MAALISMASUT ELO-SYYSKUUSSA

Eilen neuvolatädin piti konsultoida gynen kanssa mun tilanteesta (vuodoista), mutta mitään ei ole kuulunut. Neuvolatäti ehdotti puhelinaikaa gynelle ja kuvittelin että se olisi ollut jo eilen, mutta ei näköjään.



En saanut myöskään mitään vastausta neuvolasta tähän liittyen. Olisiko neuvolatäti sitten sairaslomalla tms. muuten tämä tuntuu aika ihmeelliseltä.



Vuoto edelleenkin ruskeena, joten kai se sit on yritettävä vaan uskoo, ettei hätää ole. Viikonloppuna oli tarkoitus kertoo miehen lapsille (kun tulevat käymään) vauvasta...mutten tiedä uskallanko sittenkään :( :( Pelottaa ja ahdistaa tää tilanne!



MUOKKAUS:

Sain neuvolasta vastauksen. Ei kertonut mitään mitä lääkäri ois sanonu. Puhelinajan sain...ihan niinkin nopsaan ku ens viikon tiistaille. Huoh! Teki mieli vastata, etteo tarvii vaivautuu... Täähän on kyllä tilanne jolloin tuntuu et oikeesti on vähän enemmänkin hätä...mut ei vissiin...



Mari + masutyyppi 15+0

Mari, no voi kökkäre. Onhan tota vuotoa sulla ollut jo pitkään, kyllä mä hieman ihmettelen.. Miksei voinut varata ihan aikaa sille gynelle. Ihan hanurista tuollainen, huolta kumminkin riittää. Etkä ole koittanut suoraan polille soittaa? Vaikka sielläkin voidaan olla tosi nihkeitä. Tai th laittaisi sinne lähetteen, siinähän selostetaan tilanne ja lääkäri arvioi polin päässä sillä perusteella annetaanko aikaa ja kuinka kiireellisesti. Toisaalta sentään olet sydänäänet kuullut, ja pianhan alat varmaan jo liikettäkin tuntea, jos et vielä tunne. Olettaen että masussa on kaikki ok. Mistä sitä vuotoa sitten tulee, sepä olis kiva tietää.. Jaksamista ja tsemppiä ja uskoa siihen että asiat kunnossa.



Sallimasu, Sucette.fi tilasin. Myös Omppulinnassa oli jotain alennuksessa. Mutta kokoja taisi olla paremmin tuolla Sucettessa. Muita kauppoja en juuri tainnut katsoakaan. Meillä on myös Manduca, melko vähän käytettynä. Onneksi en sitä ehtinyt kelleen vielä myydä. Enkä liinoja enkä kestovaippoja. Vaatteet on olleet lainassa siellä sun täällä, mutta nyt nekin ovat palautuneet/palautumassa. Eli oikeastaan nuo imetysliivit on suunnilleen ainoat, mitä hankkia pitää.. Kamat ovat vaan tällä hetkellä vähän siellä sun täällä, eri kaupungeissakin. :)



Omalla kohdalla tuohon ekan imetyksen ongelmiin ja varhaiseen loppumiseen liittyi enemmänkin pettymyksen tunteet kuin syyllisyys. Kaikkialla vaan kirjoitetaan kuinka sitä maitoa tulee niin hirvittävästi alussa ja sitten kun sitä ei alkanutkaan tulla suihkuten, niin olihan se pettymys. Ja sellainen huijatuksi tulemisen olo. Mutta pettymys oli kyllä suuri, oma keho petti jälleen kerran. Esikoinen kuoli kohtuun, ja kohtukuoleman molemmin puolin oli keskenmenot. Onneksi nuorempi lapsista oli/on pitkäpinnaisempaa sorttia ja muutenkin kiltimpi luonne ollut koko ajan. Hänellä riitti kärsivällisyyttä imeä, imeä ja imeä. Niin saatiin maitoa nousemaan. :) Mutta tältä pohjalta mua kyllä pikkusen jo jännittää että miten sitten seuraavalla kerralla käy. Rinnat on reagoineet joka raskauksissa alusta lähtien, mutta nyt kyllä erikoisen voimakkaasti. Että jospa se olisi hyvä merkki! Yritän olla ihan luottavainen asiaan. Eilen niitä vihloi, ja olin jo varma että jotain on nyt pielessä.. Vihlonta ei tunnu mukavalta. Kuin pienillä neuloilla vedettäisiin sisäpuolelta. Uh. Kylmät väreet. Ja nyt ne liitokset jo kipuilevat.. Siis nuo mitkä-lie-ligamentit kohdun sivuilla. Makaan hetken kyljelläni ja kun yritän kääntää toiselle kyljelle, niin kyllä repii!! Ulisen ja tuskailen vaan hetken aikaa.. Mies vaan katsoo että mikäs tolle nyt tuli.. ;-)



Mutta energiatasot on sentään nousseet. \o/

Sain eilen illalla oikein vessan ja vessan lavuaarin ja "pöntön supistajan" pestyä. Kylläpä ne pesun tarpeessa olivatkin. Ja lasten iltapuuhat näyttää olevan mun vastuulla nykyään joka ilta.. Mies tulee töistä myöhään, käy kaupassa ja tänään on kai menossa harrasteisiinsa. Onneksi pojat on viihtyneet päiväkodissa ja pienempi on alkanut siellä oikein syödäkin. Kaiketi ne saa osa-aikaisesti siellä sitten keväälläkin jatkaa..



Mutta nyt töiden pariin.



Rusetti 13+0

*masussa törmäillään satunnaisesti*

Toivottavasti kaikki on hyvin Mari. Voimia ja onnea sinne.



Kiitos Rusetti sucette vinkistä, siellä oli myös paljon muuta ihanaa! Kallis linkkivierailu =)



Nyt lomalle lompsis ja paluu viikon kuluttua.

Mari: toiv. kaikki ois ok.



ittellä tuli tänään töissä sellanen kauhee pahaolo...ihan yhtäkkii alkoi oksettaa ja menin vessaan ja seisoin pöntön viekussa jonkun aikaa et tuleeko vai ei..vissiin sokerit laski tjn. sitten ku söi koko päivän ni alkoi helpottaa. Ei mulla ikinä oo tälleen tullu kummassa kaa raskaudessa. Sit tänään tuntui 2 semmosta luisevaa tökkäsyä,en tiiä oliko kuplia vai masukkiko se siellä tökki?! samaan paikkaan vielä osui..=)

Mulla ei oo mitään virkeetä alkanu,oon ihan naatti varsinki iltasin,voisin vaa nukkuu ja nukkuu.. ehkä se siitä. Pään särkyki on jatkunut..et ei mitään positiivista tällä erää :D



Kait sitä pitäs lähtee syömään ja sit nukkuu että jaksaa huomisen,ONNEKS on perjantai huomena =)



hyvää yötä kaikille



Ipanapa11 ja möllykkä 13+3

Mari: toiv. kaikki ois ok.



ittellä tuli tänään töissä sellanen kauhee pahaolo...ihan yhtäkkii alkoi oksettaa ja menin vessaan ja seisoin pöntön viekussa jonkun aikaa et tuleeko vai ei..vissiin sokerit laski tjn. sitten ku söi koko päivän ni alkoi helpottaa. Ei mulla ikinä oo tälleen tullu kummassa kaa raskaudessa. Sit tänään tuntui 2 semmosta luisevaa tökkäsyä,en tiiä oliko kuplia vai masukkiko se siellä tökki?! samaan paikkaan vielä osui..=)

Mulla ei oo mitään virkeetä alkanu,oon ihan naatti varsinki iltasin,voisin vaa nukkuu ja nukkuu.. ehkä se siitä. Pään särkyki on jatkunut..et ei mitään positiivista tällä erää :D



Kait sitä pitäs lähtee syömään ja sit nukkuu että jaksaa huomisen,ONNEKS on perjantai huomena =)



hyvää yötä kaikille



Ipanapa11 ja möllykkä 13+3

Heippa,



Eli vihdoin mäkin uskallan tänne ilmoittautua. Viikkoja on nyt 12+4 ja laskettu aika 30.3.11 :) Ekassa ultrassa käyty ja kaikki oli kunnossa. Väsyttää vaan ja masu näkyy jo mielestäni :)

Ainoa huolenaiheeni on, että mieheni on lähtenyt, hän on näköjään päättänyt ettei ollutkaan valmis isäksi, ei vastaa puheluihini eikä viesteihini.. eli tulen olemaan se ns. tilastokauhistus, mitä äitini nätisti sanoi :(

Vauva on esikoiseni ja ikää minulla on 30-vuotta.

Eilen tipahti postilaatikkoon kutsu rakenneultraan, päivä on 28.10. Jännittää nyt jo ihan hirmuisesti! Jotenkin tämä odotus on niin erilaista kuin esikoisen, eikä sitä oikein vieläkään usko todeksi..



Sain tänään myytyä Emman rintarepun ja nyt katseet ovat kääntyneet Manducaan. Katselin käytettyjä ja onhan niissäkin aika kovat hintapyynnöt. Olenkin alkanut harkita uuden ostoa, varsinkin kun bongasin tarjouksen. Siinä on se etu, että saa valita värin ja kaikki "osat" ovat ehjät ja tallella varmasti. Saahan siitä sitten vielä hyvän hinnan kun käytettynä myy. Yritän kannattaa aina kierrätystä ja meillä on melkein kaikki tarvikkeet ostettu käytettynä. Kierrän paljon kirppareita, ostan lähinnä kenkiä ja vaatteita tytölle. Ihan mielettömiä löytöjä tekee joskus, esim. ihan käyttämättömät Vikingin goretex-kengät 3,50 euroa! Odottavat talvea tuolla..Kuoma-saappaita olen myös ostanut monet,hinnat 4,50-6,50 euroa/pari. Vielä on löytynyt, mutta kohta alkaa tytteli olla siinä iässä, ettei enää löydy.



Sellaista, en tiedä uskaltaisiko sitä Manducaa vielä tilata..



Miaea ja veitikka 14+4

vihdoin mäkin uskallan tänne ilmottautua.. oon 27.v 3 lapsen äiti. (-02,07,09)eli neljättä odotellaan.

Viikkoja on nyt 12+4 ja laskettu aika 29.3.11 ja synnäri NKL. Ekassa ultrassa käyty ja kaikki oli kunnossa.



Jenskuli2002 ja vauveli 12+4

Tervehdys!



Syksy on tosiaan tainnut saada mut sekaisin. Tilasin sen Manducan ja myös ison kasan äitiysvaatteita (trikoopaitoja,neulepaitoja,talvitakin). Aikaisemmin tilaamani farkut ja uikkari tulivat jo postissa. Farkut näyttävät valtavilta ja onhan ne tietty isot vielä. Mulle ei esim. H&M äippäfarkut mene päälle, koska ovat niin kapeat lantion kohdalta. Näissä on kyllä tilaa, toivottavasti en niin isoksi kuitenkaan tule. Ekassa raskaudessa mulla oli viikkoa ennen laskettua aikaa tavalliset farkut päällä, ei taida kyllä tällä kertaa onnistua, masu tuntuu nyt jo olevan megakokoa.



Ehkä se usko toiseen pienokaiseen pikkuhiljaa vahvistuu, enempää ei kyllä hankintoja tähän saumaan tehdä..imetysliivejäkin mulla on tuolla kaapissa odottamassa varmaan viidet ja ovat ihan ok kuosissa. Muutamat lempiliivit ovat Triumphia ja sitten taitaa olla Carriwellia. Ne on ihanan pehmeitä, sopivat varsinkin sairaalaan mukaan.



Hormonimyrskyjen keskeltä tervehtii

Miaea ja veitikka 14+6

Olen myös katsellut noita eri vaunuvaihtoehtoja ja kun esikoinen on kyseessä niin omakohtasia kokemuksia ei ole lainkaan.



Netissä olen pyörinyt "tuhannella" eri sivulla ja vaunuja verrannut ja katsellut. Silmiini on pistänyt Skidin: Hercules 3 in 1 vaunut. Onko täällä kellään kokemuksia noista vaunuista?



Vaunut ovat arvokkaat, mutta luultavasti lapsikatraamme ei jää yhteen, joten olemme valmiit hiukan satsaamaan vaunuihin, jotta ne kestäisi sitten useammalla lapsella.



mama*83 15+1

Mulla on täälä nyt pieni paniikki päällä, viime viikon torstaista asti olla pientä kivutonta supistelua, niin että tuntee että kohtu kovettuu, inhottavaa mutta ei kipeetä. Perjantaina ja tänään tuntunu kohdunsuulla nipistelyä...

Veikkailen tässä vaan et haenko huomena saikkua vai meenkö töihin... olisin kyllä ihan saikun puolella, pelkään niin että joudun pitkään vuodelepoon.

Osaako joku sanoa tuosta että mitä tuo nipistely voi olla?



rv 16+2

Heippa kaikille!

Olen uusi forumin jäsen, vaikka kyllä olen jo kuukauden päivät käynyt salaa lueskelemassa ;) nyt uskalsin ottaa osaa. Viikkoja mulla on 12+4 ja laskettu aika on 31.3.



mulla on ilmeisesti samoja tutemuksia "himpulat3" kanssa. Munasarjoista kivistelee välillä kovaakin, mutta se on neuvolan mukaan ihan normaalia, kunhan kipu kestää vain hetken aikaa. Kuitenkin nyt on koko päivän tuntunut oudolta alavatsassa. Tuntemuksia on niin vaikea kuvailla ja saattaa olla että huoli on turhaa sillä ensimmäistä kun odotan, niin kaikki on ihan uutta. Liekö ne sitten juuri supistuksen tapaisia? Tuntuu omituista painetta alavatsassa. Saattaako kohtu ja vatsa vaan kasvaa?

Sori, nyt tulee kyllä vain pitkää omanapaista tekstiä... :(



Vaikka sitä luulee kestävänsä vaikka mitä niin kyllä yllätys ja oma reaktio on melko suuri sitten kun jotain todellakin tapahtuu omalla kohdalla...



Eli ollaan avomieheni kanssa oltu yhdessä jo yli kymmenen vuotta ja nyt on sitten esikoinen tulossa maaliskuussa. Jotenkin mieheni on aina ollut hyvyyden perikuva ja on erittäin kiltti ja ihana. Pahempia kriisejä ei ole juurikaan ollut ja jos jotain on ollut ne on johtunut lähinnä minusta. Mutta nyt kun asutaan omassa omistuskämpässä ja toivottu lapsikin on tulossa, nyt jotenkin musta tuntui että meillä on kaikki ihan mallillaan ja kaikki on tuntunut hyvältä.



Muutenkin rehellisyys on aina ollut meillä valttia ja molemmat on aina voinut tulla ja mennä, ja julhliakin miten ja milloin itse haluaa kun kuitenkin luotetaan toisiimme täysin.



Mut nyt kun mä viime perjantaina olin tyttöjen kans baarissa pitkästä aikaa (viimeksi tais olla toukokuussa) ja mies olikin omien kavereittensä kanssa baanalla, niin nyt tämä ei sitten jostain syystä tullutkaan kotiin yöksi. Mähän olin, raskaana kun olen, tullut kotiin jo ennen kolmea. Ja huolesta en saanut nukuttua kuin noin puolitoista tuntia, kun tajusin että tämä ei ollutkaan kotona viiden jälkeen kun heräsin... Tämä on tälle herralle erittäin harvinaista koska ei ole sitä rähjäävää tai sammuvaa sorttia, eikä muutenkaan tee hölmöyksiä kännissä.



Seuraavana päivänä puolenpäivän jälkeen kun olin ehtinyt soittaa kaikki kaverit läpi, ja sairaalapäivystykset, putkat ja muut sellaisetkin läpi ja tietenkin paniikissa ja pelossa itkenyt silmät päästä niin sit tämä vain astui ovesta sisään.



Puhelimen akku oli näköjään loppunu jossain vaiheessa iltaa ja sitten illan päätteeksi tämä olikin mennyt jonkun naisen luokse yöksi... Enpä olisi ikinä uskonut että hän olisi tehnyt näin. Tällaista ei ole ikinä aikaisemmin tapahtunut. Tais omatunto sen verran kolkuttaa että heti tunnusti mulle. Ja vannoo edelleen että tämä ei toistu, ja että hän kuitenkin haluaa olla minun ja pikkuisen kanssa... Mutta on tämäkin aika outo tapa näyttää...



Huoh... Eli päivä kerrallaan tässä nyt mennään. Se mikä tässä ottaa päähän eniten on että tässä vaiheessa mä en voi suojautua tai puolustautua tällaisista asioista millään tavalla. Mä oon täällä vatsa pystyssä tekipä mies sitten mitä tahansa...



Jos näin olis tapahtunut vuosi sitten olisin luultavasti heittänyt pellolle ja pistänyt välit poikki joksikin aikaa ja sit katsonut uudestaan kun tilanne olis vahän rauhoittunut. Mut nyt mä en voi tehdä niin. Mähän haluan että hän olisi mukana tässä ja läsnä isänä raskauden läpi ja tietenkin myös sitten kun lapsi syntyy. Eli nyt mun on pakko jotenkin hyväksyä tilanteen ja oppia elämään tämän asian kanssa. Vaikka se ei mieluisa ole. Ja jotenkin toivoa että saadaan asiat selviteltyä ja ratkasitua lapsen syntymän menneessä... Mun kaveri veikkas että ehkä tämä oli jotenkin hänelle tapa painaa hätänappulaa, vaikka hän itse väittää ettei ollut, ja että vika tässä ainoastaan on hänessä itse eikä meissä tai minussa. Mutta toisaalta en ole naiivi, lähinnä realisti, ja tällasiset asiat ovat yleensä oire siitä että jotain ei ihan ole niin kuin pitäisi... Eli kaipa sitäkin nyt tässä pitäis selvitellä...



Mutta kyllä tässä valitettavasti nyt meni vähän raskauden riemu ja onni samalla...



Että tämmöistä tällä kertaa... Kaipa tämä jotenkin tästä pikkuhiljaa.



Onnea odotukseen kaikille muille ja toivottavasti teillä menee nää parisuhdekuviot vähän paremmin kuin mulla.



- Heath & Hope - (rv 15+4)

Heath: Ihan ensiksi voimia sinulle paljon! Tiedän miltä sinusta tuntuu, minuakin on petetty, tosin en sillon raskaana ollut, ja näin kaiken omin silmin. Oletko kysynyt mitä miehesi ja tämä nainen ovat tehneet, siis ovatko olleet ihan sängyssä asti? Jos minä olisin sinun tilanteessasi, laittaisin miehen ehdottomasti ensimmäiseksi sukupuolitesteihin, niihin kaikkiin mitä on nykyisin saatavilla. Varsinkin jos on olemassa vaihtoehto, että haluatte vielä jatkaa yhdessä, nykyään on niin paljon kaikkia tauteja liikenteessä, että niitä saa tosissaan varoa. Eikä ne taudit ainakaan raskautta paremmaksi tee. Koko asia myös kannattaa puhua selväksi ja sinun tehdä miehelle selväksi, että nyt edetään sinun pillin mukaan, koska kaikella pahalla mielellä ja stressillä teet hallaa myös vauvalle. Minä olisin aikoinani toivonut jämäkämpää otetta ystäviltäni, kaikki vaan pahoittelivat että näin kävi, kukaan ei sanonut mitään rohkaisevaa tai edes käskenyt sanoa miehelle että mene testeihin.



Omaa napaa: Kävin eilen neuvolassa, jossa terkkarin lisäksi oli harjoittelija. Harjoittelija kokeili ensin kohtua vatsan päältä, hipsutteli niin varovasti että liekkö edes tuntenut mitään. Sitten terkan avustamana ultrasi, kuva oli aika epäselvä, kun ei uskaltanut anturia painaa kovempaa vatsaa vasten. Sydän kuitenkin löi ja kaikki oli ok.

Heath: Ihan ensiksi voimia sinulle paljon! Tiedän miltä sinusta tuntuu, minuakin on petetty, tosin en sillon raskaana ollut, ja näin kaiken omin silmin. Oletko kysynyt mitä miehesi ja tämä nainen ovat tehneet, siis ovatko olleet ihan sängyssä asti? Jos minä olisin sinun tilanteessasi, laittaisin miehen ehdottomasti ensimmäiseksi sukupuolitesteihin, niihin kaikkiin mitä on nykyisin saatavilla. Varsinkin jos on olemassa vaihtoehto, että haluatte vielä jatkaa yhdessä, nykyään on niin paljon kaikkia tauteja liikenteessä, että niitä saa tosissaan varoa. Eikä ne taudit ainakaan raskautta paremmaksi tee. Koko asia myös kannattaa puhua selväksi ja sinun tehdä miehelle selväksi, että nyt edetään sinun pillin mukaan, koska kaikella pahalla mielellä ja stressillä teet hallaa myös vauvalle. Minä olisin aikoinani toivonut jämäkämpää otetta ystäviltäni, kaikki vaan pahoittelivat että näin kävi, kukaan ei sanonut mitään rohkaisevaa tai edes käskenyt sanoa miehelle että mene testeihin.



Omaa napaa: Kävin eilen neuvolassa, jossa terkkarin lisäksi oli harjoittelija. Harjoittelija kokeili ensin kohtua vatsan päältä, hipsutteli niin varovasti että liekkö edes tuntenut mitään. Sitten terkan avustamana ultrasi, kuva oli aika epäselvä, kun ei uskaltanut anturia painaa kovempaa vatsaa vasten. Sydän kuitenkin löi ja kaikki oli ok.



ninppa ja möykky 15+5

On ollut ihan HIRVEÄT piinapäivät. Voi huh. Mutta nyt se on ohi, soitin tänään sikiötutkimusyksikköön ja tulokset oli valmiina. Kirje tulee varmaankin huomenna kotiin, pakko oli vaan soittaa jo tänään. Olivat tänään valmistuneet.



Tapahtumat alkoivat viime torstaina. Tuli kutsu sikiötutkimusyksikköön seerumiseulan veriarvojen perusteella kohonnut riski Downiin. Aika keskusteluun ja mahdollisiin jatkotutkimuksiin varattu seuraavalle päivälle.. Pyydettiin soittamaan ja vahvistamaan tai perumaan tulo. Soitin ja sanoin että tulemme (sain lapsille onneksi hoitopaikan siksi aikaa niin mieskin tuli tueksi), kysyin samalla riskin suhdelukua. 1:240; 250 on raja että kutsu lähtee. Perjantaina sitten mentiin labran kautta ja kätilön kanssa keskustelemaan. Olin aika nopsaan sitä mieltä että istukkanäytteeseen haluan (vapaa hcg oli 2,48mom ja Papp-a 0,44mom - arvot siis trisomia21 suuntaan, noiden arvojen pitäisi olla n.1 pintaan) noiden arvojen perusteella. Niinpä näyte otettiin ja ultrattiin samalla (kasvu oli ollut hurjaa - 22mm yhdeksässä päivässä). Ja nyt ollaan siis vain odotettu että päivät kuluvat ja tulokset tulevat..



Voi helpotus siis, terve vauva tulossa kromosomien osalta. :) Liikkeetkin on alkaneet nyt ihan selkeästi tuntua, taitaa pikkuinen siellä lohtumielellä uiskennella. Viikoista olen ihan pihalla kun kamu oli taas kasvanut noin paljon. CRL vastasi jo 13+5. :) Siis viime perjantaina.



Nyt tuli ihan omanapainen viesti. Kahvin pariin. Tilaamani imetysliivit hain postista tänään..



Rusetti *maailman onnellisin* ~rv14

Tervehdys taas. :) Täällä on tullut nyt 17 viikkoa täyteen ja edelleen ollaan matkalla äidiksi (ja isäksi, vaikkei tuo mies tätä palstaa luekaan). Parina päivänä on nyt tuntunut ihan selvää kyynerpäällä tönimistä (oikeasti varmaan jalalla) tuolta alakerrasta, ne tuntuvat vähän samalta kuin pieni kaasukupla, mutta palaavat samantien takaisin täsmälleen samaan suuntaan kuin mistä tulivatkin. Jyrkän suunnanmuutoksen perusteella olen todennut, että kyllä se nyt jo on pienokainen, eikä vain suoli. :)



Eilen sain erään käytännön asian hoidettua, joten soitin tänään äidilleni kertoakseni vihdoin koko raskaudesta. Hän oli tietenkin tosi tyytyväinen, onhan hän ehtinyt möläytellä mummohaaveistaan jo muutaman kerran viimeisten parin vuoden aikana. Kerroin samantien myös muutamalle ystävälleni, joille en halunnut kertoa ennen kuin äitini tietää. Nyt ei sitten tarvitse enää pelätä, että möläytän. :)



Viimeisen viikon ajan on alavatsa tuntunut vähän inhottavalta. Pari päivää olen nyt ollut kotona sisällä kokonaan ilman housuja, siis myös ilman alushousuja, koska ne mukamas puristavat! Oikeasti ne eivät mitenkään purista, mutta vatsa alkaa tuntua ikävältä pian niiden jalkaan laittamisen jälkeen. Toissayönä herättyäni pissalle max. pari tuntia nukuttuani - kuten viimeisen reilun viikon ajan - vatsassa tuntui lähellä pintaa ja kohdun tienoilla inhottavaa polttelua tuntikaupalla, joten en sitten saanut uudestaan unta ennen kuin joskus puoli seitsemältä. Onneksi nukuin viime yönä pitkään ja hyvin, niin jaksaa taas.



Pää on alkanut tuntua "harvalta". Ajatus ei meinaa pysyä koossa ja muutenkin tunnen itseni jotenkin tosi tyhmäksi. Mutta ei kai se raskausdementia vielä tässä vaiheessa voi iskeä? :o Luulin, että vasta myöhemmin, kun vauvan aivot kasvavat ja vievät kaiken aivojen rakennusaineen.



Sallimasulle (ellen väärin muista) piti vielä lisätä, että minun odotuksen odotukseni oli sellaista, etten päässyt edes yrittämään, joten poikkean siinä monista muista pitkään lasta toivoneista. Kun tärppäsi niin nopeasti, niin koko ajan tuntuu, että eihän tämä nyt voi heti onnistua. Pessimisti mikä pessimisti. ;)



Ihanaa syyskuun jatkoa kaikille!



t: ivilla ja Erkki, rv 17+0

Ensiksi Heathille voimahali, tosi kurjia uutisia. En tiedä itsekään miten reagoisin, onhan se hankala tilanne kun lapsi on tulossa. Toivottavasti saatte puhuttua asiat halki ja minäkin kannattaisin sitä st-testeihin menoa. Tässä kun on kyse sinunkin terveydestäsi ja hyvinvoinnista.



Rusetille onnittelut testituloksista! Kyllähän tuollainen hetkeksi säikäyttää, mutta hyvä kun näitä juttuja tutkitaan nykyään ahkerasti.



Olen tässä itsekin mietiskellyt, että mitä jos rakenneultrassa selviääkin jotain ikävää. Tämä raskaus on ollut niin erilainen kuin esikoisen. Silloin en tavallaan osannut pelätä mitään ja tiesin jo ennalta, että kaikki on hyvin. Osasin iloita ja olin paljon varmempi. Nyt menen vain päivän kerrallaan ja toivon parasta (ja pelkään pahinta).



Olen muutamalle ystävälle kertonut ja olivat ihmeissään miten olen pystynyt pitämään tämän omana tietonani kun kohta jo puoliväli häämöttää! No niinhän se on, kuukauden päivät ja ollaan puolessa välissä. Aika hurja ajatus :)

Kai nämä raskaushormonit saavat kaikenlaiset ajatukset liikkeelle ja pään "hötöksi".



Sain eilen testitulokset kilpirauhashormoneista ja arvot ovat pysyneet hyvinä. Mulla siis todettu vajaatoiminta kesällä -07 ja edellisessä raskaudessa ei lääkitystä tarvinnut muuttaa. Toivottavasti ei nytkään.



Hyvää viikon loppupuolta kaikille!



Miaea ja veitikka 15+3

luettavaa kun katselee mitä kaikkea täällä onkaan keskustelussa: ostellaan vaunuja ja kantoliinoja ja imetysliivejä ja äitiysvaatteita... herttinen sentään! Näin esikoista odottaen sitä on melko ymmyrkäisenä siitä ettei ole tullut ajatelleeksikaan mitä sitä oikeasti tarvitsisikaan hankkia.. ?? Ne vaunut tietysti ja turvakaukalo, amme, kantoliina (voi hitsi kun niitä on niin monenlaisia vekottimia että ihan pää menee pyörälle mikä pitäisi olla) tai - reppu vai mikä rinkka lienee, imetystyyny (onko kellään ja onko siitä oikeesti mitään iloa?), tuttipullo, myssy, nuttu, sukka, lapanen.. Ja loppujen lopuksi tuleekohan sitä sitten hankittua liikaakin jos innostuu ja vieläpä turhanaikaisin? Minä suunnittelin hankkivani pääasiassa tarvikkeet joulun jälkeisistä alennusmyynneistä! :D



No ehkä sitä äitiysvaatetusta täytyy sitten harkita jo aïkaisemmin, mutta kun minulla löytyy vaatteita koosta 38 aina kokoon 48 koska olen ollut eläessäni perin monen kokoinen, niin en ole asialla päätä vaivannut. Sitä mukaan kun lihon (kyllä, minä lihon kuin porsas! Ihan rehellisesti lihon eikä tämä ole mitään raskausmasuttelua, kun perse tässä leviää leveyssuuntaan eikä napa etuakseliin!) niin kaivan vaan vanhoja isoja vaatteita varastosta!



VAikka onhan se tunnustettava, että pöhkönä olin itsekin tänään kun äiti ilmoitti että naapurit myy vauvanvaatteita niin pitihän sinne mennä, 0,50 - 1,50 / kpl ja 20 euron edestä niitä mukana kotiin tuli tuotua. Pienimmästä päästä, ajattelin, että päästään alkuun ja ostetaan sitten niitä lisää kun todetaan minkä kokoisia oikeasti tarvitaan.



Aivan käsittämätön yskä on ollut toista viikkoa. Nukkumisesta ei käytännössä kannata paljon haaveilla. Sohvalla mahdollisimman istuvassa asennossa saa torkahdeltua tukehtumiskohtausten ja yökkäilyjen välissä (yskänpuuskat nimittäin aiheuttavat nykyään vatsan kääntymisen ympäri). Ja räkätauti on myös saanut mielenkiintoisia uusia mittasuhteita. Raskauden iloja kenties tämäkin? Erityisesti kun joutuu nyt puhtailla luomukeinoilla itseään hoitamaan itselääkinnän sijasta.



Heath: mulle tuli jotenkin mieleen, että miehellä on jonkunlainen kriisi. Ehkä se että elämäntilanne tulee nyt pakosta muuttumaan aktivoi hänessä sellaisia kriisin lähteitä jotka hän on aikaisemmin voinut pitää hiljaisena. Kun kuitenkin olette pitkään olleet yhdessä kaksin ja elämä on varmasti omiin uomiinsa uinut tietyllä tavalla. Ehkä hän on jättänyt joitain tunteitaan tai ajatuksiaan huomioimatta tms. Minä tahtoisin ehdottaa, kokemuksesta paljon hyvää oppineena, että menette yhdessä keskustelemaan jossain parisuhdeneuvonnassa siitä, mitä tapahtui ja miten tästä eteenpäin - erityisesti koska lapsi on tulossa ja teidän on selvitettävä selviättekö tästä perheenä yhdessä vai erikseen. Ehkä myös se, miksi tapahtui saa sitä kautta vastauksensa, mutta useita petollisia ryökäleitä elämäni aikana kohdanneena voin hyvin kokemuksesta kertoa, että harvoin siihen miksi kysymykseen on vastausta saatavilla eikä sillä ole loppujenlopuksi juuri merkitystä olipa lopputulos mikä tahansa. Puolueeton asiantuntija avaa usein uusia näkökulmia ja erityisesti kommunikaatiota, koska vieraan ihmisen läsnäolo auttaa myös hallitsemaan tunneilmaisua. Tapahtunut on joka tapauksessa iskenyt haavan sinun luottamukseesi ja tärkeintä olisi selvittää miten paha se on ja pystyttekö sitä yhdessä hoitamaan terveeksi ettei se jää mätänemään väleihinne. Pienemmästäkin loukkauksesta voi tulla hankala ryppy rakkauteen joka palaa kummittelemaan jos ei sitä puhuta puhtaaksi. Aina paras jos pystytte sen tekemään. Toivon sinulle kaikkea parasta ja erityisesti paljon voimia tässä eteenpäin menemiseksi. Asian selvittäminen kannattaa, maton alle sitä ei pidä lakaista vaikka mies miten mielellään niin tekisi.

Heathille tsemppiä!



Mulla siis vuoto loppui ainakin toistaiseksi. Ihanaa! Kävin keskiviikkona gynellä ja hän oli kyllä sitä mieltä, että se vuoto johtui täysin siitä kaksosen (kesken menneen) surkastumisesta.



Masuasukas näytti voivan hyvin :). Siellä se ojenteli käsiään.



Kotidopplerikin tuli ja sain sillä jopa eilen aamulla sydänäänet kuulumaan :).



Kaikki täällä jo hankkineet vaikka mitä. Meille ei vielä toistaiseksi ole hankittu mitään. Kehto on olemassa, se on vanha (varmaan 1800-luvulta oleva). Siinähän jo hyvä alku :).



Mäkin tässä miettiny että kuukausi niin ollaan puolessa välissä :). Pitäisi kai sille anopillekin jo kertoa :).