Lue keskustelun säännöt.
Miten vauva-ajan ja pienten lasten tuomasta järkyttävästä univajeesta ei enempää kirjoiteta???
25.07.2010 |
Johan tämän vuosikausia jatkuvan unettomuuden luulisi vaikuttavan ihmisen psyykeseen, aivotoimintaan, persoonaan ja kaikkeen toimintaan. Itsellä vain yksi lapsi, vuoden vanha, ja silti olen aivan kamalassa kunnossa vuoden jatkuneen unettomuuden myötä. Tämä on ihan järkyttävää! Millään ei ole ihmisen elämässä väliä kuin että saisi unta ja ruokaa, aivoni tekevät kuolemaa ja sydämeen kirjaimellisesti sattuu. Ei uskalla edes kahvia juoda kun tuntuu että sydän pysähtyy. Kaikki elämässä mennyt uniongelmien myötä. Jos olisin sen tiennyt olevan näin rankkaa, olisi lapsi jäänyt tekemättä. Ei todellakaan ole sen arvoista, tiedoksi kaikille teille jotka yritätte!
Kommentit (124)
Nyt alan pikkuhiljaa palata normaaliin unimäärään ja rytmiin. Lapset 8 ja 6.
Meillä kuopuksella astma, jonka takia valvottiin noin viisi vuotta...
Kaikki vain selittävät (myös lääkärit), että se kuuluu asiaan, eikä kukaan auta...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Enkä sano tätä vähätelläkseni. Niin se vaan menee, samalla tavalla kuin kipukynnyksen kanssa. Toisen psyyke on tässä suhteessa vahvempi.
Meillä kolme alle viisivuotiasta. En ole nukkunut viiteen vuoteen yötä läpi, enkä koe tarvettakaan. Toki välillä on ollut hyviä kausia, jolloin ei tarvitse herätä kuin kerran. Yhdellä heräämisellä en ole yhtään sen väsyneempi kuin silloin jos nukkuisin koko yön läpi.
Vauvalla on nyt joku vaihe ja heräilee jatkuvasti, sanoisinko 10-15 kertaa yössä ja rauhoittuu vain tissillä. Jaksan silti nousta aamulla uuteen aamuun. Toki tunnen olevani väsynyt, muttei se psyykettäni heilauta suuntaan tai toiseen.
Lapset ovat pieniä vain hetken. Tämäkin vaihe menee ohi ja sitten saan taas nukkua, jos maltan :)
Pointti tässä oli se, ettei sillä ole merkitystä, että herääkö 2 vai kymmenen kertaa yössä, vaan sillä miten sen kokee ja miten kroppa ottaa sen vastaan.
Muistan kuinka itkin sitä miten väsynyt olin. Saatoin raahautua sänkyyn ja rojahtaa, nukahdin saman tien.
Nyt lapset nukkuvat hyvin ja itse vetelen n. 10 tunnin yöunia. Välillä päikkärit 1,5 h. Nukun pois kroonisia nukkumisvelkoja.
Tsemppiä!
Näinhän se tosiaan on. Kaikki loppuu tavallaan siihen synnytykseen. Synnytyksen jälkeisistä asioista ei puhuta juuri yhtään(virtsankarkailu, alapää tohjona yms.)!
kamalasti rummutetaan raskaudesta ja synnytyksestä ja sitten kaikki info loppuu. Itse olin myös ihan shokissa, koska kukaan ei ollut kertonut että seuraavaan 3 vuoteen ei sitten nukuta.
sairastuin kroonisesti ja odottelen leikkaukseen pääsyä. Pitkään jatkunut uupumus voi aiheuttaa vakavia seurauksia. Vaikka lapset olisivat kuinka rakkaita ja haluttuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Esikoinen 4kk vanha ja jostain syystä alkanut heräilemään useita kertoja yössä syömään. Muuten on hyväntuulinen, mutta yöllä heräilee parin tunnin välein syömään. Ehdimme n kuukauden nauttimaan jopa 4-6 tunnin yhtämittaisista unista, eipä tarvitse enää. Itsekään en osaa nukkua päiväunia enää, koska vahdin koko ajan milloin lapsi herää. Yöunien laatu on todella huono. Tuntuu etten vaivu syvään uneen ollenkaan, koska "kohta se taas herää".
Ärsyttää, kun haluaisin nauttia vauva-ajasta, mutta miten nautin, kun ollessani hereillä olen kuin perseelle ammuttu karhu itku kurkussa. Tuskin lapsikaan nauttii tästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En minä ainakaan. Mies nukkuu välillä, esim. hampaiden tekoaikaan viikonkin lapsen kanssa toisessa huoneessa, että minä saan nukkua kunnolla, ja joka lauantai ja sunnuntai nukun niin pitkään kun huvittaa, kun miehellä on vapaapäivät. Äskenkin heräsin puoli 11.
Ei sitä univelkaa tule järkyttävästi, kun nukkuu välillä... Ja jos muka mies ei osaa lapsia hoitaa, olisi kannattanut miettiä, tekeekö niitä tasavertaisen aikuisen kanssa vai keskenkasvuisen kakaran.
joista kaksi vanhempaa nukkuivat (minun käsittääkseni) normaalisti - siis valvottivat toisinaan, ollessaan kipeitä tai tehdessään hampaita tms. Niistä selvisin ainakin puolijärjissäni.
Kolmas lapsi sitten taas ei nukkunut kolmikuisesta yli 2-vuotiaaksi kertaakaan kunnon yöunia. Päivällä saattoi nukkua tunninkin putkeen mutta kun oli kaksi isompaa lasta hoidettavana, ei sitäkään aikaa voinut hyödyntää univelkojen kuittaamiseen.
Lasta tutkittiin monin eri tavoin, mitään vikaa ei löytynyt. Neuvolasta yritin/yritimme pyytää apua mutta puhe kaikui täysin kuuroille korville. Neuvolatädin mielestä ei voi olla mitään ongelmia kun "äitikin on aina niin kauniina". Just.
Oma valvomisen sietokykyni on olematon, on ollut aina. Enkä osannut nukkua, vaikka mieheni olisi välillä valvonut lapsen kanssa.
Oma terveys meni. Lapsi on nyt ihana, reipas alakoululainen ja nukkuu hyvin. Minä olen edelleen mielialalääkityksellä ja muisti on kärsinyt ilmeisesti pysyviä vaurioita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jos väsymystä ei itse huomaa. Mä ainakin ajattelen sen niin, turha yrittää etsiä ongelmia, satsaan energian positiivisiin asioihin, saan niistä enemmän energiaa kuin voivottelemalla asiaa, jolle ei voi tehdä mitään. Aika korjaa tämänkin asian.
Ja puhun nyt vain itsestäni, sympatiat teille kärsiville ja terveytensä menettäneille!
koska silloin ne ongelmat juuri hiipivät pikkuhiljaa! Minäkin luulin olevani voittamaton, mutta kun kuopuksen sairaus saatiin tasapainoon, minä sairastuin siitä ylirasituksesta.
Moni työuupumukseen sairastunut sanoo samaa. Yksi kaunis päivä ei vain kroppa tai psyyke kestä enää.
31
Sisältö jatkuu mainoksen alla
nuorena jaksaa.. mitäs tehdään lapsii niin vanhana ettei jaksa valvomisia
Olet äitiyslomalla?
Silloin tuo onnistuukin. Sitten kun on useampi lapsi, olet itsekin töissä jne. se kuormitus on kova, vaikka molemmat paiskisivat hommia kotona olan takaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että yhtäkkiä romahdan kuin korttipakka ilman mitään oireita.
Meillä on keskimmäisellä myös astma, ehkä ne heräilyt jotenkin valmisti mua tähän :) En tiedä. Tai sitten ihmiset tarvitsevat vain erilaisia määriä unta.
Muistan jo lukioaikanani ihmetelleeni sitä, kuinka toiset nukkuivat yhdeksänkin tuntia. Olen murrosiästä nukkunut 6-7 tuntia yössä, enempää en "jaksa". Vaikka lapset sattuisivat nukkumaan aamulla pitempään, herään itsekseni käymään suihkussa ja syömään aamupalaa.
koska silloin ne ongelmat juuri hiipivät pikkuhiljaa! Minäkin luulin olevani voittamaton, mutta kun kuopuksen sairaus saatiin tasapainoon, minä sairastuin siitä ylirasituksesta.
Moni työuupumukseen sairastunut sanoo samaa. Yksi kaunis päivä ei vain kroppa tai psyyke kestä enää.
31
niin vakavalta kuulostaa!
Lääkäriin heti! Masennuslääkkeet antavat voimaa arkeen, ja ovat parempia kuin unilääkkeet joihin jää koukkuun!
saanut nukkua riittävän kauan ja herätys oli aina kesken unien. Yöllä 1-9 kertaa se jumalaton parkuminen (luojan kiitos vain muutaman kuukauden ajan), sama juttu jos nukkui päikkäriaikaan. Ei ikinä semmoista luonnollista heräämistä vaan aina se kertalaakista ylös ja jotain kiljukaulaa passaamaan. Ja sitten kun se oppi tulemaan sängystään itse niin alkoi ne näppärät yökepposet kuten valojen laittaminen vanhempien makkariin, suihkuun meneminen keskellä yötä tai muuten vaan vaeltaminen.
Kieltämättä huvittaa hieman juuri vauvan saaneet jotka miettivät että kyllä se kohta nukkuu täydet yöunet ja ikää on vauvalla ehkä 3kk... Itsellä yksi ainut viisivuotias. Viime yönä herätti kaksi kertaa, ensin oli pissinyt sänkynsä täyteen ja toisella kerralla oli joku muu tilanne päällä. Tulisin hulluksi jos näitä olisi useampi.
univelassa on se hyvä puoli, että siitä toipuu nopeasti sitten kun saa nukkua. En ole nukkunut kokonaista yötä neljään vuoteen, mutta nyt alkaa jo yöt aika lailla helpottaa, ja se ankeus, typeryys, toivottomuuus ja kärsimys on jäänyt pois ja olen taas oma itseni. Ei tämä minulle mikään salaisuus ollut, osasin odottaa, että vauvat ja pikkulapset valvottavat. Kauhealtahan se on tuntunut, eipä siinä mitään. Vinkiksi se, että väsyneenä on turha miettiä elämäänsä ja tehdä jotain tiliä siitä että onko nyt mukavaa vai ei. Väsyneet ajatukset ovat aina masentuneita.
siitä ei kirjoiteta enempää, koska kukaan ei usko ennenkuin itse kokee. Ei ketään kiinnosta lukea tämmöisistä ruikutuksista, ja jokainen esikoistaan odottava ajattelee että ei meillä ole koskaan tuommoista ja kyllä minä jaksan mitä vaan.
Minullekin yksi lapseton ystäväni taivasteli että miten se nyt VOIKIN noin kamalasti väsyttää? Sanoin että laitapa itse kalenteriisi vaikka ensi joulun kohdalle merkki ja pistät siihen saakka kellon herättämään joka yö muutaman kerran. Sitten kuuntelet sitä kavereitten ullitusta että miten ei baarit kiinnosta ja miten tukka on huonosti yms skeidaa, heijaat sitä sairastavaa lasta olkapäällä ja sen oksennus valuu selkää pitin housunkauluksesta persvakoon. Ketä nämä kiinnostaa, ei ketään.
Tuo kaveri sai muuten palkinnoksi empaattisuudestaan itse koliikkivauvan, siinähän nyt itkee.
raskaana olevat ajattelevat; meidän vauvasta tulee rauhallinen.(ei ole hajuakaan mitä heräilyä on tulossa)
Vastasyntyneen äidit sanovat;meidän vauva on niin kiltti (ei ole hajuakaan että tilanne muuttuu vielä sata kertaa)
muusta ei sitten puhutakaan.
sitten todellisuus iskee ja äkkiä töihin pakoon ja lapsi hoitoon mitä pikimmiten!!!
Tokihan vauva nyt yöllä heräili syömään mutta jo 3kk iässä nukkui 6-7h putkeen.Mulle ihan vieras aihe siis,olen kai onnekas