Perheestämme on tehty ls-ilmoitus. Sosiaalityöntekijät tulevat maanantaina käymään
Ilmoituksen tekijää en tiedä, mutta syynä on se, että jätän lapset lähes joka ilta keskenään kotiin n. 1,5t ajaksi. Sos.työntekijä soitti tänään mulle ja kertoi tilanteesta. Juttelin jo alustavasti hänen kanssaan, mutta maanantaina tosiaan tulevat kotiimme puhumaan lisää ja tekemään ns. tarkastuksen.
Tilanne on siis se, että olen yksinhuoltaja. Mieheni lähti 2v sitten toisen naisen mukaan ja pitää yhteyttä vain sen verran, että jouluna tuo paketit lapsille ja soittaa heille n. kerran viikossa. Lapset eivät ole olleet yhtään isällään tämän 2v aikana, mutta kaksi vanhinta ovat 1 vkonlopun kuukaudessa isän puolen isovanhemmilla.
Minun henkireikä ja jaksamiseni edellytys on koko ajan ollut koirat ja luonto. Joka ilta (paitsi se 1 vkonloppu /kk, kun vanhimmat ei ole kotona), laitan 3 nuorinta nukkumaan klo 20.30. Kun he ovat varmasti unessa, esikoinen jää "vahtimaan heidän untaan" ja otan koirat (2kpl) ja lähden niiden kanssa 1-2t lenkille metsään. Minulla on aina puhelin mukana, samoin esikoisella. Näin on jatkunut jo 2v ajan ja vain kerran on tullut soitto, silloinkin esikoinen oli ihan rauhallinen. Kuopus oli oksentanut ja herännyt. Hölkkäsin takaisin kotiin, mulla meni n. 20min aikaa ja täällä oli kuopus hieman itkuinen, mutta esikoinen rauhallinen ja keskimmäiset nukkuivat.
Myös pienemmät ovat tietoisia, että käyn koirien kans ulkona sitten, kun nukkuvat. Eli oletan, etteivät hätäänny, VAIKKA heräisivät. Mutta siis tasan kerran on tämä herääminen tapahtunut.
Lapseni ovat nyt 12v, 7v, 6v ja 3v.
Voinko ihan oikeasti saada tästä jonkun ls-syytteen? En yhtään tiedä, kuka ilmoituksen on tehnyt.
Muutoin meillä on ihan tavallista arkea lasten kanssa. En käytä fyysistä väkivaltaa, tosi harvoin huudan ja jos siihen syyllistyn, kerron lapsille että tein väärin ja pyydän anteeksi. Lapset viihtyvät hyvin hoidossa / koulussa ja ovat normaalisti kehittyneitä. Ulkoilemme paljon ja joskus teemme pitempiä retkiä. Lapset saavat hyvää ruokaa, unta ja rakkautta.
Kommentit (421)
Ihan selvästi teillä on kiva perhe, ja nyt saitte vielä vähän lisäapua.
Tuli hyvä mieli.
Että rupesi melkein itkettämään. Tosin pms lienee myös osaksi syyllinen :)
Perhetyöntekijät vaikuttivat mahtavilta tyypeiltä!
ei siihen 12-vuotiaalta mitään vaadita, voi vaikka olla tietokoneella sen aikaa tai jotain. vai pitäiskö tohonaikaan 12-vuotiaan heilua kännissä ostarilla??? sittenkö olisi hyvä?
vai pitäskö sen istua pienempien sänkyjen vieres, etteivät vaan tukehdu tyynyihin tai lattialla oleviin leluihin... niin joo tais olla 8 ja 7 vuotiaat, eikös ne olekkin jo koululaisia??? tai ainakin eskarilaisia??? koululaisiakaan ei voi hetkeksikään laskea silmistään syövät kaiken eteen tulevan, koulussakin jokaiselle lapselle on ihan oma valvoja, muuten voivat syödä liitutaululiidut tai sienen ja tukehtua niihin...
minusta tuossa ei ole mitään ihmeellistä, kyllä 12-vuotiaalle pitää jo antaa vastuuta ja opettaa "kotihommia" muuten lapsista tai nuorista tulee oikeasti uusavuttomia!!!
onko sitten oikeasti perhetyöntekijästä hyötyä? olen ymmärtänyt, ettei perhetyöntekijä ole lastenvahti, eikä siivooja, vaan tulee juttelemaan äidin/ perheen kanssa kerran viikossa. montaa tuollainen järjestely ei paljoa auta, siis se on niinkuin ilmainen juttelu hetki, sekä kokoajan perhetyöntekijä arvioi perhettä... :(
Kyllä 12 vuotias sen ajan pärjää. Itse olen hoitanut 10 vuotiaana alle vuoden ikäistä siskoani 1-2h/ illassa. Minusta on kasvanut vastuuntuntoinen aikuinen. 12vuotiaana sain hoidella jo tuttavaperheen 3 ja 6 vuotiaita lapsia yh- äidin ollessa töissä. Äitini oli "takapäivystäjäni" 10min päässä hätätilanteiden varalta. Vastuu kasvattaa itseluottamusta.
Ja sinähän pidät huolta itsestäsi. Jotkut ovat paikalla kotona, mutta räkäkännissä, eivätkä huolehdi lapsistaan!!
off topic, mutta oletetaan, että siellä kotona sattuisi tulipalo, ja kaikki tai osa lapsista kuolisi. Tai jos se jonkun 4 v katoaisi leikkipaikalta ollessaan 9v siskonsa vahtimana. Niin tulisiko siitä sellainen olo, että on ollut itse vastuuton kun jätti ne keskenään, vai ajatteleeko, että onnettomuus olisi sattunut, vaikka itse olisi ollut paikalla?
Hanki koirille ulkoiluttaja tai uusi koti tai sitten lapsille hoitaja.
ja lopeta tällaisten älyttömyyksien kirjoittelu tänne-
Normaali 12-vuotiaan voi hyvin jättää NUKKUVIEN pikkusisarustensa hoitajaksi pariksi tunniksi.
Äläkä sinä yh-äippä ala sitten maitoilemaan niiden sossutanttojen kanssa. Pääsääntöisesti ne on ihan hyviä tyyppejä, mutta joukkoon mahtuu myös idiootteja, jotka saattavat reagoida kuten tämä yllä kirjoittanut idiootti.
Siksipä pidä pääsi ja jatka koirien kanssa lenkkeilyä. Ota tukiperhe, johon voit viedä lapsesi joskus viikonloppuja viettämään ja käy vähän bilettämässä myös. Olet varmaan ihan timakassa kunnossa, kun käyt niin ahkerasti lenkillä.
Mutta muista, sossujen kanssa on oltava tiukkana KAIKKI HEIDÄN TOIMINTANSA ON PERUSTUTTAVA LAKIIN!!!! Sossut huijaa ihmisiä ehdottelemalla asioita, jotka eivät ole lainmukaisia. Sitten he naamioivat toimenpiteet asiakkaan omaksi toivomukseksi ja kirjaavat sen raportteihinsa sitten asiakaslähtöiseksi.
nimim- kokemusta omaava
lähettävät heitä lapsiorjiksi Pohjois-Suomen yksinäisille poikamiehille.
Jotain rajaa vainoharhaisuudelle...
Sossut huijaa ihmisiä ehdottelemalla asioita, jotka eivät ole lainmukaisia. Sitten he naamioivat toimenpiteet asiakkaan omaksi toivomukseksi ja kirjaavat sen raportteihinsa sitten asiakaslähtöiseksi.
nimim- kokemusta omaava
muuten ok, mutta se 12- v todella tarvisi myös aikaa äidin kanssa, ihan kahdestaan. Ja usein. Eli minusta sinun tulisi käydä silloin täällöin vain lyhyellä lenkillä tai ulkoiluttaa koirat lasten kanssa porukalla aiemmin illalla ja viettää loppuilta vanhimman lapsen kanssa. Hän luultavasti kovasti kaipaa äidin aikaa ja sitä sinun pitäisi hänelle järjestää.
ei ole isoa eroa, onko äiti kaksi tuntia joka ilta lenkillä vai kaksi tuntia kapakassa. (Toki äidille itselleen ensimmäinen on parempi vaihtoehto).
Ei moni parisuhteessakaan elävä voi olla joka ilta kaksi tuntia omissa menoissaan, vaikka kotona olisi lapsia hoitava puolisokin. Miksi 12-vuotiaan pitäisi tämä tehtävä ottaa ristikseen?
Lapsen "mielipidettä" on aika turha kysyä, koska nuoremmatkin lapset, saati sitten tämänikäiset, osaa kyllä vastata (ja jopa ajatella) niin kuin vanhemmat hänen toivovat tekevän. Esim. kertovat haluavansa jatkaa viulutunteja vuodesta toiseen, koska tietävät, kuinka tärkeää se äidille on. Tai suostuvat vahtimaan pikkusisaruksia joka ilta, koska jokailtainen meno on tärkeää äidille ja koirille (etenkin kun äiti on muotoillut asian niin, että koirat kärsivät, jos eivät pääse joka ilta pitkälle lenkille). Vanhemman pitää itse tietää ja osata olla itsekriittinen sen suhteen, mikä lapselle on hyväksi. Sisarusten vahtiminen silloin tällöin on varmasti ok mutta joka ilta on liikaa. Sisaruksen ei pidä olla aikuisen vastuussa eikä tehdä aikuisen töitä.
kuin omat sisarukset. Ja jos ne nukkuu niin mitä vahtimista siinä on? Se 12v olisi joka tapauksessa kotona oli äiti lenkillä tai ei.
Kyllä se on ihan normaalia että isommat osallistuu pienempien hoitoon kotona, normaaliarkea eikä sitä voi verrata naapurin lasten hoitamiseen palkkaa vastaan. Perheessä jokainen tekee oman osuutensa, toisista huolehtiminen kuuluu siihen myös. Se on myös eri asia kuin vastuun sysääminen isommalle sisarukselle, jos puhutaan pienempien vahtimisesta lenkin tai kauppareissun ajan.
Meillä on 12- ja 13 vuotiaasta vanhimmat pojat katsoneet pienempien perään esim. kauppareissun verran (tuon ikäisenä kyllä vielä yhdessä kun pienempiä 3 joista nuorin 3v tuolloin) ja isompana 14 ja 15v kun ollaan oltu miehen kanssa ulkona (tultu yöllä). Ovat kilttejä poikia eikä kaupungilla hilluminen, alkoholi ym . kiinnosta (ainakaan vielä) enkä kyllä laskisikaan kaupungille viikonloppuyönä heilumaan. En varmasti olisi ottanut vierasta 15v lapsiani vahtimaan enkä edes 18 vuotiasta. Omat lapseni kyllä tunnen ja he tuntevat sisaruksensa.
Meillä ovat jääneet mielellään pienempiä vahtimaan (eivät edes herää yöllä) kun tietävät että saavat olla pidempään koneella sitten. Kyse ollut 2-3 tunnista. Mitään palkkaa ei ole maksettu, se tuntuisi ihan hölmöltä, ei meidän perheessä muutenkaan maksella toisillemme muustakaan arkeen kuuluvasta. Mutta teinit tietävät että kun on ystävällinen ja avulias se tulee jollain tavalla takaisin itselle, vanhemmat antavat mielellään rahaa kun on itsekin tehnyt jotain perheen hyväksi, äiti on hyväntuulisempi, koneaikaa saa enemmän, kk-rahoissa voi olla yllättäviä bonuksia jne. Oppivat ottamaan muut huomioon ja tekemään asioita ilahduttaakseen muita ja ollakseen hyviä ihmisiä, ei vaan omaa hyötyä tavoitellen.
Molemmat tulevat toimeen vieraidenkin lasten kanssa, ovat olleet kesätöissä lasten- ja nuoriso-ohjaajana nuoremmilleen (esikoinen 16v)ja haluavat jopa molemmat alalle! Puuttuvat jopa kotona nuorempien kiistoihin ja kiusaamisiin ja ovat todella huolehtivaisia isoveljiä. Jopa niin että välillä täytyy toppuutella että äiti hoitaa nyt tämän tilanteen. Heillä on kuitenkin saanut olla pitkä lapsuus, tietokoneen käyttö kontrolloitua, kotiintuloajat ja nukkumaanmenoajat jne. eikä mitään pikkuaikuisen asemaa.
En minäkään kyllä 1v:tä voisi 10v:n vastuulle jättää kuin ehkä roskapussien viemisen ajaksi. Mutta ei tuossa ap:n nykytilanteessa mitään niin kummallista ole, jos äiti on lähistöllä eikä jossain tunnin kävelymatkan päässä.
kaikki voisitte pistää oman lapsenne vahtimaan naapurin 1- 6 vuotiaita lapsia joka ilta ilman palkkaa 10- vuotiaasta alkaen ihan vastuuta kasvattamaan?
saat apua heiltä lasten vahtimisessa! Ja kuten tuossa muutama jo kirjoittikin niin muista myös tehdä jotain kahdestaan joskus sen esikoisen kanssa :) Enkeleitä perheellesi.
ei ole isoa eroa, onko äiti kaksi tuntia joka ilta lenkillä vai kaksi tuntia kapakassa. (Toki äidille itselleen ensimmäinen on parempi vaihtoehto).
Ei moni parisuhteessakaan elävä voi olla joka ilta kaksi tuntia omissa menoissaan, vaikka kotona olisi lapsia hoitava puolisokin. Miksi 12-vuotiaan pitäisi tämä tehtävä ottaa ristikseen?
Lapsen "mielipidettä" on aika turha kysyä, koska nuoremmatkin lapset, saati sitten tämänikäiset, osaa kyllä vastata (ja jopa ajatella) niin kuin vanhemmat hänen toivovat tekevän. Esim. kertovat haluavansa jatkaa viulutunteja vuodesta toiseen, koska tietävät, kuinka tärkeää se äidille on. Tai suostuvat vahtimaan pikkusisaruksia joka ilta, koska jokailtainen meno on tärkeää äidille ja koirille (etenkin kun äiti on muotoillut asian niin, että koirat kärsivät, jos eivät pääse joka ilta pitkälle lenkille). Vanhemman pitää itse tietää ja osata olla itsekriittinen sen suhteen, mikä lapselle on hyväksi. Sisarusten vahtiminen silloin tällöin on varmasti ok mutta joka ilta on liikaa. Sisaruksen ei pidä olla aikuisen vastuussa eikä tehdä aikuisen töitä.
Kaksi tuntia lenkillä= oloonsa tyytyväinen ja hermonsa lepuuttanut äiti.
Kaksi tuntia kapakassa= humalainen, syyttä suuttuva, oudosti käyttäytyvä äiti. Lisäksi seuraavana aamuna lasten pitää kävellä varpaisillaan, ettei äiti vain herää...
Meillä mies kyllä aivan mielellään jää illalla kotiin pariksi tunniksi minun mennessä koiran kanssa lenkille. Hän saa vastaavasti omaa aikaa halutessaan (lähtee lenkille, kirjastoon yms.) Näin siis käytännöllisesti katsoen JOKA ILTA.
Meillä 12- ja 14-vuotiaat ovat myös parin vuoden ajan katsoneet pikkusisaruksen/sisarusten perään muutaman tunnin illassa. Joskin kotona lähes poikkeuksetta toinen vanhemmista, joskus ovat joutuneet olemaan keskenään ½-1t. Ovat aina osanneet soittaa perään, jos ongelmia tai kysyttävää on ko. aikana tullut.
Miksi nykyisin vanhemmuus on kadonnut? Kyky opastaa lapsiaan, opettaa heille vastuuntuntoa, itsenäisyyttä? Kyllä 10-12-vuotias voi jo hyvin ottaa osaa "aikuisten" töihin kotona. Siivota huoneensa, hoitaa tiskit, auttaa sisarusten "hoidossa" (=leikitää). Meillä ainakin tuo kuopus nauttii saadessaan puuhata pienten kanssa (toki murrosikäisenä osaa myös purnata tehtävistään), ihana onkin nähdä hänen leikkivät nukeilla pikkusiskon kanssa!
AP:n perhe on selkeästi hyvässä hoidossa! Ei tuossa tilanteessa ole pelkoa lastensuojelun toimista.
nyt taas on aivan eri asia katsoa sisarusen perään jos toinen vanhempi on kotona, haloo.
enemmän ihmettelen niitä, jotka sanovat, ettei lapsi voi olla tuntia nuorempiensa vahtina. kuuluuhan se osana kuukausirahan ansaitsemiseen. jos tuollainen tunnin päivittäinen osallistuminen kotiaskereisiin (mihin ainakin meillä lukeutuu myös nuorempien sisarusten peräänkatsominen välillä) on traumatisoivaa lapselle, niin eihän sillä perusteella kukaan alle 12v saisi osallistua mihinkään perheen kotitöihin.
samallalaillahan lapsella, joka saa viikko- tai kuukausirahan esimerkiksi tiskien hoitamisesta on "velvoitettu" siihen tehtävään. yleensä lapsi vielä joutuu tekemään useita kotitöitä ansaitakseen sen oman rahansa. varmasti "todella traumatisoivaa".
samaan aikaan mammat kasvattaa pullamössö sukupolvea, mille on täysin hämärtynyt vastuun kantaminen omasta perheestä ja käytännön taitojen opettelu omaa aikuisuuttaan ajatellen. hyvin varmaan tulevat nekin lapset pärjäämään, kun eivät omaa mitään käsitystä siitä, miten rahaa ansaitaan, eikä se tipu aina kuin taivaalta.
Tuolla 12-vuotialla ei ole koskaan vapaapäivä eikä lomaa, vaan hänen näkökulmastaan hänellä on vastuullinen tehtävä hoidettavanaan viikosta ja kuukaudesta toiseen vuoden ympäri ikuisuuteen asti. Jos ajattelen itseäni tuon ikäisenä niin olisin ahdistunut valtavasti, mutta en olisi pystynyt puhumaan siitä äidilleni, koska olisin täysin ymmärtänyt järjestelyn ja sen tärkeyden äidille.
Nuorelle alkavat kuitenkin ystävät tulla vuosi vuodelta tärkeämmiksi, eikä häntä pidä sitoa kotiin nuoremmista vastuuta kantamaan.
Vähintään äidin tulisi järjestää lapselleen vapaailtoja ja lomia ja keskustella hänen kanssaan siitä, miten monta vuotta tämä tilanne vielä kestää.
jos 12-vuotias lyö tehtävänsä joskus läskiksi ja esimerkiksi häipyy kaverin luo.
Sen sijaan muutama pikkusisarus voi kuollakin, jos 12-vuotias heittää heidän kanssaan lekkeriksi.
Voisikohan ajatella että ap tekisi jatkossa pidemmän lenkin esim 3x viikossa ja muulloin vain lyhyesti käyttäisi koirat. Näin 12-vuotiaalla ei olisi päivittäistä "kiinni olemista". Olisi varmasti hyvä jos vaikka kerarn kuussa olisi joku ulkopuolinenkin lapsenlikkana jos ap olisi jossain vaikka pidempäänkin, jolloin 12-vuotiaalle täsmentyisi ettei häneltä odoteta aikusiten vastuuta, ja siten ei vaatisi itseltäänkään liikoja vaan kokisi saavansa olla lapsi. Sinänsä ajattelisin että kyllä tuollaista vastuuta voi 12-vuotiaalta jo odottaa että illalla on nukkuvien sisarusten kanssa kotona ja äiti puhelimella tavoitettavissa. Mikäs sen tehokkaammin tukee itsetunnon kasvua kuin kokemus siitä että olen tarpeellinen ja kykenevä ja osaan kantaa vastuuta ja sitä arvostetaan. Ainoastaan tuo päivittäisyys voisi olla se mitä olisi ehkä tarpeen muuttaa sekä varmistaa esim. lapsenlikkajärjestelyin silloin tällöin että 12-vuotias varmasti ymmärtää ettei häneltä odoteta aikuisen vastuuta, vaan häntä pidetään lapsena ja hän saa olla lapsi.
vastuussa lapsistaan, ap:n 12-vuotiaalla ei ole varmaankaan ollut sanansijaa siinä vaiheessa, kun ap on lapsia tehtaillut.
Mun mielestä on aivan liikaa, että 12-vuotiaan on joka ilta paitsi yhtenä viikonloppuna kuussa vahdittava noinkin pitkä aika pikkusisaruksiaan. Kerran pari viikossa vielä ymmärtäisinkin, mutta tuossahan lapsi saa olla joka ilta passissa että äiti saa hengähtää eli sun jaksaminen on tämän vanhimman lapsesi varassa. Ei tuo kuvio aivan normaalilta mielestäni vaikuta.