Olen suureen vl-perheeseen syntynyt ja nuorena liikkeestä eronnut nainen. Haluatko kysyä jotain?

aihetta sivuttiin, mutta miltä sinusta nyt ulkopuolisena tuntuu sellainen liikkeestä saatava (ainakin itselläni) vaikutelma, että se tavallaan aivopesee jäsenistöään ja varsinkin nuoria.



Eli asioiden kyseenalaistaminen, pohdinta ja "kehitys" on tavallaan kiellettyä, yksilön tehtävä on uskoa, varsin sokeastikin ja liikkeen johtohenkilöt päättävät linjauksista ja mikä on hyväksi ihmisille.



Rohkaistaanko ihmisiä kriittisyyteen ja omaan itsenäiseen ajatteluun vai onko parempi, että jokainen ottaa vastaan valmiiksi pureskellun totuuden?



Ja millainen on se yhteisön paine tässä asiassa, onko liikkeessä helppo olla kriittinen ja tuoda omia ajatuksiaan esiin?



Tero

Kasvuympäristön vaikutteet ovat ratkaisevat ihmisen sairastuessa esim. masennukseen, ahdistuneisuus häiriöön, lisääntyneeseen agresiivisuuteen etc...tekijät laukaisevat sairauden.

Ihminen on olosuhteiden uhri. Ahdasmielisyys, pakottaminen rituaaleihin, tiukat säännöt, ulkopuolisten uhka, muokkaavat ihmistä ja mielen puolustusjärjestelmää, ihminen sairastuu psyykkisesti.



Toiset ovat herkkiä toiset vahvoja. Juuri nämä herkät ihmiset ovat vaarassa sairastua. Oikeissa olosuhteissa tämä vaara vähenisi huomattavasti.



Puhutaankin raamatulla päähän pätkimisestä ja sen tuomista vammoista mielenterveyteen.

Vierailija - 25.7.2010 23:35 (19/101)

Kyllä, mutta se johtuu mielen sairaudesta,

Lainaus:

Rankaistiinko sinua lapsena fyysisesti?





... ei uskosta. Vanhoillislestadiolaisuus ei ole syy väkivaltaan. Se ei aiheuta väkivaltaa, ei synnytä ihmisen väkivaltaisuutta. Vanhoillislestadiolaisten joukossa on monella tavalla sairaita ihmisiä, kuten valtaväestössäkin. Liikkeeseen kuuluminen tai usko Jumalaan ei itsessään synnytä sairautta. Tarvitaan monipuolisempia mekanismeja.



Vaikka vanhoillislestadiolaisen herätysliikkeen sisäpuolelta löytyykin valitettavan paljon väkivaltaa, henkistä, fyysistä, hengellistä, pedofiliaa ja muita karmeita tragedioita, ne ovat kaikki yksittäisiä tapauksia ja niitä pitäisi kyetä tarkastelemaan tapaus kerrallaan oikeuslaitoksen tavoin. On käsittämättömän yksinkertaista kuvitella, että yksinomaan uskonnollisuus, herätysliike tai mikä tahansa yksittäinen seikka olisi syy näihin kamaluuksiin. Myöskin uskoa ja saarnoja ihmiset tulkitsevat eri tavoin. Ja se on luonnollista. Me ihmiset emme vain kykene käsittämään asioita tismalleen samalla tavalla. Tulkinnat, erot kyvyissä ja älykkyydessä ihmisten välillä aiheuttavat väistämättä erilaisia soveltamistapoja ja mielen sairaus yhdistettynä äärimmäiseen uskonnollisuuteen on vaikea yhtälö. That´s life.



ap

Moi, tuossa viestissä 72 ja varmaan aiemminkin tätä aihetta sivuttiin, mutta miltä sinusta nyt ulkopuolisena tuntuu sellainen liikkeestä saatava (ainakin itselläni) vaikutelma, että se tavallaan aivopesee jäsenistöään ja varsinkin nuoria. Eli asioiden kyseenalaistaminen, pohdinta ja "kehitys" on tavallaan kiellettyä, yksilön tehtävä on uskoa, varsin sokeastikin ja liikkeen johtohenkilöt päättävät linjauksista ja mikä on hyväksi ihmisille. Rohkaistaanko ihmisiä kriittisyyteen ja omaan itsenäiseen ajatteluun vai onko parempi, että jokainen ottaa vastaan valmiiksi pureskellun totuuden? Ja millainen on se yhteisön paine tässä asiassa, onko liikkeessä helppo olla kriittinen ja tuoda omia ajatuksiaan esiin? Tero

Luultavasti aivopesen itsekin omaa lastani sellaisiin erilaisiin kansanperinteisiin, yhteiskunnalle tyypillisiin tapoihin, joita ulkopuolinen kiinalainen ei voi mitenkään käsittää.

Aivopesulla määritelmänä on negatiivinen kaiku. Miksi haluat ymmärtää asioita lähtökohtaisesti negatiivisessa valossa?

On luonnollista, että vanhemmat kasvattavat lastansa siinä kulttuurissa ja niihin arvoihin, jotka heille luonnollisia ovat. Aivopesuun kuuluu minusta pakottamisen ja väkivallan ajatus ja se on siinä mielessä väärä sana tässä yhteydessä.

Tai määrittele minulle ensin se aivopesu, niin vastaan sitten.

Asioiden kyseenalaistaminen ja pohdinta tapahtuvat varmasti pienissä ryhmissä. Keskusteluiltoja järjestetään säännöllisesti eri teemojen pohjalta rauhanyhdistyksissä ja ainakin suuremmissa rauhanyhdistyksissä se vaatii yksilöltä rohkeutta kävellä eteen puhumaan ajatuksistaan ja mielipiteistään. Mutta sallittua se ilmaisu, pohdinta ja kriittisyyskin nykyään on. Minusta nämä keskusteluillat olivat nimenomaan parasta antia aikoinaan. Nyt täytyy sanoa, että en ole käynyt rauhanyhdistyksellä kymmeneen vuoteen

Myös ulkopuolinen voi näihin tilaisuuksiin vapaasti osallistua ja käydä paikanpäällä kysymässä mieltä askarruttavia asioita. Varmasti he vastaavat. Jos lähettää kysymyksensä srk:n johtoon, en tiedä tuleeko vastausta. Varmaan olisi sukupolven vaihdoksen aika siinä johtokunnassa, sillä nuorempien uskovaisten joukosta löytyy paljon erittäin fiksuja, avoimia, hyviä keskustelijoita, joilla olisi kykyä lausunnoillaan madaltaa tätä jyrkkää vihamielisyyttä liikettä kohtaan. (=minun mielipiteeni)

Vanhoillislestadiolainen kansa on erittäin heterogeeninen. Siellä on sama hajonta kun lähikaupassa. On heikkolahjaisia ja vähä-älyisiä (anteeksi nimitys), sairaita ja vammaisia, kaiken ikäisiä, keskiluokkaisia, kaikilta aloilta (paitsi rokkitähtiä ja urheilijoita noin niinkun esimerkkinä), ministerikin... :) Se miksi he ovat mitä ovat älylliseltä kehitykseltään, tai mikä on heidän kykynsä pohtia ja kritisoida asioita ja kuinka rohkeita he ovat sen esilletuonnissa, ei riipu lestadiolaisuudesta. Mutta seuroissa ja rauhanyhdistyksellä on tietyt sanomattomat ja sovitut säännöt, joiden mukaan "julkisesti" siellä käyttäydytään. Muissa ympyröissä jokainen on vapaa toteuttamaan itseään miten tahtoo - mitään kontrollointia ei nykypäivänä ole.

Itse aikoinani sain hyvin vähän vastauksia kysymyksiini. Kehoitettiin uskomaan vaan. En saanut tukea, apua ja vastausta ahdistukseeni liikkeen sisältä. Kyseenalaistin myöskin sitä ikäpolven nuorten hullua, rajatonta käytöstä, koska se oli minun käsitykseni mukaan "meille" epäsopivaa. Siitäkin seurasi hyljeksintää. En kuulunut maailmaan, mutta en myöskään siihen nuorisojoukkoon. Että monella tavalla voi itsensä tunteakin ulkopuoliseksi. Oma itsenäinen ja kriittinen ajattelu - uskallus vapaaseen ajatteluun, kriittisyyteen jne. on toteutunut kohdallani vasta liikkeen ulkopuolella. Tarkoitan suhteessa uskoon.

Se "aivopesun" purkaminen omantunnon ja synnin osalta sekä jo varhaislapsuudessa kasvattamani valeminän riisuminen vei toki vuosia, mutta on erittäin rikkaalla tavalla muokannut persoonallisuuttani ja antanut käsittämättömän "vahvan" tunteen ja hyvän suhteen omaan minääni.

Se "kärsimys" jota olen kokenut, ei ole niin mustavalkoinen kuin monet liikkeen ulkopuoliset haluavat minulta kuulla. Jos minua joku onkin joskus "aivopessyt", hänen tarkoituksensa ei ole ollut tehdä minulle pahaa. Jos joku on tehnyt minulle pahaa, niin mikään uskonto ei ole siihen kehottanut. Taustalla on aina maailman monimutkaisin mekanismi - ihminen.

Useimmissa lestadiolaisia käsittelevissä keskusteluissa näkyy selvästi ihmisen perustarve lokeroida ja määritellä asioita omalle käsityskyvylleen sopivaksi. Muistuttaisin, että se miten kukakin tahtoo julkisesti asioita käsitellä ja käsittää, kertoo ensisijaisesti ihmisestä itsestään. Jos vaihtoehdot ovat vain hyvä ja paha, oikea tai väärä - niin kuka tahansa ja jokainen lestadiolainen mukaan lukien kuuluu jälkimmäisiin lokeroihin. Minusta kiinnostavaa on se miksi asiat ovat niinkuin ovat, siltä osin kuin kaikki ovat yhtälailla "uhreja". Väkivallan tekijäkin on usein uhri. Se ei tietenkään tee asioita hyväksyttäviksi, mutta se on jo eri asia.

Jokainen meistä vaikuttaa käytöksellään kokoajan lähiympäristön käytökseen. On paljon omasta tavasta ja käytöksestä kiinni, millaisen vastaanoton saa. Näin se on lestadiolaistenkin joukossa. Siinä mielessä varmaan kaikkia ehdotuksia ja mielipiteitä ei siinä(kään) joukossa ole avosylin vastaanotettu.

Meni ehkä jo vähän ohi aiheen, mutta pääpointti varmaan lopulta on se, että minä en ole käynyt ry:llä kymmeneen vuoteen, enkä osaa sanoa mikä siellä on helppoa tai vaikeaa nykyään. Pitäiskin varmaan käydä ja kertoa sitten. Mutta minun lähipiirini lestadiolaiset eivät kyllä elä minkään yhteisön paineen keskellä. Ihan naurattaa ajatus, sen verran vapaita ovat.

ap

Kasvuympäristön vaikutteet ovat ratkaisevat ihmisen sairastuessa esim. masennukseen, ahdistuneisuus häiriöön, lisääntyneeseen agresiivisuuteen etc...tekijät laukaisevat sairauden. Ihminen on olosuhteiden uhri. Ahdasmielisyys, pakottaminen rituaaleihin, tiukat säännöt, ulkopuolisten uhka, muokkaavat ihmistä ja mielen puolustusjärjestelmää, ihminen sairastuu psyykkisesti. Toiset ovat herkkiä toiset vahvoja. Juuri nämä herkät ihmiset ovat vaarassa sairastua. Oikeissa olosuhteissa tämä vaara vähenisi huomattavasti. Puhutaankin raamatulla päähän pätkimisestä ja sen tuomista vammoista mielenterveyteen.

Ei se usko pätki raamatulla päähän - kyllä se on se ihminen joka ne olosuhteet luo...

Minun lapsuuteni on ollut monella tavalla erinlaista kuin sinun.

En kokenut äitini koskaan olevan uupunut ja lapsista hän puhui aina hyvin kauniisti ja arvostavasti.

Usein olenkin sanonut, että jos pystyisin olemaan yhtä hyvä äiti lapsilleni, olisin onnistunut täydellisesti.

Minun kotona oli 11 lasta.

Ehkä äidin henkireikä oli se, että hän kävi töissä ja isä hoiti meitä lapsia kotona.

Äidin rooli suuren perheen äitinä vaikutti niin tasapainoiselta ja tyyneltä, että haaveilin aina lapsena suuresta perheestä.

Vuotta vanhemman siskoni kanssa me anelimme äidiltä, että meille syntyisi vielä ainakin yksi vauva. Se oli ihanaa aikaa kun äiti tuli vauvan kanssa kotiin ja jäi lyhyelle äitiyslomalle. Tuohon aikaan ne eivät olleet pitkiä.

Sain elää pumpulinpehmeän ja onnellisen lapsuuden ilman traumoja. Paha maailma astui tietoisuuteeni vasta aikuisuuden kynnyksellä.

Kiitos tiedoista. Tutkimushamkkeessamme selvitämme sitä miten ihmiselle kehittyy kollektiivinen minuus. Naiseuteen se liittyy juuri siten että tytöt kasvatetaan eri tavalla kuin pojat, nimittäin vastaamaan tiettyyn yhteisön kannalta tarkoituksenmukaiseen rooliin ja psyykkiseen minuuden muotoon.



Tunnen vanhoillislestadiolaisuutta aika paljon. Mielestäni sen miesvaltaisuutta ei aina tunnisteta juuri siksi koska ylin johto on arjen tasolla hyvin näkymätön. Naiset hoitavat kulttuurin ja opin siirtämisen seuraavalle polvelle, eivät niinkään miehet. naiset voivat toimia käytännön asioissa paikallisella tasolla hyvinkin "näkyvästi". Tämä ei millään lailla horjuta status quuota, miesvaltaa. Tosiasiassa vain miehet saavat määritellä sen mikä on opissa olennaista, mihin liikkeen resurssit käytetään, mikä on syntiä jne. Kuitenkin nimenomaan naiset pitkälle huolehtivat resurssien olemassaolosta. Mutta se toimintakonsepti on ovela siten että miesvaltaa ei useinkaan tunnisteta.



Ev.lut. kirkossa on ollut vuosisatoja sama kuvio, joka on vasta nyt murtumassa, kun ylimpäänkin päätöksentekijän virkaan on saatu ensi kertaa nainen.



Tasa-arvoa ja naisen vapausasteita ei pidä pitää itsestäänselvänä jos siitä hymistellään puheissa tai jos mieskin vaihtaa vaippoja. Yksityiselämän tasa-arvo on toki arvokas asia mutta yksityinen sfääri ei ole ollenkaan sama asia kuin päätöksentekijöiden, vallankäyttäjien, sfääri.



Kuten julkisuudessa on nähty, yksi esimerkki naisen mitötöimisestä vl-liikkeessä on lastensuojelun asiantuntijan Johanna Hurtigin kohtelu SRK:n taholta.



Toinen vankka vallankäytön tunnusmerkki on tyttöihin ja naisiin kohdistettu kontrolli joka ulottuu fyysisen minuuden itseilmiauusn, persoonallisuutensa ilmamisemiseen ulkomuodollaan, sekä tietysti seksuaalisuuteen ja oman elämän hallintaan.

Tuolla vl-uskomusten siirrolla jonka naiset hoitavat, tarkoitan tietysti lasten kasvattamista. Tutkimusten mukaan kasvatusvastuu on edelleen pääosin naisilla, jopa nuorten isien keskuudessa.



Ks. esim. Antero Ruokokosken pro gradu (palkittu), Jyväskylän yliopistossa.

Todella upeaa lukea noin kypsää ja monipuolista pohdintaa. Rehellistä tekstiä puolesta ja vastaan. Eihän kukaan ihminen eikä yhteisö täydellisyyteen pystykkään.

Tämä on mielenkiintoinen ketju minunkin mielestäni ja hämmästyksekseni asiallisena pysynyt tähän saakka.

On hienoa huomata että sinä et ole katkeroitunut elämälle, etkä yhteisölle, vaikka epäkohtia olet löytänyt ja vaikeuksiakin on ollut. Missäpä näin ei olisi.

Toivon onnea elämääsi!



t. vl-äiti

Kiitos vastauksestasi. Selvensi asiaa.



Ymmärrän, että minulla ei ole aavistustakaan millaisena vanhoillislestadiolaisuus näyttäytyy esimerkiksi Oulussa ja P-Suomen pienemmillä paikkakunnilla, joissa suurin osa väestöstä edustaa vl-herätysliikettä. (Olen muualta kotoisin.)



Omassa lähipiirissäni joka lapsuus/nuoruusvuosinani oli kohtuullisen iso, en muista koskaan nähneeni mitään tasa-arvoloukkauksia. Nyt aikuisena perherooleihin liittyvät, tasa-arvoa koskevat epäkohdat näkyvät yhtälailla minusta muissakin kuin vl-perheissä. Esimerkiksi lapseni päivähoitopaikassa näyttää vahvasti melkein joka perheen kohdalla siltä, että kasvatusvastuu on pääosin perheen äideillä. Vl-liikkeen tutkiminen tämän(kin) asian osalta on varmasti paikallaan, ovathan he erittäin perhekeskeistä kansaa! Minusta liian paljon asioita kuitenkin yhdistetään itse uskoon ja herätysliikkeeseen, ikäänkuin muut suomalaiset olisivat jotenkin ihan eri maata ja rotua.



Hyvä, että tutkitaan ja hyvä, että keskustellaan.



ap

Vaikka miehellä olisikin valtaa, se ei automaattisesti tarkoita sitä, että naisella olisi vähemmän vapautta.



Minusta vl-yhteisössä miesten näennäinen valta ei ole samaa valtaa kuin esimerkiksi valtiojohdolla. Se on rinnastettavissa esimerkiksi armeijaan. Kaikilla suomalaismiehillä on enemmän valtaa, kuin suomalaisnaisilla, koska miesten on PAKKO suorittaa asevelvollisuus. Rintamalla miehet tekevät valintoja ja liikkeitä, eikä varmasti soita ensin kotiin vaimolle ja kysy tasa-arvon nimissä mielipidettä.



Se "valta" mikä vl-miehellä on, on monille vl-miehille ensisijaisesti velvollisuus, eikä automaattisesti mielihyvää tuottava asia. Siinä mielessä minusta on väärin puhua, että vl-miehillä olisi valta. Kyseessä on minun makuuni toinen asia, joka muistuttaa kyllä valtaa. En (valitettavasti) keksi ainakaan ihan heti oikeaa sanaa korvaamaan tuota.



ap

pyydettiin puhujaksi. Hänelle siis "tarjoiltiin" tätä kuuluisaa valtaa. Mies tunsi itsensä riittämättömäksi ja epäkelvoksi tehtävään. Suomeksi sanottuna hän ei ollut halukas, mutta asia oli vaikea. Puhujia tarvittiin ja muut rohkaisivat, että Jumala kyllä puhuisi hänen kauttaan ja antaisi rohkeuden ja sanoja. Asia oli pitkään arka ja ahdistava miehelle. Minun mielestäni hän alistui rooliinsa vastentahtoisesti, eikä takuulla ole siinä joukossa ainoa mies lajiaan. "Valta" tuo myös vastuuta, joka ei yhden miehen harteilla pieneltä tunnu.



ap

Todella upeaa lukea noin kypsää ja monipuolista pohdintaa. Rehellistä tekstiä puolesta ja vastaan. Eihän kukaan ihminen eikä yhteisö täydellisyyteen pystykkään. Tämä on mielenkiintoinen ketju minunkin mielestäni ja hämmästyksekseni asiallisena pysynyt tähän saakka. On hienoa huomata että sinä et ole katkeroitunut elämälle, etkä yhteisölle, vaikka epäkohtia olet löytänyt ja vaikeuksiakin on ollut. Missäpä näin ei olisi. Toivon onnea elämääsi! t. vl-äiti

Ja kiitos palautteesta. Tuli hyvä mieli. :)

ap

Asiallista.

Ja kiitos myös muille ketjuun osallistuneille, että tämä on pysynyt asiallisena eikä sellaisena hyökkäilynä ja ilkeänä ivaamisena, kuin täällä jotkut ketjut ovat.



Tero

Oikein mielenkiintoinen ja asiallinen ketju! H



t. vl-äiti

Kiitos ap:lle tästä ketjusta, oli oikein mielenkiintoista luettavaa. Asiallista. Ja kiitos myös muille ketjuun osallistuneille, että tämä on pysynyt asiallisena eikä sellaisena hyökkäilynä ja ilkeänä ivaamisena, kuin täällä jotkut ketjut ovat. Tero

Harvinaisen kiva keskustelu tästä tuli tällä palstalla. Olin kyllä varautunut kiusantekoonkin, rajuun kritiikkiin ja siihen mihin tällä palstalla nyt yleensä täytyykin varautua. :)

Tein avauksen, koska vl-yhteisöstä keskustelu on niin ikävän yksipuolista. Näytti siltä, että olemassa on rako toisenlaisillekin näkökulmille. :)

ap

Kun kerran lestadiolaisia on peräti 18 (?) eri ryhmää, niin mitä mieltä olette:Onko näistä vain vl se oikea usko vai onko muillakin lestadiolisilla mahdollisuuksia pelastua?

ja tekstistä huokuu se että olet syvällisesti miettinyt asioita. Kaikkea hyvää elämääsi ap.



Tämä on kyllä lesta-ketjujen ykkönen en voi muuta sanoa.

Eihän tuohon ole helppoa vastatta kun ei tarkkaan tunne asioita. Mutta se mitä ole lestadiolaisuuden historista vähän lukenut niin ei muissa ryhmissä opeteta oikein, Raamatun mukaan. Näin arvelen. Siis vastaus on että arvelen että muissa suunnissa ei pelastu.

kun kirkko käsityksenne mukaan johtaa omat "uskovansa" helvetin tulijärveen?