Lue keskustelun säännöt.
Törkein tietämäsi pettäminen
Erään tutun miehen vaimo petti miehensä parhaan kaverin kanssa, joka oli myös heidän lapsen kummi.
Kaveri oli ollut miehen bestis jo päiväkodista lähtien. Mies oli monet kerrat puhunut ystävänsä kanssa epäilyksistään, että vaimolla on joku toinen. Bestis oli vaan lohduttanut ja sanonut, ettei varmaan ole, kun vaimohan suorastaan palvoo miestään. Ja samaan aikaan treffaili naisen kanssa ja paneskeli heidän kotonaan, kun mies oli työreissussa.
Kommentit (1234)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nainen petti vanhemman miespuolisen työkaverinsa kanssa muutama kuukausi häiden jälkeen.
[quote author="Vierailija" time="09.03.2015 klo 23:20"]
[quote author="Vierailija" time="09.03.2015 klo 23:11"]
vaimo esitteli "kaverinsa poikaystävän" jolle kuulemma tulossa yhteinen lapsi ym. Kävi meillä kotona auttamassa meidän lapsien hoidossa ym kotitöissä, kun itse olin palkkatöissä ja vaimolla erinäisiä hankaluuksia ettei sillähetkellä yksin pärjännyt. Puhuttiin yhdessä kolmestaan niitä näitä ja äijä oli muka niin hyvää pataa minunkin kanssa että. Lopulta selvisi että vittu sinkkumies ja mitään lasta ollut edes tulossa. Vanha tuttu jostain vuosien takaa johon oli jollain reissullaan törmännyt, vaihtaneet puhelinnumeroita ja siitä se oli sitten lähtenyt. Aluksi uskoakseni ihan vilpittömästi kavereita, mutta pikkuhiljaa alkanut housut tippumaan vittu. (Kai siinä jotain syvempääkin on ollut, siis kuin fyysistä pettämistä tietty. Yhteisellä aaltopituudella ym paskaa. Tuo naiminen se tottakai pahimmalta ajateltuna tuntuu vaikkei olisikaan kuin jäävuoren huippu vain.)
Tämä ilmaantuminen tapahtui alun alkaenkin niin yhtäkkiä, että vaimoltani muutaman kerran suoraan kysyin että onko tuossa jotain peliä selän takana. Vastasi vain että ei kai hän nyt kaverin ukon kanssa mitään tekisi kun heillekin tulossa vauva ja kaikkea. Tuntui niin saatanan röyhkeältä jos olisi vale, etten itsekään voinut kuvitella sitä sellaiseksi.
Noh ehkä tein väärin mutta kaikki selvisi noin kahden kuukauden jälkeen kun vilkaisin hänen puhelinta. Oli sovittu treffejä ja puhuttiin naimisesta ym. Vittu lasten edessä ei ilmeisesti olla oltu kun ystäviä, näin ainakin uskon, vanhinkin sen verran jo että ymmärtää asioista. Mutta jumaliste että oli sairasta hommaa. Juttu selvisi itselleni toissapäivänä kun tätä kirjoitan. Ei hajuakaan mitä tekisin. Vittu katuu ja pyytelee anteeksi. Sanoo ettei toistu enää. Tiedän itse että meillä ollut erinäisistä syistä haastava elämäntilanne, mutta mikä vittu se tuommoiseen oikeuttaa. Toinen kerta vielä jo. Edellinen tapahtui joskus 7v sitten. Sen oli jo pystyny unohtamaan mutta nyt jälleen ja näin vitun sairaalla tavalla. Hän katuu, yhteiset lapset ja asunto, yhteiset unelmatkin mitä perhe-elämältä halutaan.. Niin vitun vaikeaa vaan koota ajatukset mitä tekee.. Mennään varmasti perheneuvolaan oli lopputulos mitä tahansa, täytyyhän meidän väleissä olla jo lastenkin vuoksi asuttiin sitten missä tahansa. Ehkä siellä saa asioita sovittua mistä johtunut ym ja miten niitä voi korjata.
Eihän tässä käytännössä ole kuin kaksi vaihtoehtoa; joko jatkamme, tai muutamme erilleen. Mielessäni pyöritellyt, että pitää valita se kahdesta vaihtoehdosta vähemmän paha, eihän tässä miellyttäviä ratkaisuja tällähetkellä ole yhtään. Parhaimmillaan jos aloitan itse uuden elämän jossain, se voi muuttua hyväksi, mutta samalla rikon ehjän perheen mistä unelmoinut ja mitä tottakai lapsillekin haluaa tarjota. Jos jatkan nykyiselläni, se voi rakentavien keskustelujen jälkeen EHKÄ muuttua hyväksi, jolloin perhe pysyy kasassa myös. Näin mietittynä tuo jälkimmäinen on vähemmän paha vaihtoehto. Samalla laitan itseni kuitenkin taas alttiiksi uusille jutuille. Meinaan että kovin hyvä fiilis ei tällä hetkellä ole.
En vittu tiedä.. Hän osoittaa aidosti katumusta, itkee, on soitellut perheneuvolaan aikoja ym. Kuitenkin tämä on toinen kerta jo. Miten helvetti uskon hänen sanaa enää ko aikanaan oli sama tilanne ja katui silloinkin.
Mutta ei tätä toivo kenellekään. Sellaiselle ehkä joka itse on joskus tehnyt samaa että tietää miltä tuntuu. Kostamaankaan en silti viitsisi ruveta. Tulee sellainen taistelukenttä pahimmillaan että lapset jää jalkoihin. Ilman heitä olisi akka lentänyt pihalle ja ensimmäisen kerran jälkeen.
Mitä suhteeseemme tulee ja ongelmiin joista jo mainitsin. Niin melkoista suorittamista on viimeaikoina ollut. Raha-asioissa, lasten hoidossa, vaimon terveystilanteessa ym. Ei tässä ole paljon yhdessä mitään tehty. Lähinnä syytelty kun molemmat ollu niin helvetin väsyneitä. Juuri saatiin jotain pelisääntöjä sovittua rakentavaan sävyyn ennenkuin koko homma selvisi. Tuo on se syy miksi pidän edes jotenkin mahdollisena että asiat pystyisi rakentamaan uusiksi, jahka noista ongelmista päästään yli. Ei se oikeuta pettämistä sehän on nyt saletti, enkä itseäni syytä, mutta ei tässä kauhean onnellisia ole kumpikaan viimeaikoina ollut. Hyviä päiviä kyllä joskus, mutta enemmän sellaista suorittamista ja tappelua. Jostain luin että pettäminen on kuin tukki junaraiteilla joka pakottaa pysähtymään ja muuttamaan asioita. Näinhän se on ja siinä mielessä jopa jotenkin näkee tässä positiivista että nyt se tapahtuu, mutta mihin suuntaan, en tiedä. Eikä tämä jatkossakaan helppoa ole kävi sitten miten hyvänsä.
Huhhelvetti tulipa avauduttua. Helpottiki jopa vähän. Muille en ole asiasta puhunut kuin vaimoni kanssa. Ehkä olisi hyvä, mutta viitsi omia henk.koht asioita levitellä. Varmaan tuolla perheneuvolassa pato murtuu, en tiedä. Miestyötäkin miettinyt mutta mikä helvetti minä olen sinne itkemään menemään, ongelmat kumminkin ihan muualla on. Saa nähdä.
[/quote]
Eiköhän tuo rouva ole jo tapansa näyttänyt toistamiseen eli lusikkojen jakoa suosittelen. Et kumminkaan ikinä häneen voisi luottaa, eikä kannata luottaa eli yhdessä olosta ei tulisi mitään. Tuskin katuu pettämisessä muuta kuin kiinni jäämistä. Voimia
[/quote]
Älkää hoppuilko päätöksen kanssa. Jos teillä molemmilla samat unelmat ja kuitenkin noin paljon yhteisiä asioita mihin rakentaa, niin onhan siinä ainakin pohja mistä ponnistaa ylöspäin. Vai tietääkö vaimosi todella mitä itse haluaa? Olisiko jonkinlainen asumusero hyvä hänelle (ja sinullekin) selvittää omia ajatuksia?
Yhtäkaikki isojen asioiden äärellä olette, ja kun lapsiakin tullut niin ei pelkästään teitä kahta kosketa. Aikalisä, rakentavat keskustelut ja päätökset mitä teette. Raskasta varmasti tulee ja vaatii ponnisteluja molemmilta. Sitä en kiellä. Vaimosi ilmeisesti tuollaisesta avioehdon lupaamisesta päätellen katuu asiaa. Olisi kai hän voinut lähteä tämän miehen mukaankin, tai muuten haluta erota. Sittemmin kun ilmeisesti pelkästä seksistä ja jännityksen halusta ei ole ollut kyse. Tietysti kun pöly laskeutuu niin tekeekö sitä vielä. Sitä ei varmaan tiedä kukaan muu kuin hän itse.
Tsemppiä.
Väestöliiton sivuilta. Sieltä löytyy muitakin hyviä juttuja aiheeseen liittyen.
Muista hoitaa myös onnellista parisuhdetta
Onnistunut parisuhde, kuten tasapainoinen elämä yleensäkin, inspiroi ihmistä olemaan vahvempi ja antamaan itsestään enemmän. Mistä mausteista onnistunut parisuhde sitten koostuu? Tietenkin onnellisuudesta.
– Onnellisuus ei ole kovin yksinkertainen asia, ei helppo, eikä aina edes onnellinen asia, sanoo parisuhteita tutkinut Väestöliiton Perhetoimintojen johtaja Heli Vaaranen.
Onnellisten avioliittojen salaisuuksia on tutkinut Yhdysvalloissa psykologi ja tutkija Judith. S. Wallerstein. Hän on koonnut yhteen seikkoja, jotka kohottavat onnelliset liitot arjen yläpuolelle, ja erottelevat ne esimerkiksi liitoista, joissa elää kaksi yksinäistä ja onnetonta ihmistä. Onnellinen liittohan tarjoaa ihmiselle uskotun, mutta onneton etäännyttää helposti vähäisetkin lämmön tunteet parin väliltä.
Onnellisen liiton saavuttamiseksi on tärkeää, että molemmat irtautuvat lapsuudenperheestään. Tämä mahdollistaa sen, että pari voi olla itsenäinen ja muodostaa oman kahden hengen yhteisönsä. Yhteisö rakentuu kiinnostuksesta toista kohtaan ja halusta jakaa tämän painolasti. Muodostamassaan yhteisössä kumpikin ottaa vastuun toisen onnesta eikä pelkää vastuutaan. Molemmat ovat valmiita kuuntelemaan toista ja pitämään hänestä huolta.
Tärkeää onnellisessa liitossa on myös kriisinhallintataito. Onnelliset osaavat ja uskaltavat ilmaista itseään ja eriäviä mielipiteitään. Hyvät ja samalla onnelliset kriisinhallitsijat uskaltavat olla parisuhteessa oma itsensä omine mielipiteineen. Toisen pakonomainen miellyttäminen ei johda onnelliseen liittoon, painottaa Wallerstein. Hyvä itsetunto on siis yksi onnellisen liiton salaisuuksista.
– Itsetunto kehittyy koko ajan, ja elää aaltoliikkeessä. Kumppani parhaimmillaan tukee, kun toinen tarvitsee tukea, ja vetäytyy, kun on aika antaa toisen yksin loistaa, sanoo Heli Vaaranen.
Seksuaalinen luottamus on oleellinen osa onnellista liittoa. Kun luottamus on kohdallaan, pari ymmärtää toisen erilaisia seksuaalisia vaiheita; innostusta, väsymystä ja muuttuvaa makua. Wallerstein tähdentää, että onnellisen parin seksuaalinen elämä on jatkuva eroottinen löytöretki. Seksuaalisesti vapautuneet parit ovat uteliaita toisiaan kohtaan ja uskaltavat tuoda fantasiansa reippaasti aviovuoteeseen.
– Lapsettomat parit ajautuvat joskus kriisiin seksuaalisuutensa kanssa. Mitä ideaa, he voivat ajatella. Seksin terveysvaikutuksista tulee kuitenkin jatkuvasti uutta tutkimustietoa, ja seksin merkitystä stressinlaukaisijana ja nautinnon tuottajana ei tule väheksyä. Lisääntyminen on vain häviävän pieni osa seksin merkitystä. Suurin osa on nautinnon tuottamista ja nautinnon vastaanottamista, joka kestää koko elämän ajan, sanoo Vaaranen.
Itsenäinen kumppani on onnellinen
Jotta parisuhde säilyisi onnellisena, se tarvitsee jatkuvaa hoitamista. Ihminen on helposti laiskistuva ja tottuva olento. Laiskuus ja toisen kohteleminen huonekaluna ovat parisuhteessa vaarallisia ominaisuuksia, sillä kahden laiskurin suhteessa kumpikaan ei ota vastuuta yhteisestä ajasta, seksistä, naurusta ja harrastuksista. Ilma näitä mikä tahansa suhde näivettyy.
– Ei lystiä ole ellei sitä pidetä, toteaa mainio sananlasku, Vaaranen muistelee.
– Vastuu parisuhteen toimivuudesta kuuluu molemmille. Vastavuoroisuuden periaate on eräs sosiaalisen ihmisen perussäännöistä yhteisölliselle elämälle. Tämä ominaisuus unohtuu kuitenkin helposti parisuhteessa, jota vaivaa väsymys, stressi, hapettomuus ja innottomuus, luettelee Vaaranen.
Parisuhteen hoitamista on esimerkiksi se, että antaa toiselle itsenäisyyden ja tukee sitä, miten kumppani haluaa itseään elämässään toteuttaa. Tätä voisi kutsua ’pelko pois’ –säännöksi; anna toiselle itsenäisyys pelkäämättä sen seurauksia. Kumppanin vapaus ja itsenäisyys voivat olla pelottavia asioita, sillä itsenäistä kumppania ei voi hallita. Itsenäinen ihminen on kuitenkin onnellisempi parisuhdekumppani.
Suomalaisten parisuhteiden haaste on keskustelun ylläpitäminen. Keskustelukulttuurin tietoinen ylläpitäminen on parisuhteen hoitamista. Tämä on hyvä muistaa riidellessä, sillä mikään ei ole niin haavoittavaa kuin mykkäkoulu. Jos keskustelu ei riitojen aikana onnistu, kannattaa ottaa aikalisä ja rauhoittua hetki.
Hyvään keskustelukulttuuriin kuuluu myös se, että toiselta kysytään hänen ajatuksiaan. On muistettava, ettei kukaan ole ajatusten lukija. Parisuhdeharmonia opettaa meidät lukemaan toista hyvin, mutta silti toisen ajatuksia ei voi tuntea läpikotaisin. On siis tärkeää kysyä, ymmärsinkö sinut oikein. Kysymys saa kumppanin tuntemaan itsensä arvostetuksi.
– Väestöliiton Parisuhdekeskukselta on pyydetty helppoa ja nopeaa välinettä, joka saisi parit opettelemaan puhumista keskenään. Psykologimme kehittivät menetelmää vuosikymmenten ajan, ja nyt väline on valmis; I love samarakas – peli, Vaaranen kertoo.
Peli auttaa paria avaamaan lukkoja väliltään mukavalla tavalla. Pelin parisuhdekysymykset koskevat kriisinhallintaa, läheisyyttä, suhdetta sukuun ja ystäviin sekä parin omaa ”parisuhdekulttuuria”. Lisäksi pelissä on toiminnallisia tehtäviä parisuhteen hoitamiseksi.
– Nämä yllätystehtävät täytyy sitten etukäteen luvata tehdä, Vaaranen nauraa.
Kriisissä voidaan tarvitaan pariterapiaa
Kaikissa parisuhteissa tunteiden sävyt muuttuvat ajan mittaan. Huolet, unettomuus ja rahattomuus heijastuvat helposti parisuhteeseen. Joskus elämässä tulee eteen niin syviä kriisejä, että parisuhde ajautuu ongelmiin. Tällaisia kriisejä voivat olla uskottomuus, dramaattiset elämäntapahtumat, kuten lapsettomuuden havaitseminen tai sairaudet, läheisen kuolema tai erilaiset riippuvuudet.
Parisuhdekriisin hoitamiseksi tarvitaan pariterapiaa. Kriisin aikana parin on tärkeää tuntea, että heistä huolehditaan ja että he saavat hoitoa silloin, kun eivät jaksa huolehtia toisistaan. Pariterapia auttaa 80 prosenttia terapiassa käyvistä. Aina menestys ei kuitenkaan tarkoita yhdessä jatkamista. Apu voi olla myös sitä, että paria autetaan eroamaan asiallisesti.
Parit, joiden suhteessa on henkistä tai fyysistä väkivaltaa, halveksuntaa ja alistamista, pohtivat usein ”lähteä vai jäädä” -kysymystä pariterapiassa. Terapeutti ei kuitenkaan tee päätöksiä asiakkaan puolesta. Siksi olisi tärkeää lähteä pariterapiaan hyvin varhaisessa vaiheessa ja ennaltaehkäisevällä asenteella.
– Mitä me voisimme oppia parisuhdetiedosta, että emme ajautuisi karille, olisi hyvä ja viisas kysymys kaikille pareille, Vaaranen miettii.
Kaikissa liitoissa koetaan etääntymistä ja uudelleen lähentymistä, ja se on täysin normaalia. Hetkellinen etääntyminen ei siis välttämättä tarkoita kriisiä parisuhteessa. Ongelmatilanteissa tieto auttaa.
Monet myös miettivät pariterapiassa, onko heidän elämänsä normaalia. Lukemalla tutkimustietoa parisuhteista esimerkiksi Väestöliiton parisuhdesivustolta, kumppanit voivat kasvattaa omaa tietouttaan ja ymmärtää näin parisuhteen vaiheita paremmin.
Pienet ilot arjen keskellä ovat tärkeitä
– Seurantatutkimuksessani Nuorten aikuisten parisuhteet 2004 – 2007 nuoret aikuiset haaveilivat tavallisesta elämästä, pohtii Vaaranen.
– Kun samat parit puhuivat elämästään kaksi – kolme vuotta myöhemmin, he valittavat, että elämä on niin tavallista. Paradoksi syntyy siitä, että toive toteutuu, mutta erilaisena kuin on ajateltu. Jokainen pari joutuu rakentamaan oman erityisen onnensa tavalla, joka ei näy ulospäin. Kaikki ”tavalliset, onnelliset parit”, olivat ne sitten naapureita tai nuorenparin vanhempia, omaavat parisuhteen salaisuuden, joka ei ole kenenkään muun tiedossa tai näkyvissä.
Tavallisuutta ei voi matkia, vaan se on luotava itse, yllätyssisältöineen kaikkineen. Muistatko esimerkiksi huomioida kumppanisi arjen keskellä? Iloinen yllätys arjessa on esimerkiksi pieni lahja, jossa tärkeintä ei ole käytetty raha vaan ajatus. Entä muistatko pitää arjen eroottisena ja mielenkiintoisena?
Me suomalaiset olemme arkikeskeisiä, eikä yhdysvaltalaisten tutkimusten korostama ”ole romanttinen ja yllättävä” –ajatus aina sovi meille. Riskinä silloin on, että molemmat kyllästyvät. Suomalaisten elämässä on kuitenkin omat hienot puolensa. Näemme usein iloa ja huumoria tavallisissakin asioissa arjen keskellä ja osaamme iloita myös pienistä asioista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="10.03.2015 klo 01:55"]
[quote author="Vierailija" time="09.03.2015 klo 23:20"]
[quote author="Vierailija" time="09.03.2015 klo 23:11"]
vaimo esitteli "kaverinsa poikaystävän" jolle kuulemma tulossa yhteinen lapsi ym. Kävi meillä kotona auttamassa meidän lapsien hoidossa ym kotitöissä, kun itse olin palkkatöissä ja vaimolla erinäisiä hankaluuksia ettei sillähetkellä yksin pärjännyt. Puhuttiin yhdessä kolmestaan niitä näitä ja äijä oli muka niin hyvää pataa minunkin kanssa että. Lopulta selvisi että vittu sinkkumies ja mitään lasta ollut edes tulossa. Vanha tuttu jostain vuosien takaa johon oli jollain reissullaan törmännyt, vaihtaneet puhelinnumeroita ja siitä se oli sitten lähtenyt. Aluksi uskoakseni ihan vilpittömästi kavereita, mutta pikkuhiljaa alkanut housut tippumaan vittu. (Kai siinä jotain syvempääkin on ollut, siis kuin fyysistä pettämistä tietty. Yhteisellä aaltopituudella ym paskaa. Tuo naiminen se tottakai pahimmalta ajateltuna tuntuu vaikkei olisikaan kuin jäävuoren huippu vain.)
Tämä ilmaantuminen tapahtui alun alkaenkin niin yhtäkkiä, että vaimoltani muutaman kerran suoraan kysyin että onko tuossa jotain peliä selän takana. Vastasi vain että ei kai hän nyt kaverin ukon kanssa mitään tekisi kun heillekin tulossa vauva ja kaikkea. Tuntui niin saatanan röyhkeältä jos olisi vale, etten itsekään voinut kuvitella sitä sellaiseksi.
Noh ehkä tein väärin mutta kaikki selvisi noin kahden kuukauden jälkeen kun vilkaisin hänen puhelinta. Oli sovittu treffejä ja puhuttiin naimisesta ym. Vittu lasten edessä ei ilmeisesti olla oltu kun ystäviä, näin ainakin uskon, vanhinkin sen verran jo että ymmärtää asioista. Mutta jumaliste että oli sairasta hommaa. Juttu selvisi itselleni toissapäivänä kun tätä kirjoitan. Ei hajuakaan mitä tekisin. Vittu katuu ja pyytelee anteeksi. Sanoo ettei toistu enää. Tiedän itse että meillä ollut erinäisistä syistä haastava elämäntilanne, mutta mikä vittu se tuommoiseen oikeuttaa. Toinen kerta vielä jo. Edellinen tapahtui joskus 7v sitten. Sen oli jo pystyny unohtamaan mutta nyt jälleen ja näin vitun sairaalla tavalla. Hän katuu, yhteiset lapset ja asunto, yhteiset unelmatkin mitä perhe-elämältä halutaan.. Niin vitun vaikeaa vaan koota ajatukset mitä tekee.. Mennään varmasti perheneuvolaan oli lopputulos mitä tahansa, täytyyhän meidän väleissä olla jo lastenkin vuoksi asuttiin sitten missä tahansa. Ehkä siellä saa asioita sovittua mistä johtunut ym ja miten niitä voi korjata.
Eihän tässä käytännössä ole kuin kaksi vaihtoehtoa; joko jatkamme, tai muutamme erilleen. Mielessäni pyöritellyt, että pitää valita se kahdesta vaihtoehdosta vähemmän paha, eihän tässä miellyttäviä ratkaisuja tällähetkellä ole yhtään. Parhaimmillaan jos aloitan itse uuden elämän jossain, se voi muuttua hyväksi, mutta samalla rikon ehjän perheen mistä unelmoinut ja mitä tottakai lapsillekin haluaa tarjota. Jos jatkan nykyiselläni, se voi rakentavien keskustelujen jälkeen EHKÄ muuttua hyväksi, jolloin perhe pysyy kasassa myös. Näin mietittynä tuo jälkimmäinen on vähemmän paha vaihtoehto. Samalla laitan itseni kuitenkin taas alttiiksi uusille jutuille. Meinaan että kovin hyvä fiilis ei tällä hetkellä ole.
En vittu tiedä.. Hän osoittaa aidosti katumusta, itkee, on soitellut perheneuvolaan aikoja ym. Kuitenkin tämä on toinen kerta jo. Miten helvetti uskon hänen sanaa enää ko aikanaan oli sama tilanne ja katui silloinkin.
Mutta ei tätä toivo kenellekään. Sellaiselle ehkä joka itse on joskus tehnyt samaa että tietää miltä tuntuu. Kostamaankaan en silti viitsisi ruveta. Tulee sellainen taistelukenttä pahimmillaan että lapset jää jalkoihin. Ilman heitä olisi akka lentänyt pihalle ja ensimmäisen kerran jälkeen.
Mitä suhteeseemme tulee ja ongelmiin joista jo mainitsin. Niin melkoista suorittamista on viimeaikoina ollut. Raha-asioissa, lasten hoidossa, vaimon terveystilanteessa ym. Ei tässä ole paljon yhdessä mitään tehty. Lähinnä syytelty kun molemmat ollu niin helvetin väsyneitä. Juuri saatiin jotain pelisääntöjä sovittua rakentavaan sävyyn ennenkuin koko homma selvisi. Tuo on se syy miksi pidän edes jotenkin mahdollisena että asiat pystyisi rakentamaan uusiksi, jahka noista ongelmista päästään yli. Ei se oikeuta pettämistä sehän on nyt saletti, enkä itseäni syytä, mutta ei tässä kauhean onnellisia ole kumpikaan viimeaikoina ollut. Hyviä päiviä kyllä joskus, mutta enemmän sellaista suorittamista ja tappelua. Jostain luin että pettäminen on kuin tukki junaraiteilla joka pakottaa pysähtymään ja muuttamaan asioita. Näinhän se on ja siinä mielessä jopa jotenkin näkee tässä positiivista että nyt se tapahtuu, mutta mihin suuntaan, en tiedä. Eikä tämä jatkossakaan helppoa ole kävi sitten miten hyvänsä.
Huhhelvetti tulipa avauduttua. Helpottiki jopa vähän. Muille en ole asiasta puhunut kuin vaimoni kanssa. Ehkä olisi hyvä, mutta viitsi omia henk.koht asioita levitellä. Varmaan tuolla perheneuvolassa pato murtuu, en tiedä. Miestyötäkin miettinyt mutta mikä helvetti minä olen sinne itkemään menemään, ongelmat kumminkin ihan muualla on. Saa nähdä.
[/quote]
Eiköhän tuo rouva ole jo tapansa näyttänyt toistamiseen eli lusikkojen jakoa suosittelen. Et kumminkaan ikinä häneen voisi luottaa, eikä kannata luottaa eli yhdessä olosta ei tulisi mitään. Tuskin katuu pettämisessä muuta kuin kiinni jäämistä. Voimia
[/quote]
Älkää hoppuilko päätöksen kanssa. Jos teillä molemmilla samat unelmat ja kuitenkin noin paljon yhteisiä asioita mihin rakentaa, niin onhan siinä ainakin pohja mistä ponnistaa ylöspäin. Vai tietääkö vaimosi todella mitä itse haluaa? Olisiko jonkinlainen asumusero hyvä hänelle (ja sinullekin) selvittää omia ajatuksia?
Yhtäkaikki isojen asioiden äärellä olette, ja kun lapsiakin tullut niin ei pelkästään teitä kahta kosketa. Aikalisä, rakentavat keskustelut ja päätökset mitä teette. Raskasta varmasti tulee ja vaatii ponnisteluja molemmilta. Sitä en kiellä. Vaimosi ilmeisesti tuollaisesta avioehdon lupaamisesta päätellen katuu asiaa. Olisi kai hän voinut lähteä tämän miehen mukaankin, tai muuten haluta erota. Sittemmin kun ilmeisesti pelkästä seksistä ja jännityksen halusta ei ole ollut kyse. Tietysti kun pöly laskeutuu niin tekeekö sitä vielä. Sitä ei varmaan tiedä kukaan muu kuin hän itse.
Tsemppiä.
[/quote]
Jooh näin kun yrittänyt asiaa ulkopuolisen ja vaimonkin silmin miettiä, niin en minäkään mikään mallipuoliso ole ollut. Melkoista vittuilua ja arvostuksen puutetta, toinen lähinnä ottanut vastaan. Jos kovin maanrakoon henkisesti lyödään, niin mistä tuota tietää minkälaiseen tilanteeseen itse ajautuisi. Hyväntahtoinen ihminen pääasiassa kumminkin on. Ei mikään noita pettämisiä oikeuta, mutta mitä nyt yrittänyt tietoa hakea ja tuolla väestöliiton sivuillakin kävin, niin ei sen parisuhteenkaan pitäisi itsestään selvä olla tai toista aivan kynnysmattona pitää. Jos tätä ei nyt ilman erillistä infoa ole tajunnut. Elämäntilanne ollut monilta osin semmoinen, että itse jyrännyt hommia menemään miten parhaaksi taitaa. Toiselle ole paljon sanan tai jalansijaa jäänyt. Nyt jos vielä mietin minkälainen ihminen pääasiassa kuitenkin on ollut, niin kuinka helvetin paha olo on sisäisesti että tuollaiseen ajautuu. Eihän ne asiat välttämättä niin mustavalkoisia ole.
Kuten avauspostissa laitoin, niin tästä jotenkin sairaalla tavalla jopa positiivisia puolia. Nyt on pakko pysähtyä miettimään noita ongelmia. Pettämistä tai ei, niin ei kai se samaa rataa olisi voinut jatkua muutenkaan loputtomiin. Tämä nyt on sellainen silmien aukaisun paikka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
joka yritti lasta miehensä kanssa ja petti sitten. Meillä on lapsettomuusongelma ja olisin murskana jos mies tekisi lapsen toisen kanssa. Uskon, että myös toisin päin.
pikkusiskoni petti miestään, tämän parhaan kaverin kanssa. Kerran olin heillä kuskina lauantai iltana ja kun aamu yöstä toin heidät kotia, tämä kaveri siis tuli yöksi siskoni ja hänen miehensä luo. lähdin sitten ajamaan pois ja huomasin puolessa välissä matkaa, että siskon laukku,puhelin,rahapussi yms oli jäänyt auton takapenkille, niin käännyin takaisin ja sain nämä keittiöstä rysänpäältä kiinni. siskon oma mies nukkua kännipäissään sohvalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Saman miehen pettämiset silloista avovaimoa, nykyistä vaimoa kohtaan. On hauskuuttanut kavereitaan, mm. seuraavilla tarinoilla:
-Oli Jenkeissä vaihdossa, oli juonut niin paljon, että joutui oksentamaan kesken seksin. (Naisensa oli siis Suomessa)
-Sai klamydian joltain hoidoltaan, kiristi lääkärin kirjoittamaan myös naiselleen reseptin. Tutki pakkausselosteen, ja väitti naiselleen, että on saanut jonkun hengitystietartunnan töissä, jonka vuoksi myös talouden muut jäsenet pitää lääkitä.
-Oli naapurikaupungissa ryyppäämässä ja pokasi naisen. Nainen kämpillä kertoi, että hänellä on HIV, haluaako mies silti harrastaa seksiä. Halusi se. Seuraavana päivänä mies varasi ajan lääkärille ja kysyi huolissaan, voiko hänellä olla nyt tartunta. Lääkäri sanoi, että ei usko näin olevan. Mies kertoi myös nuolleensa naista, voiko hänellä olla tartunta. Lääkäri edelleen epäuskoisena, ettei usko taudin tarttuneen. Mies lopulta: -No entäs kun sillä oli kuukautiset...
Että näin, terkkuja T:lle.
[quote author="Vierailija" time="17.02.2015 klo 19:44"][quote author="Vierailija" time="13.05.2013 klo 00:21"]
En tiedä onko tämä teidän mielestänne pettämistä, mutta kerron nyt kuitenkin.
Tapasin vuonna 2008 mtv3:n chattikanavalta (s.899) miehen, jonka kanssa juttelimme tekstiviestitse ja hän lähetti kuvan ja minä hänelle oman kuvani. En nyt muista kuinka kauan tekstailimme, ennen kuin tapasimme (tapasimme Oulussa jossa siis asuin). Aloimme seurustelemaan 22.02.2008, viikko siitä mentiin kihloihin eli kihloihin menimme 29.02.2008 ja kk siitä muutimme yhteen eli yhteen muutimme 10.03.2008. Asuimme ensin pienessä 31 neliöisessä kerrostalo yksiössä jonkin aikaa, jonka jälkeen muutimme 55,5 neliöiseen kerrostalo kaksioon, homattiin koira, muutimme sitten n. 6kk päästä 55 neliöiseen rivitalo kaksioon, hommattiin toinen koira, muutimme sitten n. 6kk päästä 40 neliöiseen omakotitaloon Nurmijärvelle (Ensin siis oli Oulu / Heinäpää, Oulu / Alppila ja Kiiminki / Jääli) Nukarille asumaan. Tämä mies oli vannonut vanhemmilleni, että ei tulisi minua heti jättämään. Huhtikuun lopussa 2008 muutimme ja sain sitten elo ja syyskuuksi työharjoittelupaikan n. 5km päästä olevasta päiväkodista. Meillä oli tuolloin 4 koiraa. Kerkesin hommata myös tuolla välillä tälle miehelle nimiini kannettavan tietokoneen. Tämä mies oli jutellut salassa jossain chatissä, jonkun muijan kassa. Se mistä tiesin oli se että miehelle tuli samana aamuna tekstiviesti, kun töistään pääsi kotia ja luettuani viestin, jossa luki että olen se sama tyyppi, niin herätin avopuolisoni ja kysyin häneltä kuka se oli. Mies sanoi ettei kukaan, sanoin että soitan ja kysyn onko viesti tullut väärään numeroon, johon mies sitten ettei häntä kiinnosta. No soitin kuitenkin ja niinpä niin sieltä vastasi nainen, joka oli kuin olikin jutellut mieheni kanssa chatissä. Juttelimme jonkin aikaa ja lopetimme puhelun. Kerroin miehelleni mitä tämä nainen sanoi ja mies vain sanoi ettei ole missään chatissä ollut. No soitin uudestaan sille naiselle ja kerroin mitä mieheni oli sanonut. Pitkän puhelumme jälkeen mieheni halusi erota. Meillä oli suhde hyvällä pohjalla ja kaikki oli hyvin, mutta mies vain oli rakastunut minua nuorempaan naiseen (olin tuolloin 23 ja tämä nainen alle 23). Erosimme 1v 7kk kestäneestä parisuhteesta, 1v 7kk kestäneestä kihloista ja 1v 6kk kestäneestä avoliitosta syyskuun puolessa välissä 2009. 1 koira tuli minulle (sekarotuinen ja päätyi suoraan nimiini), 2 koira tuli meille (puhdasrotuinen ja paperissa oli meidän molempien nimissä, mutta loppujen lopuksi olikin ollut vain ja ainostaan minun nimissäni)(tämä koira jäi petollisesti ex-miehelleni), 3 koira tuli myöskin minulle (sekarotuinen ja päätyi nimiini) ja 3 koira tuli myöskin minulle (puhdasrotuinen ja päätyi nimiini). Erotessamme puhdasrotuinen jäi exälle ja seropi (joka tuli syyskuun alussa 2009 meille) myin pitovaikeuksien takia pois. Eli koirat tulivat siis näin: seropi -08, sakemanni -08, seropi -09 ja sakemanni -09. Seropi -08 tuli kesäkuussa -08, sakemanni -08 tuli huhtikuussa -09, seropi -08 tuli syyskuun alussa -09 ja sakemanni -09 tuli heinäkuussa -09. Ex-mieheni meni uusiin kihloihin lokakuussa 2009, maistraatissa naimisiin joulukuussa 2009, kirkkohäitä he juhlivat heinäkuussa 2010, kirkkohäät he viettivät joulukuussa 2010 ja heille syntyi vauva 2011. Joten tämmöinen tarina. Viestiä pitää nakata meilitse: seropi08sakemanni09@gmail.com Kiitos
[/quote]
Ihme autistinen viesti. Faktaa ja lukuja täynnä - ei tunnetta yhtään.
[/quote]
tuskin ketään noi koirat kiinnostss
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="17.02.2012 klo 17:08"]Mies petti tyttöystäväänsä kanssani vuoden ajan. Kun tytsi oli muualla opiskelemassa, vietin aikaa hänen sängyssään ja selasin läpi KAIKKI hänen tavaransa. Kun tuli eron aika miehelle ja hänelle, viskoin kaikki tytsin tavarat yhdeksi isoksi kasaksi yhteen huoneeseen, vähän shampoota sinne tänne jne. Rikoin muutaman koriste-esineen.
Sitten tekstari perään että kiitos sohvanlainaamisesta ym. ;)
Että törkein olen minä itse.
[/quote]
Sinulla on varmaan todella pahoja henkisiä ongelmia kun toimit noin. Vai oletko vain psykopaatti?
[quote author="Vierailija" time="16.08.2010 klo 21:38"]
Erään tutun miehen vaimo petti miehensä parhaan kaverin kanssa, joka oli myös heidän lapsen kummi.
Kaveri oli ollut miehen bestis jo päiväkodista lähtien. Mies oli monet kerrat puhunut ystävänsä kanssa epäilyksistään, että vaimolla on joku toinen. Bestis oli vaan lohduttanut ja sanonut, ettei varmaan ole, kun vaimohan suorastaan palvoo miestään. Ja samaan aikaan treffaili naisen kanssa ja paneskeli heidän kotonaan, kun mies oli työreissussa.
[/quote]Melkoinen äijä! Mun idoli!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä harrastin seksiä mun poikaystävän veljen kanssa.... Mut asia sovittii ja ollaan yhessä vielä :P Olin siis kaatokännissä... Ja sen veli lähenteli mua
Kaverini isä pani vaimonsa siskoa saunassa, kun muut olivat lähteneet muihin puuhiin. Hän kertoi tästä ja eräästä toisesta pettämisestä vuosikymmenien jälkeen vaimolleen sairaalassa, kun oli itse hetki sitten käynyt lähellä kuolemaa. Vaimon ja siskon välit menivät poikki. Ehkä hauskinta on, että tämä kaverini on asiasta ylpeä: isän osakkeet kohosivat tämän paljastuttua täyden tossukan sijaan panomieheksi :D
Seurustelin aikoinaan toisella paikkakunnalla asuvan tytön kanssa. Suhteen viimeisen kolmen viikon aikana kävin panemassa 3 muuta tyttöä/naista, kahta viimeistä viikon kestäneen ulkomaan reissun aikana. Palattuani reissusta, hän tuli luokseni viikoksi. Hengailin hänen kanssaan kun mitään ei olisi tapahtunutkaan ja samaan aikaan viestittelin viimeisimmän panon kanssa. Nautin seksistä vielä sen viimeisen viikon ja dumppasin hänet puhelimessa kun palasi kotiin. En kertonut muista panoista vaan vetosin etäisyyteen. Hän oli todella rikki tapahtuneesta ja viestitteli vielä pitkään tämän jälkeenkin. En käyttänyt edes kortsua kenenkään kanssa, mutta onneksi en tartuttanut hänelle mitään. Olin k...pää.
Erään tuttavani vaimo harrasti ryhmäseksiä naispuolisten ystäviensä kanssa, kuvasi tämän videolle ja nettosi ko. videolla mukavasti rahaa, joka käytettiin tämän naisporukan yhteisiin baari-iltoihin.
Tämän olen kuullut äidiltäni, en tiedä kuinka paljon lapin lisää on mukana, mutta tapahtui siis tuttavapiirissämme kun minä olin vielä vauva. Nuori pari oli menossa naimisiin, häitä edeltävänä iltana morsian piipahti omassa lapsuuden kodissaan ilmoittamatta ja siellä oli sulhanen ja morsiammen isä täydessä touhussa. Ei tullut häitä ja siinä meni monet sukulaissuhteet poikki ihan lopullisesti.
Tiedän etäisesti osapuolet ja sen tiedän että noista tapahtumista ei puhuta. Ei halaistua sanaa. Ja välit on yhä katki monellakin sen suvun osapuolella. Siitä en tiedä tuliko isästä ja sulhasesta paria.
[quote author="Vierailija" time="29.12.2010 klo 16:34"]Mutta vain elämää. Kunhan pääsette tänne viidenkympin ikään, niin opitte kyllä että omakin mies pystyy vaikka mihin. Panopuun ryskyttäminen ei maata kaada, henkiset asiat on tärkeämpiä.
Jaksamista niille, joita on petetty. Kyllä sinä siitä yli pääset. Kenties jopa sen kanssa, joka petti, kenties itseksesi. Voimia joka tapauksessa.
[/quote]
[quote author="Vierailija" time="09.03.2015 klo 23:58"]
Niin. Vittu jotenkin sitä silti yrittää uskoa kun asioista puhuttu. Suostui jopa avioehtoon jos jotain aviorikollista hänen toimistaan niin minulle jäisi talot, auto ym vehkeet, mutta lainat pysyisi hänen osaksi hänen nimissään kuten tähänkin asti ne on puoleksi haettu. Kuulosta ehkä vähän naiviilta mutta kuitenkin. Mitä nyt asiaa selvittelin, niin ilmeisesti mahdotonta juridisesti, aviorikosta kun ei varsinainen laki tunne. Ei hän sitä silti tiedä, ettei ole mahdollinen. Kyllä tuo nyt jonkinlaisesta asenteesta kertoo, noin tyhjän päälle tuskin kukaan haluaa tietoisesti itseänsä pudottaa.
Joo ehkä pikkusen lässytystä omalta puolelta. Pitää hengittää ja kasata ajatukset. Ei ihan pikkuasioista ole kyse ja hopulla ei varmaan järkeviä päätöksiä synny.
[/quote]
Tämä siis vastauksena tuohon lusikkojenjako kommenttiin. muitakin viestejä väliin tullut