Perheestämme on tehty ls-ilmoitus. Sosiaalityöntekijät tulevat maanantaina käymään

ne olis kuolleet sinne niin taatusti olisi moitittu. Lisäksi tuo oli iltapäivä, kyllä varmaan hereillä olevat ja pirteät lapset on helpompi kuljettaa ulos kuin sikeässä unessa olevat.

Tiesittekö, että tässä armaassa Suomen maassamme on puola pätevistä sos.työntekijöistä? Tuli vaan mieleen, kun näitä vastauksia on lukenut, että siitä vaan opiskelemaan ja sitten muiden mammojen lapsia huostaanottamaan. Luulisi koulutuksen sujuvan tosta noin vaan, kun tiedätte jo miten tuet jaetaan ym.

Ai mut eihän teiltä taida opiskelu onnistuakaan, kun sitten ei voi enää viedä lapsia virikehoitoon ja itse istua koneella kaiken päivää kommentoimassa muiden elämää ja ratkaisuja. Teidän kirjoituksia lukiessa ei lapsilla ja nuorilla pitäisi olla mitään hätää, kun vanhemmat ovat noin hyviä kasvattajia!



AP, ihan turhaan murehdit, hyvä että saatte apuja ajanviettoon ja taloudellisestikin. Minullakin kaksi isoa koiraa, jotka vaativat ne pitkät lenkit päivittäin. Onneksi tähän asti on pärjätty miehen ja mummon avulla. Toivon, että voitte pitää esikoisen kanssa suhteen avoimena ja otat todella huomioon myös hänen jaksamisensa ja mietit erilaisia vaihtoehtoja koirien lenkittämiseen. Kaikkea hyvää teille :)

"12v. ei kuulu vahtia 3 sisartaan yksin, vaikka nukkuisivatkin."



Joo-o..tuskin sen 12v tarvii niiden sängyn päädyssä istua ja vahtia unta..ei,ei todellakaan. Sehän on ihan hyvä juttu 12.v lapselle että saa ihan omaa rauhaa hetken. Voi olla tietokonepelien kimpussa tai kattoo telkkaria.

Tässä asiassa ei ole mitään väärää,voit huoleti jättää heidät pariksi tunniksi nukkumaan ja 12v vahtimaan. :)

Mihin katosit?

AP, kerro, miten kävi.

Että on ihan ok 12 vuotiaan vahtia sisaruksiaan joka helkutin ilta kun on kotona.

Ikinä en voisi tehdä samaa omalle lapselleni vaikka omasta ajasta onkin pulaa.

Eikös se mennyt niin että pienemmät sisarukset nukkui?!? Vai olenkohan minä ymmärtänyt nyt jotain väärin... mielestäni 12v on todellakin ihan sopivan ikäinen vahtimaan NUKKUVIA sisaruksiaan sen aikaa kun äiti on iltalenkillä. Hän voi tehdä omia juttujaan lukea/olla koneella/jutella vaikka kaverin kanssa puhelimessa yms. sillä aikaa ja kuulostella jos pienemmät heräävät. Sain myös sen käsityksen että ap ei lähde koirineen kovin kauas kotiympäristöstä eli lasten herätessä pääsee aika pian 12v:n soittaessa paikalle ottamaan tilanteen haltuun. Olen itse yh ja laitan kyllä lapseni vastuuseen toisistaan, en ap:n tavalla, mutta edellytän että kyllä 9v osaa tulla pihalta sisälle hakemaan minua jos 4v satuttaa itsensä yms. Eli monesti ovat kahdestaan tuossa leikkipuistossa aidan takana ja minä teen kotitöitä. Siellä on tottakai muitakin rivitalojemme äitejä ja lapsia jotka ovat lastemme kavereita. Mutta en oleta muiden äitien vahtivan minun 4 vuotiastani kun tiedän että 9v kyllä katsoo vähän perään ja hakee minut tai tuo pikkuisen kotiin jos jotain sattuu. Tällä tavoin saan opiskelujani eteenpäin ja kotitöitä tehtyä. Omaa aikaa sitä itsekkin kaipaisin, mutta sitä ei ole... ja kun yksin on vastuussa kaikesta niin on se jaksaminen aika tiukilla.

Kuopus onnistui maanantaina kaatamaan vesikannun läppärille, joten elämme tällä hetkellä ilman omaa konetta.



Sosiaalityöntekijät olivat todella mukavia, ihan turhana olin maha kuralla ennen heidän tuloaan. Olivat meillä kokonaiset 2t ja juttelimme & juttelivat myös lasten kanssa.



He hieman moittivat minua siitä, etten ole silloin yksin jäädessäni hakenut apua. Toisaalta olemme silloin käyneet ex-mieheni kanssa tekemässä lapsista huoltajuus- ja tapaamispaperit, joten silloin olisi silloisen sosiaalityöntekijän pitänyt minut ohjata hakemaan sitä apua.



Itse ilmoitukseen liittyviin asioihin he ottivat sen verran kantaa, että jos esikoiselle on ok hoitaa pienempiää ja jos aina on puhelin sekä kotona että minulla, asiassa ei ole ongelmaa. Toinen sos.työntekijä pelasi pienempien kanssa lautapeliä, kun minä, toinen työntekijä ja esikoiseni juttelimme asioista, tuntemuksista jne. Siinä sitten kävi ilmi, että esikoinen ihan oikeasti kaipaa kahden keskistä olemista. Kuitenkin sanoi useaan otteeseen, ettei ole koskaan pelännyt tai kokenut raskaaksi olla pienenmpien unta vahtimassa.



Päädyimme sellaiseen, minusta ihanaan ja toimivaan ratkaisuun, että minun iltalenkit koirien kanssa jatkuu kuten ennenkin. Mutta joka toinen viikko meille tulee perhetyöntekijä 3 tunniksi hoitamaan pienempiä ja minä lähden silloin aina esikoisen kans tekemään jotain kivaa. Suunniteltiin jo, että käydään ratsastamassa, leffassa, kirppareilla jms.



Lisäksi he aikoivat ottaa yhteyttä lasten isään ja keskustella vakavasti siitä, miksi hän ei ole pitänyt tapaamisista kiinni. Ja kaiken huipuksi saimme 400€:n harkinnanvaraisen toimeentulotuen, jotta voimme tehdä jonkun kesälomareissun lasten kanssa!! Tuosta tuli päätös jo tänään, kun eilen aamuna sos.työntekijöiden kehoituksesta jätin hakemuksen.



Olo on nyt helpottunut ja onnellinen :)



T. Ap

Hienoa kuulla, että ls-ilmoituksella on onnellinen ja positiivinen loppu!

Olen iloinen!

hienosti meni



Hyvä, että esikoistakin kuultu ja saa nyt erikois aikaa!

Minusta tuo on surullinen lopputulos. Todella surullinen. Mun mielestä 12-vuotiaan pitää saada olla vielä lapsi, eikä varapiika.



Minulla on kolme pikkusisarusta ja muistan katkeroituneeni siitä, että muilla oli elämää kodin ulkopuolella ja minä piioin pikkusisaruksia. He ovat katkeria siitä, että kostin sen heille olemalla paskamainen.

Minusta tuo on surullinen lopputulos. Todella surullinen. Mun mielestä 12-vuotiaan pitää saada olla vielä lapsi, eikä varapiika.

Minulla on kolme pikkusisarusta ja muistan katkeroituneeni siitä, että muilla oli elämää kodin ulkopuolella ja minä piioin pikkusisaruksia. He ovat katkeria siitä, että kostin sen heille olemalla paskamainen.

Eivätköhän sosiaalityöntekijät osanneet katsoa ja lukea tuon tilanteen vähän eri tavalla kuin tuollainen yksioikoinen kurppa.

Mahtava luonneanalyysi lapsuuden muistojeni kustannuksella.



Olen ihan tosissani. Muilla kavereilla oli harrastuksia ja iltamenoja ja hurjasti sosiaalista elämää. Paras ystäväni harrasti pianonsoittoa, ratsastusta ja telinevoimistelua. Muistan olleeni sairaan katkera. Meillä oli kolme kakaraa ja liikaa kotitöitä.



Sen takia elin hullut nuoruusvuodet matkustamalla ja harrastamalla sairaanloisesti. Sisaruksiin aloin pitämään yhteyttä vasta 25-vuotiaana uudestaan. Vanhempiani näen pari kertaa vuodessa ja olen todella KATKERA PASKA, mutta en muistan lapsuudestani paljoa muuta, kuin hengailun kotona ärsyttävien pikku räkänokkien kanssa, joilla oli aina joku hätä, mihin piti juosta hätiin.

Minusta tuo on surullinen lopputulos. Todella surullinen. Mun mielestä 12-vuotiaan pitää saada olla vielä lapsi, eikä varapiika.

Minulla on kolme pikkusisarusta ja muistan katkeroituneeni siitä, että muilla oli elämää kodin ulkopuolella ja minä piioin pikkusisaruksia. He ovat katkeria siitä, että kostin sen heille olemalla paskamainen.

Minusta tuo on surullinen lopputulos. Todella surullinen. Mun mielestä 12-vuotiaan pitää saada olla vielä lapsi, eikä varapiika.

Minulla on kolme pikkusisarusta ja muistan katkeroituneeni siitä, että muilla oli elämää kodin ulkopuolella ja minä piioin pikkusisaruksia. He ovat katkeria siitä, että kostin sen heille olemalla paskamainen.

Sumentaako sulla katkeruus ja omat muistot järjen vai oletko vaan oikeasti yksinkertainen.

AP:n tapauksessa esikoinen on sisarusten kanssa klo 21 eteenpäin tunnin-kaksi. Ei kai tuon ikäinen siihen aikaan muutenkaan olisi missään muualla kuin KOTONA. Eli tuo vahtiminen ei mitenkään rajoita esikoisen kaveri aikaa. Lisäksi sisarukset vielä NUKKUVAT joten esikoinen voi tehdä ihan omia juttujaan.

Lisäksi tuosta ls päätöksestä poiki vielä sekin että esikoinen saa kahdenkeskistä aikaa äidin kanssa.

Joten mistä ihmeestä sinä olet pettynyt????

mä en kestä näitä vajakkeja tällä palstalla.

Onnea ap:lle. Hienoa että asiat järjestyivät noin ja toivottavasti isäkin nyt alkaisi tapaamaan lapsia, jo ihan vaan yhteyden säilymisenkin vuoksi.

Hienosti olet pärjännyt ja on tärkeää pitää huolta myös omasta jaksamisesta. Koirien kanssa puuhastelu ja lenkkeily on vieläpä terveellinen ja fiksu tapa siihen.

Älä välitä näistä itkijöistä täällä, se on helppo sormella osoitella kun ei itse ole samassa tilanteessa.

Kaikki jotka ovat sitä mieltä, että asiat ovat ok, katsovat asiaa ap:n kannalta, ja vähättelevät vastuun määrää/ohittavat tietoisesti tai tiedostamatta sen faktan, että kyseessä on JOKA ILTA, ja joka ikinen ilta tuo 12-v on yksin vastuussa kotona sisaruksistaan. Koska tuo 12-v saa huomiota ja omaa aikaa äidiltään? Veikkaanpa, että kun pienemmät laitetaan nukkumaan sen jälkeen kun ovat päivän ajan vieneet äitinsä huomion, tuleekin ap:lle kiire lenkille ja kiltti 12-v piikanen jää lapsenlikaksi. Ne taas, joiden mielestä järjestely on kohtuuton, katsovat asiaa sen 12-v näkökulmasta, ja puhuvat kenties omastakin kokemuksesta. HArva aikuinenkaan haluaisi moista vastuuta niskoilleen. Se 12-vuotias ei ole niitä sisaruksia itselleen vaatinut, on todella väärin, että hän joutuu niistä noin suuren vastuun kantamaan.

Aika vähän huomiota taitaa 12-vuotias silloinkin saada.

Jotenkin näin sen kuvittelinkin menevän, mutta kaikki kääntyi siis hyvääkin paremmin päin. Mä taas itken täällä hormonihuuruissani ja iloitsen puolestanne. Hyvää lomareissua ja muistakaa repiä kaikki ilo irti yhteisistä hetkistä esikoisen kanssa!

Tässä sosiaalipuolen ihmisenä haluaisin muistuttaa yhdestä asiasta.



Lastensuojeluilmoituksen tekeminen on nykyisellään sitä, että ollaan huolissaan perheestä ja lasten olemisesta. Tässä näette parhaillaan esimerkin siitä, miksi joskus lastensuojeluilmoitus KANNATTAA tehdä.



Mulla on eräs kokemus työssäni, kun eräs teki lsi:n tuttavastaan, jolla ei sillätavalla mitään varsinaista ongelmaa (päihteet tms) ollut, mutta oli vähän huolissaan äidin jaksamisesta. Sos.työntekijät kävivät paikalla ja selvisi, että äidillä on ollut jaksamisen kanssa ongelmia, mutta ei itsellä voimia/tietoa avun hakemiseen. Näin ollen äiti ohjattiin avun piiriin ja tätä nykyä kiittää lsi:n tekijää, koska hänelle se toi suurta helpotusta arjen pyörittämiseen.,



Tällä en tarkoita sitä, että jokainen alkaa "kytätä" läheisiään, vaan jos tietää perheen jossa voi tämän(kin) kaltaisia ongelmia olla, ottaa reilusti yhteyttä ainakin kysyäkseen mitä voisi tehdä (jos siis itse asialle ei pysty/ole resursseja mitään tehdä).



Lastensuojeluilmoitus ei siis todellakaan ole mikään mörkö tai paha-asia aina, toisinaan se voi olla todella suuri ja merkittävä teko, jotta perhe pääsee taas raiteilleen. (erityisesti vinkkinä esim, päivähoidon työntekijöille..)



Tämä on sitä hyvinvointia parhaimmillaan!



Hienoa että asiat järjestyivät, olen iloinen puolestasi!

jännitin oikeasti puolestasi. hieno kuulla, että kerrankin jollakin asialla on hyvä lopputulos. hyvät jatkot teille.

Ihan kaikkia kysymyksiä en kyllä muista, mutta tässä jotain.

Tytön kanssa puhuminen: Juttelin asiasta tytön kanssa ja hän oli aluksi ihan ihmeissään, että miksi minä epäilen, ettei hän jaksa valvoa kotona, kun olen koirien kans lenkillä. Kerroin sitten, että olen alkanut huolestumaan, että tämä jokailtainen lapsenvahtina oleminen on liian rankkaa ja vannotin, että saa ja pitää sanoa, jos ei halua jäädä iltaisin tänne. Tyttö sanoi, että ei häntä haittaa, että hän varmaan muutenki lukisi siihen aikaan, kun saa rauhassa lukea. Sanoi kyllä, että silloin on vielä kivempaa, jos on hänellä kaveri täällä yökylässä, kun saavat supatella keskenään tyttöjen juttuja. Tuosta sitten rivien välistä luin, että onkohan kuitenki yksinäinen täällä, kun olen pois.

KAVERIT: Meillä on useinki, lähes viikottain, tytön kavereita yökylässä. Sen sijaan tyttö on todella harvoin missään, viimeksi on ollut huhtikuussa. Ei ole halukas menemään, viihtyvät ennemmin täällä meillä. Luulen yhtenä syynä olevan koirat, joista tytön kaverit tykkää ihan hirveesti. Ja lisäksi kaverit nauttii kovasti, kun saavat leipoa meillä. Leivotaan lähes tulkoon joka kerta, kun on yökyläläisiä.

AIKA: Tunnustan, että en vietä juurikaan kahden kesken aikaa esikoisen kanssa. Käyn töissä 4pvä/vko (ti-pe) ja pienet ovat silloin hoidossa 8,5t. Esikoinen on koulun jälkeen yksin / kaverin kanssa kotona. Nyt olen kesälomalla, mutta kesäkuussa esikoinen joutui olemaan koko työssäoloaikani kotona. Oli hänellä kyllä lähes joka päivä puolet ajasta täällä kaveri /kavereita. Ja kävi pyörällä usein kaupungilla kuluttamassa aikaa, esim. elokuvissa, kirjastossa, uimassa jne. Vapaapäivinä meillä 2 nuorinta nukkuu päiväunet ja silloin yleensä pelaan isompien kans jotain lautapeliä tai sitten touhutaan jotain arkijuttuja. Varmasti on totta, että esikoinen kaipais ihan kahdenkeskisiäkin juttuja. Sisarus suhteet on tosi lämpimät ja hyvät ja 12-v leikkii pikkusiskon kans vielä täyttä päätä kotileikkejä ym :)

KOIRAT: Kuten olen ehkä jo tuonut esiin, ne ovat meille Perheenjäseniä. Totta kai viime tipassa lapset menee ilman muuta koirien edelle, mutta tällä hetkellä en koe, että minun pitäisi valita joko tai. Toinen koira on kääpiökokoinen, sen ulkoilutuksen voisi hoitaa esikoinenki. Mutta toinen on noutaja ja vaikka onkin erittäin koulutettu yksilö (ennen eroa kisasin sen kanssa mm. agilityssä), niin en päästä esikoista sen kanssa pihaa pidemmälle. Isoa koiraa ei kuitenkaan 12-vuotias voi hallita, jos tiukka paikka tulee.

Olen lähes koko yön vain pyörinyt ja miettinyt tätä asiaa. Odotan, että maanantai tulisi nopeasti, että asia selviäisi. Minusta meillä on asiat olosuhteisiin nähden mahdottoman hyvin, mutta voinhan tosiaan olla sokea oman lapseni suhteen. En sitä kiellä.

KOTITÖISTÄ muuten tuli mieleen, että meillä ne tehdään koko perheellä, yhdessä. Ja sitten aina otetaan palkaksi jäätelöt / paistetaan lettuja / haetaan elokuva tmv. Meillä on perjantaina siivouspäivä ja kaikki sen tietää, ja kaikki osallistuu. Ihan se kuopuskin. Päivittäiset, kuten pyykit ja astioiden pesu, hoidan minä. Esikoisen hommana on viedä roskapussi tarvittaessa.

Ap

teillä sujuu :) sinulla on enemmän aikaa itsellesi kuin minulla,vaikka olenkin aviossa vielä,mies on yrittäjä,ja kotiutuu normaalisti 22-24,eli syä iltapalan,jonka rakastava vaimo väsää,nukkuu ja kääntää ne kalsarit,kunnes taas aamulla työt kutsuu.itse joudun jättämään isojen kanssa pienet kun meen tekee iltatallin,ja hereillä,koska pienin ei nukahda yöunilleen ennenkuin aikasintaan 22.lapset tietää,että olen takapihalla hoitamassa eläimiä.koiran lenkityksne hoidan lasten kanssa,viikonloppuisin kun mies kotona,tehdään pidempiä lenkkejä isompien lasten kanssa.

mulla on 11v tyttö,joka myös mieluummin ottaa kavereita tänne kuin menee itse kavereille yökylään:) pojat (12 ja 13v) taas mennnä liihottelevat enempi kavereiden kanssa,mutta kylille en anna mennä iltaisin,enkä viikonloppuisin.

pienet tytöt pärjää isomman kanssa (7v,4v ja 2,5v)

jatkan lueskelua,jospa olisit käynyt kertomassa vierailusta