Millainen oli ensivaikutelmasi tuntemastasi narsistista?

Oma äitini on narsistinen. Vaikea tapaus. Kaikki kodissamme perustui kulisseihin. Isäni teki töitä kaukana kotoa, äiti tuhlasi rahat, lapset olivat rekvisiittaa (kun mentiin ihmisten ilmoille, meidät puettiin nätiksi, muuten ei mitään väliä), tehtävämme oli pönkittää lähinnä äidin asemaa yskonnolisessa yhteisössä. Oli siis kotirouva, kävi siivoja ja lastenhoitaja ajoittain, hän ei tehnyt mitään. Vetosi, ettei jaksa. Ulkonäköään jaksoi korostaa, arvosteli aina kuka on oikeasti kaunis (=hän),naisellinen, täydellinen ym. Julma puoli tuli esiin 4/5 lapsesta osoitettua käytöshäiriöitä myöhemmin elämässä (mm.anoreksia,peliongelma,huumeriippuvuus ym), petti lapsensa aina hädän hetkellä, vetosi omaan asemaansa uhrina, kun lapsille tapahtui kauheita, uhripotentiaali ja hänen kärsimyksensä merkitsivät, ei pahoinpidelty/masentunut lapsi. Äitini pyrki aina hallitsemaan muita, odotti tilannetta, jossa pääsee laittamaan jalan jonkun niskan päälle ja kohta kuului kraks. Yleensä yksi suosikkiuhri kerrallaan. Kiusaaminen, lyöminen (omat lapset hakattu pienenä niin, etteivät voineet mennä kouluun kasvot mustelmilla). Mestarinarsisti, vain hän on tärkeä ja hänen kulissinsa. Kaunis nainen, ovela ja hyvin ilkeä.

mikäänhän ei ole niin ihana kuin narsisti. ALUKSI!



Tapailin n 10 kk. Asuimme eri paikkakunnilla. Ensimmäiset 2 vko ovat elämäni parasta aikaa. Ihastuttavan sosiaalinen ja mukava ihminen. Tunsin itseni niin tärkeäksi ja erityiseksi. Tuon 2 vko ajan. Sitä seurasi sitten 9.5 kk helvetti. En voi kuin ihmetellä jälkikäteen miten asiat luisuivat niin hullulle tolalle, ja miten menin siihen hullutukseen itse mukaan.

mikäänhän ei ole niin ihana kuin narsisti. ALUKSI!

Periaatteessa vain narsistin kanssa voi kokea todellisen huumaavan rakkaussuhteen. Sellaisen todellisuutta rikkovan.

T: Narsistiin edelleen rakastunut

kirjoitin tuon ylemmän viestin ja lueskelin sitten muita. Indeed! Olen juuri samaa mietiskellyt. Hyvät hetket narsistin kanssa olivat niin mahtavia. Nyt elän onnellisesti tasapaksua perhe-elämää. Salaa joskus kaipaan niitä huumaavan onnen hetkiä.

Oma lapseni joka silloin oli vauva-taapero ei myöskään koskaan suostunut tulemaan edes lähelle miestä. Lapsilla on hyvät vaistot näissä asioissa.

Tämä se vain tippuu tämän palstan älyllinen taso aina vain alemmaksi.

Vuosikertaa 1970

...ja tämä ymmärrys tuli vasta muutaman vuoden eron jälkeen, kun kävin läpi suhdettamme - ja kun muutama tuttu kertoi, millaisia tarinoita hän kertoili suhteestamme kaikkialla.

Ymmärsin vasta eron jälkeen, että exällä on paljon narsistisia piirteitä. Toisaalta sen ymmärtäminen on helpottanut omaa suhtautumista eroon. Toisaalta vituttaa aika ankarasti, kun ex edelleen kertoo yhteisille kavereille omia satujaan siitä, miten huono ihminen mä olen ja miten hänen pettämisensä on mun vikaa. No, ne jotka uskovat hänen valheitaan, saavat mun puolesta uskoakin. Toiset tuntevat mut, ja ovat pikkuhiljaa alkaneet ymmärtää miehen juttujen päättömyyden.

Mutta hirvittävät arvet suhde narsistisen ihmisen kanssa jätti. En vieläkään usko, että joku voisi rakastua minuun ja välittää minusta oikeasti. Tai että parisuhteessa toinen voisi haluta oikeasti mun parasta. Jollain tasolla pidän itseäni vieläkin huonona, rumana ja tylsänä ihmisenä.

Kenelle tän kirjoitit? Sille joka sanoi patologiseksi valehtelijaksi.En tosiaan ole vaan ollu tekemisissä tahtomattani heidän kanssaan joten tunnistan aika nopeasti kestä kyse!

Taidat olla asianomainen kun tunnistit itsesi...

Miten ihmeessä tunnistat henkilöt tarinasta, joka on muka pelkästään patologisen valehtelijan keksimä?

Taisi löytyä kyseisen narsistin hovin jäsen, jos ei kerran itse ole?

Kyseisen narsistin hovi tosiaan tietää nämä tapahtumat...

Kaunis nainen, mutta käytös oli heti kummallista.

osaa sanoa oliko ne oikeasti narsisteja, mutta lähimpänä sellaista kuin ketkään muut tapaamani ihmiset. Yhden kanssa olin suhteessa noin kuukauden, tutustuin yhdessä harrastusryhmässä, siellä se oli ryhmän hauskuuttaja, aina heitti läppää ja suurin osa piti sitä todella hauskana ja kivana ja niin pidin itsekin. Myöhemmin kertoi, että inhosi kaikkia siinä ryhmässä, joku taisi olla ihan ok, mutta muuten haukkui mulle kaikki ilkein sanakääntein. Sanoi, että sen on helppo manipuloida ihmisiä, kun heittää vain nopeasti jotain niitä vitsejään. Äitiään kutsui puhelimessa määkiväksi lampaaksi.



Aluksi se oli mua kohtaan varsin hurmaava, mutta aika pian rupesi arvostelemaan mua. Yritin hirveästi miellyttää sitä, mutta sen mielestä kaikki mitä tein, oli aina omituista ja typerää, ja sitten aina mietin, että teen kaiken väärin. Sitten rupesinkin saamaan sen seurassa masennuskohtauksia, enkä tiennyt mistä ne johtuivat, koska en ollut ikinä ollut masentunut, mistä se taas ahdistui. Piakkoin mun piti lähteä ulkomaille ja yhteydenpito sitten jäi. Tyyppi oli vasta 19 v, (tosin näytti ja vaikutti noin 25- vuotiaalta ja aluksi luulinkin häntä itseäni vanhemmaksi) joten saattoi se olla ihan vaan kypsymätön kusipää, sanoi tosin, että on löytänyt itsensä, toisin kuin minä.



Yksi tyyppi sieltä ryhmästä sitten kertoi mulle, että ei ole ikinä pitänyt tuosta henkilöstä, vaikka se ei siis koskaan joutunut riitoihin kenenkään kanssa vaan oli aina ulospäin se hauska heppu. Mulle kertoi kuvitelmistaan, että siitä tulee tosi kuuluisa ja sitten se istuu talk- showssa puhumassa itsestään, mutta eipä ole näin 10 vuoden päästä näkynyt missään.

sillä ei ollut kuin yksi kaveri, koska se ei pitänyt kenestäkään. Pohjimmiltaan oli varmaan hyvin epävarma, koska piti esittää semmoista hauskaa miestä ja miellyttää kaikkia, vaikka ei niistä tyypeistä edes pitänyt.

Äänikin oli lempeä kuin enkelillä. Aika näytti todellisen luonteen.

"Onpa harvinaisen mukava ja sosiaalinen ihminen". Vasta yli puolen vuoden päästä olin aivan eri mieltä, kun huomasin hänen mm. puhuvan itsensä pussiin joka asiassa ja valehtelevan omat mokansa muiden piikkiin.

Mistä aloin ymmärtämään, minkälaisen tyypin kanssa olin tekemisissä:

-kaiken pääasia on HÄN itse

-HÄNEN tyytyväisyytensä on tärkeintä, mitä siitä, jos muut kärsii -mukaan lukien oma lapsensa - pääasia, että HÄNELLÄ on hauskaa, ihanaa, mukavaa, rentoa, hyvä olla

-kaikkien on tehtävä niin kuin HÄN tahtoo ja siten, että kaikkien kaikki tekeminen edesauttavat HÄNEN onnellisuutta

-kun kyse on mistä hyvänsä asiasta tai tekemisestä, HÄN tekee kaiken oikein,

HÄN tekee kaiken parhaiten, minä olen todella huono tekemään mitään, en tee mitään oikein

-HÄN on kaunein, ja täten hänellä on tottakai oikeus tyrkyttää itseään perheellisille miehille, jotka totta kai ihastuvat häneen ja tahtovat mieluummin hänet, kuin lihavan, ruman rupsahtaneen vaimonsa, jota ovat katselleet jo vuosikausia ja vaimo on täydellisen typerä, jos ei tätä suvaitse

-HÄN on fiksuin - muut eivät tiedä mistään mitään sen rinnalla, kuinka etevä HÄN on

-HÄN on täydellinen, muut eivät ole mitään.

Kun tapasimme, tämä tuntemani narsistimies vaikutti ensin jopa ujolta. Ei katsonut silmiin keskusteltaessa.



Heti ekan tapaamisen jälkeen hän alkoi lähettää ihastuneita, ylistäviä tekstiviestejä. Tätä ylistämistä ja tekstiviesteilyä jatkui noin 1/2 vuotta suhteemme alussa. Silloin riitti myös seksiä.



Kun suhde vakiintui, loppuivat viestit. Noin vuoden päästä väheni seksi. Suhteen lopulla rakastelimme ehkä noin kerran 2 kkssa, vaikka yritin tehdä aloitteita. Tuntui siltä, että mies nautti, kun kärvistelin seksipuutteessa.



Noin vuoden kuluttua tapaamisesta - ja jos sitä ennen - mies alkoi välillä haukkua minua. Hän sai kummallisia raivokohtauksia. Jos esim. sanoin hänen mielestään jotain väärää ystävien seurassa, en ollut juhlissa tarpeeksi hänen kanssaan vaan keskustelin muiden kanssa tai kun esim. laitoin likapyykkikorista hänen sinne pistämänvä housut pesuun (hän olisikin halunnut laittaa juuri ne housut), niin kamala huuto ja räyhä.



Suhteen loppupuolella miehen sairaanhoitajasisko sanoi minulle, että mahtaako mies olla narsisti. Ja silloin aloin tutustua asiaan paremmin.



Miehen piti olla aina kaikessa paras. Oli kamalaa, jos jollain muulla oli parempi auto tai talo tai vaimo. Minä en kelvannut missään suhteessa - mutta kun kerran aiemmin yritin jättää miestä, hän itki puoli vuotta perääni. Kun palasin, hän kiusasi minua henkisesti kaikin tavoin, haukkui ja rähjäsi joka päivä ja NAUROI, kun sai minut itkemään. Kun kysyin, miten hän voi nauraa, kun olen niin surullinen, hän nauroi enemmän.



Mies haukkui minulle kaikkia tuttaviamme. Jopa oman perheensä jäseniä. Ja sitten suhteen lopulla hän väitti, että se olinkin minä, joka puhun aina kaikista muista pahaa...



Mies laittoi itsestään nettiin treffi-ilmoituksen, jossa valehteli tulonsa, laittoi kuvia autoista ja veneestä ja kesäasunnosta, jotka eivät olleet hänen vaan minun perheeni. Tästä syystä yritin siis ensimmäisen kerran lähteä suhteesta.



Mies hankki salaisen kännykän ja puhelinnumeron. Kun hän jäi tästä kiinni ja heitti puhelimen roskiin nähteni, niin puolen vuoden päästä jäi taas samasta asiasta kiinni. Ja silloin ilmoitti, että minulle ei hänen puhelimensa ja tekemisensä kuulu.



Mies oli minulle kamalan kateellinen ystävistäni, läheisistä sukulaisistani, paremmasta palkastani.



Mies oletti aina, että muut tekevät kaikkensa hän tä auttaakseen. Jos joku pyysi häneltä apua, hän ei koskaan auttanut vaan tuhahti, että mitäs hyötyä auttamisesta hänelle olisi. Ja yksi ystävä oli sentään auttanut häntä pääsykokeisiin valmistautumisessa ja myöhemmin teki suuren työn, että mies pääsi kursseista läpi.



Mies laittoi alastonkuviaan nettiin ja esitteli niitä treffipalstoiltaan löytämille naisille.



Mies ei noudattanut mitään sääntöjä. Ajoi törkeää ylinopeutta aina, ohitteli kielletyissä paikoissa, jne. Hänestä oli ihan ok luntata opiskellessa tenteissä tai rikkoa lakia muuten, jos siitä ei jää kiinni. Jos hän jäi kiinni ja sai esim. ylinopeussakot tai ajoi kolarin, niin syy oli typerässä poliisissa tai typerissä muissa kuskeissa - hän itse ei ollut koskaan syyllinen omasta mielestään.



Hän pakotti sukulaisiaan esim. takaamaan hänelle lainoja, vaikka nämä eivät olisi tahtoneet. Hän huusi ja räyhäsi niin kauan, että toiset antoivat periksi.



Jos tämä ei ole narsisti, niin kuka on?

Viestiketju on vanha, mutta minun ensivaikutelmani pyytäessäni tupakkaseuraksi tunsin tämän ihmisen sisimmän olevan jotakin kylmää, etäistä jotakin muuta kuin se ihminen.. Ensiksi haukkui ammattikoulussa  ja puhui paskaa selkäni takana sekä läsnäollessani.

Kuitenkin, kun yritin vakuuttaa häntä jatkuvasti etten ole pinnallinen ihminen ja että hän voisi joskus hyväksyä minut,  hän valehteli jo olemuksellaan sen tiketin voimassaolon. Se tuntui ikäänkuin luonnolliselta hänelle, että vaikka hän antoikin olettaa että hyväksyi minut niin samalla laski ja nosti minun rimaani hänen pellenään ja julkisena pässinä narussa, tai ainakin hän luuli näin.

Samalla luokalla kun oltiin, niin oli hieman pakko olla jossakin väleissä. Nykyisin en enään ajattele niin. Vitut hänestä ja hänen viisauksistaan.

Makaan häkkisängyssä ja huudan ja huudan eikä kukaan tule nostamaan sieltä pois. Äiti.

Mies hullaantui minusta ihan heti. Olin joka suhteessa täydellinen, juuri sellainen mistä hän oli aina haaveillut. Hän ilmoitti pitävänsä (melkein) kaikista niistä asioista joista minäkin ja piti arvossaan samoja arvoja. Hän mielisteli, koetti sitouttaa minut nopeaan - ja onnistuikin siinä. Ehkä muutama kuukausi meni siinä, että olin hämmentynyt ja pökkyrällä onnesta, vaikuttihan mies mittatilausihmiselle, mutta sitten....



Olin raskaana ja naimisissa (nii-in, parin kuukauden päästä tapaamisesta...), kun aloin ihmetellä sitä että mies raivosi jos hän ei tuntenut olevansa mun elämän keskipiste, mutta toisaalta hällä ei ollut mitään ongelmia mun sivuuttamisessa. Hänellä oli oma elämänsä ja ystäväpiirinsä, johon minua ei kelpuutettu, mutta hänen piti olla mulle number 1. Jos joku mun kavereista ei toiminut kuten hän halusi, ne kaverit lempattiin. Samaa vierottamista hän alkoi hiljalleen harrastaa sukulaistenikin osalta. Tämän tajuamiseen minulta meni ehkä muutama vuosi.



Valehtelun huomasin jo paljon aiemmin. Ensimmäisen vuoden aikana ymmärsin, että mies jättää paljon asioita kertomatta tai värittää kertomaansa, kunnes lopulta tajusin, että hän oikeasti valehtelee. Isoista ja pienistä asioista. Luottamus alkoi kärsiä pahan kerran...



Perheeni ja ystäväni huomasivat suhteellisen pian, miten miehellä oli taipumus koettaa pönkittää egoaan muiden kustannuksella ja mitätöidä muut. Minä sain tuntea tämän omissa nahoissani hiljalleen - ihan vaivihkaa mies huomautteli, miten hänen taustansa olikin omalla tavallaan parempi kuin minun, ja moni asia, jonka minä tai perheeni teki ja piti tärkeänä, oli ihan syvältä.



Listaa voisi jatkaa vaikka kuinka paljon. Kuitenkin vasta noin 4 vuoden yhdessäolon jälkeen keksin termin narsistinen persoonallisuushäiriö, ja kun seurasin netistäkin löytyviä "tarkistuslistoja", niin kaikki piirteet täsmäsivät mieheeni.



Erosimme sitten myöhemmin, kun mies jäi kiinni taas uudesta valheesta (tällä kertaa kyseessä oli lievä sivusuhde). Eromme jälkeen mies niitti mainetta valehtelemalla minusta, liitostamme ja erostamme aivan kauhistuttavia asioita. Hän itse oli viaton - kuten narsistit tapaavat olla.

Tutuistuin entiseen miesystävääni kaksi ja puoli vuotta sitten. Kaikki oli aluksi aivan kuin satukirjasta. Mies oli päästä varpaisiin virheetön niin sisältä kuin ulkoakin. Silti hänessä oli jotakin kummallista alusta alkaen. Hänen elämänsä vaikutti ainutlaatuisen mielenkiintoiselta. Hän vaikutti menestyneeltä, fiksulta, kaikin puolin virheettömältä. Tämä kaikki oli kuitenkin valhetta, mikä selvisi minulle liian myöhään, milloin oma identiteettini oli jo hävinnyt. Hänen mielialansa ovat vaihtelevia. Narsistinen ihminen saa tuntemaan itsesi mitättömäksi. Todellisuudessa tämä mies on mielisairas. Pidämme edelleen yhteyttä, huom. Silloin kun hän haluaa tai tarvitsee jotain. Kuulema tällä hetkellä hän käy terapiassa. Ero oli yhtä hemmettiä. Mitään vaikeampaa en ole käynyt läpi. Haluaisi edelleen palata yhteen. Pysykää kaukana narsisteista.