Olen suureen vl-perheeseen syntynyt ja nuorena liikkeestä eronnut nainen. Haluatko kysyä jotain?

ap vaikuttaa katkeralta, että äiti alistui. Silti kieltää samaan aikaan, että lestadiolaisuus olisi miesten uskonto ja miesten valtaa.

Miksi hän ei ole katkera isälleen, joka tehetytti niin paljon lapsia ja ei "perheen päänä", kenellä niitä velvollisuuksia on, eronnut lahkosta ja päästänyt vaimoaan helpommalla. Vaimolla eli naisella oli tuskin niin paljon sananvaltaa seurakunnassa, että olisi yksin voinut ratkaista asioita toisin.

Tuntuu jotenkin vaikealta hyväksyä ehkäisykieltoa ja suurperhettä... tarkoitan että se näyttäytyy jotenkin kamalana ulkopuolisen silmin, kun lapsia tulee ja tulee ja jo kolmekymppisellä on kymmenpäinen katras.

Olen aistivinani katkeruuden omaa äitiäsi kohtaan, miten hän antoi itselleen käydä. Ottiko hän nöyrästi vastaan kohtalonsa vai kiukutteliko ja hermostui vai miten? Sinä tunnut ottaneen raskaasti hänen tilanteensa, totta kai, mutta entä hän itse?

Jotenkin vaikea on sulattaa tätä nykyaikana.

ap vaikuttaa katkeralta, että äiti alistui. Silti kieltää samaan aikaan, että lestadiolaisuus olisi miesten uskonto ja miesten valtaa.

TÄSMÄLLEEN samaa olen tässä ihmetellyt. Mutt amiehen arvostelu on liikkeessä erittäin syvällä oleva TABU. vain MIES saa toimia sananjulistajana, ja uskotaan että Jumala puhuu suoraan saarnaajan kautta. Miehillä on pyhä asema aina ennen naisia.

Tämä oppi iskostuu ihmisen psyykeen jo varhaislapsuudessa. Sitä ei aikuisena tiedosta, ilman reflektioprosessia. Patriarkaalinen valta vanhoillislestadiolaisuudessa on absoluuttisesti miesten käsissä, mutta se on tehty niin näkymättömäksi ettei liikkeestä eronnutkaan kykene aina hahmottamaan sitä.

Jos ihmisellä on Laestadiuksen mukaan elävä usko, sen tulee näkyä myös ulkonaisina merkkeinä. Uskova hylkää maailman koreuden ja turhuuden.

Laestadius paheksui varallisuuden näyttämistä ja rahojen tuhlaamista ulkoiseen ja maalliseen.

Kirkolle olisikin ollut hurja katastrofi jos 80 000 vanhoillislestadiolaista olisi lähtenyt kirkosta naispappeuden tähden.



Iso kasa kirkollisvero-euroja olisi lähtenyt kävelemään.

Itsekin olen huolestuneena seurannut tuota ilmiötä ulkoisen kauneuden ja varakkuuden ilmenemisestä.

Ehkä näillä ihmisillä se elämän tärkein asia on vähän hukassa tai se on muuttunut?

Toisaalta, ei mielestäni ole väärin käyttää Jumalan antamaa maallista siunausta, vaikka turha "näyttäminen ja pröystäily" ei tosin ole tarpeellista.

Maallinen valta ja mammona ei ole tavoittelun arvoista. Useinhan seuroissakin luetaan Raamatun kohtaa, jossa sanotaan "älkäät kootko aarteita maan päälle, missä koit syövät, ruoste raiskaa ja varkaat varastavat, vaan kootkaat aarre Taivaaseen..."



Opiston tavoitteisiin kuuluva kauneus oli lienee sisäistä kauneutta ja sydämen sivistystä tarkoittavaa, ei ajallista kauneutta? Se jäi tuosta kirjoituksestasi epäselväksi.



Kiitos asiallisesta pohdinnasta. Kiva että yhteisön jätettyäsi osaat käsitellä asioita monipuolisesti ja kärjistämättä.

IOpiston tavoitteisiin kuuluva kauneus oli lienee sisäistä kauneutta ja sydämen sivistystä tarkoittavaa, ei ajallista kauneutta?

ap

liittyen tuohon sisustamiseen. Ollaan joskus vl-äitien kanssa pohdittu miksi tuo sisustus- ym jutut on niin "in", ja tultu siihen tulokseen että koska meidän kotiäitien työpaikka on kotona, eli me ollaan suurinpiirtein aina kotona, niin on aika luonnollista että haluamme tehdä sen kodin sitten kauniiksi ja viihtyisäksi niin että siellä jaksaa olla ja viihtyy. Ei kai siinä mitään pahaa ole?



Mutta kaikenlaisesta pröystäilystä ja mammonan perässä juoksemisesta olen samaa mieltä.



Meillä ainakin koti ja sen sisustus on ihan itseämme varten, ei ole tarkoitus näyttää kenellekään mitään.



Ja talot, kai on luonnollista etä suurperhe tarvii tilaa -> joten talot on suuria.

liittyen tuohon sisustamiseen. Ollaan joskus vl-äitien kanssa pohdittu miksi tuo sisustus- ym jutut on niin "in", ja tultu siihen tulokseen että koska meidän kotiäitien työpaikka on kotona, eli me ollaan suurinpiirtein aina kotona, niin on aika luonnollista että haluamme tehdä sen kodin sitten kauniiksi ja viihtyisäksi niin että siellä jaksaa olla ja viihtyy. Ei kai siinä mitään pahaa ole?

Mutta kaikenlaisesta pröystäilystä ja mammonan perässä juoksemisesta olen samaa mieltä.

Meillä ainakin koti ja sen sisustus on ihan itseämme varten, ei ole tarkoitus näyttää kenellekään mitään.

Ja talot, kai on luonnollista etä suurperhe tarvii tilaa -> joten talot on suuria.

lähtökohtaisesti muuttumaton usko on kuitenkin perustettu askeettisen elämäntavan ympärille arvoineen päivineen ja en kyllä tarkoittanut aiheen esille tuonnissa mitään pientä kodin kauniiksi laittoa, vaan sellaista kilpavarustelua, joka vaativuudeltaan on sitä luokkaa, että sen on oltava elämän keskiössä. Jos joskus on ollutkaan niin, että se ilo ja voimavara kodin työhön äideillä tulee uskosta ja Jumalasta - niin nyt se kyllä näyttää tulevan vähän stydimmin mielihyväkeskusta stimuloivista jutuista.

ap

Kirkolle olisikin ollut hurja katastrofi jos 80 000 vanhoillislestadiolaista olisi lähtenyt kirkosta naispappeuden tähden. Iso kasa kirkollisvero-euroja olisi lähtenyt kävelemään.

Raha se on kirkollekin se tärkein asia.

Jos kadulla kävelee tuntemiasi liikkeen jäseniä (muita kuin sisaruksiasi) vastaan, miten he suhtautuvat sinuun? Tervehtivätkö vai olevatko kuin eivät tuntisi?

Monet ovat tulleet iloisesti juttelemaan ja kyselemään kuulumisia, joko minun tai perheenjäsenteni. Sellaisetkin, jotka eivät ole varsinaisesti koskaan mitenkään läheisiä olleet. Monet ikäpolveni vanhoillislestadiolaiset ovat kovin avarakatseisia, iloisia ja sosiaalisesti avoimia. En koe, että kadulla vastaantulevat tuomitsisivat tms. minua. Facebookin kautta moni on ottanut yhteyttä, mikä on ollut ilahduttavaa. Kuitenkaan syvempää ystävyyttä en oikein näe mahdollisena syntyväksi.

ap

Suren sitä, ettei lapseni todennäköisesti saa sisaruksia, ellei sitten isänsä puolelta puolisisaruksia.



Suurperheen lapsena, näetkö jotain hyvää siinä, että joku on ainoa lapsi?

että täällä kerrankin kirjoittaa vl-uskosta eronnut ihminen,jolla on kuitenkin todenmukainen käsitys liikkeestä ja uskosta.



t. vl-äiti

Haaveilistko lapsen että olisit syntynyt "tavalliseen" perheeseen ja mitä mieltä olet nyt? jos saisit nyt valita millaiseen perheeseen ja kasvuympäristöön haluaisit syntyä, olisiko se vanhoillislestadiolainen, vai millainen? PS. Sinun vastauksesi ovat kiinnostavia ja osaat kirjoittaa todella hyvin kokemuksistasi! Kiitos hienosta aiheesta.

Haaveilin kyllä monista asioista, joita "tavallisen" perheen lapsilla oli. Ikinä ei saanut mitään uutena, ikinä ei meille rantautuneet mitkään muotivillitykset. Kavereilla oli poneja ja barbeja pilvin pimein, se herätti kyllä kateutta. Mutta tämä asia ei ole jättänyt jälkeäkään minuun, olen varsin hyvilläni nyt aikuisena siitä, mitä tämäkin asia on minulle opettanut.

Kukaan ei voi kasvuympäristöään valita, eikä voi tietää, mitä hyvää tai huonoa toisenlainen ympäristö olisi kullekin tuonut. Vanhoillislestadiolainen kasvuympäristö on mitä turvallisin ja rakastavin ympäristö kasvavalle lapselle. Lintukoto, pumpulinpehmeä. Television ja internetin puuttuminen omasta lapsuudestani on suojannut mitä arvokkaimmalla tavalla aikoinaan minun herkkää psyykeäni. Terveet elämäntavat, runsas ulkoilu ja hyvä, terveellinen kotiruoka, luonnon kunnioittaminen ja luonnonmukaisuuden tavoitteleminen ovat hyveitä jotka minun on pakko mainita lapsuuteni monista lahjoista.

Jos saisin valita millaiseen perheeseen syntyisin: Tärkeintä olisi vanhempien rakkaus ja kunnioitus, halu kasvattaa ja ohjata minua hyvään elämään. Kasvuympäristöllä ei olisi väliä. Hyvän pohjan elämälle voi kuulemma saada vaikka sodan keskellä.

Kiitos palautteesta. :)

ap

Kiitos sinulle, että avaudut täällä meille "tietämättömille" hieman asian tältäkin kantilta. Onnea valitsemallesi tielle :)



t. eräs syntinen, joka on ikänsä asunut lestadiolaisella paikkakunnalla..

Voitteko keskustella myäs katsomuksellisista kysymyksistä avoimesti? ilmeiseti koet että ratkaisusi on saanut vanhempiesi hyväksynnän ja he pitävät sinua yhtä rakkaana ja hyväksyttävänä kuin vl-sisaruksiasi?

Mutta se ei johdu uskontoon tai valintoihini liittyvistä asioista. Olen avoin ihminen ja kykenen keskustelemaan katsomuksellisista asioista täysin vapautuneesti kenen kanssa vain. Myös vanhempieni. Heillä ei ole ollut siihen tarvetta eikä halua. Mutta kyllä siis se olisi mahdollista.

Ratkaisuni on saanut vanhempieni hyväksynnän ja olen tasavertainen muiden sisarusteni kanssa vanhempieni silmissä. Toki tiedän heidän tuntevan surua minun hengettömästä tilastani ja rukoilevan muutosta tilanteeseen.

ap

hoitaa suhteesi vanhempiin hienosti. ja he sinuun. :-)



Valitettavasti itse en voi sanoa onnistuneeni siinä asiassa. Yksin minusta asia ei ole tietenkään ollut kiinni, mutta asia painaa ja surettaa mieltäni.



Tämä on todella kiinnostava keskustelu, ja haluankin yhtyä monien kiitoksiin siitä että kirjoitit. Lisäksi osaat kirjoittaa hyvin.

Mielenkiintoista todella lukea kypsiä ja punnnittuja ajatuksiasi. Itselläni on myös vl-lapsuus. jälkeenpäin olen vasta ymmärtänyt sen että omat vanhempani hämmensivät minut totaalisesti kun olin murrosiässä ja kiinnostuin esim. pop-musiikista, nuorten muodista ja yleensä nuorisokulttuurista. Se oli minulta hyvin viatonta harrastamista, sillä olin äärettömän kiltti ja tunnollinen tyttö. Mutta vanhempani jotekin alkoivat epäillä minua kaikenlaisesta räikeästä pahuudesta ja holtittomuudesta. Suurista synneistä... Alkuun en edes tajunnut enkä ymmärtänyt mistä he minua epäilivät. Ihmettelin heidän kylmää asennettaan minuun. He jotenkin leimasivat mielessään keskenään minut kamalan syntiseksi. Kun sen tajusin, se kauhistutti, järkytti. Olin täysin sanaton. Koska olin ajatellut että he rakastavat minua ja... tietäväthän he minut, oman lapsensa, että minähän olen se sama kiltti tytär vaikka pidänkin musiikista ja kiinnostuin muodista. Se heidän asenteensa loukkasi ja haavoitti minua ja olin kuin eksyksissä, kun he eivät enää luottaneet minuun. Harrastuneisuuteni oli kuitenkin erittäin viatonta ja vaaratonta, ja tuntuu varsinkin nyt todella kohtuuttomalta se heidän reagointinsa. Sittemmin minulle tuli ensimmäinen masennuskauteni, lukiovaiheessa, ja se johtui pitkälle siitä psyykkisestä epävarmuudest ja epävakaudesta, jonka vanhempien ristiriitainen suhtautuminen minuun oli suhteisiimme tuonut. Tulevaisuus alkoi tuntua pelottavalsta ja koin olevani täysin yksin uhkaavassa maailmassa. No, tällaista se oli minulla joka olin suurperheen vanhin tytär. Hyvä jatkoa sinulle ja suurkiitos mielenkiintoisista kokemuksistasi.

Kiitos viestistäsi. Minulla on ollut täsmälleen samoja kokemuksia kuin sinulla. Olin myös äärimmäisen tunnollinen ja kiltti tyttö. Silti sain poliisit perääni kerran jos toisenkin pienen myöhästymisen takia, koska äitini oli saanut jotain viitteitä maailmallisesta meiningistäni. Tosi hämmentävää ja raivostuttavaa. Epäluottamus joka äitini ja minun väliin asian takia syntyi jatkuikin sitten loputtomiin. Ja tottakai sellainen jättää jälkensä. Tiedän täsmälleen, mitä tarkoitat. Myös minä olen masennuksen kokenut. Sinulle myös, kaikkea hyvää jatkoon! :)

ap

Suren sitä, ettei lapseni todennäköisesti saa sisaruksia, ellei sitten isänsä puolelta puolisisaruksia. Suurperheen lapsena, näetkö jotain hyvää siinä, että joku on ainoa lapsi?

Usein kuulee sanottavan, että sisarukset ovat rikkaus tai että ainokainen jää jostain paitsi. Minä en osaa nähdä asioita noin mustavalkoisesti. Kumpikaan vaihtoehdoista ei voi olla yksinomaan hyvä tai huono. Yksinomaan tuollainen asia ei voi myöskään vaikuttaa siihen, saako ihminen elää hyvän tai huonon elämän.

Näen paljonkin hyvää siinä, että joku on ainoa lapsi. Toistan itseäni, mutta tärkein lahja, jonka minusta lapsi voi saada, on turvallinen aikuinen, jonka rakkaus kantaa läpi elämän.

ap

Anteeksi että sivusta kommentoin.



Kiinnostava tuo että juuri äidin ja tyttären välille nousee moinen tarpeeton epäluottamus. Kertoisiko se ehkä siitä, että vanhoillislestadiolaisuudessa äitien tehtävänä on kontrolloidda erityisesti tyttöjä? Eikö poikien kasvatus iene jotenkin vapaampaa.



Juuri tyttöjen tehtävähän on sitten aikuisena taas vuorostaan siirtää vl-kulttuurin uskomukset seuraavalle polvelle kasvatuksesa. Jos tyttäriä ei saada heti varhain "kuriin" ja alistetuiksi, he ehkä kasvattavat lapsensa jotekin toisin, ja yhteisö saattaa alkaa mennä alamäkeä.



Tämä vain näin arvailua yhden naistutkijan ominaisuudessa ... Kun miesjohtoisessa kollektiivisahan on aina kyse vallasta ja jatkuvuudesta. ja miehethän eivät itse tee sitä ihan ruohonjuuritason juttua.



Oli miten oli, te kumpikin olette kokenet ja kuvanneet tässä jotakin erittäin tärkeää ja olennaista.



Todella mielenkiintoinen ketju! Antoisa. Terveisin eräs tutkija.

Kiitos sinulle, että avaudut täällä meille "tietämättömille" hieman asian tältäkin kantilta. Onnea valitsemallesi tielle :) t. eräs syntinen, joka on ikänsä asunut lestadiolaisella paikkakunnalla..

En halua leimata, kerron vain omista kokemuksistani. Tällä palstalla on kohtuullisen räikeästi lokeroitu vl-yhteisöä pelkästään negatiivissävytteisesti - haluan sanoa, että mikään, eivätkä hekään ole pelkästään hyvää tai pahaa. Toki on luonnollista tarve lokeroida ja määritellä asioita, mutta lopulta jokaisella on mahdollisuus nähdä asiat niin hyvinä tai pahoina kuin haluaa. Haluan muistuttaa, että meillä kaikilla on itsellämme avaimet asenteeseemme.

Itselläni ei ole mitään kokemusta lestadiolaisista paikkakunnista, sillä omalla paikkakunnallamme olimme selvästi vähemmistö. Voin kuitenkin kuvitella, millaista on olla vähemmistössä lestadiolaisella paikkakunnalla.

ap