Lue keskustelun säännöt.
Kun uhmaikä ei mene ohi...
15.04.2026 |
Lapsi oli allergioiden vuoksi haastava vauva. 1 v synttärien jälkeen helpotti, lapsi oli todella kiltti ja hyväntuulinen vajaan vuoden. Kunnes hieman ennen 2 v synttäreitä iski uhmaikä, joka on aaltoillen jatkunut tähän päivään asti. Välillä uhma on vähän helpompi, välillä aivan hirveä. Lapsi on jo täyttänyt 5 v. Lapsi saattaa yhtä ihan periaatteesta hangata lähes kaikessa vastaan. Ei haluaisi syödä, suurin osa ruoista ei maistu. Sanoo vatsan olevan täynnä, jättää ruoan kesken ja tunnin päästä valittaa nälkää. Kiukkuaa ja kitisee lukuisia kertoja joka päivä. Jotkut päivät on siedettäviä, osa ihan hirveitä.
Meillä on rajat, siitä ei ole kyse. Lasta saa kieltää usein ja näin on koko ajan tehty. Sadoista ja tuhansista toistoista huolimatta lapsi ei opi. Erityisesti päiväkodissa testaa, antaako aikuisten rajat periksi. Älystä ei pitäisi olla kiinni, lapsi on monissa asioissa fiksu, on oppinut useat liikuntalajit jo 4 v iässä ja tekee kotona viskareille ja eskareille suunnattuja tehtäviä. En vain enää jaksaisi tätä, kun uhma ei tunnu menevän ohi ja lapsi koko ajan haastaa. Ja kun joku kysyy, niin meillä ei pelata lainkaan mitään virtuaalipelejä, ruutuaika on Pikku kakkonen silloin tällöin ja lapsi ulkoilee/liikkuu paljon.
Mitä ihmettä voin tehdä, kun uhmaikä ei tunnu menevän ohi? Alan olla todella väsynyt tämän vuosien vääntämisen jälkeen.
Kommentit (14)
Puheeksi neuvolassa tuo tilanne. Alkaa olla jo sen verran iso, että voisi jotain selvityksiä tehdäkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä alkoi toisella tytöllä joku myöhäisempi uhmaikä alakoulussa ja kesti 5-6 vuotta. Sitten vain huomasin, että nyt se on lopultakin mennyt ohi ja sen jälkeen on ollut aivan mahtava tapaus. Oli tietty ihana lapsi myös tuon uhman aikana, mutta pirun omapäinen :D
Nyt hän on jo 21-vuotias ja aivan mahtava persoona ja minun paras ystävä niinkuin muutkin lapset.
Onko kuitenkaan kyse uhmasta? Jos vain on tuollainen persoona?
Vierailija kirjoitti:
Meillä alkoi toisella tytöllä joku myöhäisempi uhmaikä alakoulussa ja kesti 5-6 vuotta. Sitten vain huomasin, että nyt se on lopultakin mennyt ohi ja sen jälkeen on ollut aivan mahtava tapaus. Oli tietty ihana lapsi myös tuon uhman aikana, mutta pirun omapäinen :D
Nyt hän on jo 21-vuotias ja aivan mahtava persoona ja minun paras ystävä niinkuin muutkin lapset.
Tietty että pirun omapäinen parani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joillakin on pitkä uhmaikä, mutta murkkuna on sitten helpompaa.
Ei kuulosta uhmalta, vaan siltä että lapsi on veemäinen luonteeltaan. Kaikki lapset ei ole kivoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koivuniemen herralta kysyisin neuvoa
Rajat on oikein.
Mutta, p i t ä ä k ö rajat ?
Pidätkö todella kiinni rajoista ?
Pidätkö kiinni säännöistä ?
Ne ovat sitä varten tehty, että niitä noudatetaan. Muutenhan ne ovat täysin turhia.
Totteleeko lapsi päiväkodissa ohjeita ja sääbtöjä ?
Jos tottelee, niin lapsi t i e t ä ä , että sinä lepsuilet, ja annat koukuttelulle periksi.
Jo alle 2vuotias ymmärtää, että kun tarpeeksi kiukkuaa, äiti antaa periksi.
Jos noin ei ole teillä, on aika keskustella lapsen käytöksestä Neuvolassa ja pyytää jatkotutkimuksiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi olla nepsykin, kysele ammattilaisilta neuvoa.
Normaalia. Lapset ovat tuollaisia. Olisiko kannattanut hieman perehtyä aiheeseen ennen kuin lapsen tekee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uhmaikä alkaa yleensä noin 2-vuotiaana ja kestää yksilöllisesti, usein 4-5-vuotiaaksi asti. Kyseessä on itsenäistymisprosessi, ei kiusanteko.
Mä oon aina tykännyt lapsista tuossa iässä, uhma kuuluu asiaan ja jotkut päivät ovat parempia kuin toiset.
On ihana nähdä kuinka lapsi kasvaa ja oppii uutta.
On ihana kun lapsi tarvitsee sinua vielä paljon ja saat kokea olevasi hänelle tärkeä.
Mä en ole ikinä pakottanut lapsia syömään, lapsi syö minkä verran itse haluaa, syödään säännöllisesti ja jos lapsi valittaa ruokailujen välillä että on nälkä niin oon saattanut antaa hänelle vaikka porkkanan tai omenan.
Jotkut ovat sitä mieltä että naposteltavaa ei lapselle saisi tarjota.
Ole itse positiivinen, vaikka lapsi ei olisi. Hyvä mieli myös tarttuu ja liikuntaa kannattaa sisällyttää paljon arkeen.
Päiväkodissa oleminen myös rasittaa lasta ja arki-illat voivat olla väsymyksen vuoksi hankalia.
Ei se uhmaikä mene kaikilta koskaan ohi. Trump on esimerkki siitä kuinka uhmaikä voi jatkua vanhuuteen asti.