Lue keskustelun säännöt.
Miten vauva-ajan ja pienten lasten tuomasta järkyttävästä univajeesta ei enempää kirjoiteta???
25.07.2010 |
Johan tämän vuosikausia jatkuvan unettomuuden luulisi vaikuttavan ihmisen psyykeseen, aivotoimintaan, persoonaan ja kaikkeen toimintaan. Itsellä vain yksi lapsi, vuoden vanha, ja silti olen aivan kamalassa kunnossa vuoden jatkuneen unettomuuden myötä. Tämä on ihan järkyttävää! Millään ei ole ihmisen elämässä väliä kuin että saisi unta ja ruokaa, aivoni tekevät kuolemaa ja sydämeen kirjaimellisesti sattuu. Ei uskalla edes kahvia juoda kun tuntuu että sydän pysähtyy. Kaikki elämässä mennyt uniongelmien myötä. Jos olisin sen tiennyt olevan näin rankkaa, olisi lapsi jäänyt tekemättä. Ei todellakaan ole sen arvoista, tiedoksi kaikille teille jotka yritätte!
Kommentit (124)
Olet äitiyslomalla? Silloin tuo onnistuukin. Sitten kun on useampi lapsi, olet itsekin töissä jne. se kuormitus on kova, vaikka molemmat paiskisivat hommia kotona olan takaa.
Ekan jälkeen olin puoli vuotta töissä tässä välissä. Mies pitää silti huolen, että minä saan nukkua riittävästi. Ja molempien töistä huolimatta minä nukuin ja nukun edelleen viikonloppuisin niin pitkään kuin on tarvis. Koko perhe voi hyvin, kun porukka saa nukkua tarpeeksi. Niin se vaan on. Se asia on järjestettävä alusta asti, tai ongelmia tulee. Kaikille, ei vain sille, joka on väsynein.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet äitiyslomalla? Silloin tuo onnistuukin. Sitten kun on useampi lapsi, olet itsekin töissä jne. se kuormitus on kova, vaikka molemmat paiskisivat hommia kotona olan takaa.
Ekan jälkeen olin puoli vuotta töissä tässä välissä. Mies pitää silti huolen, että minä saan nukkua riittävästi. Ja molempien töistä huolimatta minä nukuin ja nukun edelleen viikonloppuisin niin pitkään kuin on tarvis. Koko perhe voi hyvin, kun porukka saa nukkua tarpeeksi. Niin se vaan on. Se asia on järjestettävä alusta asti, tai ongelmia tulee. Kaikille, ei vain sille, joka on väsynein.
Vanha ketju mutta meille nyt ajankohtainen. Onko vinkkejä miten selvitä muutaman tunnin yöunilla vilkkaan taaperon kanssa? Neuvolassa sanotaan kuulunee asiaan.
Muistan yhden kaverini kertoneen usein tuosta että hän ei muista mistään mitään ja vuosi elämästä on kadonnut. Asuimme niin kaukana että en voinut auttaa häntä mitenkään arjessaan vaikka olinkin henkisenä tukena.
Nyt kun hänen lapsensa ovat kouluikäisiä niin muistuttaa meitä välillä siitä useamman lapsen hankkimisesta kun niistä on sitä seuraa toisilleen jne ja niin helposti menee kaikki. Olen joskus kysynyt että etkö sä ihan totta muista minkälaista se teillä oli, oletko nyt ihan oikeasti jo unohtanut ne kaksi vuotta masennuslääkkeillä jne? Vissiin se vaan unohtuu, joten toivoa on! :)