MAALISMASUT ELO-SYYSKUUSSA

Ivillan viestiin pitää kommentoida, että itse esikoisen odotusta pidempään toivoessa se varsinainen odotus vasta joltain tuntuikin! Siis hyvässä mielessä. Silloin ajattelin, että vaikka raskaus menisi kesken, en ainakaan ole ihan maho. Aiemmin jo ihan kelvottomaksi tuominneeni kehoni siis pystyi ottamaan vastaan pienen ihmisen. (Ja rattaatkin sitten hankittiin jo puolivälin paikkeilla :) Mutta tietysti varmempaa odottaa hankintojen kanssa, ja ehkä järkevämpääkin, jos ei ole valtavasti säilytystilaa.



Odotimme esikoisen odotusta reilu vuoden, ei siis mahdottoman pitkään, mutta kärsimme omasta mielestämme lapsettomuudesta. Eikä koskaan voinut tietää nappaako ensi kuussa tai ehkä koskaan. Jollain tavalla lapsettomuuden suru kulkee yhä mukana, enkä koskaan esimerkiksi kysele muiden "lapsenteko" aikeista tai aikatauluista kun tiedän miten herkkä asia se voi olla.



Nyt toista odottaessa on varmempi olo, mutta tietysti ymmärrän kaikki mahdolliset riskit. Silti, ajattelen usein että kukaan ei voi ainakaan viedä minulta tämän lapsen kantamisen ja odottamisen iloa :)



Meillä muuten aiemmin kerrostalossa toimi hyvin kantokoppa-rattaat yhdistelmä. Jätin tosin rattaat alas vaunuvarastoon, mutta vauvaa ei tarvinnut herättää vaunuista nostamalla, vaan nappasin mukaan koko kantokopan.



Sallimasu 17+1

Joku mainitsi aikaisemmin jumppa -jutuista. Minä olen itse käynyt pari kertaa zumbailemassa, mutta ottanut rajuimmat kohdat huomattavasti iisimmin. Lähinnä harmittaa se, että on niin voimaton ja väsynyt olo, ettei tule useammin lähdettyä. Lähinnä kävelylenkiksi on jäänyt.



Np-ultrassa tuli tällä viikolla käytyä, ja siellä tuntui kaikki olevan ok. Menin itku kurkussa polille. Muutaman vuoden takaa oli vielä tuoreessa muistissa tunne siitä, kun np-ultrassa todettiin raskauden keskeytyneen jo viikolla 8. Nyt onneksi tuli hyviä uutisia.



Hauskaa lukea nuita masu-juttuja. Minulla on painoa pudonnut lähes viisi kiloa raskauden myötä, kun olen niin huonovointinen. Jospa se kohta helpottais :) Masu pienesti pilkottaa, mutta omilla vaatteilla mennään.





Aurinkoisia syyspäiviä kaikille!



Hipsu 11+4

ja helpotuksesta huokaistu. Oireet kun ovat helpottaneet jo pari-kolme viikkoa sitten niin aloin pelätä, että tokko siellä masuasukkia olekaan? No olihan se, olisi itkettänyt jos ei olisi niin naurattanut, pikkuinen touhusi semmoista vauhtia ettei meinattu kuvia saada napattua kun koko ajan yritti vain takapuoltaan näyttää. Paitsi että vähän myös haukkaria pullisteli - isänsä lapsi, ilmiselvästi! ;D

Saatiin me jonkunlaiset tulosteet kotiin tuomisiksikin lopulta kun suostui olemaan sen verran paikallaan. Kätilö kehui monta kertaa että näyttää oikein hyvältä ja suorastaan täydelliseltä. La nyt 25.3.



Aloin kirjoittaa neuvolasta annettuun kirjaan muistiinpanoja, ikäänkuin päiväkirjaa. Pitääkö kukaan muu päiväkirjaa?



terv. äM ja Herne

Samoilla linjoilla olen Ivillan kanssa noista hankinnoista, eli aika varovainen ja skeptinen olen tämän raskauden kanssa. Vaikka viime viikolla oli np-ultra ja kaikki hyvin niin silti kun on kokemusta että senkin jälkeen voi mennä kesken niin on tullut varovaiseksi. Suurin ahdistus muiden vatsakkaiden näkemisestä on onneksi mennyt, mä kun aina raskaana olevan nähdessäni ajattelin etten ite pääse noin pitkälle enää. Siskolleni juttelin, että voiko neljännen kerran peräkkäin käydä huonosti? Se olis jo huonoa pilaa. Silloin varmaan itkun sijasta naurattais.



Olen kyllä katsellut töissä vauvanvaatteita ja tarvikkeita sillä silmällä, mutten ole vielä uskaltanut ostaa. Kovasti tekis mieli. Ihania juttuja on pikkuisille kyllä. Mun toisella siskolla on maaliskuussa syntynyt tyttö, niin häneltä joutaa varmaan sitten pieniä vaatteita. ja muuta mukavaa. On meillä onneksi sentään pinnis ja hoitopöytä omasta takaa. Äitiyspakkausta mietin vielä.



Ultrassa siis täälläkin kaikki hyvin, olin pyörtyä kun odotin omaa aikaani. Pelotti ja jännitti niin paljon. Kauhee paikka yksin olla. Onneks sydän sykki ja kaikki oli paikoillaan, siinä sitten ei voinu muuta kuin itkeä. Tiedätte varmaan tunteen. Seuraavan ultran tekeekin sitten ihan lääkäri. Muutaman päivän oli sintti isompi kuin kuukautisista, muttei menty laskettua aikaa muuttamaan. Vaikea oli kätilön saada niskaturvotusta mitattua, kun pieni oli jatkuvasti väärässä asennossa. Sai lopulta mitaksi 1,3 mm. Menin myös siihen seerumiverikokeeseen, ei ole vielä ainakaan huonoja uutisia soitettu eikä ole tullut postissakaan vastauskirjettä. Eli ilmeisesti kaikki hyvin silläkin saralla.



Ultran jälkeisinä päivinä olen ollut tuntevani liikkeitä (muka). Semmoisia satunnaisia koputuksia kun olen seisovilteni. Päivittäin niitä pieniä tökkäyksiä alamahalla tuntuu. Luulen että on mahdotonta, kun istukkakin on etuseinässä, mutta on ihana ajatella, että joku siellä äitiä tökkii. Viimeisessä onnistuneessa raskaudessa tunsin liikkeet viikolla 16 vasta...



Saatiin pari viikkoa sitten talokaupatkin tehtyä. Päästään ekaan omaan taloon lokakuun alussa. Kova duuni kyllä tulee muutto olemaan. Onneksi on apujoukkoja käytettävissä.



Voisko joku korjata mun la:n, oikea on 16.3.



Anteeksi taas omanapainen viesti!!!



Sanna ja Lahja 13+2

äM tuolla kyseli, kirjoittaako joku päiväkirjaa raskaudesta. Minä kirjoitan, tällä hetkellä itse asiassa kahta, tästä raskaudesta ja lisäksi 10-kuukautiselle tyttärelleni :)



Kun aloin odottaa esikoistani, kirjoitin odotuspäiväkirjaa sekä itseni että isän näkökulmasta. Kirjoittelin meidän olotiloista (sekä fyysisistä että henkisistä), odotuksista raskauden edetessä, päivän asioista, neuvolakäynneistä... kaikesta mitä odotukseen kuului.



Yksi aika suuri kimmoke kirjan kirjoittamisen aloittamiseen oli se, että oma armas äitini ei ole enää elossa, joten en kyennyt häneltä utelemaan omasta maailmaan tulostani :( Jos minusta aika jättää ennen kuin tyttäreni mahdollisesti joku päivä haluaa/saa lapsia, voi hän ainakin lueskella kirjaa ja saa sitä kautta tietää, miten on tähän maailmaan tiensä tallannut kanssamme. Ensimmäinen raskaus varsinkin on sellaista mullistusten ja uusien asioiden oppimisen aikaa, että suuri osa hauskoista, ja vähemmän hauskoista, kokemuksista jää painumatta mieleen (ainakin minulla). Siksikin kirjaa on myös itse mukava lukea jälkeenpäin.



Kun tyttäreni sitten 2009 loppuvuodesta syntyi, aloin kirjoittamaan päiväkirjaa hänen elonsa alkutaipaleesta täältä kohdun ulkopuolelta. Aloitin kirjoittamalla synnytyksestä, sen kulusta, sairaala-ajasta ja uuden äidin tuntemuksista pienokaista kohtaan, ja nyt on menossa jo toinen paksu päiväkirja loppuvaiheessa, kun tytär on 10 kk.



Kaikkea hassua tässä on ehtinyt tapahtua, ja kun kirjoja lukee, huomaa miten pienessä ajassa tapahtuu paljon, vauvan muuttuessa vähitellen taaperoksi. Kaikki "tärkeät" virstanpylväät on kirjoitettu ylös: ne riemunhetket kun on opittu pinsettiote, osumaan lusikalla vahingossa suuhun saakka, seuraamaan katseella leluja, nousemaan tukea vasten pystyyn, ryömimään, konttaamaan, maistelemaan kaikkea mahdollista mitä käteen osuu, soittamaan symbaaleilla nenä kippurassa hihitellen, kaarnan tutkiminen lähimetsässä, ensimmäiset uintikerrat ja muut rakkaudentäyteiset hetket, kun on tajunnut miten mahtavaa tämä elämä voi lapsen kanssa olla... tunteitaan ylös kirjoittamalla ne ihanat asiat voi lapsen ja puolison kanssa jakaa yhä uudelleen. On niin paljon asioita, joita en halua kiireen keskellä ja arjessa unohtaa. Näin rakkaat muistot pysyvät tallessa.



Omalle lapselle kirjoista on toivottavasti myös joskus iloa, kun hän voi lukea, mitä sitä pienenä ollessa onkaan touhunnut, mitä kaikkea on tapahtunut ja miten minä kasvoin omaksi itsekseni :)



Nyt kirjoitan siis kahta kirjaa, toista tyttärelle ja toista tulokkaalle. Aikaa tämä harrastus toki vie, mutta kiva niitä juttuja on kirjoitella illalla, kun on takana hulinapäivä ja saa istahtaa sohvalle hieman hengähtämään ennen nukkumaanmenoa. Asioiden kertaamisesta saa myös päivän päätteeksi hyvän ja lämpimän mielen. En ole halunnut alkaa kirjoittaa blogia tms. koska halusin, että lapseni saavat omin käsin kirjoittamani kirjat itselleen muistoksi sitten, kun ovat tarpeeksi vanhoja niiden arvon ymmärtämään.



Käytössäni on ollut, ja on nytkin, myös kirja nimeltä "Odotus päivä päivältä". Saa tällä hetkellä esim. Suomalaisesta kirjakaupasta netistä ja varmaan paikan päältä liikkeestäkin. Saavat sitten molemmat tästäkin omat kappaleet :) Kirjassa on päivä päivältä kuvattu, miten vauva kehittyy, miten äidin vointi etenee ja mitä milloinkin päivittäin tapahtuu. Kirjaan voi merkitä myös omia mittojaan päivien edetessä.



Tällaista harrastusta siis täällä...



Omasta navasta sen verran, että viime viikolla oli np-ultra, ja verikokeiden ja mittausten jälkeen tuli varsin rauhoittavat riskiluvut. Hyvin masussa näyttiin voivan, ja nyt sitten torstaina on eka lääkärineuvola. Vointi on muutoin jotenkin tasaantunut, ja tulee jopa energiapiikkejä, jolloin tuntuu jaksavan vaikka mitä. Paino on piru vie jo noussut pari kiloa, täytyy alkaa kyttäämään vähän tilannetta. Ei ole toiveissa saada viime raskauden tapaan 23 kiloa tähän varteen enää uudestaan, varsinkin kun niistä 10 kiloa ovat tupanneet jumittumaan mitä ärsyttävimpiin paikkoihin :D



Kivaa viikkoa, ja kirjoitelkaahan kuulumisia!



Minsku rv 13+0

Tänne suunnalle ei oikeastaan kuulu mitään uutta. Viime viikolla käytiin isännän kanssa verikokeissa sen vasta-aineplussan takia. Nyt sitten vaan odotellaan tuloksia. Saatiin viikonloppuna lapsivapaa lauantai ja sunnuntai. Käytiin pitkästä aikaa leffassa, katsottiin Salt, joka oli ainakin minun mieleinen elokuva. Sen jälkeen oli tarkoitus mennä ulos syömään, eli mäkkäriin, mutta tuli sitten ostettua 5,5 litraa poppareita leffanaposteltavaks, niin jostain kumman syystä kummallakaan ei ollu leffan jälkeen nälkä :D



Nyt on tullut ihan ihme mielitekoja, millon pitää saada karkkia, milloin suklaata, nyt tekee koko ajan mieli suolakurkkuja. Äsken vetäisin lautasellisen pyttipannua ja omatekoista sienisalaattia eikä helpottanut mielitekoja yhtään. Tomaattia on tullut kanssa laitettua joka ruokaan, varsinkin lämpimiä voileipiä on tullut tehtyä nyt aika ahkerasti.



Vihdoin ja viimein antoi rahatilanne niin hyvin periksi, että tilattiin tytöille kerrossänky. Saa nähdä kuinka usein sieltä tullaan pää edellä alas, mutta pakko on pienemmänkin rueta oppimaan oikeaan sänkyyn, että ei meidän välissä nuku teini-ikään asti :D Tilasin sellaisen sängyn, jossa yläpeti on 80cm leveä ja alapeti 120cm leveä, joten alapeti onkin tuoteselosteen mukaan kahdelle hengelle.



Ensi viikon maanantaina olisi neuvola, tuntuu nämä alkuraskauden neuvolat niin pitkä välisiltä, ettei niitä aina jaksa edes odottaa. Kiva päästä näkemään, että vieläkö siellä masussa elämää on. Yksi yö heräsin ja tuntui ihan kuin olisi liikkeitä tuntunut, mutta totesin ettei ne liikkeitä ole vaan sisuskalut vaihtaa paikkaa ja ne liikkuu. Odottelen tässä kyllä jo liikkeitä, kun on istukkakin takana että liikkeiden pitäisi helpommin tuntua.





Ninppa ja möykky 14+4

Hiphei!



Hmm.. porukka on kirjoitellu että on käynyt lääkärineuvolassa tai sellainen aika pian on..

Mielenkiinnosta haluisinkin nyt tietää mitähän juttuja siellä käydään läpi?



Olen lukenut että tämä lääkärintarkastus on pakollinen ennen kuin neljäs kuukausi tulee täyteen mikäli meinaa kelalta jotain tukia saada..



Meinaan että itsellä ei tuolloista neuvolalääkärin aikaa ole ilmeisesti edes nyt tulossa (siis tämän alkupuoliskon).. "neuvolatätin" puheista jos oikein viimeksi ymmärsin, niin hälle ainakin riittää ne rv 7+2 saadut kätilöopiston päivystyksen toteamukset.. Ajaakohan nämä asiat Kelallekkin saman asian, että se riittää eikä tarvitse sitten rueta tappelemaan tukien suhteen, ettei lääkärintarkastusta ole ollutkaan..



Luanna 15+6

Omaa napaa taas.



Alkaa käymään henkisen puolen päälle tää jatkuva "vuoto". Eli nyt on 2 viikkoo ollu sitä ruskeeta valkovuototyyppistä...välillä enemmän ja välillä vähemmän. Ja välillä sitten myös tullut ihan kun ruskeeta verta pyyhkiessä ja muutaman päivänä tarvinut pikkuhousunsuojaa laittaa.



Kuinka kauan pitää vaan uskotella, että kaikki on kuitenkin kunnossa? Tää on raskasta. Neuvolassa kävin viime maanantaina eikä hän osanut siihen sanoa oikeen mitään...lähinnä vaan, että sellaista joskus esiintyy ja laittoi ylimääräisen käynnin ens viikolle kuuntelemaan sydänääniä... Miten ihmeessä jaksan ens viikkoon ku pelottaa jatkuvasti, että jotain on vialla??

Mutta ilmoitellaan nyt täältäkin jotain näin viikon alkuun. Kyllä nää päivät näemmä pikkuhiljaa lisääntyy, vaikkakin vähän hitaan oloisesti? Kovin tuttuja tunteita, liikkeiden vahvistumista lähinnä odotellen.. Jotain pientä tosiaan on jo tuntunut, mutta joku päivä menee niin ettei tunnu mitään ja siitäkös huoli tulee. Vaikka on sanomattakin selvää että pieni on edelleen pieni ja jokainen liike ei todellakaan voi/kuulu vielä tuntua. Niitä kunnon futailuja odottaen (ja sitten voinkin marmattaa kuinka kohdussa myllätään koko ajan ja äidin kylkiluut meinaa katketa..), vaikkakin tiedän jo kokemuksesta että ne liikkeet ei aina edes niin mukavilta tunnu. Varoituksen sanana teille ensikertalaisille.. ;-)



Mari-75, toivon kovasti että vuoto olisi harmitonta! Kiusallista se varmasti on, ja huolia nostattavaa. Miksei th voinut laittaa sua lähetteellä käymään äitipolilla, näillä viikoilla se olisi varmaan ollut ihan ok polinkin puolesta. Ymmärrän että jos jotain tuhruttaa rv5-6 niin homma on aika kohtalon käsissä. Mutta kun aletaan olla rv12-14 niin olisi ehkä ihan aiheellista poiketa jossain tarkistuttamassa tilanne. Voisithan sä soittaa suoraan polille tai päivystykseen..?



Luanna, Helsingissä ei pääsääntöisesti enää ole ekaa neuvolalääkäriä. Ainoastaan jos on jotain lääkityksiä tms mitä lääkäri katsoo, niin siinä samassa yhteydessä sitten yleensä pidetään se ensimmäinen neuvolalääkäri. Sydänäänet kai yleensä kuunnellaan ennen tuota kelan asettamaa rajaa ja onhan siinä vaiheessa ollut np-käyntikin yleensä. Paitsi jos jättää sen väliin? Sitten ne sydänäänet riittänee, eihän lääkärikään nykyään pääsääntoisesti ultraa neuvolassa. Ainakaan meidän asemalla mitään ultria ole. Mutta eiköhän nuo kela-asiat järjesty ja th tiedä milloin todistukset ym täytetään. Kelan sivuilla lukee muuten näin:"Kun raskautesi on kestänyt vähintään 154 päivää saat lääkäriltä tai neuvolasta raskaustodistuksen. Tarvitset sitä, kun haet äitiysrahaa, äitiysavustusta ja lapsilisää. Voit hakea perhe-etuuksia saatuasi todistuksen." Tuo täyttyy kaiketi joskus rv22 tienoilla. Toisaalta siellä tosiaan lukee myös näin:"Äidin on käytävä lääkärissä ensimmäisen kerran ennen 4. raskauskuukauden päättymistä." Ilmeisen vanhentunutta tietoa tuon lääkäri-sanan osalta..?



Ninppa, minkäs ikäiset tytöt teiltä löytyy? Meillä tuo isompi poika oli 1v10kk kun siirrettiin pinniksestä lastensänkyyn, pinnis tarvittiin pienemmälle kun vaavi-sänky alkoi käydä pieneksi. Pienempi oli kahden vuoden kieppeillä kun alkoi nukkua kerrossängyn alasänngyssä (isompi oli 3,5v kun siirtyi alhaalta ylös). Nykyään niillä on kyllä taas kausi, molemmat löytyy meidän sängystä jossain vaiheessa yötä.. Rasittavaa. Etenkin jos sitä jatkuu vielä sittenkin kun tämä masukki nukkuu äidin kainalossa..



Ihan kuin väsymyksen verho alkaisi väistyä?? Jotenkin tuntuu että illat ei mene enää ihan niin sumussa?? :) :) Tänään yritän soittoajalla soittaa seuraavan neuvola-ajan. Ja kai mun on tällä viikolla vääntäydyttävä myös ne loput labrakokeet suorittamaan..



Rusetti 12+5

Täällä ei mitään ihmeellistä. Tänään poksahti 13+0,jeeeee...

Eilen olin mun tokan kanssa 4v neukussa ja samalla kuuneltiin pikkasen sydänääniä joita etittiin,mut onneks sitten kuului. Eilen oli muuteski herkkis päivä kun tyttö sai piikin ja se huus niin pirusti ja sit piti viedä toinen vielä tarhaan ja se jäi sinne seisoskelee ni tuli pahamieli. Tänään on huomattavasti virkeempi olo kuin pitkään aikaan :)

Ai niin on mun isomman syndet tänään ja se täyttää jo 10v..mihin tää aika on menny?! Pienempi täytti kans tässä kuussa 4v et meillä 2 neitsyttä täällä :), nyt ihan kiva kun tuleekin kevät vaavi..



Masu: pömppää kyllä ihan kiitettävästi,välillä miettii et mitenkä se näin pullea on nytte jo :O

Joitain omia farkkuja menee vielä päälle ja niillä mennään.



Se ois sit niinkö iltavuoroa et pitää lähtee laittelee ruokaa ja semmosta,mut vointeja kaikille =)



Ipanapa11 tänään 13+0

Liityn uutena mukaan, laskettu päivä on 29.3 ja paikkakunta Helsinki. Esikoista odotan.



Itsellä oli pientä etovaa oloa rv 8 ja 9. Rintoja aristi myös tosi paljon vk 5-9. Sen jälkeen ei ole ollut kummempia oireita.



Nyt on menossa rv 12 ja ekassa ultrassa käyty, kaikki oli hyvin. Siellä vauva köllötteli rauhallisena ja viuhtoi vähän raajoillaan.



Kauheesti tekis jo mieli alkaa pohtia rattaita yms hankintoja mutta jos vielä vähän aikaa malttaisi odottaa.



Ihanaa odotusta kaikille!

Vastataas nyt ihan urakalla muutamalle :)



Luanna: Meillä ensimmäisessä lääkärineuvolassa terkka ottaa eka vastaan, laittaa tiedot korttiin ja kenties mittaa painon ja verenpaineen. Tätä ei joka kerta tee, varsinkaan tässä ekassa kun yleensä eka neuvola ja tää lääkärineuvola on parin viikon päässä toisistaan. Lääkäri sit ultraa ja toteaa raskauden keston, tekee sisätutkimuksen ja sanoo heipat :D Niin ja kysyy et miten on menny. Nopea käynti ainakin meillä tuo lääkärineuvola.



Mari-75: Tiedän että vuotoa ei osaa olla miettimättä, mutta minulle annettiin neuvo, että niin kauan kun vuoto pysyy vähäisenä ja ruskeana, ei kannata huolestua. Mutta jos se muuttuu kirkkaaksi vereksi, niin sitten voi olla km, mutta ei välttämättä aina. Sukulaisen kanssa oli tästä samasta asiasta puhetta ja sillä on joka raskaudessa ollu ruskeaa vuotoa 20. viikolle asti. Joka kerralta on muksu tullut terveenä ja elävänä.



Rusetti76: Meidän likat reilut 3,5v (täyttää jouluna 4) ja 1v 2kk. Pienempi ei ole nukkunut pinniksessä kuin ehkä 10 kertaa, niin kyllä joutaisi jo opetella isompien sänkyyn. :D





Omaa napaa: Minä varmaan kuolen turvotukseen ja suolan yliannostukseen ennen ku tää asukas on saatu pihalle. Tekee mieli kaikkea suolaista. :D





Ninppa ja möykky 13+5

Hieman kuulumisia täältäkin. Nyt alkaa olla vihdoinkin sellainen hyvä vaihe menossa, että pahin pahoinvointi alkaa olla takana päin, samoin väsymys ja se inhottava turvotus alkaa myös olla hävinnyt. Ihan selvä vauvamaha on jo ilmestynyt, tosin olen kyllä lihonutkin aika ruhtinaallisesti 7kg tässä parin kuukauden aikana! Tosin painoindeksi oli 19 ennen raskautta, että ei tässä vielä liikaa lihottu olla, hyvä vaan, kun on kiloja tullut. Eli nyt ei muuta kuin odotellaan, että milloin ne liikkeet alkaa tuntua:)



Toi päiväkirjan kirjoittaminen on kyllä ihana asia, vaikken sitä itse teekään, kun ei se aika riitä. Joitan tärkeitä hetkiä raskausajalta laitan kuitenkin ylös, kuten ensimmäisiä liikkeitä ym.



Mitään vauvahankintoja en ole oikein miettinytkään. Otan varmaan sen äitiyspakkauksen, ja sen jälkeen sitten alan varmaan vasta miettimään vauvahankintoja. Meidän on hankittava ihan kaikki alusta asti, koska kaikki vauvakamat on jo hävitetty pois, kun noita vauvoja ei pitänyt meille enää tulla... Ainoat tavarat, mitkä on vielä tallessa, on itkuhälytin ja Ergo-kantoreppu, jota suosittelen ehdottomasti, jos jotain kantovälinettä harkitsette! Lisäksi ostan vielä trikoisen kantoliinan, joka menee paremmin pikkuvauvana. HugABub-liina oli ahkerassa käytössä meidän kuopuksella.



Vähän mietityttää tämän tulevan vauvan kanssa, että miten imetys lähtee sitten käyntiin. Edellisten kahden lapsen imetykset loppuivat lyhyeen, n. 2kk ikään asti. Nyt tulevan vauvan kanssa haluaisin saada imetykseen lisää ohjausta ja neuvoja, onko jotain, mitä olen tehnyt väärin, imuote-neuvoja tms ja voinko vielä jotain tehdä imetyksen onnistumisen eteen. Koin aikaisemmin, että en saanut tarpeeksi neuvoja imetykseen synnytyssairaalassa tai neuvolassa. Nyt yritän olla aktiivisempi ja kysyä neuvoja.



La on muuten muuttunut päivää aiemmaksi, eli 16.3.2011.



t: vikli80 ja masukki rv 13+6

ajatelin itsekkin ilmoittautua tänne eli olen 26v ja kolmen pienen äiti ja neljännen laskettuaika olisi 15.3.2011 eli viikkoja on 14+0

asumme haukiputtaalla

Rusetti75: Olin yhteydessä neuvolaan eilen ja hän lupasi konsultoida gyneä tänään ja saan ehkä sitten hänelle soittoajankin.



ninppa: Hyvä kuulla myös tällaisista tapauksista, kun sun sukulainen. Tää vaan niin rassaa hermoja, kun ei tiedä onko pikkuisella kaikki hyvin.



Näistä vuodoista johtuen en nyt ole uskaltanu kertoa raskaudesta muille, kun ne jotka jo tietävät. Esim. anopille en uskaltanut eilen mitään kertoa...



mari ja masutyyppi 14+6

..töihin olisi tartuttava, mutta ehkä ensin jotain tänne.. ;-)



Viklin lailla minuakin imetys jo mietityttää. Ja se mistä tällä kertaa hommaisi imetysliivejä. Nettikauppoja on kyllä onneksi paljon ja Bebeskin bussimatkan päässä. Jotain tukevaa laatua ilman kaaritukia pitäisi löytää. Hotmilk kenties.. Tässä välissä ehdinkin jo löytää yhden nettikaupan, alessa osin juuri niitä malleja, joita olen ehkäpä suunnitellut. Kehtaisiko jo tilata..? Vaikka eihän niillä taida mitään rv-rajaa olla että kenelle myydään ja kenelle ei.. ;-) Ja hetkeä myöhemmin jo näemmä tilasinkin sieltä neljät liivit Hotmilkin mallistosta.. Olivat kyllä hyvässä alennuksessa. :) Imetyshistoriasta omalla kohdalla sen verran, että maito on noussut hitaanlaisesti. Syytä en tiedä, tällä kertaa ajattelin kyllä kokeilla loppuodotuksessa esim. hierojalla käyntejä. Myös akupunktiosta olen lukenut että voidaan edesauttaa maidon tuotantoa. Sitä en ole kokeillut. Vauvojen imuotteet on kaiketi olleet ihan ok, isompi oli vain aina niin kärsimätön (ja sai aika paljon lisämaitoa alusta pitäen, tottui kai siihen sitten että pullosta tavara tulee tasaisen nopeasti) rinnalla, että raivoaminen alkoi jo todella pienenä. Pikkuhiljaa jouduin siitä sitten lopettamaan ensin päiväimetykset ja sitten myös öisin. Jonnekin viiden kuukauden ikään yritin jatkaa, mutta kaiken kaikkiaan imetyskokemus oli sen pojan kohdalla taistelua. Kokeilin kyllä kaikenlaiset kikat maitoa lisätäkseni (pumppaukset, kotikaljat, imetysteet jne jne), mutta kun lapsi ei vaan ilmeisesti hommasta tykännyt niin minkäs teit.. Tuon nuoremman kohdalla oli sitten onneksi kärsivällisyys ihan toista luokkaa. Lisämaitoa meni hällekin, mutta imetys jatkui aina 2-vuotiaaksi asti. Melkeinpä jopa ehkä vähän liian pitkään, äitiriippuvainen poika hänestä on kasvanut. Tai sitten hän sattui muuten vaan olemaan äidin poikaa.. Maito nousi edelleen kyllä hitaasti, mutta kyllä sitä sitten pikkuhiljaa alkoi enemmän tulla. Olin kyllä melkoisen sitkeä siinäkin imetyksessä alussa, taas sitä teetä ja kotikaljaa ja ylimääräistä stimulaatiota pumpulla jne jne. Mutta että jännityksellä odottaen mitä tällä kertaa eteen tulee..



Kantovälineistä.. Onkin muuten mukavaa kevätvauvan osalta. Riippuen vähän ilman lämpötiloista, kuinka nopeasti tulee kuinka lämmin. Hormonit kumminkin huolehtii lämmityksestä ja liinassa kantaminen ja vauva sylissä lämmittävät lisää. Eli käykö kantaminen turhan hikiseksi hommaksi.. Mutta toivotaan sopivan viileää alkukesää niin että kantaminen sujuu. Löytyy trikooliina, pellavaliina ja Manduca. :)



Mari, toivotaan että gyne suostuisi sut ihan jopa vastaanottamaan.



Rusetti 12+6

*ensimmäiset hankinnat siis tehty*

Vaunut on niin iso hankinta, että minusta on hyvä tutustua erilaisiin vaihtoehtoihin ajan kanssa, tuskin niitä ostettua tulee kun vuoden vaihteen jälkeen. Kiva lukea kokemuksia ja mielipiteitä! Omat kokemukset kun on käytettynä ostetuista v-93(?!) emmaljungista ja matkatuplista, mä niin päätin et jos vielä vauva tulee ja rahatilanne antaa myöten, mä ostan kunnon vaunut, millä kehtaa mennä ja työntää joka säässä!



Imetys mietityttää myös, että mitenköhän tällä kertaa, kun esikoista imetin vuoden ilman mitään ongelmia, olisin jatkanutkin ellei toinen olisi ollut tulossa. Ja toiselle maitoa ei vaan tullut, kolme viikkoa jaksoin yrittää, mutta annoin periksi ja vaihdoin pulloon niin ei enää huutanut vauva eikä äiti.



Neuvola huomenna, kuunnellaan ekan kerran sydänäänet! Kunnollisia liikkeitä odottelen vielä, mahan kasvusta päätellen kaikki on kyllä hyvin.



Sussi rv. 16+1

Sataa sataa ropisee, syksy on tullut ja esikoisen synttärit lähestyy :) mun vauvalainen täyttää jo 2 vuotta :)



Joku kysyi mielipidettä Oran vaunuista. Meillä on Ora Jovi air-yhdistelmät v.2008. Ollaan oltu todella tyytyväisiä. Onhan ne aika massiiviset ja raskaat, mutta ihan verrattomat lumessa ja sohjossa. Ison plussan antaisin myös kotimaisuudelle, meillä nimittäin mies täytti innoissaan renkaita ja yksi rengas räjähti. Laitoin sähköpostia suoraan Oran tehtaalle ja lähettivät uuden renkaan, eikä hinta tosiaan päätä huimannut. Kankaat ovat säilyttäneet värinsä, eikä muutenkaan moitteen sijaa ole. Mun mielestä hinta-laatusuhde on erinomainen ja näistä vaunuista jää vielä jollekin erittäin käyttökelpoiset meidän lasten jälkeen.



Lääkärineuvolasta: täällä käydään 2 kertaa raskauden aikana lääkärineuvolassa. Meilläkin käydään ensin th:n luona, hän punnitsee ja tutkii pissanäytteen ym. Lääkäri kuuntelee dopplerilla ja tekee sisätutkimuksen.



Imetyksestä: Imetin esikoista 8kk ja olin tosi onnekas, nimittäin se alkoi ja loppui kuin itsestään, eli en koskaan ole joutunut murehtimaan asiasta. Moni ystäväni on joutunut luopumaan imetyksestä jo varhaisessa vaiheessa ja ovat siitä syystä kokeneet syyllisyyttä. Sehän on ihan järjetöntä, koska tärkeintä on, että lapsi saa tarpeeksi ravintoa. Tulee se sitten tissistä tai pullosta.



Omaa napaa: Lokakuun alussa on seuraava neuvolakäynti. Rakenneultraan tulee kuulemma kutsu suoraan äitiyspolilta. Pahoinvointi ja väsymys on hieman hellittäneet. Aika rankkaa ollut tämä alku, mutta eiköhän se tästä. Säälittää kun en ole jaksanut touhuta esikoisen kanssa kaiken tämän pahoinvoinnin, väsymyksen ja sairastelun kourissa. Ottaisin mielelläni energisemmän huomisen vastaan :)



Hankinnoista: Emme ole tehneet vielä muita hankintoja kuin ostaneet käytetyt tuplarattaat. Mulla on kaapissa Emman rintareppu ja sen aion myydä pois. Ostan tilalle Manducan (käytettynä), koska se on ihan paras! Vaatetta meillä on säilössä tarpeeksi, enkä aio ottaa äitiyspakkausta. Esikoiselta on jäänyt paljon unisex-vaatetta. Tietysti jotain olisi kiva ostaa uudelle tulokkaalle, mutta ehkä sitten äitiyslomalla tai syntymän jälkeen. Loppujen lopuksi vauva tarvitsee ensimmäisinä kuukausina vain puhdasta vaatetta, harsoja, maitoa ja lämpimän sylin.



Sellaisia ajatuksia tänään, hyviä vointeja kaikille!



Miaea ja veitikka 14+2

Hei Rusetti, voitko vinkata mistä löysit hotmilkkejä hyvään hintaan? :) Imetys ja elo muutenkin vastasyntyneen kanssa pyörii täälläkin kovasti jo mielessä. Tuskin tosiaan kysellään raskaustodistusta vaikka imetysliivejä jo nyt tilailisikin.



Meillä esikoisen imetys meni aika samanlailla Rusetin esikoisen kanssa ja loppui viimein 5,5 kk:n iässä. Tiedän tehneeni kaikkeni imetyksen jatkumiseksi, mutta loppumisen syyllisyydestä kertoo jo se, kuinka tärkeänä pidin aina tuota puolikastakin kuukautta; ei viisi, vaan viisi JA puoli kuukautta.. Minulle jäi imetyksestä harmi, vaikka sainkin paljon ohjausta ja tukea. Jos jotain haluaisin sanoa sen aikaiselle itselleni ja muille imetysongelmien kanssa painiville, niin: anna hieman armoa itsellesi, olet hyvä äiti vaikket imettäisikään. Neuvolassa muuten kysyttiin odotusaikana, että mitäs jos imetys ei onnistukaan? Olin lukenut kaikki luomumaman oppaat sun muut ja vastasin huvittuneena, miksei se muka onnistuisi ;)



Tuo imetyssyyllisyys ON ihan älytön juttu, mutta jostain sielun syövereistä se kumpuaa, ja ehkä hormoneillakin on osansa asiaan (siis imetyshormoneilla..oksitosiini?).



Manduca on muuten huippuvaruste, vielä 12 kiloinen taaperokin menee äidin selässä melko keposesti. Trikooliinassa kanneltiin vastasyntynyttä, sekin oli ihana paikka.



Tuo äitiyspäiväkirja kuullostaa ihanalta, kaunis ajatus että lapsi saa sen aikanaan itselleen. Sain itse äidiltäni Lempeä syntymä kirjan, jota hän oli lukenut minun synnytystä odottaessaan. Ei ihan omia ajatuksia, mutta kuitenkin jotain osviittaa siitä, miltä odotukseni on tuntunut.



Käykö kukaan mammajumpassa pk-seudulla - missä? En ole löytänyt netistä ainakaan tarjontaa ja mieluiten menisin nimenomaan äitiryhmään.



Kelan papereista: minulla on seuraava neuvola n. rv 20 ja terveydenhoitaja sanoi, että voidaan varmaan jo silloin pistää paperit kuntoon, niin että saan äitiyspakkauksen jouluksi. Eli ei tarvita lääkärikäyntiä tuota Kelan paperia varten.



Oletteko muuten käyneet tai suunnitelleet vyöhyketerapiaa myöhemmässä vaiheessa? Joskus luin Vauva-lehdestä, että olisiko ollut Saksassa kun sitä suositellaan synnytyksen käynnistämiseksi tms. Osaakohan suomalaiset, toimiikohan? En ole muutenkaan koskaan käynyt, mitä siellä tehdään :)? Hieronnassa kävin juuri, ei sama asia tietenkään, mutta auttoi, rentoutti ja onnistui vielä mahallaan ihan hyvin.



Huh tulipa pitkästi asiaa, vaikka piti vaan imetyskommentoida,

Sallimasu 17+6



ps. raskausdementia vaivaa jo täällä, mammin ajatuksissani helmikuisessa lapsivuoteessa beben kanssa ja kaikki muu unohtuu.

Hei!



Ihan uutena kirjoitan tänne. Odotan kolmatta lasta, laskettuaika 19.3. Isoveljet vuosimallia 2005 ja 2008.



Niskapoimu ultrassa käytiin viime viikolla, ja ihanaa kuulla kaiken olevan kunnossa. Vihdoinkin voin alkaa intoilemaan asiasta vaikeiden alkukuukausien jälkeen.



Edellinen odotukseni oli aika rankka aikaisin alkaneiden supistusten takia. Nyt supistelut alkoivat taas jo viikko sitten. Onko ketään kohtalotovereita?



T. Katariina, 13+4