Millainen oli ensivaikutelmasi tuntemastasi narsistista?

Ensivaikutelma oli aika neutraali. Ihmettelin kyllä sisäisesti, miten niin nuori ja vasta hetken opiskellut ihminen oli päässyt esimiesasemaan. Vaikutti kaikin tavoin tosi pätevältä ja mitä ilmeisimmin oli hurmannut työnantajamme.



Sitten alkoi kulissit kaatua: valehtelua, kertoi joka ihmiselle eri tarinaa, raivokohtauksia ja mökötystä pikkuasioista, autoritaarisuus, ihmeellisiä sääntöjä, ei luottanut tehtäväkseni vaatimattomampiakaan rutiinitehtäviä, sai minut näyttämään siltä kuvion pahikselta...



Ammatillinen itseluottamus mureni täysin ja vasta nyt parin vuoden päästä alan olla jaloillani.

Lisäksi oli huomiotaherättävän kaunis nainen. Kellot eivät alkaneet soida vielä, kun minua varoitettiin hänestä, että hän saattaa olla arvaamaton. Oikeastaan ensimmäinen merkki, mistä aloin herätä, oli, kun hänen aviomiehensä kertoi, ettei hänen vaimollaan ole lainkaan ystäviä. En olisi uskonut, niin sosiaaliseslta ja jopa huolehtivalta nainen vaikutti. Mutta totta se oli, kuten myöhemmin tajusin. Tällä naisella oli vain hyväksikäytettäviä ja sitten ne muut olivat vihollisia.

Oma ensivaikutelmani toisesta narsistista oli terävä ja hauska nainen. Tosin herkkänahkainen esim. vitsailulle. Tässä vaiheessa hän oli vielä hyvin nuori.

Myöhemmin kärsittyäni usean vuoden hänen vaikutuspiirissään luin artikkelin, jonka perusteella tunnistin hänet klassisista narsismin piirteistä.



Seuraava oli itselleni kummallisen tyly ja huomiotaherättävän huomiohakuinen. Teki kaikkensa tullakseen huomatuksi. Huomasin kuitenkin, että tietyille (hyödyllisille) henkilöille mielin kielin.

Epälooginen käytös, epäuskottavuuden puolelle menevä täydellisen esittäminen, valtava kateus, mielenosoitus jos jää liian vähälle huomiolle jne. saivat vähitellen havahtumaan kunnolla.

Oikeastaan hän herätti epäilyksiä alusta alkaen, sillä käytös oli jotenkin epäloogista ja outoa.

Lisäksi oli huomiotaherättävän kaunis nainen. Kellot eivät alkaneet soida vielä, kun minua varoitettiin hänestä, että hän saattaa olla arvaamaton. Oikeastaan ensimmäinen merkki, mistä aloin herätä, oli, kun hänen aviomiehensä kertoi, ettei hänen vaimollaan ole lainkaan ystäviä. En olisi uskonut, niin sosiaaliseslta ja jopa huolehtivalta nainen vaikutti. Mutta totta se oli, kuten myöhemmin tajusin. Tällä naisella oli vain hyväksikäytettäviä ja sitten ne muut olivat vihollisia.

ei pitänyt minusta, koska en lähtenyt hänen juttuihinsa mukaan.

Tuohon treffi-ilmoitukseen asti tekstisi olisi voinut olla jotakuinkin omaa kirjoittamaani! Oma ex-mieheni oli alkuun ujo ja asiallinen. Reilu vuoden päästä tuli ensimmäinen raivokohtaus. Vuosien mitätöinnin, vähintään puolen sataa silmittömien raivokohtausten (hajoittamiensa omaisuusesineiden määrää muistellen) ja viimein raskausaikana lopulta tajusin, että mies on seonnut. Tätä nykyä mies on ajanut 171 -kertaisine valheineen oikeusteitse ongelmaansa, ettei oikeasti ole lainkaan kiinnostunut nyt kolmevuotiaasta lapsestaan, jonka ajoi äitinensä pois vain kolmen kuukauden ikäisenä eikä halunnut tavata kahtena ensimmäisenä vuonna kuin erittäin vähän ja nekin minun kuin käärmettä pyssyyn tule tapaamaan poikaasi -pyynnöstäni. Vuoden on oikeuden päätöksellä "halunnut" tavata ja kiusata lähtöä vastustelevaa ja tapaamisista eri kunnoissa tullutta lasta kaikesta päätellen vain kiusatakseen minua. Viranomaisiin oli pakko jo ottaa yhteys, kun lapsi kertoi isän fyysisestä väkivallasta häntä(kin) kohtaan ja valitteli niskakipua. Ja nyt mies on kysynyt kesän joka toinen viikko, mistä voisi lapsen hakea tapaamiseen. Lasta suojellakseni joutunut ensi kertaa vastaamaan, ettei tapaaminen käy painavine perusteluineen (poliisi ja ls -tutkinta päällä). Ei nähtävästi ole tietävinäänkään, mitä on tehnyt. Miehellä on sakkotuomio pahoinpitelystä vierasta miestä kohtaan, hänet on viety poliisin toimesta jopa hoitoon, mistä kieltäytyi, ja tätä ennen hän oli yrittänyt minut raskaana ollessa pudottaa portaita alas ja kuristaa. Siltikään oikeudessa ei paina kuin fyysinen, toteutunut väkivalta lasta kohtaan, jotta valvottuihin tapaamisiin päästäisiin. Suomen lainsäädäntö ei ole pienen erolapsen puolella, vaan narsistisen isän kunnian ja oikeuksien puolella.

ongelmien selvittyä työpaikkaa! Nopeat,lyhyet,hyvin tahakkaat työpaikat viittaavat narsistiin.

Ensivaikutelma oli aika neutraali. Ihmettelin kyllä sisäisesti, miten niin nuori ja vasta hetken opiskellut ihminen oli päässyt esimiesasemaan. Vaikutti kaikin tavoin tosi pätevältä ja mitä ilmeisimmin oli hurmannut työnantajamme.

Sitten alkoi kulissit kaatua: valehtelua, kertoi joka ihmiselle eri tarinaa, raivokohtauksia ja mökötystä pikkuasioista, autoritaarisuus, ihmeellisiä sääntöjä, ei luottanut tehtäväkseni vaatimattomampiakaan rutiinitehtäviä, sai minut näyttämään siltä kuvion pahikselta...

Ammatillinen itseluottamus mureni täysin ja vasta nyt parin vuoden päästä alan olla jaloillani.

sopimukset,saattaavat vaihtaa firman sisällä ÄKKIÄ toisiin työtehtäviin!

Lisäksi oli huomiotaherättävän kaunis nainen. Narsisti ei edes tiedosta omaa kauneuttaan ellei muut sitä hänelle kerro.Narsisti heijastaa muista tunteita.Et taida olla narsistia tavannutkaan.

Kellot eivät alkaneet soida vielä, kun minua varoitettiin hänestä, että hän saattaa olla arvaamaton. Oikeastaan ensimmäinen merkki, mistä aloin herätä, oli, kun hänen aviomiehensä kertoi, ettei hänen vaimollaan ole lainkaan ystäviä. En olisi uskonut, niin sosiaaliseslta ja jopa huolehtivalta nainen vaikutti. Mutta totta se oli, kuten myöhemmin tajusin. Tällä naisella oli vain hyväksikäytettäviä ja sitten ne muut olivat vihollisia.

Oma ensivaikutelmani toisesta narsistista oli terävä ja hauska nainen. Tosin herkkänahkainen esim. vitsailulle. Tässä vaiheessa hän oli vielä hyvin nuori.

Myöhemmin kärsittyäni usean vuoden hänen vaikutuspiirissään luin artikkelin, jonka perusteella tunnistin hänet klassisista narsismin piirteistä.

Seuraava oli itselleni kummallisen tyly ja huomiotaherättävän huomiohakuinen. Teki kaikkensa tullakseen huomatuksi. Huomasin kuitenkin, että tietyille (hyödyllisille) henkilöille mielin kielin.

Epälooginen käytös, epäuskottavuuden puolelle menevä täydellisen esittäminen, valtava kateus, mielenosoitus jos jää liian vähälle huomiolle jne. saivat vähitellen havahtumaan kunnolla.

Oikeastaan hän herätti epäilyksiä alusta alkaen, sillä käytös oli jotenkin epäloogista ja outoa.

Ajattelin että onpas herttainen ,suloinen ja ujo tyyppi. Oikein kultainen.



Totuus paljastui kun tulin raskaaksi. Ujosta ja herttaisesta tuli rähjääjä, jonka mielestä syntymätön lapsi ja minä olimme syypäitä kaikkeen hänen pahaan oloonsa.



Jopa esineet jotka tippuivat käsistään olivat väärin muotoiltuja :0



Vuosien varrella opin että kaikki on aina minun ja lapsien vika. Herra ei koskaan tehnyt yhtään virhettä tai ollut vastuussa mistään.

Olin hullu, huono, alkoholisti (jos join kaksi olutta illanvietossa), laiska, saamaton, vääränlainen, jouduin mielentilaselvitykseen kun valehteli minusta lääkärille, jouduin putkaan kun kehtasin itkeä (soitti poliisille että häiritsen ja riehun (en riehunut vaan itkin)).

Huusi lapsille ja haistatteli pienille päivittäin.

Lopulta karkasin lasten kanssa koska olisin tappanut itseni jos olisin jäänyt.



Olipas herttainen ja ujo kaveri, tosiaan.

kyllä vaikea kuvitella, että narsistilla olisi mitään tosiystäviä, jolle se kertoisi, että "mulla on tämmönen suunnitelma että tuhoan yhden ihmisen elämän, kun sen naama vituttaa mua, mitä mieltä oot?"..tuttuja voi varmasti olla, joille esittää kivaa ihmistä.

Kunnon narsisti ei kykene ystävyyteen.



Hänellä on yleensä hovinsa, hän haalii pinnallisia tuttavia, mutta siinä vaiheessa, kun suhteen pitäisi jo syventyä tai se on kestänyt kauan, hovin jäsenetkin alkavat todennäköisesti kärsiä tai huomata narsistin todellisen luonteen ja narsisti vaihtaa piirejä.



Toki on ihmisiä, jotka kaltoinkohtelusta huolimatta roikkuvat narsistin "ystävänä" vuosikymmeniäkin, mutta todella yleistä lienee se, että narsistin tuttavapiiri vaihtuu jatkuvasti, ja pitkäaikaisia tosiystäviä hänellä ei ole.



Narsistithan itse kutsuvat muille ystävikseen kaikkia mahdollisia ihmisiä, etenkin "hienoja", silmäätekeviä tai vastaavia tuttavia. He tuntevat kaikki, läheisesti ;)



Itse olen yrittänyt vahingossa ystävystyä parin narsistin kanssa ja molemmilla kerroilla olen joutunut saman pelleilyn kohteeksi: ollaan kovasti ystäviä, ja seuraavassa hetkessä ei ollakaan, vaan ilkeitä ja v-mäisiä. Ja tottakai hyvänä hetkenä annetaan ymmärtää, että syy on ollut minussa tai paremminkin kaikki on ollut vain kuvittelua.

Myöhemmin kärsittyäni usean vuoden hänen vaikutuspiirissään luin artikkelin, jonka perusteella tunnistin hänet klassisista narsismin piirteistä.



Seuraava oli itselleni kummallisen tyly ja huomiotaherättävän huomiohakuinen. Teki kaikkensa tullakseen huomatuksi. Huomasin kuitenkin, että tietyille (hyödyllisille) henkilöille mielin kielin.

Epälooginen käytös, epäuskottavuuden puolelle menevä täydellisen esittäminen, valtava kateus, mielenosoitus jos jää liian vähälle huomiolle jne. saivat vähitellen havahtumaan kunnolla.

Oikeastaan hän herätti epäilyksiä alusta alkaen, sillä käytös oli jotenkin epäloogista ja outoa.

[/quote]

[/quote]

Kovissa asemissa TYKSISSÄ!

narsisteja ja psykopaatteja (nehän ei ole kaikki mitään sarjamurhaajia) on paljon johtajissa ja hyvissä asemissa, koska ne ovat monesti älykkäitä ja ei tartte välittää mistään joutavasta kuten ihmissuhteista ja ihmisten tunteista, mutta osaavat silti miellyttää ihmisiä.

löytyy kahta kunnon lajia:

1)ulkonäkö keskeytyneet narsistit kaiketi yleisempi laji

2)akateemiset narsistit jotka pätee älykkyydellään



Tilanne ilmennee yleensä niin että älykkörooliin suuntautuneet narsistit kateellisoituu tositv tähdille kuten Hennalle ja Antille taikka Martinalle ja Eskolle ja kertoo akateemisissa piireissä eteenpäinn salaisuuksia jotka vuotaa mediaan.

Et esim Toivo Sukari saunoo tärkeen Tyksin leidin kanssa saunalauteilla niin kertonee jotain.

Ajattelin että onpas herttainen ,suloinen ja ujo tyyppi. Oikein kultainen.

Totuus paljastui kun tulin raskaaksi. Ujosta ja herttaisesta tuli rähjääjä, jonka mielestä syntymätön lapsi ja minä olimme syypäitä kaikkeen hänen pahaan oloonsa.

Jopa esineet jotka tippuivat käsistään olivat väärin muotoiltuja :0

Vuosien varrella opin että kaikki on aina minun ja lapsien vika. Herra ei koskaan tehnyt yhtään virhettä tai ollut vastuussa mistään.

Olin hullu, huono, alkoholisti (jos join kaksi olutta illanvietossa), laiska, saamaton, vääränlainen, jouduin mielentilaselvitykseen kun valehteli minusta lääkärille, jouduin putkaan kun kehtasin itkeä (soitti poliisille että häiritsen ja riehun (en riehunut vaan itkin)).

Huusi lapsille ja haistatteli pienille päivittäin.

Lopulta karkasin lasten kanssa koska olisin tappanut itseni jos olisin jäänyt.

Olipas herttainen ja ujo kaveri, tosiaan.

Miten muuten etenisi urallaan?

On eri asia olla yksin ja varakas kuin varattomampi ja toisista riipuvainen jota narsisti kyllä on!!

kyllä vaikea kuvitella, että narsistilla olisi mitään tosiystäviä, jolle se kertoisi, että "mulla on tämmönen suunnitelma että tuhoan yhden ihmisen elämän, kun sen naama vituttaa mua, mitä mieltä oot?"..tuttuja voi varmasti olla, joille esittää kivaa ihmistä.

Taidat olla asianomainen kun tunnistit itsesi...

Ihana, hurmaava, sanoi oikeat asiat, oli kaikkien kaveri, korosti isoja bisneksiään. Kehui minua, sai aikaan tunteen, että olen täysin ainutlaatuinen. Hän oli valloittava persoona, kaikki ihastuivat häneen hetkessä, kunnioittivat häntä.



Kärjistäen, miten asia selvisi hyvinkin nopeasti..

KAIKKI asiat loppujen lopuksi pyörivät hänen ympärillään. Lapset jäivät toiseksi, minä täysin viimeiseksi. Nopea räjähtäminen, jos hänen mielipiteensä kyseenalaistettiin. Hurmaavuuden tilalla saattoi sekunneissa näkyä ilkeät, kamalia asioita ja loukkauksia suoltavat kasvot.



Ei osannut ottaa vastaan minkäänlaista kritiikkiä, eikä puhua tunteistaan.

Osasi kääntää kaikki vastoinkäymiset muiden syyksi. Hetken jopa uskoin, että minä itse olin se hullu ja tyhmä kuten minulle kerrottiin. No en ollut.. Enkä ollut todellakaan ainoa.



Elämä tällaisen ihmisen kanssa niin kotona kuin töissäkin on julmaa ja raastavaa. Energiaa ja mieltä kuluttavaa. Kauheaa.