Lue keskustelun säännöt.
Olen suureen vl-perheeseen syntynyt ja nuorena liikkeestä eronnut nainen. Haluatko kysyä jotain?
Kommentit (131)
Olet tosiaan fiksu ja osannut hoitaa suhteesi vanhempiin hienosti. ja he sinuun. :-) Valitettavasti itse en voi sanoa onnistuneeni siinä asiassa. Yksin minusta asia ei ole tietenkään ollut kiinni, mutta asia painaa ja surettaa mieltäni. Tämä on todella kiinnostava keskustelu, ja haluankin yhtyä monien kiitoksiin siitä että kirjoitit. Lisäksi osaat kirjoittaa hyvin.
En voi puida tässä suhdettani vanhempiini tämän tarkemmin, mutta en ole ollenkaan varma onko suhteemme kovinkaan hienosti hoidettu. Olen opetellut rakastamaan itseäni niin paljon, että pärjään omillani jos en omana itsenäni lähipiirilleni riitä. Olen myös lakannut uhraamasta omaa hyvinvointiani vain jos verisukulaisuussuhteen ylläpitäminen niin vaatii. Kaikki eivät ole tätä suinkaan purematta nielleet ja ihmissuhteet tämän vuoksi katkeilleet. Olen aikoinaan kokenut pohjattoman syvää yksinäisyyttäkin.
Vanhempien kunnioittaminen ja lähimmäisenrakkaus ovat perinjuurin kristillisiä arvoja, enkä hyväksy niiden noudattamista hinnalla millä hyvänsä. On tullut luopumisen aika, suruaika ja hyväksymisen aika. Omasta kokemuksesta voin vain sanoa, että kaikki vaiheet on hyvä antaa tulla niin väkevinä kuin tarvis on. Sillä tavoin syntyy ymmärrystä, syvyyttä ja kehitystä. Sillä tavoin kasvaa voimavarat. Syntyy tila elämälle, joka on omannäköinen, tasainen, riittävän hyvä.
Toivon sinulle kaikkea hyvää.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anteeksi että sivusta kommentoin. Kiinnostava tuo että juuri äidin ja tyttären välille nousee moinen tarpeeton epäluottamus. Kertoisiko se ehkä siitä, että vanhoillislestadiolaisuudessa äitien tehtävänä on kontrolloidda erityisesti tyttöjä? Eikö poikien kasvatus iene jotenkin vapaampaa. Juuri tyttöjen tehtävähän on sitten aikuisena taas vuorostaan siirtää vl-kulttuurin uskomukset seuraavalle polvelle kasvatuksesa. Jos tyttäriä ei saada heti varhain "kuriin" ja alistetuiksi, he ehkä kasvattavat lapsensa jotekin toisin, ja yhteisö saattaa alkaa mennä alamäkeä. Tämä vain näin arvailua yhden naistutkijan ominaisuudessa ... Kun miesjohtoisessa kollektiivisahan on aina kyse vallasta ja jatkuvuudesta. ja miehethän eivät itse tee sitä ihan ruohonjuuritason juttua. Oli miten oli, te kumpikin olette kokenet ja kuvanneet tässä jotakin erittäin tärkeää ja olennaista. Todella mielenkiintoinen ketju! Antoisa. Terveisin eräs tutkija.
En ole koskaan kokenut, että vanhoillislestadiolainen yhteisö olisi miesvaltainen. Toki miehet saarnaa ja johtaa yhdistystä, mutta minun kokemukseni mukaan siellä on naisen äänelle hyvin tilaa. Ymmärrän toki, kuinka asia näyttäytyy liikkeen ulkopuolisille varsin epätasa-arvoisena ja miesvaltaisena. Se on vähän kuin työelämässä: on naisvaltaisia ja miesvaltaisia aloja. Eivät sairaanhoitajat ja siivoojat itke lehtien palstoilla, kuinka miehiä on niissä töissä niin vähän. Eivät metallimiehet kaipaa tonteilleen naisia enempää kuin tulijoita on. Tämä asia "vain" on, enkä tunne ainoatakaan vl-naista, joka haluaisi saarnata seuroissa tai johtaa yhdistystä. Se mitä kotien seinien sisäpuolella tapahtuu, on yksilöllistä ja perhekulttuurien syntyyn vaikuttavat lukuisat eri tekijät. Perheitä yhdistävät vl-liikkeessä yhtenevä arvomaailma ja uskonto, mutta muilta osin perheitä on joka lähtöön.
Edelleen muut pohdintasi tyttärien kontrolloinnista ovat minulle täysin vieraita. Kasvatuksen vapaus poikien osalta suhteessa tyttöihin on nähdäkseni samoissa kuin liikkeen ulkopuolellakin. En tunne käsitystä tyttöjen kuriin saattamisesta, alistamisesta, yhteisön mahdollisen alamäen pelosta... Tyttöjen tehtävähän ei ole siirtää mitään uskomuksia - ei ole mitään tehtäviä ja roolijakoja muun kuin saarnaamisen suhteen. Ja sekin siksi, koska raamatussa niin sanotaan. Joten nyt täytyy kyllä sanoa, että minun näkökulmastani arvailusi on pahasti pielessä. Tuollaisia linjanvetoja on vain mahdoton tehdä niin suuresta ihmisjoukosta, joka on kohtuullisen laajalle eri kulttuureihinkin jo levittäytynyt.
Vanhoillislestadiolaisessa yhteisössä miehet tekevät ruohonjuuritason juttuja enemmän kuin arvaatkaan. Perinteiset roolit ovat muutenkin murtuneet jo aikapäiviä sitten - monet nuoret lestadiolaisäidit edustavat hyvin modernia äitiyttä. Siellä on paljon töissäkäyviä äitejä ja koti-isiä, on varmasti myös sitä mitä arvailuillasi haet.
Voin kertoa, että tunnen liikkeen varsin hyvin ja suuren joukon ihmisiä sen sisäpuolelta. Olen elänyt puolet elämästäni siinä joukossa. Olen nähnyt paljon hyvää ja paljon pahaa. Mutta näin on asian laita myös liikkeen ulkopuolella. Maailmassa on kaikkialla paljon hyvää ja paljon pahaa.
Mutta kerropa sinä minulle, mitä tutkit ja mitä tutkimuksellasi pyrit saavuttamaan? Mielenkiinto heräsi. :)
ap
täällä kerrankin kirjoittaa vl-uskosta eronnut ihminen,jolla on kuitenkin todenmukainen käsitys liikkeestä ja uskosta. t. vl-äiti
Ai jaa, siis vain silloin jos jonkun mielipiteet ja kokemukiset vastaavat omiasi, pidät niitä todenmukaisina.
Henkilökohtaiset elämän- ja uskokokemukset lestadiolaisuudessa ovat aina melko yksilöllisiä. yhteisössä on lähes sata tuhatta ihmistä, ja koteja ja kasvatustapoja on tosi erilaisia.
Ethän pidä silmälappuja liian kireällä.. kaikki eivät todellakaan ole samanlaisia eikä yhdestä puusta! kaikkien kokemusta pitäisi kunnioittaa vaikak ei miellyttäisi että jollain on ollut superhyviä kokemuksia tai huonoja kokemuksia.
Hannu Karpo: Syntisin silmin <a href="http://yle.fi/elavaarkisto/?s=s&g=4&ag=100&t=644&a=1708" alt="http://yle.fi/elavaarkisto/?s=s&g=4&ag=100&t=644&a=1708">http://yle.fi/elavaarkisto/?s=s&g=4&ag=100&t=644&a=1708</a>
Sisältö jatkuu mainoksen alla
1940-luvulla avoliitossa eläviä kutsuttiin "susipareiksi"
Avoliitossa eläneet elivät synnissä 1940-luvulla evankelisluterilaisen kirkon mukaan.
1950-luvulla avioerot ja eronneiden vihkiminen
"Eronneet voidaan vihkiä uuteen avioliittoon vain, jos siihen on hyvin painavat syyt.... katsoi evankelisluterilainen kirkko 1950-luvulla.
1960-luvulla avoliitot ovat polttava kysymys
Seksielämä (se intohimo...) on hyväksyttävää vain avioliitossa, mutta evankelisluterilainen kirkko ei hyväksynyt tällöin ehkäisyä eikä irrallisia suhteita... Suomalaisten parissa leviävää aborttimielialaa ja homoseksuaalisuutta pidettiin vielä 1960-luvulla merkkinä "siveellisen elämän rappeutumisesta"....
1970-luvulla ei hyväksytty homoseksuaalisuutta, eikä vapaata seksiä eikä abortteja. Vuonna 1971 Suomessa säädetiin laki, jonka mukaan homoseksuaalisuus ja eläimiin sekaantuminen eivät ole rikoksia... Tätä evankelisluterilainen kirkko vastusti.....
1980-luku => Avoliitot ja vapaa seksi ovat polttavia kysymyksiä
Evankellisluterilainen kirkko ei hyväksynyt avosuhdetta, koska sen käsityksen mukaan "elämä, missä kieltäydytään ottamasta vastuuta ei tuo todellista rakkautta (eikä ole todellista rakkautta)."
1990-luku => Homot ja lesbot ovat nyt polttavia kysymyksiä
Evankelisluterilainen kirkko ei kannata samaa sukupuolta olevien suhteen rekisteröintiä. Tosin arkkipiispa Vikström sanoi silloin, että kirkon asennetta homoihin/lesboihin on muutettava...
2000-luku => Homojen ja lesbojen liiton rekisteröinti on polttava kysymys
Suomen eduskunta hyväksyi samaa sukupuolta olevien liiton rekisteröinnin ja hedelmöityshoitolain, joka sallii myös yksinäisille naisille, kuten lesbopareille, hedelmöityshoidon (yhteiskunnan tuella).
Joten huomatkaa että aika aikansa kutakin, vaikka en hyväksy tietenkään dokumentissa esitettyjä asioita. (vaikkakin suuresti ihmettelen ja kauhitelen, että voiko olla totta)
Itselläni on samoja kokemuksia.. Tosin oma prosessini on hieman kesken vielä..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mistä johtuu, että tosi monella vanhoillislestadiolaisella on kaappi täynnä merkkivaatteita? Tarkoitan, että kalliit vaatteet tuntuu olevan niissä piireissä tärkeitä? Vertailevatko vl-nuoret vaatteitaan, vai arvostetaanko sitten rahaa niin paljon? Oliko tätä nuoruudessasi?
viestisi ovat ajatuksia herättäviä. On totta, että yhteiskunnan maallistuminen lyö laineensa myös lestadiolaisiin. Ihmisen mukavuuden halu, nautinnon halu jne elää samalla tavoin meissäkin. Olet oikeassa, että vaatteet, kodit ja muu ei saisi nousta tärkeimmäksi asiaksi. Lasten/oma vaatetus , ulkonäöstä huolehtiminen johtuu myöskin siitä, että saamme usein ivallisuutta yms. huomautuksia tyyliin: "kun nilllä on niin paljon lapsia, niin lapsi raukoilla ei ole mitään, heistä ei huolehdita" jne. Ehkä me emme vain halua että lapsemme joutuvat erottautumaan liikaa toisista ja että heitä ei säälittäisi suuren lapsiluvun tähden. Tiedän omasta kokemuksestani, että viedessäni lapsiani päiväkotiin katson että heillä on siistit vaatteet, sillä mikäli ei olisi puheita/ sääliä syntyisi.
Pienetkin lapset saattavat omaksua perheessä käydyt keskustelut ja kertoa meidän lapsille, että "tepä ette saa mitään uutta, kun teillä on niin paljon lapsia"
Nuoriso pelkää leimautumista ja haluaa olla toiseten nuorten kanssa samanlaisia. Joskus tämä voi mennä jopa yli.
Omasta ulkoisesta olemuksesta pyritään pitämään huolta monestakin syystä. (Puhun nyt äideistä) Yksi syy on, että emme halua olla säälin kohteita myöskään. Vähän boheemimpi ison perheen äiti saa helposti sääliviä katseita ja puheita niin hoitohenkilökunnan, opettajien, kuin naapurien taholta. Kunnostaan ja ulkonäöstään huolehtivaa kohdellaan enemmän ihmisarvoisena järkevänä ihmisenä.
Toisaalta monet synnytykset ovat raskaita ja kun kunto on hyvä jaksaa paremmin. Liikunta voi olla myös latautumishetki ja omaa aikaa.
Sisustaminen on usein merkki myös siitä, että kotia arvostetaan, siellä ollaan ja halutaan tehdä omannäköinen koti. Toisaalta taas sisustaminen on myös nykyajan trendi. Toisaalta on myös sellaisia, joita ei kiinnosta sisutus tipan tippaa. Ihmisiä tässäkin omine kiinnostuksen kohteineen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Haluan kysyä, että mitä ajoit tuolla linkillä takaa? Ihan ystävällisesti ja uteliaisuuttani vain.
En halua pilata tätä ap:n hyvää ja fiksua ketjua, mutta kai käsität ettei ole uskoa/yhteisöä jossa ei aika ole tehnyt muutoksia?
Joku olikin jo listannut edellä ev.lut. kirkossa tapahtuneet muutokset, jotka sentään ovat jo Raamatun oppeja vastaan! Eikö niissä ole tarpeeksi ihmettelemistä?
Vl:lla muutoksia on tapahtunut lähinnä tapakulttuurissa.
Toivon että pystyt vastaamaan asiallisesti säilyttäen tämän ketjun arvon, joka sille kuuluu.
Minä olen alkanut käyttää lapsillani "merkkivaatteita", jos niitä nyt sellaiseksi voi kutsua, siitä syystä että kuulin niiden olevan kestäviä. Sen lisäksi että ovat mielestäni kauniita, kestävät kulutusta ja pesua huomattavasti paremmin kuin aiemmin käyttämäni H&M:n yms vaatteet.
Meillä se ei todellakaan ole mitään näyttämistä. Oikeastaan se on minun harrastukseni, pukea lapset kauniisti ja nauttia siitä.
Tietysti turvani ja iloni on luottamus Jumalaan, mutta ei se poissulje kauniita asioita elämästäni. Ymmärrän mitä ap tarkoitti ja olen huomannut saman ilmiön itsekkin nuorten menestyvien vl:n keskuudessa. Kilpavarustelu on hyvä sana kuvaamaan tuota juttua, eikä se ole vl-uskon mukaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin,eikös ne esikoislestadiolaiset ole vielä vähän tiukempia. Televisiokin on kaapissa tai sitä ei ole ollenkaan. NO, miten masturbointi on kiellettyä ja naisen pitää olla kai aina valmiina, kun mies haluaa vai. millaista se elämä oikein teillä on ollut sitten vl-liikkesssä?
Vanhoillislestadiolaisuuden historia on mielenkiintoista - ikävää että srk:n johto on jättänyt monet historian kipukohdat avaamatta osaltaan nykypäivän uskovaisille ja muillekin. Uskon, että monissa suvuissa haavoja on "turhaan" auki ja monet ikävät asiat leijuvat ulkopuolistenkin silmissä tämän päivän totuuksina vaikenemisen vuoksi.
Videossa esitetyt traagiset ihmiskohtalot eivät tulleet minulle yllätyksenä, mutta minua tai lähipiiriäni tällaiset kokemukset eivät ole kohdanneet. Enkä usko kulkeneeni joukossa suljetuin silmin, sillä kuten aiemminkin olen sanonut, epäkohtia on paljon, kuten muuallakin yhteiskunnassa.
Suosittelen katsomaan videota nimenomaan "historiallisena" dokumenttina vaikka lestadiolaisia vihaava saa siitä kyllä halutessaan vettä myllyynsä. Rohkaisisin kaikkia uskovaisia vl:a myös katsomaan ja tutustumaan muutenkin herätysliikkeen historiaan - sitä kautta voi löytää vaikka mitä mielenkiintoisia ulottuvuuksia ja syvempää ymmärrystä omaa itseään ja menneitä sukupolvia kohtaan. Ja tietenkään sen ei tarvitse tarkoittaa uskon tai uskonnon kyseenalaistamista.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mistä johtuu, että tosi monella vanhoillislestadiolaisella on kaappi täynnä merkkivaatteita? Tarkoitan, että kalliit vaatteet tuntuu olevan niissä piireissä tärkeitä? Vertailevatko vl-nuoret vaatteitaan, vai arvostetaanko sitten rahaa niin paljon? Oliko tätä nuoruudessasi?
mutta se ei kyllä lähtökohtaisesti uskovan ihmisen tunnusmerkki. Ilmiö oli tuttu jo nuoruudessani, nuorisokulttuuri hyökyi silloin monin tavoin liikkeen sisälle nuorison keskuudessa. Omasta nuoruudestani muistan nuoret suurina vellovina laumoina - aikuiset sulkivat touhulta tyytyväisinä silmänsä kun ajattelivat, että turvassa uskovat nuoret keskenään ovat. Olen usein ajatellut, että juuri ohjauksen puute teki monista keskeneräisiä, ikäkauteen liittyvä impulssiherkkyys näkyi käytöshäiriöinä ja laumassa tyhmyys sen kuin tiivistyi. Toisaalta monet, etenkin perheen vanhimmasta päästä olevat olivat ikäänsä nähden hyvin vastuuntuntoisia ja kypsiä - syystä että vastuuta piti todellakin ottaa.
En osaa sanoa mistä tuo vaurauden ja ulkonäön näkymiseen panostaminen johtuu. Ymmärrän kyllä, miksi lestadiolaisia sanotaan juppiuskovaisiksi. Ja vaikka joku tässä ketjussa toikin esille merkkivalinnat laatuun ja kestävyyteen panostamisessa - siitä ei nyt kyllä ole ainakaan pelkästään kyse.
Kyllä varmaan nuoret vertailevat vaatteitaan, ihan tavallisten nuortenkin tavoin, rahaa ei opillisessa mielessä arvosteta, mutta käytännössä se on kyllä tuhansille uskoville hyvin näkyvä arvo.
En keksi muuta syytä, kuin mielihyvän tavoittelun. Askeettisuudesta hedonismiin. On menty kohti ääripäitä niiltä osin, mitä tapanormeissa ei olla kielletty. Olisiko historialla jotain tekemistä? Monia asioita, väsymystä, uupumusta, vaillejääneisyyttä, masennusta, traumoja - näitä ihminen luonnollisesti helpoiten hoitaa juuri mielihyvämekanismejaan rasvailemalla. Sattuneesta syystä vl-liikkeen sisällä ei ole alkoholismia ja aineelliset riippuvuudet rajoittuvat lähinnä tupakointiin. Ja ainakin omassa nuoruudessa sitä poltettiin hyvin paljon.
Kyllä mielenkiintoisia pohditaan.
ap
Niin,eikös ne esikoislestadiolaiset ole vielä vähän tiukempia. Televisiokin on kaapissa tai sitä ei ole ollenkaan. NO, miten masturbointi on kiellettyä ja naisen pitää olla kai aina valmiina, kun mies haluaa vai. millaista se elämä oikein teillä on ollut sitten vl-liikkesssä?
...en ole koskaan tavannut heitä, enkä tutustunut liikkeeseen ja siihen miten se poikkeaa vanhoillislestadiolaisuudesta.
Masturbointia pidetään syntinä, sillä raamatussa sanotaan seksin kuuluvan avioliittoon. Minun nuoruudessani nämä asiat eivät kyllä olleet esillä, seksistä puhuttiin tarvetta vähemmän, eikä nämä(kään) kiellot olleet kokoajan esillä. Toki seuroissa puhuttiin lihanhimosta ja keinoista varjella itseään siltä. Ja viisastahan se onkin neuvoa, kuinka synniltä vältytään. Mediassa seksi oli vahvasti nouseva markkina-arvo ja esimerkiksi tästä syystä oli oikein järkevää olla katselematta televisiota. Mitään kirjalistoja ei koskaan ollut, mutta puhuttiin siitä, millaista kirjallisuutta olisi hyvä välttää. Se oli ystävällistä neuvoa sen suhteen, kuinka varjelemme itseämme. Minä ainakaan en koskaan kokenut, että johtokunta autoritäärisesti vain määrää sääntöjä.
Naisen ei pidä olla aina valmiina. Ihan varmasti väärinkäytöksiä löytyy lestadiolaisista(kin) avioliitoista, mutta niissä nuorissa perheissä joita tunnen, toteutuu kyllä tasa-arvo, kunnioitus ja seksuaalisuutta pidetään rikkautena ja arvossaan.
Mutta esikoislestadiolaisista en tiedä.
ap
ajattalet niin paljon sitä mitä muut sinusta/perheestä ja lapsista ajattelevat, ja varustaudut ulkoisesti sen mukaan? Yritätkö muuttaa heidän ajatusmaailmaa itsestäsi ja miksi se on niin tärkeää?
Meinaan vaan että tähän maailmaan mahtuu monenlaista tallaaja. Kaikkia ei voi mielyttää eikä kaikkien ajatuksi ohjata itseään palvelemaan.
viestisi ovat ajatuksia herättäviä. On totta, että yhteiskunnan maallistuminen lyö laineensa myös lestadiolaisiin. Ihmisen mukavuuden halu, nautinnon halu jne elää samalla tavoin meissäkin. Olet oikeassa, että vaatteet, kodit ja muu ei saisi nousta tärkeimmäksi asiaksi. Lasten/oma vaatetus , ulkonäöstä huolehtiminen johtuu myöskin siitä, että saamme usein ivallisuutta yms. huomautuksia tyyliin: "kun nilllä on niin paljon lapsia, niin lapsi raukoilla ei ole mitään, heistä ei huolehdita" jne. Ehkä me emme vain halua että lapsemme joutuvat erottautumaan liikaa toisista ja että heitä ei säälittäisi suuren lapsiluvun tähden. Tiedän omasta kokemuksestani, että viedessäni lapsiani päiväkotiin katson että heillä on siistit vaatteet, sillä mikäli ei olisi puheita/ sääliä syntyisi. Pienetkin lapset saattavat omaksua perheessä käydyt keskustelut ja kertoa meidän lapsille, että "tepä ette saa mitään uutta, kun teillä on niin paljon lapsia" Nuoriso pelkää leimautumista ja haluaa olla toiseten nuorten kanssa samanlaisia. Joskus tämä voi mennä jopa yli. Omasta ulkoisesta olemuksesta pyritään pitämään huolta monestakin syystä. (Puhun nyt äideistä) Yksi syy on, että emme halua olla säälin kohteita myöskään. Vähän boheemimpi ison perheen äiti saa helposti sääliviä katseita ja puheita niin hoitohenkilökunnan, opettajien, kuin naapurien taholta. Kunnostaan ja ulkonäöstään huolehtivaa kohdellaan enemmän ihmisarvoisena järkevänä ihmisenä. Toisaalta monet synnytykset ovat raskaita ja kun kunto on hyvä jaksaa paremmin. Liikunta voi olla myös latautumishetki ja omaa aikaa. Sisustaminen on usein merkki myös siitä, että kotia arvostetaan, siellä ollaan ja halutaan tehdä omannäköinen koti. Toisaalta taas sisustaminen on myös nykyajan trendi. Toisaalta on myös sellaisia, joita ei kiinnosta sisutus tipan tippaa. Ihmisiä tässäkin omine kiinnostuksen kohteineen.
syytä että teillä on hienot talot, autot, vaatteet ja muutkin puitteet?
Hyvin oivallettu! On selvää, että vanhoillislestadiolaisilla on enemmän menetettävää kuin voitettavaa, jos he lähtisivä evlut kirkosta ja perustaisivat oman kirkon Nokia Mission tapaan.
herätysliikkeen 80-luvun johtaja Erkki reinikainen oli hyvää patraa silloisen Oulun piispan Rimpiläisen kanssa. Rimpiläinen ei hyväksynyt naispappeja eikä heitä vihittykään Oulussa hänen piispuusaikanaan. Kun kävi selväksi että Suomessakin tulaan hyväksymään naisten papinvirka, vl-johtaja Reinikainen ja piispa tekivät salaisen sopimuksen keskenään. Reinikainen lupasi, että vanhoillislestadiolaiset papit eivät järjestä julkista kiistaa vaikka eivät hyväksy naispappeutta, elikkä suostuvat työskentelemään kirkossa heidän rinnallaan. Piispa taas lupasi, että evlut kirkko ei puutu vanhhoillislestadiolaisten sisäiseen hengelliseen väkivaltaan (kuten hoitokokoukset) eikä liikeken epäluterilaisiin oppeihin.
Kirkolle tämä oli oivallinen diili, koska jos nyt näiden Luther Säätiön naispappeusvastustajien lisäksi myös kirkon suurin heärtysliike ja sen papisto olisi lakanut rettelöimään kirkossa, kaikki olisi mennyt entistä pahemmin sekaisin.
Nyt kirkossa on vain kourallinen pappeja jotka eivät suostu työskentelemään naispapin rinnalla. Kirkko pystyy panemaan nämä muutamat kuriin. Mutta jos heitä olisi tuo 130 vl-pappia myös, tilanne karkaisi käsistä, olisi hallinnollisesti kurmittava, ja kirkosta eroaminen saaattaisi olla entistä korkeampi.
Erkki Reinikainen oli kaukokatseinan vl-johtaja, ja hän olikin ammatiltaan sotilas, everstiluutnantti.
...tai ainokainen liikkeen jättänyt omassa suvussaan ja ystäväverkostossaan.
Minäkin luin koko ketjun ja haluan osoittaa sinulle avaaja parhaimmat kiitokset tärkeistä ajatuksista! Tätä lajia monipuolista ja lokeroimatonta keskustelua ei suinkaan ole likaa... Keep smiling!