Miten vauva-ajan ja pienten lasten tuomasta järkyttävästä univajeesta ei enempää kirjoiteta???

miksi teet äitinä olemisen noin hankalaksi? Yrität todistaa lapselle, että tämä kuolee, jos äiti ei koko ajan valvo?

Kun heräät kesken unien sairaan lapsen vierestä, siinähän sitä heti nukkuukin herätäkseen taas kahden tunnin päästä... On muuten yllättävän vaikeaa, kun sitä aikansa tekee.



Ei lapsen astma ole äidin valinta. Se tulee jos on tullakseen.



Ja juu, niin lääkitään. Yötä päivää. Ja välillä suhataan piipaa-autolla sairaalaan.



Sen lisäksi hoidetaan toinen lapsi, oma työ, mies hoitaa oman työnsä, hoidetaan koti, toisen lapsen kouluasiat jne.

seuraavan kerran herää kuudelta, imaisee tissit tyhjiks ja nukkuu yhdeksään :)

Sama rytmi on vieläkin lapsillä (yösyönti tosin jäänyt pois) ikää nyt 2v ja 4v

tulokseen että 31 on oikeassa, terveisin isä, joka on hoitanut lasta kahden kuukauden ikäisestä vauvasta lähtien, äiti meni töihin, nyt minä eli isä olen pitkälläsairauslomalla unihäiriön, uupumuksen, masennuksen ja ylirasituksen takia ja arvatkaas lapseni ikä, nyt 13 vuotta eli sairastuin jälkeenpäin terveisi Pöhnäs A

Meillä oli kaksi valvottavaa lasta ja nukuin vain muutaman tunnin yössä, pätkissä tottakai.



Sydän alkoi reistailla, tuli ryrmihäiriöt. Psyyke ei kestänyt, vaan sairastuin vakavaan masennukseen. En päässyt enää sängystä ylös, en hoitanut lapsia saati kotia.



Jos olisin tämän tiennyt, olisi lapset todellakin jäänyt tekemättä. Oma terveys ennen kaikkea!

numero 60. Heille jää ikuinen turvattomuuden tunne osaksi persoonaa. Minä mielummin kärsin väsymyksestä muutaman vuoden ja takaan lapsilleni läheisyyttä yötä päivää. Se on luonnollista, vauvan toiseen huoneeseen laittaminen on luonnonvastaista, ja haitaksi lapselle ja äidille. Äiti nimittäin kovettuu silloin lapsensa emotionaalisille tarpeille.

Itsekseen ääntelevä lapsi ei välttämättä kaipaa läheisyyttä vaan kokeilee, saisiko aktiviteetteja aikaiseksi. Jos mitään ei tapahdu, lapsi jatkaa unia. Jos äiti ryntää paikalle, lapsi oppii, että tämä on kivaa, tätä kannattaa tehdä uudestaan. Normaali lapsi nukkuu eikä kaipaa jatkuvasti syliä, joten on turha sitä tarjota uniaikaan.

vaan sen, että äiti nukkuu lähellä, hän kuulee ja haistaa äidin. Ääntelyihin ei tarvitsekaan sen kummemmin vastata, mutta pikkuvauvat saattavat tarvita rintaa ja hampaiden puhkeaminen, flunssat yms aiheuttavat tuskallista oloa yöllä ja silloin lapsen on turvallista saada olla äidin hoivissa. Ihminenkin on eläin. Oletko koskaan kuullut sellaisista nisäkäsemoista, jotka hylkäävät pienet poikasensa yöllä? Vauvan sysääminen toiseen huoneeseen on täysin luonnotonta.

Tiesitkö että kiinalaisissa lastenkodeissa on tosi hiljaista? Kukaan vauva ei ihandakaan koska tietää että kukaan ei tule. Vauva oppii nopeasti, että hänen tarpeisiinsa ei vastata. Se turvattomuuden tunne ei näy välttämättä lapsesta päällepäin. Olen varma että öisin hylätyt lapset pärjäävät ulkoisesti yleensä ihan hyvin, mutta kehityspsykologia kertoo, että heidän perusluottamuksensa on vaurioitunut. Se voi ehkä tulla esiin myöhemmin kylmyytenä ihmissuhteissa, pelkoina, lohduttomuuden tunteina, kovana asenteena elämään, masennuksena. Eli paskat eväät olet lapsillesi antanut elämään.

numero 60. Heille jää ikuinen turvattomuuden tunne osaksi persoonaa. Minä mielummin kärsin väsymyksestä muutaman vuoden ja takaan lapsilleni läheisyyttä yötä päivää. Se on luonnollista, vauvan toiseen huoneeseen laittaminen on luonnonvastaista, ja haitaksi lapselle ja äidille. Äiti nimittäin kovettuu silloin lapsensa emotionaalisille tarpeille.

Itsekseen ääntelevä lapsi ei välttämättä kaipaa läheisyyttä vaan kokeilee, saisiko aktiviteetteja aikaiseksi. Jos mitään ei tapahdu, lapsi jatkaa unia. Jos äiti ryntää paikalle, lapsi oppii, että tämä on kivaa, tätä kannattaa tehdä uudestaan. Normaali lapsi nukkuu eikä kaipaa jatkuvasti syliä, joten on turha sitä tarjota uniaikaan.

vaan sen, että äiti nukkuu lähellä, hän kuulee ja haistaa äidin. Ääntelyihin ei tarvitsekaan sen kummemmin vastata, mutta pikkuvauvat saattavat tarvita rintaa ja hampaiden puhkeaminen, flunssat yms aiheuttavat tuskallista oloa yöllä ja silloin lapsen on turvallista saada olla äidin hoivissa. Ihminenkin on eläin. Oletko koskaan kuullut sellaisista nisäkäsemoista, jotka hylkäävät pienet poikasensa yöllä? Vauvan sysääminen toiseen huoneeseen on täysin luonnotonta. Tiesitkö että kiinalaisissa lastenkodeissa on tosi hiljaista? Kukaan vauva ei ihandakaan koska tietää että kukaan ei tule. Vauva oppii nopeasti, että hänen tarpeisiinsa ei vastata. Se turvattomuuden tunne ei näy välttämättä lapsesta päällepäin. Olen varma että öisin hylätyt lapset pärjäävät ulkoisesti yleensä ihan hyvin, mutta kehityspsykologia kertoo, että heidän perusluottamuksensa on vaurioitunut. Se voi ehkä tulla esiin myöhemmin kylmyytenä ihmissuhteissa, pelkoina, lohduttomuuden tunteina, kovana asenteena elämään, masennuksena. Eli paskat eväät olet lapsillesi antanut elämään.

jos hän nukkuu viereisessä huoneessa? Tätä en ymmärrä. Lapsi nukkuu, äiti nukkuu, kaikilla on asiat hyvin! Jos lapsi saa haistella sitä äitiä päivällä tarpeeksi, ei yöllä enää ole tarvetta hauskanpitosessioihin.

Kai olet tietoinen siitä, että suurin osa länsimaisista vauvoista nukkuu yönsä omassa lastenhuoneessaan. Suurin osa keskiluokkaista eurooppalaista ja amerikkalaista väestöä on siis saanut paskat eväät elämäänsä.

Todennäköisesti olet niitä, joiden miehen on pakko nukkua samassa sängyssä kanssasi, jotta perusturvallisuutesi ei järkkyisi.

numero 60. Heille jää ikuinen turvattomuuden tunne osaksi persoonaa. Minä mielummin kärsin väsymyksestä muutaman vuoden ja takaan lapsilleni läheisyyttä yötä päivää. Se on luonnollista, vauvan toiseen huoneeseen laittaminen on luonnonvastaista, ja haitaksi lapselle ja äidille. Äiti nimittäin kovettuu silloin lapsensa emotionaalisille tarpeille.

Itsekseen ääntelevä lapsi ei välttämättä kaipaa läheisyyttä vaan kokeilee, saisiko aktiviteetteja aikaiseksi. Jos mitään ei tapahdu, lapsi jatkaa unia. Jos äiti ryntää paikalle, lapsi oppii, että tämä on kivaa, tätä kannattaa tehdä uudestaan. Normaali lapsi nukkuu eikä kaipaa jatkuvasti syliä, joten on turha sitä tarjota uniaikaan.

vaan sen, että äiti nukkuu lähellä, hän kuulee ja haistaa äidin. Ääntelyihin ei tarvitsekaan sen kummemmin vastata, mutta pikkuvauvat saattavat tarvita rintaa ja hampaiden puhkeaminen, flunssat yms aiheuttavat tuskallista oloa yöllä ja silloin lapsen on turvallista saada olla äidin hoivissa. Ihminenkin on eläin. Oletko koskaan kuullut sellaisista nisäkäsemoista, jotka hylkäävät pienet poikasensa yöllä? Vauvan sysääminen toiseen huoneeseen on täysin luonnotonta. Tiesitkö että kiinalaisissa lastenkodeissa on tosi hiljaista? Kukaan vauva ei ihandakaan koska tietää että kukaan ei tule. Vauva oppii nopeasti, että hänen tarpeisiinsa ei vastata. Se turvattomuuden tunne ei näy välttämättä lapsesta päällepäin. Olen varma että öisin hylätyt lapset pärjäävät ulkoisesti yleensä ihan hyvin, mutta kehityspsykologia kertoo, että heidän perusluottamuksensa on vaurioitunut. Se voi ehkä tulla esiin myöhemmin kylmyytenä ihmissuhteissa, pelkoina, lohduttomuuden tunteina, kovana asenteena elämään, masennuksena. Eli paskat eväät olet lapsillesi antanut elämään.

jos hän nukkuu viereisessä huoneessa? Tätä en ymmärrä. Lapsi nukkuu, äiti nukkuu, kaikilla on asiat hyvin! Jos lapsi saa haistella sitä äitiä päivällä tarpeeksi, ei yöllä enää ole tarvetta hauskanpitosessioihin.

Kai olet tietoinen siitä, että suurin osa länsimaisista vauvoista nukkuu yönsä omassa lastenhuoneessaan. Suurin osa keskiluokkaista eurooppalaista ja amerikkalaista väestöä on siis saanut paskat eväät elämäänsä.

Todennäköisesti olet niitä, joiden miehen on pakko nukkua samassa sängyssä kanssasi, jotta perusturvallisuutesi ei järkkyisi.

Ilmeisesti et. Se että pikkuvauva on viereisessä huoneessa on hänelle ihan sama kuin hän olisi hylätty täysin. Ei hän tiedä tai tajua aikaa tai paikkaa, hän luulee olevansa osa äitiä, äidin ominaishajua ja olemusta.

Suurin osa amerikkalaisista ja eurooppalaisista on saanut paskat eväät elämäänsä, mitä sitä kaunistelemaan? Katsohan ympärillesi, kuinka suuri prosentti suomalaisista vetää vaikkapa mielialalääkkeitä. Kyllähän sitä aikuiseksi kasvaa vaikka millaisessa kohtelussa, mutta omalle lapselleen voi myös yrittää tarjota parasta mahdollista hoivaa.

Tyylisi tunnistaa heti. Et ole yhtään muita parempi äiti.



Lapsi ei ole hylätty, jos hän nukkuu toisessa huoneessa. Äidin ja koko perheen tuoksu on ihan varmasti koko kodissa.

Otapa joku kehityspsykologinen kirja käteesi ja tutustu hieman vauvan kehitykseen ja aivotoimintaan. Tässä suhteessa olen sinua parempi äiti. Paljon läheisyyttä ja turvaa saaneet lapset tunnistaa rohkeudesta ja luottavaisuudesta ja terveestä itsetunnosta.

Äiti, joka arvostelee muiden äitien tapaa hoitaa ja hoivata lastaan, ei voi mitenkään olla hyvä äiti. Toisten arvostelu kielii aina omasta epävarmuudesta ja taitamattomuudesta. Otapa vaikka joku peruspsykologian kirja käteesi ja tutustu aiheeseen. Vink vink.

Hän on myös äiti, jolle riittää sydäntä myös niille lapsille, joista oma äiti ei piittaa - tai osaa hoitaa. Ehkä esimerkiksi siksi, ettei osaa tai viitsi lukea...

Toisten aiheeton arvostelu kielii aina omista puutteista, sinun tapauksessasi äitiydessä ja vanhemmuudessa. Epävarmuuttasi ja osaamattomuuttasi korostaa myös se, että sinulla on tarve solvata ja vihjata, että välittäisit muiden lapsista enemmän kuin heidän omat vanhempansa.



Ikävää. Sekä sinun että huono-osaisten lastesi takia.

aiheettomasta arvostelusta. Ja muuten minä kommentoin ihan sivusta, joten voisitkos nyt toteuttaa omaa ideologiaasi ja lopettaa aiheettoman arvostelun sinne tänne räiskien.

sitten joltain lähti taas mopo käsistä :(



Valitettvasti huonosti nukkuvien lasten äitinä minun on ihan pakko todeta, että nämä ns. hyvin nukkuvien lasten äidit eivät ymmärrä tätä ongelmaa, eivätkä tule koskaan ymmärtämäänkään. Kuten tämä yksi joka nyt luulee, että kaikki äidit nukkuisivat paremmin, jos heidän lapsensa opetettaisiin jo vauvasta asti nukkumaan eri huoneessa.



Meidän esikoinen huusi täyttä kurkkua ensimmäisen vuoden, ei nukahtanut, nukkui pätkissä (nousin sängystä jopa 30-40 kertaa yössä) eikä nukkunut juuri päivälläkään. Nukkui 2 kk:n iässä tunnin yöunet klo 22-23, seuraavan kerran nukahti aamulla seitsemältä puoleksi toista tunniksi.



Kun tätä teki aikansa, mulle oli ihan sama oliko yö vai päivä, en osannut enää nukkua. Pelkäsin nukkumista, itseni nukkumista ja vauvan. Mulla on kyllä mies, mutta eipä se paljon kaksiossa auttanut, vaikka toinen aikuinen olisikin vahtinut huutavaa vauvaa.



Neuvolassa todetiin lapseni olleen vain "vähän tavallista temperamenttisempi tapaus".



No, syyt huonolle nukkumiselle löytyi aikoinaan, mutta traumat jäi. Pahat.

Sinun kommenttien arvostelu taas ei ole aiheetonta. Ymmärrän toki, ettet kykene tajuamaan eroa.

.. jo alkuraskauden kamala väsymys! :o Odotan nyt ensimmäistä lastani ja odotan kauhulla niitä yöherätyksiä, koska minä todella tarvitsen yöuneni! En osaa nukkua päiväunia (toivottavasti opin) ja palan loppuun jos joudun olemaan kauan ilman unta. Alkuraskauden aikana töissäkin käyminen oli yhtä h****ttiä koska olin niin väsynyt, saatoin nukahtaa istualleen ihan minne tahansa. Onneksi se meni ohi. Tulevan lapseni isä on onneksi ollut vauvana hyvä nukkumaan, samoin minä itse, joten toivotaan että se olisi periytyvää...

mies auttaa minkä voi, mutta en minä silti nukkuisi. Makaan sängyssä ja huudan mielessäni itselleni NUKUNUKUNUKJUNKUNUVITTUNUKU ja eihän siitä mitään tule. En todellaan saa unta päivisin kun lapsi nukkuu (KOHTA SE TAAS HERÄÄÄÄÄ!!!) ja illat kierin sängyssä kun kuuntelen koska alkaa ensimmäinen herätys. Eilen oikeasti harkitsin ajamista sillalta alas. Kuolleena saisi nukkua.

Tutulta kuulostaan. Tuollaista se mullakin oli esikoisen aikana, ainakin parina ekana vuonna. Sulla on nyt niin paha tilanne päällä, että kannattaisi käydä lääkärissä. Jos vaikka sitä kautta saisit jotain apua, että pystyisit edes yhtenä aamuna nukkumaan tarpeeksi pitkään. Mulla avuksi olivat myös jooga- ja meditaatioharjoitukset, joilla sain rauhoitettua ja rentoutettua itseni sinä yhtenä tärkeänä aamuna viikossa. Päiväunista ei koskaan tullut mitään juuri tuon "Kohta se kuitenkin herää" -ajatuksen takia.

t. 12

sitä joskus saattuukin nukahtamaan heti kun pää tyynyyn osuu, lapsi varmasti herää sen 20min kuluttua. Sitten sitä vasta onkin kuuppa sekaisin. Ei tajua yhtään missä on ja miettii mikä se ääni (vauvan itku) on. Ei tajua sitäkään mistä päin se ääni kuuluu.

Tuttua on. Nyt alkaa onneksi helpottamaan vähitellen, 5 vuotta sitä helvettiä kestikin. 2 lasta, enempää ei tule. Teen vaikka abortin mutta enempää ei tule.

sosiaalinen elämäkin pyörii vain AV:lla, kun ei muuta jakseta...

.. jo alkuraskauden kamala väsymys! :o Odotan nyt ensimmäistä lastani ja odotan kauhulla niitä yöherätyksiä, koska minä todella tarvitsen yöuneni! En osaa nukkua päiväunia (toivottavasti opin) ja palan loppuun jos joudun olemaan kauan ilman unta. Alkuraskauden aikana töissäkin käyminen oli yhtä h****ttiä koska olin niin väsynyt, saatoin nukahtaa istualleen ihan minne tahansa. Onneksi se meni ohi. Tulevan lapseni isä on onneksi ollut vauvana hyvä nukkumaan, samoin minä itse, joten toivotaan että se olisi periytyvää...

Minäkin tarvitsen paljon unta, mieluiten nukkuisin 9 tai 10 tuntia yössä jotta olen parhaimmillani. 2 allergista lasta vei yöunet useiksi vuosiksi, esikoinen oppi nukkumaan yönsä kunnolla 1kk ennen kuopuksen syntymää. Loppuraskauden aikana maha taas painoi niin ettei uni ole kovin hyvää.

Kyllä siitä kuitenkin selviää, suurin osa ainakin. Muutaman hyvän neuvon annan. Heti alusta asti otat sen kannan että mieskin osallistuu lapsen hoitoon, vaihtaa vaippaa jne. Jos miehesi käy töissä, kerran viikossa on yö jolloin isä hoitaa vauvaa ja sinä nukut (paitsi imetykset). Näin vaikka vauva ei olisikaan huono nukkuja. Jos miehesi on kotona, vuorottelelette joka toinen yö.

Jos käy niin, että vauva nukkuu huonosti, muista että muut kuin nukkuminen ja syöminen on toisarvoisia asioita, siivous erityisesti. Mitä hittoa teet kodilla jossa matot on suorassa ja verhot rypytetty millilleen ikkunaan jos on niin väsynyt ettei jaksa iloita siististä kodista. Kaupasta voi ostaa valmisruokaa, muistaa sitten syödä purkista vitamiineja. Olen syönyt kylmää roiskeläppäpitsaa, yöppäri päällä seisaaltaan keittiön pöydän ääressa. Samaan aikaan vauva huusi olkapäälläni suoraa huutoa koliikkivaivojensa vuoksi. Mies tuli töistä kotiin ja totesi vain että ollut näköjään huono päivä ja otti tytön että sain edes syödä rauhassa loppuun.