Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten voisin olla katkeroitumatta?
09.08.2010 |
Kaikki ei todellakaan alkanut kunniallisesti, eikä ole jatkunutkaan kunniallisesti. Minulla oli 10 vuotta ihanaa suhdetta alla kihlattuni kanssa, olimme juuri muuttaneet rakentamaamme unelmataloon, kun toinen mies tuli ja vei sydämeni!
En ollut ikinä pettänyt kihlattuani, edes harkinnut, mutta tämän miehen kanssa tiesin, että paluuta entiseen ei enää olisi. Mies oli naimisissa, mutta suunnittelimme yhteistä tulevaisuutta taloineen ja lapsineen. Mies oli tosin käynyt kaikki lapsettomuushoidot läpi vaimonsa kanssa ja syy olisi nimenomaan miehessä. Emme siksi käyttäneet ehkäisyä, ja yllätys, yllätys, tulinkin raskaaksi kuukauden tapailumme jälkeen!
Kerroimme puolisoillemme tilanteesta. Olisin halunnut pitää lapsen, mutta siinä vaiheessa kaikki oli shokkia minulle (oma käyttäytymiseni, uusi rakkaus, aiheuttamani tuska kihlatulleni, rakentamamme talo...), joten päädyin aborttiin. Halusimme uuden miehen kanssa nauttia ensin kahdestaan ajastamme ja kävimme katsomassa yhdessä taloja.
Miehellä piti olla yksi ilta vielä vaimonsa kanssa, mutta sinä iltana vaimolla meni nilkka ja joutui olemaan muiden hoidettavana pari viikkoa. Sanoin, ettei aikamme ole viikosta kiinni ja mies jäi huolehtimaan vaimostaan. Siinä kohtaa suhteemme oli muka loppunut, mutta jatkoimme intohimoista suhdettamme salaa.
Muutaman kuukauden jälkeen tuli viesti: vaimolla todettiin pahanlaatuinen syöpä ja elinaikaa annettiin kaksi vuotta. Sen jälkeen emme etsineet enää yhteistä asuntoa miehen kanssa, mutta jatkoimme tapaamistamme edelleen. Rakastimme molemmat toisiamme, mutta minäkään en halunnut, että mies olisi siinä vaiheessa jättänyt vaimoaan.
Oma kihlaukseni purkautui ja jäin yksin rakentamaan taloa loppuun. Tapaamiset miehen kanssa jatkuivat, mutta jossain vaiheessa hän alkoi rakastaa jälleen vaimoaan. Syöpähoidot etenivät, kunnes ne keskeytettiin: vaimo oli raskaana! Koska takana oli niin monet lapsettomuushoidot, hän halusi pitää lapsen.
Raskaus oli vaikea, mutta terve vauva syntyi kolmisen viikkoa sitten. Miehen suhtautuminen minuun on muuttunut jälleen lämpimäksi ja rakastavaksi viimeisten 5 raskauskuukauden aikana. Vauvan synnyttyä mies luonnollisesti haluaa olla lapsensa lähettyvillä niin paljon kuin mahdollista ja antaa tälle kaiken. Pidämme päivittäin yhteyttä, mutta emme näe nyt muutamaan viikkoon.
Mies muuttaa perheensä kanssa suurempaan taloon. Tunnen syvää katkeruutta. MINUN piti olla se, jonka kanssa hän hankkii lapsen ja MEIDÄN piti muuttaa yhteiseen taloon, MEIDÄN piti nauttia yhdessä ja elää onnellisesti. Nyt seuraan sivusta, miten rakastamani mies tekee sen kaiken jonkun muun kanssa.
Toisaalta mies pitää minuun yhteyttä edelleen ja näemme edelleen ja silloin aikamme on upeaa kaikilla tasoilla ja molemmilla on hyvä olla toisen lähellä. Tapaamisten jälkeen olen kuitenkin yksin ja taas katkera.
Kyllä, olen toinen nainen ja suhteessa naimisissa olevaan mieheen, jolla on vastasyntynyt vauva ja jonka vaimo on syöpäsairas. Voitte moralisoida, miten saan nyt oikeutta, kun teen tällaista ja lähdin tällaiseen touhuun, mutta auttaako se jotain? Olen joka tapauksessa ahdistunut, masentunut, voimaton ja katkera, mutta yritän työskennellä, että tuo katkeruus ei ottaisi valtaa.
Rakastan miestä, enkä tekisi tällaista yhdenkään muun takia. Vaimon syövän toteamisesta tulee pian pari vuotta, joten suhteemme miehen kanssa jatkuu jo kolmatta vuotta. Pelkästä ihastumisesta ei ole kysymys. Minun kohdallani on raastavaa, etten tiedä, pitäisikö yrittää lähteä eteenpäin ilman miestä vai odotanko, että syöpä korjaa satonsa. Silloin saisin miehen ja lapsen, jolla ei olisi enää äitiä. Haluaisin olla lapselle äiti ja rakastaa häntä kuin omaa.
Olemme erittäin läheisiä miehen kanssa ja olemme eläneet rankat ajat läpi, mutta toisaalta minä olen kuitenkin ollut vain sivustakatsoja. Toivon, että saisin joskus oman elämän...
En tiedä, miten jaksaisin uskoa vielä kaikkeen. Miten jaksan seuraavaan päivään, kun seuraava päiväkin on vaan pelkkää tuskaa.
Kommentit (162)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sitten ruikutat- olet päättänyt odottaa varattua miestä vaikka loppuikäsi ja jätät oman perheen perustamatta sitä odotellessa. Joo, mies sanoo nyt, että tietenkin ottaa sut kun vaimo heittää veivinsä- mitä jos mies kyllästyy sinuun esim. seuraavan viiden vuoden aikana? Eiköhän hän vaimolleenkin ole meinannut alunperin pysyä uskollisena ja muuttikin mielensä.
Just toi että kaikki on niin ylimaalisen ihanaa ja poikkeuksellista eikä kukaan muu mies tunnu miltään. Tosiasiassa mies pyörittää suvereenisti kahta naista, vaikka toinen on syöpäsairas ja niin edelleen. Aika asshole. Toi että rakkaus on elämää suurempaa siinä vaiheessa kun ei oikeasti tunneta toista ja eletty yhdessä saa miettimään ja sitten tuo miehen mustasukkaisuus, joka sopii hyvin kuvaan.
tuskin mitään murtunutta nilkkaa ja syöpää koskaan olikaan. Ja jos olikin niin minkälainen mies pettää tossa tilanteessa?!
Kaikki täsmää niin hyvin syövän, vauvan iän ja monen muunkin kanssa. En olisi kyllä ikinä uskonut, että mies on noin törkeä vaimoaan kohtaan! Ja kaikissa tilanteissa joissa heitä nähdään ovat niin onnellisen oloisia, kun nyt menee niin hyvin, kun on viimeinkin se kauan toivottu lapsi, vaimon tilanne hyvä ja suhde voi kuulemma paremmin kuin koskaan. Pitäisköhän vinkata vaimolle tästä ketjusta... tietty en voi olla 100% varma, että on juuri samasta perheestäkyse, eli en ehkä uskalla, etten sotke heidän elämäänsä.
Sopii hyvin kuvaan, että näytetään niin onnellisilta. Ja mikseivät olisikin onnellisia, kun saavat leikkiä perhettä ja mies saa tyydytettyä itsensä minun kanssani. Olen vain ollut niin helvetin tyhmä, että olen uskonut kaikkea sontaa, jota minulle on syötetty. Kerro toki lisää yksityiskohtia, niin voin kertoa, onko sama perhe. Sitten voit vinkata vaimolle tästä ketjusta ja JOKU MUU olisi tehnyt vihdoin paljastuksen.
Onko vauva poika?
Onko syntynyt heinäkuussa?
kertoisit vaimolle? Siis oikeasti? Et suinkaan siksi ettet halua miehen pääsevän kuin koira veräjästä, haluat että vaimo jättäisi miehensä jonka jälkeen mies tulisi luoksesi. Aikaisemmissa viesteissäsi olet kertonut että vaimo on tiennyt suhteestanne, tuskinpa se nytkään tulee puun takaa. Miksi et myönnä rehellisesti että haluat katkeruudessasi saada heidänkin elämänsä hankalaksi ja täyteen riitoja? Haluat että hekin tuntevat samaa epätoivoa ja tuskaa mitä sinäkin tunnet.
Nyt kun lasit ovat pudonneet... Haluan, että mies tietää, miltä tuntuu menettää rakkaimpansa. Olen niin paljon itkenyt ja kokenut tuskaa ja ahdistusta, välillä haaveilin jopa itsemurhasta, että miksi en haluaisi kostaa? Se mies on vain käyttänyt minua hyväkseen!
Mutta en ajatellut ainakaan vielä kertoa vaimolle. Tämä kuulostaa ehkä sairaalta, mutta keksin mielestäni hyvän vedätyksen, vaikka olen yleensä tosi huono vedättämään tai ainakaan pitempää aikaa... Kerron miehelle, että olen raskaana...
Ainut juttu tuossa on se, että on mahdollista, että se on jopa totta, koska kondomi oli pyörinyt pois paikoiltaan kolmisen viikkoa sitten. En suurella todennäköisyydellä vielä ovuloinut silloin, mutta eipä mies sitä tiedä... Olkoot piinassaan vähän aikaa...
Kun sinä itse olet ottanut tietoisen riskin alkamalla suhteeseen varatun miehen kanssa. Teit sen täysin tietoisena siitä että mies saattaa jäädäkin vaimonsa luokse. Et ole voinut kulkea niin laput silmillä, sokeana että että olisit luullut teistä tulevan vuosisadan rakkaustarinan. Joka alkaa suhteeseen varatun tyypin kanssa, ihan itse aiheuttaa itselleen sen tuskan jos toinen jääkin puolisonsa luo. Kyllä sinun olisi pitänyt tajuta se jo silloin kun mies vaimonsa nilkkavaivaan vedoten ei muuttanut kanssasi yhteen. Miten ihmeessä sait itsellesi selitettyä tuon jälkeen että kyllä se mies vielä sun on?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun sinä itse olet ottanut tietoisen riskin alkamalla suhteeseen varatun miehen kanssa. Teit sen täysin tietoisena siitä että mies saattaa jäädäkin vaimonsa luokse. Et ole voinut kulkea niin laput silmillä, sokeana että että olisit luullut teistä tulevan vuosisadan rakkaustarinan. Joka alkaa suhteeseen varatun tyypin kanssa, ihan itse aiheuttaa itselleen sen tuskan jos toinen jääkin puolisonsa luo. Kyllä sinun olisi pitänyt tajuta se jo silloin kun mies vaimonsa nilkkavaivaan vedoten ei muuttanut kanssasi yhteen. Miten ihmeessä sait itsellesi selitettyä tuon jälkeen että kyllä se mies vielä sun on?
Kyllä olen ottanut tietoisen riskin, mutta en olisi enää tässä kohtaa vatvomassa näitä ilman miehen lupauksia. Ja hän nimenomaan halusi tehdä meidän tarinasta vuosisadan rakkaustarinan. Hän halusi tehdä loppuelämästämme unelman.
Mutta en kuvittele, että tuo on enää totta.
On helppo arvostella, miten mitäkin olisi pitänyt tehdä missäkin vaiheessa näin jälkikäteen. Kyllä itsekin näen, että olisi pitänyt tehdä täysin toisin monessa kohtaa. Abortti olisi yksi niistä, jota en tekisi...
Kun mies ensimmäisen kerran "jätti" minut ja lupasi kertoa kaikesta yhteydenpidostamme jatkossa vaimolleen, itkin illan lohduttomasti, mutta en todellakaan ottanut yhteyttä mieheen tai pyytänyt toista päätöstä. Mies seuraavana päivänä itse otti yhteyttä ja kertoi, miten on ikävä ja haluaa minut. Olin siinä kohtaa kaikesta omasta shokista, raskaudesta, kihlattuni tuskasta sekaisin, etten osannut vaatia, että kerrotaan asia myös vaimolle. Olisi todellakin pitänyt siinä kohtaa!
Siinä alussa tapahtui tuo "haluaminen" niin monta kertaa ja eri tavoin ja kaikki ne unelmat, joita me molemmat halusimme, etten osannut missään kohtaa vaatia, että nyt se on joko tai.
Jos mies ei itse olisi ottanut yhteyttä esim. sen "enimmäisen jätön" jälkeen, voisin olla jopa ex-kihlattuni kanssa edelleen yhdessä. Mutta ne miehen lupaukset...
Kuten monessa kohtaa kerroin, en aio kertoa itse vaimolle ainakaan vielä. En myöskään aio vedättää millään raskaudellani, koska en osaa vedättää, enkä edes halua sitä. Se on välillä oikeasti jopa ongelma, että haluan olla niin avoin ja suora.
Mutta kuten minäkin olen ollut vapaaehtoisesti tässä suhteessa, on myös mies ollut siinä vapaaehtoisesti ja myös hän tietää riskit, mitä tapahtuu, jos vaimo saa tietää. Tosin jos niin tapahtuu, uskon, että mies laittaa kaiken minun syykseni, kuten joku jossain jo ehdottikin.
Jos minä olisin sinä, soittaisin äijän vaimolle ja kertoisin miten asiat on. Tuollainen pettävä sika ei ansaitse naista rinnalleen, etkä sinä, tai sian vaimo ansaitse tuollaista kohtelua. Minä tunnustan olevani niin sairas ja ilkeä ihminen, että takuulla tekisin voitavani jotta sika saisi kärsiä!
Kiitos myötätunnosta ja rohkeudestasi kertoa, että tekisit näin. Välillä tuntuu, että olen vielä huonompi ihminen, kun haluan välillä samaa... En kuitenkaan pysty tekemään sellaista miehelle, koska välitän hänestä silti ja edelleen liikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[i Onko vauva poika? Onko syntynyt heinäkuussa?
[/quote]
Onko vaimon etunimessä kirjain N?
Mikä on vauvan nimen viimeinen kirjain?
Taisi mielikuvituksesi jo loppua, kun et enää ole tullut kirjoittamaan jatkokertomustasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
unohda salarakkaasi ja etsi uusi mies taloosi ja jalat maahan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
luulemaan miehen käytöstä "rakkaudeksi". Mies vedättää toista naista, rakastaa tosiasiassa eniten perhettään ja käy vaan noukkimassa ap:n luona rusinat pullasta, kun kotielämä alkaa olla liian arkista ja tylsää. Ja ap luulee sitä oikeasti rakkaudeksi... Säälittävää mutta kovin yleistä.
olen kokenut samaa.... ja antaisin neuvon, että hakeudu terapiaan/parisuhdeterapiaan -yksin. Saat selkoa ajatuksillesi ja sille mitä elämältä odotata ja haluat. Et selkeästi elä sitä elämää mitä haluat ja mihin olet mielestäni naisena oikeutettu. Älä heitä hukkaan elämääsi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äijä on vedättänyt sua kolme vuotta ja sä uskot hölmönä kaiken mitä se väittää. Se haluaa kaiken, sinut ja oman perheensä. Ota järki käteen ja etsi itsellesi uusi mies ja ennenkaikkea ELÄMÄ.
kaikki toipuminen riippuu niin sinustsa, miehestä kuin luonteista yms.
Voimia sinulle, nyt näyttää kyllä vahvasti siltä, että sulle on jokin muu suunnitelma elämässäsi. Mitä aiot?
Jos jatkat elämääsi, voi tulla se päivä eteen, kun mies ihmettelee, ettetkö jaksanutkaan odottaa kuten piti...
Itse erosimme exäni kanssa, kun minulla oli syöpähoidot päällä. Hänellä oli toinen nainen. Minusta se oli ihan ok, vaikka meillä oli kaksi pientä lastakin. Ei se, että sairastaa syöpää saa rakastamaan enemmän. Eikä kai kukaan halua, että hänen kanssaan ollaan säälistä.
Lisäksi noi ennusteet eliniästä on tosi epätarkkoja.
Luulen, että mies kusettaa sua koko ajan. Hän ei muka saa lapsia ja nyt te molemmat naiset olette tulleet raskaaksi. Mies valehtelee varmaan myös syövän hoidoista ja eliniän ennusteesta.
Ala elää omaa elämääsi.
Eilisen riitelyn jälkeen on ollut niin hirveä olo, että aamullakin melkein oksetti. Heräsin aamuyöstä, enkä saanut enää nukuttua. Ei sinällään enää mitään uutta. Tämän stressitilanteen on loputtava jo ihan oman terveyteni vuoksi, vaikka olenkin ollut erittäin hyvässä kunnossa fyysisesti.
Olen todellakin jo kypsytellyt tuota ajatusta, että tulen ulos kaapista. Toisaalta ihmettelen, miten kukaan muukaan ei ole kertonut vaimolle. Pari viikkoa sitten viimeksi mies pyysi minut mukaan illanviettoon, jossa tuttujamme mukana, eikä kenelläkään ollut epäselvää, miksi minä yhtäkkiä tupsahdin paikalle. Ovat nähneet meidät niin monta kertaa yhdessä ja varsinkin silloin, kun olimme pari vuotta sitten muuttamassa yhteen!
Kyllä se syöpä on olemassa, mutta alan itsekin epäillä (vihdoin!), että se ei ole ollut niin paha, kuin aluksi luultiin. En tiedä, kuinka yleistä on, että raskaus pysäyttää syövän leviämisen, mutta tällä hetkellä tilanne on vakaa.
Syöpä on ollut pitkään mielessäni syy, etten ole kertonut vaimolle miehensä tekemisistä, mutta nyt sekin syy alkaa poistua... Syöpä on myös ollut syy, että olen "roikkunut" tässä mukana - se on antanut toivoa, että tilanteeseen tulee muutos. Ilman syöpää en ihan oikeasti olisi enää haikailemassa miehen perään!
Mutta moni tietää minusta ja miehestä, joten ehkä "joku" käräyttää meidät nimettömästi... Silloin en miehen silmissä olisi pettänyt luottamusta tai ehkä saan siitä syyt niskoilleni joka tapauksessa. Siinä kohtaa ei paljoa enää kiinnosta...
Ex-kihlatulleni tilanne oli valtava järkytys! Ja hoputin itse vielä eroa heti kertomiseni jälkeen, koska olin silloin raskaana ja meidän piti tämän uuden miehen kanssa saada asiat pian järjestykseen, että hyvää odotusaikaa olisi mahdollisimman paljon. Ja mattoa taidettiin vetää altani jo seuraavalla viikolla.
Koen vieläkin syyllisyyttä siitä kaikesta ja erityisesti siitä, että hoputin asioita juuri tuon raskauden takia.
Kun kihlattuni kuuli uutisen, hän halusi omasta järkytyksestään huolimatta jatkaa suhdettamme, saada sen toimimaan, käydä terapiassa, matkoilla... Mutta olin liian rakastunut toiseen. Reilu puoli vuotta hän asui vielä kanssani, mutta en itse pystynyt hänen kanssaan enää mihinkään fyysiseen. Pelkkä halaus tuntui hirveältä! Ehkä häpesin niin suuresti tekojani.
Reilun puolen vuoden yrittämisen jälkeen hän ilmoitti sitten, että lähtee treffeille vanhan tuttumme kanssa ja nykyisin asuu sen naisen kanssa. Mutta vielä vuosi lopullisen eromme jälkeen ex-kihlattuni kävi kertomassa, että rakastaa minua edelleen ja haluaisi edelleen olla kanssani!
Tuntuu hirveältä, mutta en ole missään vaiheessa todella katunut päätöstäni! Koen syyllisyyttä ja pahaa oloa siitä, mitä olen tehnyt ihmiselle, jota rakastin kymmenen vuotta.
Kovin ironista on se, että hän sanoi alkujärkytyksestä selvittyään, että jos todella tahdon tämän uuden miehen, minun on mentävä ja tehtävä itseni onnelliseksi, mutta minun pitää harkita se tarkkaan, etten vain huomaa vuoden päästä olevani yksin. Hän ei halunnut, että rikon turhan takia hyvän suhteemme. Ja nyt olen vielä kahden vuoden päästäkin tässä tilanteessa!
et sä ole tolle ukolle kuin pelkkä panoreikä. Mies, joka haluaa seksisuhteen ja ei halua sitoutua, haluaa nimenomaan naimisissa olevan naisen, jonka kanssa harrastaa "salakivaa". Ja senhän hän jo lipsautti, että kunpa löytäisit jonkun toisen, niin et olisi niin....funtsisit nyt ihan aivoillasi. Ei rakasta sua, rakastaa vaimoaa.
Annas kun mä väännän sulle rautalangasta: Alunperin olit parisuhteessa, ja mies varmaan ajatteli silloin hankkia seksisuhdetta. Sitten ehkä rakastui sinuun hetkiseksi, mutta ei halunnut jättää vaimoa siinä tilanteessa. Nyt toteaa että haluaa vaimonsa, mutta kivahan se on sunkin kanssa käydä höyläämässä, seksi on ehkä parempaa kuin paksumahaisen sairaan vaimon kanssa, kunpa löytäisit jonkun oman niin voitaisiin sitten olla seksikivaa yhdessä ja leikkiä sitä isiä ja kotia toisaalla. Voita leivän molemmin puolin, katsos. Koitas nyt nähdä omin silmin.
Riisu ne vaaleanpunaiset lasit jo nenältäsi ja lopeta se liika tunteiden analysointi. Järki käteen, kuten jo kerran sanoin. Etsi vapaa mies, ihan ittesi ja tulevaisuutesi takia. Tosta ei tule avioeroa, vaikka mitä sille vaimolle ilmoittelisit. Olet ikuisesti se toinen nainen. Katotaan vaan, niin kohta syöpä joko pahenee, tai lapsi on sairas tai muuta tekosyytä.
Alue: Aihe vapaa
Niin... kukaan ei voi tietää, miten syöpä etenee. Ja kuten joku kirjoitti, voi hyvin olla, että mies kuolee auto-onnettomuudessa huomenna... Tai ehkä se olen minä - silloin sillä olisi syy, etten tähän päivään mennessä ole saanut omia lapsia... Kukaan ei voi tietää, mitä huominen tuo tullessaan.