Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten voisin olla katkeroitumatta?
09.08.2010 |
Kaikki ei todellakaan alkanut kunniallisesti, eikä ole jatkunutkaan kunniallisesti. Minulla oli 10 vuotta ihanaa suhdetta alla kihlattuni kanssa, olimme juuri muuttaneet rakentamaamme unelmataloon, kun toinen mies tuli ja vei sydämeni!
En ollut ikinä pettänyt kihlattuani, edes harkinnut, mutta tämän miehen kanssa tiesin, että paluuta entiseen ei enää olisi. Mies oli naimisissa, mutta suunnittelimme yhteistä tulevaisuutta taloineen ja lapsineen. Mies oli tosin käynyt kaikki lapsettomuushoidot läpi vaimonsa kanssa ja syy olisi nimenomaan miehessä. Emme siksi käyttäneet ehkäisyä, ja yllätys, yllätys, tulinkin raskaaksi kuukauden tapailumme jälkeen!
Kerroimme puolisoillemme tilanteesta. Olisin halunnut pitää lapsen, mutta siinä vaiheessa kaikki oli shokkia minulle (oma käyttäytymiseni, uusi rakkaus, aiheuttamani tuska kihlatulleni, rakentamamme talo...), joten päädyin aborttiin. Halusimme uuden miehen kanssa nauttia ensin kahdestaan ajastamme ja kävimme katsomassa yhdessä taloja.
Miehellä piti olla yksi ilta vielä vaimonsa kanssa, mutta sinä iltana vaimolla meni nilkka ja joutui olemaan muiden hoidettavana pari viikkoa. Sanoin, ettei aikamme ole viikosta kiinni ja mies jäi huolehtimaan vaimostaan. Siinä kohtaa suhteemme oli muka loppunut, mutta jatkoimme intohimoista suhdettamme salaa.
Muutaman kuukauden jälkeen tuli viesti: vaimolla todettiin pahanlaatuinen syöpä ja elinaikaa annettiin kaksi vuotta. Sen jälkeen emme etsineet enää yhteistä asuntoa miehen kanssa, mutta jatkoimme tapaamistamme edelleen. Rakastimme molemmat toisiamme, mutta minäkään en halunnut, että mies olisi siinä vaiheessa jättänyt vaimoaan.
Oma kihlaukseni purkautui ja jäin yksin rakentamaan taloa loppuun. Tapaamiset miehen kanssa jatkuivat, mutta jossain vaiheessa hän alkoi rakastaa jälleen vaimoaan. Syöpähoidot etenivät, kunnes ne keskeytettiin: vaimo oli raskaana! Koska takana oli niin monet lapsettomuushoidot, hän halusi pitää lapsen.
Raskaus oli vaikea, mutta terve vauva syntyi kolmisen viikkoa sitten. Miehen suhtautuminen minuun on muuttunut jälleen lämpimäksi ja rakastavaksi viimeisten 5 raskauskuukauden aikana. Vauvan synnyttyä mies luonnollisesti haluaa olla lapsensa lähettyvillä niin paljon kuin mahdollista ja antaa tälle kaiken. Pidämme päivittäin yhteyttä, mutta emme näe nyt muutamaan viikkoon.
Mies muuttaa perheensä kanssa suurempaan taloon. Tunnen syvää katkeruutta. MINUN piti olla se, jonka kanssa hän hankkii lapsen ja MEIDÄN piti muuttaa yhteiseen taloon, MEIDÄN piti nauttia yhdessä ja elää onnellisesti. Nyt seuraan sivusta, miten rakastamani mies tekee sen kaiken jonkun muun kanssa.
Toisaalta mies pitää minuun yhteyttä edelleen ja näemme edelleen ja silloin aikamme on upeaa kaikilla tasoilla ja molemmilla on hyvä olla toisen lähellä. Tapaamisten jälkeen olen kuitenkin yksin ja taas katkera.
Kyllä, olen toinen nainen ja suhteessa naimisissa olevaan mieheen, jolla on vastasyntynyt vauva ja jonka vaimo on syöpäsairas. Voitte moralisoida, miten saan nyt oikeutta, kun teen tällaista ja lähdin tällaiseen touhuun, mutta auttaako se jotain? Olen joka tapauksessa ahdistunut, masentunut, voimaton ja katkera, mutta yritän työskennellä, että tuo katkeruus ei ottaisi valtaa.
Rakastan miestä, enkä tekisi tällaista yhdenkään muun takia. Vaimon syövän toteamisesta tulee pian pari vuotta, joten suhteemme miehen kanssa jatkuu jo kolmatta vuotta. Pelkästä ihastumisesta ei ole kysymys. Minun kohdallani on raastavaa, etten tiedä, pitäisikö yrittää lähteä eteenpäin ilman miestä vai odotanko, että syöpä korjaa satonsa. Silloin saisin miehen ja lapsen, jolla ei olisi enää äitiä. Haluaisin olla lapselle äiti ja rakastaa häntä kuin omaa.
Olemme erittäin läheisiä miehen kanssa ja olemme eläneet rankat ajat läpi, mutta toisaalta minä olen kuitenkin ollut vain sivustakatsoja. Toivon, että saisin joskus oman elämän...
En tiedä, miten jaksaisin uskoa vielä kaikkeen. Miten jaksan seuraavaan päivään, kun seuraava päiväkin on vaan pelkkää tuskaa.
Kommentit (162)
että vaimo puhkui sulle abortista. Miten tämä on mahdollista, jos vaimo ei tiedä suhteestanne mitään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
milloin toinen kuolee että pääsee viimein haaskalle.
Maailma on tosiaankin raadollinen paikka.
että kukaan voisi oikeasti rakastaa tuollaista bimboa.
tämä kohta valaisi minulle paljon:
....
Otin vähän aikaa sitten yhteyttä kirjailijaan ja kysyin, miten tarina jatkui tosielämässä siitä, mihin se päättyi kirjassa..."Ap, olet todella avun tarpeessa. Olin vuosia sitten vaikean eron jälkeen täysin samanlaisessa tilassa, eli todellisuudentajunikin alkoi jo hämärtyä ja koko elämäni pyöri vain miehen ympärillä.
Hae pian apua ja kerro kyseinen esimerkkitilanne terapeutille. Et ole todellakaan yksin tilanteessasi, vaan moni on käynyt läpi tuota samaa...
[iJa nyt samainen nainen on synnyttänyt lapsen, joka tulee todennäköisesti menettämään äitinsä jo varhain äidin itsekkyyden (?) takia.
[/quote]
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos tämä harlekiinimainen sankaritar jättää miehen ja huomaa, että kaikki 'tunne miehen lähellä' olikin vain romanttista höpöhöpöä ja kohtaa uuden miehen, jonka kanssa kokee uuden vielä voimakkaamman tunteen ;D
että vaimo puhkui sulle abortista. Miten tämä on mahdollista, jos vaimo ei tiedä suhteestanne mitään?
Ensimmäisessä viestissäni kerroin, että kerroimme kumpikin puolisoillemme suhteesta, kun olin raskaana. Mies lupasi vaimolleen, että kertoo jatkossa kaikista yhteydenpidoistamme, mutta jo seuraavana päivänä hän itse viestitti, miten on ikävä.
Mies eli valtavassa ristiaallokossa siihen aikaan. Ilman esimerkiksi sitä vaimon nilkan murtumista historia olisi nyt erilainen. Mutta asiat menivät, kuten menivät...
Jos olisin itse siinä vaiheessa vaatinut joko-tai -päätöksen... Jos olisin itse päättänyt pitää lapsen... Jos olisin jatkanut elämää kihlattuni kanssa ja päättänyt antaa vanhalle suhteelle kaikkeni... Jos... Jos... Jos...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ota asia niin, että näin vaan kävi; Se oli sen hetkistä elämää. Älä odota mitään (tuo on rumaa odottaa toisen kuolemaa). Ala siis elää omaa elämääs, kohtaa joku jos satut kohtaamaan!
että vaimo puhkui sulle abortista. Miten tämä on mahdollista, jos vaimo ei tiedä suhteestanne mitään?
Ensimmäisessä viestissäni kerroin, että kerroimme kumpikin puolisoillemme suhteesta, kun olin raskaana. Mies lupasi vaimolleen, että kertoo jatkossa kaikista yhteydenpidoistamme, mutta jo seuraavana päivänä hän itse viestitti, miten on ikävä. Mies eli valtavassa ristiaallokossa siihen aikaan. Ilman esimerkiksi sitä vaimon nilkan murtumista historia olisi nyt erilainen. Mutta asiat menivät, kuten menivät... Jos olisin itse siinä vaiheessa vaatinut joko-tai -päätöksen... Jos olisin itse päättänyt pitää lapsen... Jos olisin jatkanut elämää kihlattuni kanssa ja päättänyt antaa vanhalle suhteelle kaikkeni... Jos... Jos... Jos...
huoh. tekosyy
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies on kuitenkin ollut äärimmäisen rehellinen minulle koko ajan. Voin olla tyhmä typerässä uskossani, mutta sen tiedän, että mies on rehellinen minulle. Tiedän hänen elämästään enemmän kuin yksikään muu. Ja kuten kirjoitin, meillä on erittäin hyvät ja lämpimät välit.
Jos se olis rehellinen se olis vain jommankumman kanssa, ei molempien. Hyvin se on sua sumuttanut, mutta niinhän ne auervaarat tekee. Puhetaidot on sellaiset, että nainen uskoo mitä paskaa tahansa ja roikkuu löysässä hirressä vuositolkulla uskoen että kaiken se kestää. Todella rakastava mies olis sut jo valinnut, ethän sinäkään vehtaa toisen miehen kanssa, jätit aikanaan exän, koska halusit olla toisen kanssa. Mies ei jättänyt eikä tule jättämään. Jos vaimo kuolee niin sillä on taas uusi tekosyy, lapsi ja kohta kuviossa on taas uusi nainen. Tosin en oikein usko että sillä vaimolla edes on mitään syöpää, eiköhän ne raskaushormonit hoida sen taudin, johan sulle on tätä ihmettä alettu pohjustaa.
Mies on kuitenkin ollut äärimmäisen rehellinen minulle koko ajan. Voin olla tyhmä typerässä uskossani, mutta sen tiedän, että mies on rehellinen minulle. Tiedän hänen elämästään enemmän kuin yksikään muu. Ja kuten kirjoitin, meillä on erittäin hyvät ja lämpimät välit.
...paitsi silloin, kun olen ahdistunut, turhautunut, mietin elämäni suuntaa...
Ihan oikeestiko sä uskot noin?:O No varmaan joo, niin mun mies ja senkin "toinen" uskoo toisistaan että kumpikin on 110% rehellisiä toisilleen, vaikka olen molempien kanssa jutellut ja kertonut mitä toinen on sanonut! he vain väittävät että se olne minä joak valehtelen, eivät he itse tietenkään valehtele!! Joo, ei niin, mutta kumpikin siis elää niin että TIETÄÄ toisen tietävän mun kautta totuuden, mutta uskoo vain sitä itseleen mieluisampaa "totuutta" ja tietää samalla KOKO AJAN kusettavansa toista niin paljon kuin ehtii!!!
Ei hyvää päivää, mä en vaan voi ymmärtää moista...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies on kuitenkin ollut äärimmäisen rehellinen minulle koko ajan.
pidä rakastajatarta. Haloo, tämä äärimmäisen rehellinen mies valehtelee vaimolleen joka päivä ja rankasti ja voidaan kysyä, että miksi ihmeessä se olis sullekaan rehellinen? Sä olet toinen nainen, joka antaa silloin kun vaimoa ei huvita. Enempää et ole, jos olisit, niin se olis sut jo valinnut. Nilkkavaivainen vaimo esti miehen valinnan aikanaan ja sä jopa uskoit sen. Surullista kertakaikkiaan :(
Mietin nyt sitä, kun kerrot rakastavasi miestä. Toisaalta sanot, että jos ette tule olemaan yhdessä, haluat kostaa miehelle.
Jos rakastaisit sitä miestä, haluaisit hänelle hyvää, haluaisit hänen olevan onnellinen. Jos hän on onnellinen vaimonsa ja lastensa kanssa, niin... etkö voi ajatella, että hyvä niin.
vaikka kipeäähän se sinulle tekisi.
Ja omasta puolestasi - olet tehnyt valintoja, joiden seurauksena olet nykytilanteessasi. Nyt voit edelleen tehdä omaan elämääsi vaikuttavia valintoja. Voit elää katkeroituneena, syyttää menetyksistäsi muita ja nähdä itsesi olosuhteiden avuttomana uhrina. Tai voit miettiä, mitä olet oppinut noista kokemuksista, olla onnellinen rakastamasi miehen puolesta, ja tehdä elämästäsi omannäköisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
AP:n kannattaisi hankkia jonkinlaisen todellisuudentajun hitunenkin. Sitten varata aika psykologille. Tulee varmaan sattumaan kun lopulta tajuaa mistä kaiskesta luopui ja miten tyhmäksi teki itsensä kun alkoi tuollaisen miehen panoksi. Oletko nähnyt lääkäripaperit ja kaikki vai mihin perustat oletuksesi että mies on täysin rehellinen sinulle vaimonsa sairauden vakavuudesta ja ennusteesta?
Kaikki miehet rakastaa saadessaan orgasmin.
niin se on varmasti todella väsynyt hoidoista ja raskaudesta. Ap:lle on siis normaalia enemmänkin käyttöä (miehen läheisyys lisääntynyt 5 viimeisen raskauskuukauden aikana).
Heikko hedelmäiseksi mieheksi vielä harvinaisen onnekas. Molemmat naiset raskaaksi parin vuoden sisällä. Muistathan onnitella miestäsi tästä ihmeellisestä onnesta oikein luksusseksillä kun seuraavan kerran kassit alkaa täyttyä.
Onko sulla usein ailahtelevat tunteet tai addiktoidutko helposti asioihin ja kehität pakkomielteitä? Onko elämäsi aina ollut "yhtä draamaa?"
Niin. Tämän tarinan saa pyöriteltyä ihan miten päin vaan! Tässä näkee sen, mikä milloinkin on oma olotila.
On hyvät asiat ja on huonot asiat. On syyt jatkaa omaa täysin itsenäistä elämää, on syyt jatkaa nykyistä elämää miehen rakastajana. Jos olisi yksi selkeä näkemys, en tässä pyörittelisi ajatuksia suuntaan ja toiseen.
Se asia kuitenkin on varma, jota useimmat täällä kehottavat (olivat sitten puolesta tai vastaan), että minun pitäisi ottaa vastuuta enemmän omasta elämästäni ja alkaa elää. Siinä olen samaa mieltä, mutta tunnen olevani voimaton, kun en tiedä, mihin suuntaan alan elää. Teen valtavasti muita asioita elämässäni, mutta ne tuntuvat niin täysin merkityksettömiltä.
Olen tavannut useita miehiä eri kautta, mutta teen itseäni kohtaan ja treffikumppaneita kohtaan väärin, jos käyn treffeillä, koska en ole pätkääkään kiinnostunut muista. Olen ollut rakastajalleni 100 %:n uskollinen, vaikkei hän ole sitä pyytänyt. Olen tehnyt sen itseni vuoksi ja kuuntelen itseäni jatkossakin.
Olen kyllä saanut miehen mustasukkaiseksi pelkästään sillä, että olen jutellut jonkun muun miehen kanssa silloin, kun meillä piti olla yhteinen ilta.
Kirjoitin tarinani kaikkien luettavaksi ja arvosteltavaksi, mutta loppupeleissä minun on kuunneltava itseäni ja sisimpääni. Olen iloinen kaikista kommenteista ja tunnen vahvistuvani! :-) Kritiikkikin on hyvää, koska se herättelee katsomaan asioita suoraan ja rehellisesti. Kaikkea kritiikkiä en tosin niele.
En vieläkään tiedä, mitä tehdä, mutta minun on rauhoituttava ja alettava etsiä sisäistä rauhaa. Ehkä otan aikalisän ja päätän olla vatvomatta asiaa muutamaan kuukauteen.
Toinen on uskonut ukkomiehen höpötyksiin jo 20 vuotta. Mies on häntä parikymmentä vuotta vanhempi ja koukutti tämän naisen uskolliseksi itselleen jo nuorena. Nainen jäänee lapsettomaksi, vaikka olisikin halunnut lapsia! Ikää naisella on jo 45 v ja mies on keplotellut edelleen ilman, että olisi jättänyt vaimoansa. Käyvät yhdessä lomilla ym lahjontaa...
Toinen toinen nainen on ollut toisena jo useammassa suhteessa. Taustalla on tahaton lapsettomuus. Yksi mies jätti hänet, koska hän ei tullut raskaaksi. Nyt hän panostaa sukupuoliakteihin ja miesten viehättämiseen. Kestää yhden (aina ukkomiehen!) matkassa joitakin vuosia ja sitten joku kaunis päätös tarinalle... Itsetunnon pönkitystä naiselle. Voi mitä turhamaisuutta!
:( Tällaisista ei haluaisi lukea, eikä todellakaan kokea itse
Alue: Aihe vapaa
Joo, en halua aiheuttaa turhaan pahaa oloa kellekään. Itse elän vuoristoradalla tunteideni kanssa: välillä olen kateellinen vaimolle, välillä säälin häntä. Välillä ihmettelen, miten hän voi olla niin sinisilmäinen?! Välillä tunnen suurta sympatiaa häntä kohtaan, välillä haluaisin kostaa...
Ja kyllä mies tuntee huonoa oloa siitä, että pettää vaimoaan, mutta tuntee myös huonoa oloa siitä, että minä voin huonosti hänen tekojensa takia. Kyllä hän tietää, että en kenenkään muun takia lähtenyt hyvästä liitostani.
Mies elää riittämättömyyden tunteensa kanssa, vaikka välillä tuntuu, että hänellähän kaikki on hyvin.