Lue keskustelun säännöt.
HS: psykologin näkemys intiimiasioiden jakamisesta muille
20.09.2025 |
Referaatti jutusta (ei sisällä ap:n omia kommentteja)
Parisuhteen ja seksuaalisuuden käsittely ystävien kanssa on luonnollinen ja usein tarpeellinen osa arkea. Psykologi ja seksuaaliterapeutti Julia Rimmington painottaa, että vaikka suhde on kahden ihmisen välinen asia, kokemuksiaan on lupa jakaa myös sen ulkopuolelle. Samalla on kuitenkin muistettava kunnioittaa kumppanin oikeuksia ja yksityisyyttä.
Seksistä puhuminen ei ole tabu mutta harkinta on tärkeää
Perinteinen ajatus siitä, että seksielämä kuuluu vain makuuhuoneeseen, on Rimmingtonin mukaan vanhentunut. Seksuaalisuudesta puhuminen ystävien kanssa voi olla tärkeää tuen ja oivallusten saamiseksi. Esimerkiksi omista fantasioista, orgasmin vaikeudesta tai uusien asioiden kokeilun vaikutuksista suhteeseen on täysin hyväksyttävää keskustella. Tällöin puhe keskittyy omaan kokemukseen ei kumppanin yksityisyyden paljastamiseen.
Kumppanin yksityisyys on rajapyykki
Kumppanin suostumusta vaativat asiat kuten hänen kehoonsa, hygieniaansa, seksitaitoihinsa tai mieltymyksiinsä liittyvät yksityiskohdat eivät kuulu ystävien keskusteluihin ilman toisen lupaa. Vaikka tarkoitus olisi purkaa omia tunteita, toisen henkilökohtaisiin piirteisiin meneminen voi loukata hänen oikeuttaan yksityisyyteen. Erityisesti arkaluontoiset tiedot, kuten erektio-ongelmat tai fetissit, tulisi pitää luottamuksellisina.
Kenelläkään ei ole oikeutta kieltää kokemusten jakamista
Rimmington varoittaa myös toisesta ääripäästä: kumppani ei saa kieltää keskustelemasta suhteesta ulkopuolisten kanssa. Jokaisella on oikeus käsitellä kokemuksiaan ja saada niihin ulkopuolista näkökulmaa. Hälyttävää on, jos keskustelun tarve tukahdutetaan kokonaan. Tällöin kyse voi olla kontrolloivasta tai epäluottamukseen perustuvasta dynamiikasta.
Yhteenvetona Rimmington esittää selkeän linjan: omista tunteista, tarpeista ja haasteista on lupa puhua kunhan muistaa, ettei samalla tule paljastaneeksi asioita, joita toinen ei halua muiden tietoon. Ero henkilökohtaisen kokemuksen jakamisen ja toisen paljastamisen välillä on tärkeä tunnistaa.
Kysymys, jonka voi aina esittää itselleen ennen kuin avautuu ystäville: puhunko nyt itsestäni vai paljastanko jotain toista, johon hänellä on oikeus päättää itse?
Kommentit (48)
Vierailija kirjoitti:
Sanoisin, että jos arvostaa omaa puolisoaan, niin osaa ottaa hänen yksityisyytensä huomioon. Jos parisuhteessa on ongelmia, niin jotkut voivat olla välinpitämättömiä tuon suhteen. Viimeistään jos puhutaan existä negatiivisessa valossa, niin tapahtuu yleisesti varmaan aika paljon ylilyöntejä. Toisen ihmisen huomioonottaminen saattaa helposti unohtua.
Jos on ongelmia suhteessa ja kumppani syystä tai toisesta vtuttaa, niin kyllä ainakin mun tutuista muutamat ovat heittäneet surutta puolison bussin alle. Toi HS:n juttu luo aika ruusuista kuvaa parisuhteista ja ihmisten kypsyydestä käsitellä asioitaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tietenkään puolison intiimiasiat kuulu muille. Muutenkin outo ajatus, että jos minulla olisi näistä asioista kova puhumisentarve niin puhuisi jollekin toiselle henkilölle kuin kumppanilleni näistä.
Luulin, että tulis kritiikkiä joidenkin nykypäivän tarpeesta jakaa ja retostella ihan kaikkia asioitaan pitkin poikin. No, hyvä edes että tuon toisen ihmisen yksityisyyden nosti muistuttamisen arvoiseksi.
Ja en itse ystävieni kanssa erityisen tarkkaan ruodi seksijuttuja, enkä sitä koe tarpeelliseksi etenkään näin netin aikakautena, kun asioita voi purkaa tai etsiä tietoa anonyymisti. Teininä tuli tuollaisia juteltua paljon enemmän, mutta silloin olikin ystäväsuhteet ihan erilaisia kuin aikuisena, jonkinlaisia lähes riippuvuutta hipovia rajattomia kokeiluja ja lapsuudesta irtautumista. Minusta tuollainen rajaton seksijutustelu onkin vähän jatkumoa sille, aivan kuin aikuistuminen olisi kesken.
Vierailija kirjoitti:
Minusta tuollainen rajaton seksijutustelu onkin vähän jatkumoa sille, aivan kuin aikuistuminen olisi kesken.
No 100% tämä.
Vierailija kirjoitti:
Luulin, että tulis kritiikkiä joidenkin nykypäivän tarpeesta jakaa ja retostella ihan kaikkia asioitaan pitkin poikin. No, hyvä edes että tuon toisen ihmisen yksityisyyden nosti muistuttamisen arvoiseksi.
Ja en itse ystävieni kanssa erityisen tarkkaan ruodi seksijuttuja, enkä sitä koe tarpeelliseksi etenkään näin netin aikakautena, kun asioita voi purkaa tai etsiä tietoa anonyymisti. Teininä tuli tuollaisia juteltua paljon enemmän, mutta silloin olikin ystäväsuhteet ihan erilaisia kuin aikuisena, jonkinlaisia lähes riippuvuutta hipovia rajattomia kokeiluja ja lapsuudesta irtautumista. Minusta tuollainen rajaton seksijutustelu onkin vähän jatkumoa sille, aivan kuin aikuistuminen olisi kesken.
Netti ja anonymiteetti on vähän kaksipiippuinen juttu. Riippuu vähän missä jakaa tietoa ja kuinka paljon. Nykyään on tyypillistä retostella yksityisasiat netissä. Siinä on riski, että avautuu vähän liikaa.
Lisäksi nettikeskustelut eivät mielestäni ole aina ihan terve pohja tunteiden ja asioiden purkamiselle. Ihmiset lietsoo netissä negatiivisia tunteita ja se ehkä jopa koukuttaa sellaiseen vellomisen kierteeseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luulin, että tulis kritiikkiä joidenkin nykypäivän tarpeesta jakaa ja retostella ihan kaikkia asioitaan pitkin poikin. No, hyvä edes että tuon toisen ihmisen yksityisyyden nosti muistuttamisen arvoiseksi.
Ja en itse ystävieni kanssa erityisen tarkkaan ruodi seksijuttuja, enkä sitä koe tarpeelliseksi etenkään näin netin aikakautena, kun asioita voi purkaa tai etsiä tietoa anonyymisti. Teininä tuli tuollaisia juteltua paljon enemmän, mutta silloin olikin ystäväsuhteet ihan erilaisia kuin aikuisena, jonkinlaisia lähes riippuvuutta hipovia rajattomia kokeiluja ja lapsuudesta irtautumista. Minusta tuollainen rajaton seksijutustelu onkin vähän jatkumoa sille, aivan kuin aikuistuminen olisi kesken.
Netti ja anonymiteetti on vähän kaksipiippuinen juttu. Riippuu vähän missä jakaa tietoa ja kuinka paljon. Nykyään on tyypillistä retostella yksityisasiat netissä. Siinä on r
Juu en lähtisi parisuhdevinkkejä palstalta hakemaan, jos tosissani kaipaisin jotain hyödyllistä neuvoa. Tuntuu ihan käsittämättömältä ajatukseltakin, että suhtautuisin vakavasti joidenkin tuntemattomien nettikirjoittelijoiden näkemyksiin, kun ei yhtään tiedä kuka jari tai jaanapetteri siellä ruudun takana on. Eronneiden ihmisten näkemykset ovat tasan varmasti negatiivisesti värittyneitä muutenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Luulin, että tulis kritiikkiä joidenkin nykypäivän tarpeesta jakaa ja retostella ihan kaikkia asioitaan pitkin poikin. No, hyvä edes että tuon toisen ihmisen yksityisyyden nosti muistuttamisen arvoiseksi.
Ja en itse ystävieni kanssa erityisen tarkkaan ruodi seksijuttuja, enkä sitä koe tarpeelliseksi etenkään näin netin aikakautena, kun asioita voi purkaa tai etsiä tietoa anonyymisti. Teininä tuli tuollaisia juteltua paljon enemmän, mutta silloin olikin ystäväsuhteet ihan erilaisia kuin aikuisena, jonkinlaisia lähes riippuvuutta hipovia rajattomia kokeiluja ja lapsuudesta irtautumista. Minusta tuollainen rajaton seksijutustelu onkin vähän jatkumoa sille, aivan kuin aikuistuminen olisi kesken.
Juuri näin. Teininä ja vähän päälle parikymppisenä opetellaan omien rajojen tunnistamista ja peilataan itseä muiden kautta. Osa normaalia aikuistumisprosessia ja siinä ohessa tapahtuu välillä sekä ylilyöntejä että massan mukana menemistä seurauksia sen koommin ajattelematta. Kasvun myötä pitäisi kuitenkin oppia kunnioittamaan muiden rajoja ja ymmärtämään, että omista jutuista voi puhua niin yksityiskohtaisesti kuin tykkää mutta muiden asioita ei levitellä ilman asianomaisen suostumusta.
Toisaalta niistä omista intiimiasioistakaan ei joka porukassa kannata kauhean huolettomasti avautua. Joku, jolla on jäänyt se teini-iän rajattomuus päälle, saattaa hyvinkin käyttää niitä sinua vastaan. Isolla osalla päälle päin normaalin oloisista ihmisistä on enempi vähempi keskenkasvuinen suhtautuminen esimerkiksi seksuaalisuuteen ja he herkästi heijastavat omia asiaan liittyviä lukkojaan toisiin ihmisiin.
Oho. 87% pitää asiat yksityisinä ja 13% jakaa kavereiden kanssa. Täytyy nostaa hattua teille. Odotin jotain ihan muuta. Tästä saa taas toivoa huomiseen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oho. 87% pitää asiat yksityisinä ja 13% jakaa kavereiden kanssa. Täytyy nostaa hattua teille. Odotin jotain ihan muuta. Tästä saa taas toivoa huomiseen!
Hyvä kysely. Kuvastaa sitä että ihmiset edelleen osaavat erottaa normaalin elämän ja nettimielipiteet toisistaan.
Voi jestas näitä jatkuvia psykologisointilässytyksiä. Mietin hetken miksi tuo juttu ärsytti, ja sehän ärsytti siksi että juttu on kirjoitettu taas kerran siitä näkökulmasta kuin ihmiset olisivat jotenkin täysin avuttomia ja tarvitsisivat psykologin neuvoja joka vatun ikiseen asiaan nykyään. Sitten ihmetellään miksi "zoomerit" ovat 24/7 analysoimassa minäkeskeisesti tunteitaan ja elämäänsä kun ovat nuoresta asti kasvaneet tällaiseen paskaan. Lisäksi jutussa näkyi mielestäni nykyinen epäterve överiavautumiskulttuuri. T. N36v
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voi jestas näitä jatkuvia psykologisointilässytyksiä. Mietin hetken miksi tuo juttu ärsytti, ja sehän ärsytti siksi että juttu on kirjoitettu taas kerran siitä näkökulmasta kuin ihmiset olisivat jotenkin täysin avuttomia ja tarvitsisivat psykologin neuvoja joka vatun ikiseen asiaan nykyään. Sitten ihmetellään miksi "zoomerit" ovat 24/7 analysoimassa minäkeskeisesti tunteitaan ja elämäänsä kun ovat nuoresta asti kasvaneet tällaiseen paskaan. Lisäksi jutussa näkyi mielestäni nykyinen epäterve överiavautumiskulttuuri. T. N36v
Ymmärrän pointtisi. Ehkä lisäisin tähän vielä sen, että mieluummin kuitenkin vähintään kuuntelisin sen psykologin neuvon kuin palstazoomerin. Oletan että psykologit osaavat käsitellä näitä asioita useammasta näkökulmasta. Olisi mukava itseasiassa jutella psykologin kanssa, mutta taitaa olla aika kallista lystiä.
Mahtaakohan kukaan psykologin opintoja suorittanut edes eksyä tänne. Epäilen. Ei sillä etteikö tarvetta olisi 😄
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mahtaakohan kukaan psykologin opintoja suorittanut edes eksyä tänne. Epäilen. Ei sillä etteikö tarvetta olisi 😄
Itse vaihdoin psykologiasta logopediaan kun oli vähän vääriä käsityksiä psykologian opinnoista ja muutenkin alkoi hahmottua työelämän realiteetit paremmin. Vauvapalsta on osa nykyistä nettikulttuuria ja uskoisin että ilmiönä tämä voi kiinnostaa hyvinkin monenlaisia ihmisiä, pitää vaan ymmärtää ja hyväksyä ettei täällä voi juuri käydä rakentavia keskusteluita, paitsi harvakseltaan 🙂
Minulla on ollut vain yksi ainoa ystävä, joka puhui seksiasioistaan minulle ja hänkin oli tuolloin noin kaksikymppinen tai alle. Otan esiin myös ystävän näkökulman. En todellakaan halua kuulla yhdenkään ystäväni intiimiasioista mitään! Ja luonnollisesti en itsekään niistä kerro.
Jos yksi psykologi on tuota mieltä, niin se ei vielä kerro mitään. Psykologi ei ole terapia-alan ammattilainen, ellei ole psykologian opiskelun lisäksi opiskellut lisää. Psykologi on vain lukenut yliopistossa tutkinnon, joka EI pätevöitä häntä terapiatyöhön, vaikka moni niin kuvittelee.
Raflaavat mielipiteet ovat usein tie julkisuuteen ja tienaamiseen. Harmi, että harvoin haastatellaan oikeita ja pitkän linjan koulutettuja terapia-alan ammattilaisia lehtiin, vaan aina on jotain itse itsensä nimenneitä "asiantuntijoita", joilla ei ole oikeasti koulutettuja. Itse siis olen koulutettu, pitkän linjan terapia-ammattilainen, eläkkeellä nykyään.
Vastuuta on mediallakin ketä se haastattelee "asiantuntijana". Kyseessä on kuitenkin aika vastuullinen ala - tuskin haastateltaisiin lääkärinä lähihoitajaakaan tai sellaista, jolla ei edes ole minkäänlaista koulutusta alalle. Sellaisia on Suomessakin kymmenkunta, jotka jatkuvasti saavat mainostilaa maksulliselle terapialleen, jonka taustalla ei ole minkäänlaista alan koulutusta. Miksi? Ihmettelen vain.
Jos nyky-yhteiskunnassa haluaa varjella yksityisyyttään niin ainoa tapa tehdä se on olla jakamatta sitä kenenkään kanssa. Keneenkään ei voi luottaa. Kerrottu porno on yhtä lailla pornoa kuin kuvattukin. Tämän vuoksi ei enää koskaan kahden yksityiseen tilaan yhdenkään miehen kanssa.
Kannattaa myös huomioida että psyko-aloilla on matalampi vaitiolovelvollisuus kuin esim. kirkolla. Kaikki mikä toimii sekulaarin ja ateistisuuden viitekehyksessä on ainakin dogmillisesti matalampi-moraalista, seksuaalisesti apinamaisempaa ja myös huomattavasti maskuliinisempaa. Lähempänä elukkaa kuin jumalaa siis ihan kaikin tavoin.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on ollut vain yksi ainoa ystävä, joka puhui seksiasioistaan minulle ja hänkin oli tuolloin noin kaksikymppinen tai alle. Otan esiin myös ystävän näkökulman. En todellakaan halua kuulla yhdenkään ystäväni intiimiasioista mitään! Ja luonnollisesti en itsekään niistä kerro.
Jos yksi psykologi on tuota mieltä, niin se ei vielä kerro mitään. Psykologi ei ole terapia-alan ammattilainen, ellei ole psykologian opiskelun lisäksi opiskellut lisää. Psykologi on vain lukenut yliopistossa tutkinnon, joka EI pätevöitä häntä terapiatyöhön, vaikka moni niin kuvittelee.
Raflaavat mielipiteet ovat usein tie julkisuuteen ja tienaamiseen. Harmi, että harvoin haastatellaan oikeita ja pitkän linjan koulutettuja terapia-alan ammattilaisia lehtiin, vaan aina on jotain itse itsensä nimenneitä "asiantuntijoita", joilla ei ole oikeasti koulutettuja. Itse siis olen koulutettu, pitkän linjan terapia-ammattilainen, eläkkeellä nykyään.
Aika naiivi olet jos kuvittelet että koulu tekisi pyhäksi. Päin vastoin, se on ennemminkin sellaisille, jotka eivät ymmärrä asiaa jota opiskelevat, ja haluavat jonkinlaisen viitekehyksen sitä itse rauhassa (toisten kustannuksella) opetella. Sitten on sellaisia ihmisiä, kenen työ tuottaa oikeita tuloksia, koulutusta tai ei. Mitä terminologiaa he käyttävät on asia erikseen.
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa myös huomioida että psyko-aloilla on matalampi vaitiolovelvollisuus kuin esim. kirkolla. Kaikki mikä toimii sekulaarin ja ateistisuuden viitekehyksessä on ainakin dogmillisesti matalampi-moraalista, seksuaalisesti apinamaisempaa ja myös huomattavasti maskuliinisempaa. Lähempänä elukkaa kuin jumalaa siis ihan kaikin tavoin.
Asiahan on täysin päinvastoin, kukaan ei valvo kirkon työntekijöiden vaitiolovelvollisuutta millään tavoin. Se jää täysin herran haltuun ja itse olen tuon kokenutkin, kun kirkon työntekijä kertoi adoptiohakemuksestamme muille. Minulta tultiin kysymään asiasta, vaikka asiasta tiesi vain ja ainoastaan oma mieheni ja kirkon työntekijä.
Sanoisin, että jos arvostaa omaa puolisoaan, niin osaa ottaa hänen yksityisyytensä huomioon. Jos parisuhteessa on ongelmia, niin jotkut voivat olla välinpitämättömiä tuon suhteen. Viimeistään jos puhutaan existä negatiivisessa valossa, niin tapahtuu yleisesti varmaan aika paljon ylilyöntejä. Toisen ihmisen huomioonottaminen saattaa helposti unohtua.