköön, että olen kotonaviihtyvää lekottelutyyppiä. Aamut menee helposti yhteentoista ennen kuin saan itselleni aamiaista -siihen asti on köllötelty yhdessä vauvan kanssa sängyssä, syötetty, leikitty. Sitten voikin tehdä jo tehdä jotain muuta, käydä kaupoissa, taidenäyttelyissä, vauva-kinossa, kyläillä mummoilla, leipoa, käydä kävelyllä, uimassa... Tai sitten voi vaan olla tekemättä mitään ja nauttia siitä, että on mahdollista tehdä mitä haluaa. :)

Aivan ihanaa, tätä kestää vain hetken ja sitten saakin taas puurtaa töissä loppuelämänsä.

siksi lähdenkin töihin ja mies jää vuorostaan kotiin ;) Kerkee sitä lapsen kanssa olla töiden jälkeen koko loppupäivän.

Mä kuolin tylsyyteen äitiyslomalla. Oli vaan niin tylsää. Onneksi mies suostui jäämään kotiin, niin lapsen ei tarvinnut mennä heti äitiysloman loputtua tarhaan. No, kyllä se mieskin kotona tylsisty. Ikinä meillä ei ole ollut sellaisia riitoja kuin silloin. Nyt onneksi lapsi on jo tahrassa ja meillä parisuhdekin voi paremmin.

vein taaperoa mukana joka paikkaan, jonne itse halusin mennä. Kävin taidemuseoissa, näyttelyissä, shoppailemassa, kirjastossa jne., siinähän se lapsi kulkee mukana. Oli ihanaa kun sai olla, tulla ja mennä ihan oman aikataulun mukaan. Mä olen niitä ihmisiä, jotka nauttii suuresti myös itsekseen olosta, saa olla omissa ajatuksissaan ja miettiä syntyjä syviä, joten kavereiden työssäolo ei mua häirinnyt yhtään. Käytiin usein lapsen kanssa myös tapaamassa mun omaa mummoa, joka oli aivan onnessaan saadessaan tutustua lapsenlapsenlapseensa.

en tutustunut kehenkään puistossa niin hyvin, että oltais toisen kotiin asti menty. välillä oikasti meinas pää hajota ja minusta tuli kiukkuinen ja turhautunut :(. Minut pelasti se, että aloin opiskelemaan iltaisin.

Kamala lukea tuollaista. Tosi ihanaa sysätä lapsi koko päiväksi jonnekin hoitoon, että itse pääsee töihin... En ole ikinä ymmärtänyt tuollaista ajatusmaailmaa. Sitten, kun saan lapsen, aion kyllä nauttia täysillä siitä ajasta, jonka hänen kanssaan saa viettää! .

Ihanan viaton kommentti. Mä olin niitä esikoisen äitejä, jotka kulki lapsen kanssa museot läpi ja jaksoi touhuta kaikenlaista. Silti kyllästyin puolikuoliaaksi! Ei kuulkaa yhdestä taaperosta/ vauvasta juuri seuraa ole aikuiselle ihmiselle, ja tosiaan taapero pitää huolen siitä, ettei mitään järkevää pysty tekemään kuin päiväuniaikaan!

On vähän eri asia olla kotona, jos puolet kaveripiiristä on myös kotona lasten kanssa. Omassa kaveripiirissäni olen edelleen ainoa, jolla on lapsia, vaikka esikoiseni on jo koululainen.

Tai ainakin sinun. Saat varmasti kunnallisen lapsenhoitajan siksi aikaa teille kotiin. Onhan nyt subjektiivinen ph-oikeus.