Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten voisin olla katkeroitumatta?
09.08.2010 |
Kaikki ei todellakaan alkanut kunniallisesti, eikä ole jatkunutkaan kunniallisesti. Minulla oli 10 vuotta ihanaa suhdetta alla kihlattuni kanssa, olimme juuri muuttaneet rakentamaamme unelmataloon, kun toinen mies tuli ja vei sydämeni!
En ollut ikinä pettänyt kihlattuani, edes harkinnut, mutta tämän miehen kanssa tiesin, että paluuta entiseen ei enää olisi. Mies oli naimisissa, mutta suunnittelimme yhteistä tulevaisuutta taloineen ja lapsineen. Mies oli tosin käynyt kaikki lapsettomuushoidot läpi vaimonsa kanssa ja syy olisi nimenomaan miehessä. Emme siksi käyttäneet ehkäisyä, ja yllätys, yllätys, tulinkin raskaaksi kuukauden tapailumme jälkeen!
Kerroimme puolisoillemme tilanteesta. Olisin halunnut pitää lapsen, mutta siinä vaiheessa kaikki oli shokkia minulle (oma käyttäytymiseni, uusi rakkaus, aiheuttamani tuska kihlatulleni, rakentamamme talo...), joten päädyin aborttiin. Halusimme uuden miehen kanssa nauttia ensin kahdestaan ajastamme ja kävimme katsomassa yhdessä taloja.
Miehellä piti olla yksi ilta vielä vaimonsa kanssa, mutta sinä iltana vaimolla meni nilkka ja joutui olemaan muiden hoidettavana pari viikkoa. Sanoin, ettei aikamme ole viikosta kiinni ja mies jäi huolehtimaan vaimostaan. Siinä kohtaa suhteemme oli muka loppunut, mutta jatkoimme intohimoista suhdettamme salaa.
Muutaman kuukauden jälkeen tuli viesti: vaimolla todettiin pahanlaatuinen syöpä ja elinaikaa annettiin kaksi vuotta. Sen jälkeen emme etsineet enää yhteistä asuntoa miehen kanssa, mutta jatkoimme tapaamistamme edelleen. Rakastimme molemmat toisiamme, mutta minäkään en halunnut, että mies olisi siinä vaiheessa jättänyt vaimoaan.
Oma kihlaukseni purkautui ja jäin yksin rakentamaan taloa loppuun. Tapaamiset miehen kanssa jatkuivat, mutta jossain vaiheessa hän alkoi rakastaa jälleen vaimoaan. Syöpähoidot etenivät, kunnes ne keskeytettiin: vaimo oli raskaana! Koska takana oli niin monet lapsettomuushoidot, hän halusi pitää lapsen.
Raskaus oli vaikea, mutta terve vauva syntyi kolmisen viikkoa sitten. Miehen suhtautuminen minuun on muuttunut jälleen lämpimäksi ja rakastavaksi viimeisten 5 raskauskuukauden aikana. Vauvan synnyttyä mies luonnollisesti haluaa olla lapsensa lähettyvillä niin paljon kuin mahdollista ja antaa tälle kaiken. Pidämme päivittäin yhteyttä, mutta emme näe nyt muutamaan viikkoon.
Mies muuttaa perheensä kanssa suurempaan taloon. Tunnen syvää katkeruutta. MINUN piti olla se, jonka kanssa hän hankkii lapsen ja MEIDÄN piti muuttaa yhteiseen taloon, MEIDÄN piti nauttia yhdessä ja elää onnellisesti. Nyt seuraan sivusta, miten rakastamani mies tekee sen kaiken jonkun muun kanssa.
Toisaalta mies pitää minuun yhteyttä edelleen ja näemme edelleen ja silloin aikamme on upeaa kaikilla tasoilla ja molemmilla on hyvä olla toisen lähellä. Tapaamisten jälkeen olen kuitenkin yksin ja taas katkera.
Kyllä, olen toinen nainen ja suhteessa naimisissa olevaan mieheen, jolla on vastasyntynyt vauva ja jonka vaimo on syöpäsairas. Voitte moralisoida, miten saan nyt oikeutta, kun teen tällaista ja lähdin tällaiseen touhuun, mutta auttaako se jotain? Olen joka tapauksessa ahdistunut, masentunut, voimaton ja katkera, mutta yritän työskennellä, että tuo katkeruus ei ottaisi valtaa.
Rakastan miestä, enkä tekisi tällaista yhdenkään muun takia. Vaimon syövän toteamisesta tulee pian pari vuotta, joten suhteemme miehen kanssa jatkuu jo kolmatta vuotta. Pelkästä ihastumisesta ei ole kysymys. Minun kohdallani on raastavaa, etten tiedä, pitäisikö yrittää lähteä eteenpäin ilman miestä vai odotanko, että syöpä korjaa satonsa. Silloin saisin miehen ja lapsen, jolla ei olisi enää äitiä. Haluaisin olla lapselle äiti ja rakastaa häntä kuin omaa.
Olemme erittäin läheisiä miehen kanssa ja olemme eläneet rankat ajat läpi, mutta toisaalta minä olen kuitenkin ollut vain sivustakatsoja. Toivon, että saisin joskus oman elämän...
En tiedä, miten jaksaisin uskoa vielä kaikkeen. Miten jaksan seuraavaan päivään, kun seuraava päiväkin on vaan pelkkää tuskaa.
Kommentit (162)
on totta mitä kirjoitat, että rakkaudessakin on riippuvuutta. RakaSTUMISEN eli ihastumisen aikana ihminen on tavallaan kuin "psykoosissa", ihastumisen kohde täyttää mielen ja on täydellinen jne Vastarakastunut pari elää symbiooisissa, ja näin tulee ollakin. Mutta rakkaudessa symbioosin ja ihastumisen kuuluisi kasvaa kumppanuudeksi. Kumppanuusrakkauden riippuvuus on toki tärkeää, m, että tarvitsee toista, tuntee kuuluvansa yhteen jne, MUTTA ei, (kuten aiemmin kirjoitin) toimi suhteen säilyttääkseen omaa etiikkaansa tai itseään vastaan. Sinä olet tehnyt nimenomaan valintoja joissa olet myynyt omia tarpeitasi, ja se ei vaan kerta kaikkiaan ole terveen parisuhteen asia. Ei myöskään terveessä parisuhteessa "anneta" toisen mennä edes joksikin aikaa eksänsä luo. Oletko ihan oikeasti sitä mieltä, että hyvin mielin päästit hänet alunperin siihen nilkka-asiaan? Vai päästitkö, koska pelkäsit että ellet suostu, mies jättää sinut? Jos, kyse on läheisriippuvuudesta.
Lopetan tämän nyt tähän, aloitinkin vasta tuohon edelliseen, en ole muiden vastauksia lukenut.
Sinussa on valtavan paljon verbaalista ilmaisukykyä ja analysointikykyä, mutta usein "pää" tulee esteeksi päästä tunteisiin, niihin syviin ja aitoihin, todella kiinni. Eli missä on se lopullinen villakoiran ydin.
Toivotan hyvää, ja uskon kykyysi käsitellä itseäsi, sitten kun olet siihen valmis. Ikävä kyllä en usko tämän tarinan onnelliseen loppuun, enkä sano sitä siksi, että haluan olla inhottava tms, vaan koska oikeasti näen asian kuten kirjoitin.
Minä en tunne sinua enkä voi ohjeistaa elämääsi ja kirjoitan vain omien vaistojeni perusteella. Olin kuitenkin vilpitön ja asiallinen. En tiedä oliko siitä mitään hyötyä.
Heippa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kännissä, pilvessä ja ekstaasipöllyissä kokee myös ihmeellisiä ja ennenkokemattomia tunteita, mutta tarkoittaako se sitä, että nämä tunteet olisi hyödyllisiä ja niitä pitäisi tavoitella? Olet jäänyt koukkuun tuohon mieheen vain siksi, ettet pysty saamaan häntä.
useat naisten syövät saavat energiaa naissukupuolihormoneista, ei päinvastoin = hormonipositiiviset syövät.
Silloin hoidoilla lopetetaan naissukupuolihormonituotanto elimistöstä. Eli raskaus on todella suuri riski.
onkin nyt mahdollista, että raskaushormonit ovatkin pysäyttäneet syövän ja vaimo välttyykin ensin väistämättömältä ja pian koittavalta syöpäkuolemalta. ;) En hirveästi ihmettelisi, jos vaimolla ei olisi koko syöpää vaan ap:tä olisi kusetettu noinkin huonolla jekulla. Tulihan kaksi naistakin ihmeen kaupalla raskaaksi, vaimon nilkka murtui juuri viimeisenä iltana jne.
Nimimerkille "vielä":
Jaksan vatvoa tätä asiaa loputtomiin... Toisaalta se on sitä asian työstämistä, jota tarvitsen.
En koe, että se nilkka olisi ollut ainoa syy, ettei suhteemme alkanut. Miehelläkin oli hyvä parisuhde (aivan kuten minulla), eikä ollut varsinaisesti mitään ongelmia. Hän todellakin rakastui minuun, mutta miksi lähteä toisen perässä hyvästä pitkästä suhteesta, jossa ei sinällään ole mitään vikaa. Jokainen voi kuvitella, kuinka repivä sellainen tilanne on. Ei hänkään ollut aiemmin pettänyt vaimoaan (joo, en voi olla täysin varma, mutta samoin hän voi epäillä minua samasta asiasta ja tiedän itse sen asian parhaiten). Miehen tilanne oli juuri näin suoraviivainen siinä vaiheessa hänen kannaltaan. Siinä piti vain tehdä päätös suuntaan tai toiseen. Kun hän oli valinnan tehnyt, vaimolla todettiin pahanlaatuinen syöpä. Jos kohtalo on tarkoittanut meidät yhteen, aikamme tulee...
Purin ajatuksiani miehelle mm. viime viikolla ja hän havahtui yhtäkkiä ajatukseeni, vaikka olin puhunut siitä eri suunnista aikaisemminkin. JOS niin käy, että vaimo menehtyy, hän lupaa ehdottomasti antaa meille tilaisuuden yhteiseen elämään. Hän ei ole halunnut syövän toteamisen jälkeen missään vaiheessa luvata minulle mitään tulevaisuudestamme, koska se on hänen mielestään minua kohtaan väärin. Kysyin suoraan, että pitääkö hän takaporttia auki sille, että voikin ottaa sitten jonkun muun. Hän heräsi tähän kommenttiin ja ällistyi todella: JOS todellakin niin käy, että vaimo menehtyy ja minä olen vapaana, ei hän epäröisi suhdettamme hetkeäkään. Mutta niin kauan kuin vaimo elää, hän haluaa antaa tälle tukensa, eikä todellakaan keskustella - saatika odottaa - vaimon kuolemaa. Ymmärrän hänen kantansa täysin! Ja siksi lupasinkin olla kyselemättä tai puhumatta mitään koko syövästä ja hän lupasi kyllä kertoa, kun on jotain kerrottavaa siitä. Ei kumpikaan meistä halua toiselle tarkoituksella pahaa oloa tehdä. Koen, että tuo on todellakin molemminpuolista välittämistä. Joku taas huutelee, että mies valehtelee silmät päästään, mutta sydämeni ja järkenikin sanoo toisin.
Vaimon syöpä ei ole minun vikani, kuten ei ole miehenkään vika. Parhaimmat lääkäritkään eivät voi parantaa sitä, jos se on levitäkseen. Kannustusta ja positiivista asennetta ja niiden hyviä vaikutuksia en toki kiellä. Mutta vaikka syöpä on tietyssä mielessä toissijainen tässä tarinassa, ei sitä voi kokonaan sivuuttaakaan. Syöpä on olemassa, enkä minä tai mies voi sitä poistaa.
Kun sain tuollaisen lupauksen tulevaisuudestamme, minun pitäisi nyt keskittyä uraani, harrastuksiini, ystäviini. Minulla on hyvää aikaa hankkia kaikkea muuta, mitä haluan elämältäni ja voin uskotella itselleni, että saan miehen ja perheen jonkin ajan kuluttua. Ja ehkä kun eläisin näin, törmäisinkin johonkin toiseen mieheen, joka kolahtaisi yhtä paljon, kuin nykyinen rakastettuni. Ja ehkä siinä vaiheessa vaimon syöpä todettaisiin pysähtyneen täysin...
Kesken syöpähoitojen raskaaksi?
Joo, niin varmaan...
että ei ole mahdotonta.itselläni oli syöpähoidot(imusolmuke syöpä) kesken kun tulin raskaaksi.hoidot lopetettiin kun päätin jatkaa raskautta.
Terve poika syntyi 2 viikkoa ennen laskettua aikaa.kontrolleissa käyn edelleen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
meinaat jatkaa suhdetta mieheen niin kuin ennenkin, kunnes vaimo kuolee? Vaikka tähän menisi 25 vuotta? Olet silloin varmaan vähintään 50 ja siinä iässä on vaikea hommata omia lapsia ja perhettä...
AP:hän tyrmää jääräpäisesti kaikki vastaukset ja jänkkää miehen rakkautta ja rehellisyyttä ja "epäonnea" suhteessa. Hän on päättänyt uskoa niin, enkä usko että kukaan ulkopuolinen saa häntä luopumaan uskostaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
naisen ja saavat lapsia kauniiseen kotiinsa. Toivottavasti syöpäsairaan äidin lapsi saa ihanan rakastavan kodin.
kun menevät tällaisiin harlekiinitrolleihin matkaan.
Ajatelkaapa, mitä nämäkin äidit olisi päivän aikana saaneet aikaiseksi. Mutta ei, pitää elää tällaisessa haavemaailmassa ja päivystää päivä tietokoneella ja upota tällaiseen tarinaan.
Sinäkin aikana olisi voinut hoitaa sen oman esikoisensa ja näyttää sille rakkauttaan, eikä työntää sitä hoitoon kun ei muka jaksa ja jouda hoitamaan kahta lasta.
Tässä sen näkee, mihin virikeäitien päivä menee. Satujen lukemiseen av.lla ja vastauksien kirjoittamiseen niihin.
Menkääpäs mammat itseenne ihan rehellisesti. Oliko tämänkin tarinan seuraaminen niin tärkeää, että ette olleet läsnä lapsenne oikeassa elämässä vaan elitte päivän tietokoneidenne äärellä kuviteltua haave-elämää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ainoa oikea lause sun suuhun on kun tapaat miehen: Mä jätän sut.
Etsi joku vapaa mies ja huomaat että elämääkin on, eikä pelkkää armopalojen venailua. Ja aika ällöttävää sinulta odotella, että se vaimo kuolisi syöpään ja saisit itsellesi sen lapsen.
Otas nyt järki käteen. Mä en itse rupeaisi tuohon tilanteeseen miehen olkapääksi, patjaksi ja laastariksi. Sitä sä nimittäin olet, onhan mies sanonut että rakastaa taas vaimoaan. Tee itse järkiratkaisu.
Ota asia niin, että näin vaan kävi; Se oli sen hetkistä elämää. Älä odota mitään (tuo on rumaa odottaa toisen kuolemaa). Ala siis elää omaa elämääs, kohtaa joku jos satut kohtaamaan!
Ilman että muotoilisin odottamisen sanalla ruma, tuskin ap tai tilanne sitä tarvitsee..
Tekstit ja niiden ymmärrys ovat aina lukijan vastuulla...
Ala todellakin elämään omaa elämääsi!! Ehdottaisin terapiaa kuten joku toinen jo aiemmin. Saisit purkaa tunteitasi.
En usko että kosto auttaa mitenkään. Tuo vain kaikille osapuolille surua.
Raskaudesta olette molemmat vastuussa (koskaan luulo ei ole tiedon väärti) sen kantapään kautta myös kokenut.
Mietin, mikä meni minulta ohi, miehellä on ollut seksiä vaimonsa kanssa, koska on raskaana. Aikuisen pitäisi osata valita. Pitää vastuu ehkäisystä. JOS mies olisi halunnut VAIN sinut, hän olisi käyttänyt ehkäisyä vaimonsa kanssa. Eikös?
Ja miksi me vielä ihmettelemme "teiniraskauksia"?
Toivon voimia sinulle. Olet ajautunut rakkaudenhuuman vietäväksi. Ehkä arki kihlattusi kanssa oli tullut vastaan ja oli vielä raksakin. Rakkaudenhuuma kestää noin 3v, viimeistään sen jälkeen pitää tehdä töitä sen säilymisen eteen.
Et näe metsää puilta. Ota etäisyyttä. Hyvä kun olet kirjoittanut tänne. Ehkä se auttaa jo vähän.
Kaikella on puolensa ja tarkoituksensa elämässä. Kaikki vastoinkäymiset vahvistavat.
Voi olla että tämän läpikäyneenä osaat arvostaa seuraavaa suurtarakkautta eritavalla ja anna silloin elämän viedä. Toivon näin ulkopuolisena että voit antaa anteeksi miehelle ja toivot vaimon elävän pitkän elämän lapsen tähden. (tiedän, mutta lapsi tarvitsee äitiä) samoin miehen pitävän huolta perheestään, koska sen on sallinut tapahtuvan. Rakastaen vaimoaan elämänsä loppuun asti.
Vielä sinullekin tulee se elämäsi prinssi, joka elää vain sinulle ja sinä hänelle.
Vielä loppuun lainaus "sen jonka saa sen jättää ja unohtaa. sitä jota ei saa, sitä kaipaa ja rakastaa"
t.jokseenkin samoja elämän oppitunteja läpi käynyt
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Riitelimme jälleen.
Mies oli unelmoinut ja odottanut yhteistä hetkeämme. Niin minäkin. Odotimme sitä yhdessä. Hän nauttii hetkistämme ja kokee ne positiivisina ja odottaa niitä. Hän sanoo suoraan, että meillä on kuitenkin tässä hetkessä vain ne hetket, ei mitään muuta. Koen melko katkerana asiana sen, että meillä oli unelmat, joita hän nyt toteuttaa yksi toisensa jälkeen vaimonsa kanssa, vaikka HÄN oli se, joka innokkaammin halusi yhteistä tulevaisuuttamme ja halusi jättää vaimonsa. Meillä voisi olla kaikki ja voisin nauttia jokaisesta hetkestä - ihan tavallisesta arjesta. Mutta sen sijaan olen yksin, koska en voi ottaa jotain toista miestä vain sen takia, että olisi joku.
Rakasteleminen on taivaallista. Nautimme siitä molemmat valtavasti, enkä usko, että kenenkään muun kanssa kokisin sellaista luottamuksen, rohkeuden, nautinnollisuuden ja jatkuvan halun tunnetta! Jos sellaista ei ole kokenut itse, ei tiedä, mistä puhun.
Mutta ei pelkkä rakastelu. Nautimme toistemme läsnäolosta muutenkin, silloin kun sitä on ja silloin kun emme riitele. Kaikki on mahdollista tulevaisuudessa, mutta minulle alkaa riittää!
Mies väittää, että olen ihan itse valinnut rakastajattaren roolini ja että tilanteemme on ollut koko ajan näin! Ei todellakaan ole! Ja sitten mies myöntää, että olihan alussa meillä unelmat, mutta tilanne on muuttunut sen jälkeen. Hän toivoo, että löytäisin oman perheen, kuten hänelläkin on. "Silloin tapaamisemme eivät olisi riitelyä"! Siis ihan oikeastiko se kuvittelee, että meidän suhde jatkuisi sen jälkeen?? Ei helvetti sillä taida olla kaikki todellakaan kotona!!
Hän kertoo, miten rakastaa vaimoaan ja ylpeilee sillä, miten on minulle täysin rehellinen, kun kertoo siitä niin avoimesti!! Ja samaan hengenvetoon kertoo, miten joutuu välillä väkisin ja tietoisesti työntämään minua ikävöivät ja lämpimät ajatukset sivuun, jottei vaan rakastuisi taas minuun - hänen on helpompi elää, jos ei rakasta minua!
Kyllä kaikissa suhteissa on riitelyä ja meidänkin suhde on kestänyt yli kaksi vuotta. Enkä todellakaan ole yksin pitänyt suhdetta yllä! Kyllä siihen tarvitaan kaksi, enkä milloinkaan ole pakottanut tapaamisiin!
"Eroaminen" on ollut hankalaa, koska näemme töiden kautta. Minun pitäisi etsiä uusi työ, mutta tällä hetkellä on tulossa mielenkiintoisia uusia tilanteita, joten en toisaalta haluaisi vaihtaa työpaikkaa. Toisaalta en voi edetä urallani, koska en saa kovatasoisempia paikkoja muualta, koska olen henkisesti liian rampa viimeisten kahden vuoden jälkeen. Taloni myyminen, työpaikan ja paikkakunnan vaihtaminen voisivat tuoda uusia tuulia, mutta täällä ovat ystäväni.
Ja kaikkien niiden ilkeiden sanojen jälkeen (osa on oikeasti vain riitelyn ja sen aiheuttaman provon tuotoksia - eivät todellisia mielipiteitä!), haluaisin, että mies saisi maksaa teoistaan. Haluaisin, että hän tietäisi, miltä tuntuu menettää perhe ja koko tulevaisuus, josta haaveili ja johon luotti. Mies sanoo ymmärtävänsä minun tilanteeni, mutta kuulemma sitten pitää vain jatkaa eteenpäin, jos joku juttu ei toimi.
Kyllä, olen samaa mieltä, että vastoinkäymisen jälkeen jatketaan eteenpäin, mutta meidän suhdepa jatkuukin! Ja kyllä, ihan itse suostun tähän rooliini! Voin myös lopettaa sen kaiken ihan itse. Voin kertoa vaikka vaimolle ja todeta miehelle lakonisesti, että hei, elämässä tapahtuu joskus tällaista, mutta sitten vain jatketaan eteenpäin! Mitä siitä, jos menettää rakkaimman ihmisen??! Enhän minä ole ollut kahdessa suhteessa, eiköhän mies ihan itse ole tilanteensa aiheuttanut!
Minua raivostuttaa se välinpitämättömyys, että hänen mielestään esim. minun suhteeni ex-kihlattuuni ei ollut kovin vahva, koska se päättyi ja että tällä hetkellä minun pitäisi vain jatkaa eteenpäin, mutta jos HÄNEN suhteensa päättyisi nyt, tilanne olisi katastrofaalinen ja täysin eri, kuin mitä minulla oli!
Ja miksi pitäisi asioiden vain antaa olla? Katsoisin entistä sivumpana, miten mies elää vaimonsa ja lapsensa kanssa ihanassa uudessa talossaan onnellista elämää, joka piti olla meidän! Tosin eipä liene kaikki sielläkään niin onnellista, miltä vaikuttaa. Hän kertoi siitä parissa sivulausessa, mutta ei hän sellaisia asioita voi enempää kertoa, koska silloin minä "houkuttelisin muuttamaan yhteen"!
Sodassa ja rakkaudessa kaikki on sallittua - rakkauteni on muuttumassa vihaksi ja katkeruudeksi ja sitä kautta pääsen kyllä taas jaloilleni. Kaikki muut tiet olen yrittänyt ja halunnut kaikin tavoin kulkea, mutta kostoa olen vielä välttänyt - olen halunnut välttää sen viimeiseen asti.
Vuodatusta! Tosin epäilen, jaksaako kukaan edes lukea näin pitkää sepustusta, mutta olkoot! Saan taas kuitenkin vain kuulla, miten olen tyhmä ja idiootti... Eiköhän tämä kohta oikene...
Ja tämä on kirjoitettu kiihtyneessä mielentilassa, joten lukijan vastuulla on myös lukea pienellä suodattimella...
Ja syövästä vielä... Kahden vuoden ennuste tuli siitä, että jos syöpää ei saada taltutettua. Ja raskauden aikana syövän leviäminen on todellakin pysähtynyt!
Mies on välillä liiankin rehellinen minulle, enkä kyseenalaista esim. syövän todenperäisyyttä. Meidän ongelmamme ovat jotain muuta kuin luottamukseen perustuvia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika uskomaton tarina, jos totta. Tietääkö miehen vaimo sinusta? Eikö olisi aika kamalaa itse olla kuolemansairas pienen vauvan äiti ja tietää miehensä pettävän?
Maailmassa tapahtuu tietysti vaikka mitä. Ehdotankin mitä jos alatte elää yhdessä perheenä kaikki? Jos miehen vaimo sinut siis huolii, lapsen ja kodinhoitajaksi siihen isoon taloon?
Ihan yhtä tyhmää sinulta odotella miestä ja puhumattakaan vaimonsa kuolemaa. Sehän on kammottavaa.
mikä ukko! Anteeksi, kuulostaa tosiaan että välität hänestä, mutta silti. Hän vaan haluaa jännitystä tylsään perhe-elämäänsä, ja saa sitä sinun kauttasi. Ajattele, jos sinä olisit hänen vaimonsa, joku muu olisi se toinen nainen, jonka kanssa hän tapaisi salaa. Äijä selvästi nautii saamastaan huomiosta, siitä, että jätit kihlattusi hänen vuokseen. Hän on mustasukkainen, koska ei halua, että menettää toisen naisensa, sen, jonka kanssa voi hetkeksi paeta arjesta. Mieti, rakastatko miestä niin paljon, että suostut tuohon hyväksikäyttöön? Suostutko hänen vuokseen luopumaan mahdollisuudesta normaaliin, avoimeen parisuhteeseen, omiin lapsiin ja yhteiseen perhe-elämään? Suostutko olemaan varasijalla jos vaikka vaimo sattuu joskus kuolemaan? Nöyrästi odotat, kunnes miehen suurin rakkaus kuolee ja hän ottaa sitten sinut sen ykkösen pudotessa pelistä..
Jos minä olisin sinä, soittaisin äijän vaimolle ja kertoisin miten asiat on. Tuollainen pettävä sika ei ansaitse naista rinnalleen, etkä sinä, tai sian vaimo ansaitse tuollaista kohtelua. Minä tunnustan olevani niin sairas ja ilkeä ihminen, että takuulla tekisin voitavani jotta sika saisi kärsiä!
En vaan voi käsittää miten nämä toiset naiset voivat jaksaa sitä, että kaikki lomat, pyhät ja muut perhejutut mies viettää oman perhensä parissa. Toinen nainen on yksin joulut, juhannusket, vaput jne. Ja varsinkin ne toiset naiset joilla ei ole koskaan mahdollisuutta päästä ykkösiksi. Tai jos pääsisikin, niin voiko mieheen luottaa, ettei tee samaa temppua uudelleen. Tai vaikka on toisena, niin uskooko siihen, että miehellä ei ole hänen lisäkseen muita kuin vaimonsa. Olen nimittäin usein törmännyt niihin miehiin, jotka pyörittää aikamoistakin haaremia, ja nämä muut naiset kuvittelevat olevans aniitä toisia naisia vaikka todellisuudessa ovat ties monensia.
No, kukin tyylillään. Jos ei halua perhettä ja lapsia, eikä asua yhdessä miehensä kanssa, eikä ole mustasukkainen, niin sittenhän tuo saattaa toimia.
Selailin vasta tänään koko ketjun läpi... Onpa aikamoinen tarina. Mutta ap, mitä kuuluu ex-kihlatullesi? Hänestä et puhu koko ketjussa yhtään mitään, vaikka hänelle teit karun tempun kymmenen vuoden ja yhdessä rakennetun talon jälkeen. Kuinka hän on päässyt jaloilleen?
Alue: Aihe vapaa
Tässä on lainaus eilen kirjoittamastasi pätkästä
Tuossahan nimenomaan väittät että mies on ÄÄRIMMÄISEN rehellinen SINULLE!! Miten joku voi olla noin tyhmä, että kuvittelee että mies, joka valehtelee omalle vaimolleen vuositolkulla PÄIN naamaa, ei valehtelisi kaikille muillekin?! En voi käsittää että joku on todellakin niiiiiiiiiiin tyhmä, että uskoo itse olevansa jotain niin ihmeellistä ja erikoista, että häntä kohtaan mies ei käyttäydy kuten muita kohtaan!? HEI HALOO!!! Miksi ihmeessä uskot miehen selitykset siitä ja tästä? Jos mies kerran sinua OIKEASTI ja AIDOSTI rakastaisi niin totta hemmetissä se olis jo jättänyt vaimonsa aikoja aikoja sitten!! Ei mikään nilkan murtuma mene OIKEAN rakkauden edelle, ymmärrätkö?! Sinulle tuntuu menevän tekosyy kuin tekosyy perille:(
Etkä sinäkään AIDOSTI rakasta!! Tajuatko edes sitä? JOS sinä rakastaisit aidosti, ei sinun tarvitsisi miettiä että katkeroidutko ja kerrotko vaimolle, kostatko miehelle tms!! AITO rakkaus ei koskaan katkeroita ja JOS sinä todellakin rakastaisit miestä olsiit jo aikoja sitten jättänyt hänet elä'mään omaa elämäänsä perheensä kanssa!! Se olisi ollut sinun puoleltasi sitä AITOA rakkautta, ilman että edes mietit miten ksoktat miehelle sen ettei hän valinnutkaan sinua! YMMÄRRÄTKÖ?!