Millainen oli ensivaikutelmasi tuntemastasi narsistista?

kauneudella ei ole mitään tekemistä narsisimin kanssa.Nimenomaan NARSISTI LUULEE OLEVANSA KAUNIS,KAUNIIMPI KUIN MUUT.RAKASTUU OMAAN PEILIKUVAANSA.Kaikki kauniit ihmiset eivät ole todellakaan narsisteja.

Moni narsisti nimeomaan käy leikkelemässä itseään ja laittaa botoxia ym.Kilpailee nuorempien naisten kanssa ulkonäöstä eikä suostu myöntämään olevansa esim 50v.

on usein juuri pedofiileja,naisten raiskaajia ym.väkivaltaan sortuvia jotka haluavat saada uhrin pelkäämään itseään.Ensin imartelvat uhrin ansaan,sitten käyttävät hyväkseen.

Todellisen narsistin uhriksi tiedät joutuneesi jos hän tekee sinulle fyysistä väkivaltaa mutta kieltää myöhemmin koko asian,vedoten muistit väärin,näit unta jne.Olit lyönnin tarpeessa jne.

Narsuthan näillä mellastaa, ja erityisesti niillä, joissa pitää rekisteröityä. Niillä voi alkaa kerätä samanlaista hovia ja gloriaa ja esittää valheellista superminää, kuin tosielämässäkin.

Hitto, olen ihmetellut kuinka exä KEHTAA esiintyä suomi24 keskusteluissa nimimerkillään vuodesta toiseen, mutta sehän selkeästi selittyy hänen narsistisella persoonallisuushäiriöllään. Tyyppi koettaa oikein tosissaan päteä eri alojen moniosaajana, tekee aloituksia ja kommentoi muiden kirjoituksia "salaperäisen oivaltavasti". Tuhansia ja taas tuhansia kirjoituksia muutaman vuoden sisällä...!

Valheellisen superminän ylläpidossa se kaveri on kyllä mestari, ja arkisista roolisuorituksistaan ansaitsisi oscareita kerta toisensa jälkeen.

Ja sellaisen tyypin valikoin lasteni isäksi :(

-eräs aiemmista kirjoittajista, oisko 6 tai 7 tai...-

hyödyntää toisia ihmisiä.

Tosi vaikeeta selittää.Esim.jos huomaa vaikka että kaveri ostaa veneen,tekee kaikkensa että hänkin ostaa,vaikka siihen menisi viimeiset rahat.

Voi kilpailla vaikka appiukkonsa kanssa jos eivät tule toimeen.

Tai kaksi perheen naista suvun molemmin puolin ottaa mittaa toisistaan ulkonäössä ja lasten lukumäärässä.

Haukutaan toisen lasten hoitoa tai muuta.

Riippu ihan siitä missä narsistin kateus on ja mihin se liittyy,parempaan ulkonäköön vai mieheen vai töihin,kevereihin.jne.Tuhoaminen taitaa olla se oikea sana.Narsisti haluaa tuhota toisen elämän ja kaivella sitä tikulla vaikka siellä ei olisi mitään.Heitä ei tosin tarvitse pelätä kun ymmärtää olla tapaamatta.

Ensi vaikutelma: en tiennyt oliko hän lintu vai kala. Tavattiin harvoin ja sama tunne jatkui - välillä mies oli mielin kielin ja välillä todella töykeä. Kun huomasin ettei suorapuheinen ja välitön ystäväni ollut oma itsensä hänen kanssaan ja varoi sanojaan aloin epäilemään häntä narsisitiksi. Oma lapseni joka silloin oli vauva-taapero ei myöskään koskaan suostunut tulemaan edes lähelle miestä. Lapsilla on hyvät vaistot näissä asioissa.

Yksi tyyppi sieltä ryhmästä sitten kertoi mulle, että ei ole ikinä pitänyt tuosta henkilöstä, vaikka se ei siis koskaan joutunut riitoihin kenenkään kanssa vaan oli aina ulospäin se hauska heppu. Mulle kertoi kuvitelmistaan, että siitä tulee tosi kuuluisa ja sitten se istuu talk- showssa puhumassa itsestään, mutta eipä ole näin 10 vuoden päästä näkynyt missään.

[/quote]

Siis niin,saahan sitä haaveilla.Luulenpa että jos ko.henkilö olisi ollut narsisti,niin olisi jossain talk-showssa!Ja vaatiihan tuo SUHTEITA PÄÄSTÄ JULKISUUDEN VALOKEILAAN,KUNNON NARSISTI OLISI NEKIN SAANUT LUOTUA.

ei ole ystäviä? Netin kautta?

Kuulostaa nyt siltä että sulle valehtelee tämä mies.On valinnut nätin puolison,narsisti ottaa usein puolisokseen itseään viehättävämmän naisen/miehen joka puhuu ja tukee häntä.Kun tämä puoliso väsyy tähän energian imuun,narsisti alkaa pettää. Ja tekee sen todella julkealla tavalla.

Käyttää jopa viranomaisia hyväkseen jos haluaa mollata toista vanhempana.Hulluksi ym.haukkuminen on narsistin pikakeino saada huomio omaan älyyn ja osaamiseen vaikka hän ei fyysisesti oikeasti olisi lastensa arjessa edes läsnä.

Lisäksi oli huomiotaherättävän kaunis nainen. Kellot eivät alkaneet soida vielä, kun minua varoitettiin hänestä, että hän saattaa olla arvaamaton. Oikeastaan ensimmäinen merkki, mistä aloin herätä, oli, kun hänen aviomiehensä kertoi, ettei hänen vaimollaan ole lainkaan ystäviä. En olisi uskonut, niin sosiaaliseslta ja jopa huolehtivalta nainen vaikutti. Mutta totta se oli, kuten myöhemmin tajusin. Tällä naisella oli vain hyväksikäytettäviä ja sitten ne muut olivat vihollisia.

takaisin sellaisella tavalla jota hän ei itse tiedosta,kun on empatiakyvytön.

Otti se aikaa ja tiedon hankintaa mutta olen tyytyväinen kun aloin tietää kuinka paljon tämä henkilö valehtelee minusta muille ja toisinpäin.

Esim.ei ole kertonut että asui ulkomailla monia kertoja,kun minä pidin kotia pystyssä Suomessa.

Myös monia muita outoja juttuja,esim.valehtelee naisille sinkkua ja lapsetonta varakastakin poikamiestä.Sormus on kyllä kotona ja rahaa ulosotossa.Että näin.

Mies hullaantui minusta ihan heti. Olin joka suhteessa täydellinen, juuri sellainen mistä hän oli aina haaveillut. Hän ilmoitti pitävänsä (melkein) kaikista niistä asioista joista minäkin ja piti arvossaan samoja arvoja. Hän mielisteli, koetti sitouttaa minut nopeaan - ja onnistuikin siinä. Ehkä muutama kuukausi meni siinä, että olin hämmentynyt ja pökkyrällä onnesta, vaikuttihan mies mittatilausihmiselle, mutta sitten....

Perheeni ja ystäväni huomasivat suhteellisen pian, miten miehellä oli taipumus koettaa pönkittää egoaan muiden kustannuksella ja mitätöidä muut. Minä sain tuntea tämän omissa nahoissani hiljalleen - ihan vaivihkaa mies huomautteli, miten hänen taustansa olikin omalla tavallaan parempi kuin minun

Juuri tuollainen exä löytyy minultakin, tosin en todellakaan tehnyt hänen kanssaa lapsia enkä tuhlannut häneen vuosia. Kuultuani nyt myöhemmin vielä lisää totuuksia hänen ns. elämästään, kiitän joka päivä onneani siitä, etten jäänyt sellaiseen ansaan.

Mies hullaantui minusta ihan heti. Olin joka suhteessa täydellinen, juuri sellainen mistä hän oli aina haaveillut. Hän ilmoitti pitävänsä (melkein) kaikista niistä asioista joista minäkin ja piti arvossaan samoja arvoja. Hän mielisteli, koetti sitouttaa minut nopeaan - ja onnistuikin siinä. Ehkä muutama kuukausi meni siinä, että olin hämmentynyt ja pökkyrällä onnesta, vaikuttihan mies mittatilausihmiselle, mutta sitten....

Olin raskaana ja naimisissa (nii-in, parin kuukauden päästä tapaamisesta...), kun aloin ihmetellä sitä että mies raivosi jos hän ei tuntenut olevansa mun elämän keskipiste, mutta toisaalta hällä ei ollut mitään ongelmia mun sivuuttamisessa. Hänellä oli oma elämänsä ja ystäväpiirinsä, johon minua ei kelpuutettu, mutta hänen piti olla mulle number 1. Jos joku mun kavereista ei toiminut kuten hän halusi, ne kaverit lempattiin. Samaa vierottamista hän alkoi hiljalleen harrastaa sukulaistenikin osalta. Tämän tajuamiseen minulta meni ehkä muutama vuosi.

Perheeni ja ystäväni huomasivat suhteellisen pian, miten miehellä oli taipumus koettaa pönkittää egoaan muiden kustannuksella ja mitätöidä muut. Minä sain tuntea tämän omissa nahoissani hiljalleen - ihan vaivihkaa mies huomautteli, miten hänen taustansa olikin omalla tavallaan parempi kuin minun, ja moni asia, jonka minä tai perheeni teki ja piti tärkeänä, oli ihan syvältä.

Eromme jälkeen mies niitti mainetta valehtelemalla minusta, liitostamme ja erostamme aivan kauhistuttavia asioita. Hän itse oli viaton - kuten narsistit tapaavat olla.

Minutkin mies hurmasi täysin ja sai sitoutumaan nopeasti. Kun oltiin muutettu yhteen, aloin pikkuhiljaa huomata, minkälaisen ihmisen kanssa olin tekemisissä.

Pahinta minusta oli empaattisuuden puute. Näin jälkeenpäin ajatellen luulen, että mies ei ole ikipäivänä iloinnut toisen ihmisen puolesta tai sanonut jotain kannustavaa saati sitten lohduttanut.

Lähdin avoliitosta, vaikka olin raskaana. Pahinta oli, kun mies sitten sanoi minulle: "Jos sinä kertoisit muille, millainen minä MUKA olen, ei sinua uskoisi kukaan." Silloin tiesin tehneeni oikean päätöksen.

osaa sanoa oliko ne oikeasti narsisteja, mutta lähimpänä sellaista kuin ketkään muut tapaamani ihmiset. Yhden kanssa olin suhteessa noin kuukauden, tutustuin yhdessä harrastusryhmässä, siellä se oli ryhmän hauskuuttaja, aina heitti läppää ja suurin osa piti sitä todella hauskana ja kivana ja niin pidin itsekin. Myöhemmin kertoi, että inhosi kaikkia siinä ryhmässä, joku taisi olla ihan ok, mutta muuten haukkui mulle kaikki ilkein sanakääntein. Sanoi, että sen on helppo manipuloida ihmisiä, kun heittää vain nopeasti jotain niitä vitsejään. Äitiään kutsui puhelimessa määkiväksi lampaaksi.

Aluksi se oli mua kohtaan varsin hurmaava, mutta aika pian rupesi arvostelemaan mua. Yritin hirveästi miellyttää sitä, mutta sen mielestä kaikki mitä tein, oli aina omituista ja typerää, ja sitten aina mietin, että teen kaiken väärin. Sitten rupesinkin saamaan sen seurassa masennuskohtauksia, enkä tiennyt mistä ne johtuivat, koska en ollut ikinä ollut masentunut, mistä se taas ahdistui. Piakkoin mun piti lähteä ulkomaille ja yhteydenpito sitten jäi. Tyyppi oli vasta 19 v, (tosin näytti ja vaikutti noin 25- vuotiaalta ja aluksi luulinkin häntä itseäni vanhemmaksi) joten saattoi se olla ihan vaan kypsymätön kusipää, sanoi tosin, että on löytänyt itsensä, toisin kuin minä.

Yksi tyyppi sieltä ryhmästä sitten kertoi mulle, että ei ole ikinä pitänyt tuosta henkilöstä, vaikka se ei siis koskaan joutunut riitoihin kenenkään kanssa vaan oli aina ulospäin se hauska heppu. Mulle kertoi kuvitelmistaan, että siitä tulee tosi kuuluisa ja sitten se istuu talk- showssa puhumassa itsestään, mutta eipä ole näin 10 vuoden päästä näkynyt missään.

Teet sen kovin henkilökohtaisella intohimolla ja katkeraan sävyyn, ikäänkuin olisit kateellinen hänelle ja oletkin.

Ihan vinkkinä vaan.

yhtä ihana kuin hirveä. Eli mitä täydellisempi on sitä epätäydellinen kykeni olemaan. Narsisti pyrkii täydellisyyteen kaikin keinoin.



Narsistin kaavio:



Hirviö 987654321- 0 +123456789 Ihana.





Normaalit miehet kykenevät vain 0 sijalle tai korkeintaan 3 ihanaan. Narsistin kanssa elo voi olla kaikkein mahtavin rakkaussuhde ikinä, mutta ikävänä haittana on myös toisinaan paljastuva hirviömäisyys.



Mitä enemmän laajenee toiselle puolelle, sitä pahemmaksi muuttuu toiselta puolelta.



Tuossa tavallisen terveen ihmisen kaavio:



Hirviö 321- 0 +123 Ihana.



Periaatteessa vain narsistin kanssa voi kokea todellisen huumaavan rakkaussuhteen. Sellaisen todellisuutta rikkovan.



T: Narsistiin edelleen rakastunut

myös miinus kympin ihminen eli nolla. Kuin kuka tahansa meistä vain sairas.

ketju on harvinaisen täynnä totaalisen häiriintyneitä ihmisiä.

ketju on harvinaisen täynnä totaalisen häiriintyneitä ihmisiä.

Kun teikäläiset lukee sen kuin piru niin varmasti saa häiriintyneen kuvan :D

mies jolla on itsestään ja ulkonäöstään suuruudenhullut luulot ja etsii kumppanikseen täydellistä, nuorta ja helposti alistettavaa naista. Hän on mies, joka on laatinut ihannenaiselleen ominaisuuksien listan kuin tuoteluettelon johon tämän on sovittava ja tehnyt parisuhteelle etukäteiskäsikirjoituksen jota tulevan kumppanin on ymmärrettävä seurata. Hän on empatiakyvytön, pohjattoman minäkeskeinen, synkkä, lohdutusta ja huomiota kerjäävä, mustasukkainen, syyllistävä, sovinistinen, vainoharhainen ja herkästi raivoava, vainoava ja uhkaileva.

Ma tutustuin tahan tyttoon couchsurfingin kautta, kun se haki uusia kamppiksia ja muutin asumaan sen asuntoon Espanjassa. Mulla oli ihan eka vaikutelma kaksijakoinen, joko etta tulisin tosi hyvin toimeen sen kaa ja etta se toisaalta ois tosi kova tyyppi, ja aika kovaks sitten paljastuikin.



Alussa meni tosi hyvin, ja tosi mukava ja miellyttava oli ja ku oli niin ystavallisesti ottanut mut kotiinsa, oli tosi kiitollinen ja luottavainen olo. Kaiken tein tan kamppiksen kanssa ja ihmisiinki tutustuin moniin sen kautta. Meita oli 4 ja se oli selvasti se joka maaraa. Aloin sita vitsilla nimittaa aidiksi ja se naytti olevan mielissaan. Mun asemaa tietty heikensi se etta olin ulkomailla, ja niinpa aika kirjaimellisesti elamani perustui tahan ihmiseen.



Samalla vahitellen alko tulla pienia asioita jotka hairitsi, sellasta tiuskimista pikkuasioista ja jotenki aina mun kaa menetti karsivallisyytensa esim. jos unohdin lasin ja lautasen tiskialtaaseen jne.Tata kommentoi silla etta oon niin hidas joka asiassa yms. Toki oltiin myos ihan vastakohtia luonteilta, esim ite oon tosi rauhallinen ja konflikteja välttävä, mutta ei musta oo syy huutamiseen joka pienesta asiasta.



Pikkuhiljaa aloin tulla mustasukkaseks kun toisen kamppiksen kanssa, jonka kaa se ei ehka ollu niin paljon, oli niin ystavallinen ja mulle syyti aina paskaa. Tein kaikkeni miellyttaakseni sita ja ollakseni niinku se haluaa ja siita huolimatta aina loyty valitettavaa, jos ei yhdesta niin sitten toisesta asiasta. Aloin karsia ahdistuksesta, johon ei ollu mitaan nakyvaa syyta, ja joka ei oo mulle ominainen tunne. Siita huolimatta rakastin asuntoa ja sen tunnelmaa.



Sitten kevaalla jo alko kunnon riidat. Eka kerta oli kun jonkun vaarinkasityksen kautta suuttui mulle, olin kuulemma valehdellut sen poikaystavalle jotain etta se ei ollut ilmottanut mulle jostain puhelinnumerosta vaikka se oli. Siita seuras sit se etta se oli tavallistaki torkeempi ja makin suutuin ja oli viikon mykkakoulua kunnes pyysin anteeks omaa kaytostani. Sillon se vasta sanoi miks oli ollut niin vittumainen ja mista oli suuttunut. Ja syyllinen olin tietty mina. Tyypillista naille riidoille oli etta ne jatkui tiuskimisena, huutamisena tai kylmana puhumattomuutena kunnes menin pyytamaan anteeks. Ja lahes aina ne oli pikkuasioista.



ALoin naiden riitojen jalkeen jo menettaa aika paljon luottamusta. Stressaannuin helposti ja aloin jopa kuvitella asioita. Pari kertaa tuli toinen kamppis sanomaan jotain tyyliin etta se suuttui jostain mun lasista tiskialtaassa. Yritin puhua mun kamppikselle mutta sen kommentti oli etta se ei aio muuttua miksikaan eika koe mitaan vaaraa siina miten kayttaytyy.



Kerran olin kuulevinani se puhuvan musta jotain

sen poikaystavan kaa, joka myoskin oli yks kamppiksista. Paljastui ettei ollutkaan vaan olin kuvitellut sen (haluan uskoa) mutta suuttui ihan mielettomasti.Tan jalkeen ei viikkoon puhunut mulle ja sitten menin taas pyytamaan anteeks, ja haukku mut ihan taysin. Kaikki oli tosi liioiteltua. Sitten meni vaan pahemmaks ja viimenen kk oltiin ilman etta voitiin ohittaa toista eteisessa sopimisesta puhumattakaan. Sanoi mulle etta mun pitaa olla kuun viimenen paiva ulos talosta.



Sitten viimeisena paivana kun meinasin lopultakin puhua suuni puhtaaksi ennen lahtoa, se kaantyikin yhtakkia sovinnoksi. Olin iloinen vaikka jo varautuneempi, mutta sovintoon valmis kuitenkin. Sen jalkeen kaikki hyvin kunnes sain lukea silta facebookista mukavia kommentteja.



Sitten palasin syksylla aikomuksena hakea tavarani asunnosta ja se oli taas suuttunut kun mulla kesti 4 paivaa ilmoittaa sille etta olin palannut. Se oli joltain saanut selville etta olin jo perilla. Haukkui taas ihan kaikesta, ja sanoi etta en ollut kiitollinen mistaan ja etta sen jalkeen miten huonosti kayttaydyin kevaalla vahin mita mun kuuluis tehda on kayttaytya hyvin. Puhui kuin olisin 5- vuotias. Ei kuulemma halunnut enaa mitaan kontaktia muhun. Sen jalkeen en oo kuullut siita mitaan.



26 v on jo taa nainen, kauniskin on, ja tosi jyrkka kaikessa, ateisti ja varastaa vaatekaupoista yms. Sen poikaystava ihan vastakohta, itse pyhimys. Mutta talla on kylla ystaviakin paljon ja vaikutusvaltaa sitakin enemman. Suurin osa ystavista on lapsuudenaikasia mut on niita kaikenlaisia. Sita en oikein tajua. Vaik kaipa ne on sit enemman sen ystavia ku se niiden.Toisaalta taa tytto osaa olla taydellisen hurmaava ja hauska kun haluaa. On saanut tosi monet ihmiset mua vastaan ja elamasta joka mulla sen kautta oli ollut, ei jaany jaljelle mitaan.



Vaikka en enaa asukaan samassa ja pikkuhiljaa saan uusia ystavia, ja olla rauhassa, on vaikea unohtaa tata ihmista, varsinkin kun on samassa kaupungissa ja millon vaan voi tormata.

Lisäksi oli huomiotaherättävän kaunis nainen. Kellot eivät alkaneet soida vielä, kun minua varoitettiin hänestä, että hän saattaa olla arvaamaton. Oikeastaan ensimmäinen merkki, mistä aloin herätä, oli, kun hänen aviomiehensä kertoi, ettei hänen vaimollaan ole lainkaan ystäviä. En olisi uskonut, niin sosiaaliseslta ja jopa huolehtivalta nainen vaikutti. Mutta totta se oli, kuten myöhemmin tajusin. Tällä naisella oli vain hyväksikäytettäviä ja sitten ne muut olivat vihollisia.

Luulen tietäväni kenestä puhutte.

Lisäksi oli huomiotaherättävän kaunis nainen. Kellot eivät alkaneet soida vielä, kun minua varoitettiin hänestä, että hän saattaa olla arvaamaton. Oikeastaan ensimmäinen merkki, mistä aloin herätä, oli, kun hänen aviomiehensä kertoi, ettei hänen vaimollaan ole lainkaan ystäviä. En olisi uskonut, niin sosiaaliseslta ja jopa huolehtivalta nainen vaikutti. Mutta totta se oli, kuten myöhemmin tajusin. Tällä naisella oli vain hyväksikäytettäviä ja sitten ne muut olivat vihollisia.

Luulen tietäväni kenestä puhutte.

Arvaamaton miten? Raivareita?

Hullaannuin erikoiseen persoonaan. Mietin heti alussa, että joko tuo on oikeasti niin ihana ja vilpitön miltä vaikuttaa tai sitten sairaalloisen hyvä näyttelemään. Sanotaan nyt kuitenkin, etten väitä hänen olevan mikään pesunkestävä narsisti, ei minusta ole sellaista diagnosoimaan. Paljon piirteitä kuitenkin löytyy, mutten niille mitään nimeä koe tarvetta laittaa.



Ensivaikutelma oli sellainen todella hauska ja erikoislaatuinen persoona, varsinainen luonnonlapsi joka letkautuksillaan hauskuutti porukkaa. Olin nähnyt hänet baarissa ennenkin (en ollut siis missään tekemisissä ollut kuitenkaan), ja pelkästään hänen olemukensa koin jotenkin hirveän kiinnostavaksi ja houkuttelevaksi.



Valloittava hymy ja hiukan pistävä katse. Nyt kun mietin, niin ei häneen oikein koskaan saanut oikeaa kontaktia. En esim. muista hänen koskaan nauraneen OIKEASTI, sellaista harkittua naurua kyllä. Minua varoitettiin hänestä, mutta en voinut jättää niin ainutkertaista juttua väliin kuitenkaan. Oli oikeastaan ensimmäinen suhteeni, ja olin niin fiiliksissä.



Hän oli tietyllä lailla dominoiva, aina halusi olla se, joka hallitsee tilannetta. Huumorilla ja kiusallisilla heitoilla sekä päällekäyvällä tuijotuksella saikin usein minut jotenkin "hämilleen" ja valtaansa. Alkoholi maistui ja ei käynyt töissä. Alkoi kiinnostua kovasti kuinka isot vehkeet tuntemillani miehillä on. Vitsaili koko ajan miten minulla muka on miehiä kotonani yms. Myöhemmin tajusin, että oli ihan oikeasti mustasukkainen. Kertoili usein, miten milloin missäkin yhteydessä tavatut naiset olivat häneen niin ihastuneita. Noh, toki moni on voinut ollakin mutta tuskin nyt ihan NIIN moni.



Suhde oli jonkinlaista on-offia. Toisinaan sattumalta törmätessämme saattoi tulla riemuissaan juttelemaan ja toisilla kerroilla käveli kylmästi ohi ikään kuin minua ei olisi olemassakaan. Välillä suitsutti holtittomasti miten ihana ja loistava olen ja suunnitteli tulevaisuutta, yhtäkkiä taas suhtautui halveksuvasti ja jäätävän kylmästi. Yksi hieno käyttäytymisen muoto oli humalaiset puhelut, jotka olivat joko tätä hehkutusta tai sitten ihan päin vastoin, esimerkiksi yllättäviä hyvästelyitä ilman mitään perusteltua syytä. Myös itsemurhauhkailuja sain kuulla, mutta kuulemma uhkaili itsemurhalla koska halusi saada minussa aikaan reaktion.



Moraali oli jossain 3-vuotiaan tasolla. Selkeästi koki, että jos on tehnyt jotain väärää, niin tuo teko muuttuu jos vain KERTOO asian toisin. Tärkeää oli tietysti, että se jolle kerrotaan uskoo tuon valheen. Ei varmasti itsekään aina ymmärtänyt valehtelevansa, kertoi vaan juttuja jotka itsekin halusi sillä hetkellä uskoa.



Ai niin ja pyöritteli useita naisia samanaikaisesti, yhtenäkin viikonloppuna 3 tyttöystävää kyläilemässä, joista jopa kerrottiin aina muille kahdelle jotain mutta jännästi ne muut tyttöystävät olivat aina "kavereita". Selvisi kyllä nopeasti, että eipä ole. Minusta oli kertonut yhdelle tyttöystävälleen, että minä olen kaveri ja olin kyllä joskus yrittänyt häntä lähennellä, mutta hän ei ollut innostunut :D (Tilanne oli todellisuudessa juuri toisin päin.) Lähetteli myös samanaikaisesti kaikille "tyttöystävilleen" samat tekstiviestit :D (Ja pikkuisen suuttui kun jäi kiinni, vaikka tiesi että olin hänen eksänsä kanssa ystävystynyt ja tekemisissä, ja olin ihan rehellisesti sanonut, että kyllähän me nyt sun toiminnasta keskenämme jutellaan.)



Jos hän jäi kiinni jostakin teostaan, hän raivostui sille, joka hänet antoi ilmi (vaikka ilmianto olisi tahaton, normaalia jutustelua tyyliin "törmäsin poikaystävääs tuolla kaupungilla"). Hän ei ymmärtänyt, että koko tilannetta ei olisi ellei hän ITSE olisi tehnyt kyseistä tekoa. Ei, kaikki muut olivat aina selkäänpuukottajia ja valehtelijoita, jotka yrittivät pilata hänen elämänsä. Hänellä oli oma todellisuutensa eri ihmisille. Oli aika taitava lukemaan millainen kuva kannattaa itsestään kenellekin antaa.



Hän itse saattoi valehdella ihan merkityksettömistäkin asioista, ei pelkästään niistä joista valehtelemalla selkeästi hyötyisi jotakin. Tarinaa riittäis vaikka kuinka, mutta lopettelenpa tältä erää...

Kuin jostain sadusta.



Meni 13 vuotta, kunnes lopulta uskoin: se ihminen oli lukittu oman itsensa sisalle jotenkin. Vain hanen nakemyksillaan ja suunnitelmillaan oli todellista arvoa. Joten, lakkasin kiduttamasta hanta (ja itseani) avoimuus-, yhdenvertaisuus- ja vuorovaikutusvaatimuksillani.



Edelleen mielestani lumoavin koskaan tapaamani ihminen ja koin hanen seurassaan mahdollisesti joitain elamani upeimmista hetkista - tai sitten kysymys oli vain illuusiosta.



Laheinen ystavyys kuitenkaan ei vaan oikein toiminut.