pelottavinta/yliluonnollista mitä sinulle on tapahtunut?

on kun jotain 10 vuotta sitten makasin illalla sängyssä lukemassa kirjaa ja nyt jo edesmennyt kissamme nukkui jalkopäässä. Yhtäkkiä kissa hyppäsi sängyllä pystyyn ja alkoi tuijottaa yhtä kohtaa huoneessa ja sähisi selkä köyryssä. Minua alkoi hirveästi pelottaa ja aloin rukoilemaan mielessäni. Olisko kissa ehkä minuutin tuijottanut sitä kohtaa ja sähissyt ja sitten rauhoittui.



En tiiä oliko huoneessa jokin vai napsahtiko kissalla vaan päässä, mutta kyllä minua silloin pelotti :(

sitä ja TODELLA toimi! aivan inhottavaa. lasi liikkui ja huom! kumpikaan meistä ei koskenut lasiin. tehtiin kysymyksiä joihin saatiin oikeat vastaukset! oli meidän omakotitalo jossa olin asunut koko lapsuuden ja jossa oli tapahtunut paljon omituisia asioita. tavarat vaihoivat paikkaa itsekseen ja näin myös kattokoristeen pyörivän katossa itsekseen, myös kaverini näki. yöllä joku siirteli huonekaluja yläkerrassa, vaikka siellä ei ollut ketään..

Ootkos koskaan kuullut sanaa urbaani legenda. Toi eka on sitäpaitsi aivan ikivanha. Minäkin olen kuullut kerrottavan siitä lukemattomia versioita joskus nuoruudessa. Sä olet varmaan ollut kiven alla tähän asti :)

jossa olin nähnyt telkkarista kauheita kuvia lento-onnettomuudesta ja sodastas ja kuolleista brittisotilaista. Lauantaina tapahtuikin lento-onnettomuus Afganistanissa ja 14 (britti-)sotilasta kuoli.



Toisaalta nuo sota-uutiset on niin jokapäiväisiä että voi hyvin olla puhdasta sattumaa. Silti tuli kumma olo kun näin lehden jossa onnettomuudesta kerrottiin.

kun pappani kuoli olimme muutama päivä kuoleman jälkeen tätini luona muistelemassa pappaa. Meitä oli 5 aikuista ja 2 nuorta (13 ja 15 vuotiaat). Kukaan meistä ei todellakaan aiemmin uskonut mihinkään yliluonnolliseen. Siinä juttelimme kaikessa rauhassa keittiössä ja näimme takapihalla kaksi kynttilää palamassa. Tätini arveli työkavereidensa ottaneen osaa suruun tuomalla kynttilät sinne. Mietimme kuinka huomaavainen ele. Toinen kynttilöistä sammui hetken kuluttua ja sanoimme 13 vuotiaalle, että kävisi sytyttämässä sen uudelleen. Hän kävi, mutta tuli pian hölmistyneenä takaisin sanoen, että ei siellä mitään kynttilöitä ole. Kävimme kaikki ulkona katsomassa, mutta kynttilöitä ei tosiaan ollut missään, eikä myöskään mitään jälkiä lumessa. Pappa kävi meidät vielä hyvästelemässä. Silloin se tuntui kovin uskomattomalta, mutta nykyään on lämmittävä muisto. Oli kyse sitten yliluonnollisesta tai ei, niin ainakin tapahtuma täytti tehtävänsä ja meidän suru ei ollutkaan enää niin musertava.

mutta yksi mieleen jäänyt on sellainen uni keskenmenoni jälkeen, jossa kannoin tyttövauvan sukuhaudallemme, laskin hänet kauniiseeen pieneen sänkyyn, ja sanoin, että antakaa hänet minulle sitten kun aika on.....

Seitsemän vuotta myöhemmin sain tyttövauvan, joka oli tismalleen saman näköinen kuin tuo saattelemani vauva.





Erään ystäväni kanssa meillä pelaa telepatia uskomattomalla tavalla, teemme samoja asioita yhtäaikaa, soitamme toisillemme yhtäaikaa, tai suunnittelemma yhteisiä menoja ilman etä toiselle on vielä puhuttu mitään.... sitten saatetaan yhtäaikaa alkaa niistä puhumaan...

Ja meillä on ikäeroa 30 vuotta, joten elämän tilanne on todella erillainen, ehkä ajatusmaailmakin....



Nuorena näin etelän matkalla unta, että silloisella poikaystävälläni oli useita käsiä, joilla hän yritti kahlita minua, uneen liittyi myös mustia pygmejä, jotka ahdistelivat minua, lomani jälkeen sain tietää, etä tuona yönä poikaystävä oli pettänyt minua suomessa.



Minulla on joitain koruja tai tavaroita, jotka välillä katoavat jopa vuosiksi, ja sitten taas ilmestyvät kuin tyhjästä takaisin. Ystäväni sanoo, että henget lainaa....



aavistelen paljon asioita, tunnen negatiivisen väreilyn joidenkin ihmisten ympärillä ja näen uniia, joilla on sanoma.

nähnyt valoheittimiä? Luulen, että olet kummallakin kerralla nähnyt juuri niitä.

Meilläpäin sellaista käytettin viime vuonna pari kuukautta ennen joulua yhden kaupan pihalla houkuttelemassa ihmisiä sinne päin.

Se näkyi keskikaupungilla selkeänä kirkkaana valona, mutta esim. meidän pihalla seistessä sen voisi hyvin luulla yliluonnolliseksi ilmiöksi, sillä valo liikkui edes takasin hyvin hitaasti ja jos eteen tuli pilviä niin valo ei ollut jatkuvasti näkyvissä vaan pilkahteli sieltä täältä

näin on joku joskus ennustanut. minun isäni on viimeinen tästä sukupolvesta kuulemma. isälleni on tapahtunut uskomattoman paljon kamalia asioita. menetti äitinsä pienenä lapsena, isänsä sairasti kitsofreniaa ja kasvoi muutenkin epätasapainoisessa ympäristössä.. ja sen jälkeiset asiat, jotka ovat tapahtuneet hänelle on ihan uskomattomia ja pelottavia. nyt myös mun keskimmäiselle tyttärelle on tapahtunut kamalan paljon loukkaantumisia, että ihan pelottaa.. mun isän piti olla se viimeinen sukupolvi... vaikka en siihen voi tosissani uskoakkaan että, toi kirous olisi totta.. T: ap

Vierailija:

Niin kyllä siellä yrittäjiä piisaa. Viimeksi kävi joku ruotsalainen " selvänäkijä" . Tuloksen löytänee jostain netistä, vaikka jokainen tietänee miten siinä(kin) yrityksessä kävi.

Aloittakaa tänne uusi ketju, jossa kerrotte etukäteen näitä " enneunianne" , siis ennen kuin unessa ennustettu tapahtuma tapahtuu, niin ehkä sitten joku täysijärkinenkin näihin uskoo.

Tämä tyyppi on varmasti sieltä tulossa, tyyli on aitoa " skepoilua" .

Nimimerkillä itsekin välillä käväisen skepsiksen keskustelupalstalla www skepsis fi

Mulla oli pari vuotta sitten paha masennus ja olin todella itsetuhoinen. Mulla oli tapana autossa istuessa toivoa _hartaasti_, että tielle tulis hirvi ja kuolisin hirvikolarissa. Noina kuukausina tuli kolme kertaa hirvi tai hirviä tielle eteen... Kerran silloin, kun lähdin epätoivoissani ajamaan autolla, kun en kestänyt olla enää kotona. Kieltämättä silloin kylmäsi, kun olin juuri ajatellut kuolemista eri tavoilla, mm. hirvikolarissa, ja tielle astelee sopivan jarrutusmatkan päässä rauhallisesti kolme hirveä!



Olen jälkeenpäin miettinyt, että ajoinko jotenkin tavallista enemmän autolla silloin, ja vastaus on en (tuo yksi päämäärätön harhailu oli poikkeus). Sitä ennen olin nähnyt hirven pari kertaa koko kohta nelikymppisen elämäni aikana. Viime vuosina ei ole tullut hirviä vastaan ollenkaan.

mietin että kudonko sen loppuun ja kudoinkin pari kerrosta kun äitini sanoi että jätä se tuollaiseksi vain. Kun päättelin sukkaa ja vedin langan viimeisen silmukan läpi niin kynttilä jota poltin mummoni kuvan vieressä välähti ja suhahti ja sammui.

Kun isäni joutui vankilaan näin vähän sitä ennen unta että isäni ja äitini erosi mutta olivat silti onnellisia. No heidän silloin erittäin huonot välinsä parantuivat ja he olivat rakastuneempia kuin koskaan.

Äitini näki kerran unta että oli viemässä kukkia isäni haudalle muttei päässyt hautausmaan portista sisään. Vähän ajan päästä isääni jouduttiin elvyttämään sydälihastulehduksen vuoksi. Isäni sai silloin ruumistairtaantumiskokemuksen ja katsoi sairaalan huoneessa kun äitini ja muut itkivät hänen elvytettävän ruumiinsa vieressä.

Kerran äitini sanoi että oli nähnyt unta että hänen veljensä oli palanut tulipalossa. Kun hän soitti veljen vaimolle tämä sanoi että miehensä käsi oli palanut töissä onnettomuudessa. Äitini on myös kuullut kuolleen veljesä kävelleen portaikossa ja uskoon tullessaan nähnyt karvaisen miehen nauramassa hänelle huoneen nurkassa.

Itse jouduin kerran lähtemään kotoani silloisen poikaystäväni luo koska tuli todella kammottava olo kotonani jostain syystä. En siis todellakaan tiedä mistä johtui mutta oli niin kammottava olo että en uskaltanut jäädä edes tavaroita mukaan kerään vaan juoksin täysillä ulos melkein heti kun sisään pääsin, enkä tiedä mistä moinen johtui.

Ja vielä yksi juttu on se, että yhtäkkiä tyttöni jolle ei oltu mitään uskonasioita puhuttu sanoi yhtäkkiä että pikkuveli on tullut tuolta ylhäältä, se on tullut taivaasta.

Tää tapahtui joskus 90-luvun alussa tai 80-luvun lopussa.

Oltiin vanhempien kanssa automatkalla. Minä ja pikkuveljeni. Istuttiin takapenkillä molemmat.



Ei oltu vielä ehditty kovin pitkälle, ei edes taajama-alueen ulkopuolelle, kun sanoin veljelleni että " tule sinäkin tänne penkin alle kun kohta tulee kolari" . Tarkoitin tällä takapenkin jalkatilaa, johon olin kyykistynyt. Pikkuveli ei uskonu minua, mutta puolisen kilometriä ajettuamme samaan suuntaan kulkenut pyöräilijä kääntyi yllättäen automme eteen ja iskeytyi tuulilasiin. Vauhti oli aika pieni ja pyöräilijä kännissä, joten kenellekkään ei käyny sen kummemmin.



Sillä hetkellä en pitänyt ennakkoaavistustani mitenkään erikoisena. Mutta kun olen sitä asiaan aikuisena miettinyt taas, niin ei voi muutakuin ihmetellä...

ataa

Silloin nuorena (12-vee) kun mulla alkoi menkat mulla oli ihan hirveät kivut. Meidän perheessä ei käytetty särkylääkkeitä, joten jouduin vain makaamaan sängyssä ja voihkimaan kivusta.

Yhtäkkiä huomasin, että mun huoneessa oli minulle tuntematon vanha nainen ruskeassa puvussaan, lyhyet hiukset. Minua ei pelottanut yhtään. Hän istui sänkyni laidalle ja sanoi minulle, että :" Minä otan sinulta kivut pois, jotta saat nukkua." Hän laski kätensä pääni päälle, kivut olivat poissa ja minä nukahdin.



Vuosia myöhemmin näin tämän naisen kuvan yhdessä sukulaisen valokuvakansiossa. Hän oli kuollut joskus syntymäni aikoihin, mutta ollut sairaanhoitaja eläessään. Hän oli kuvassa eri vaatteissa (sairaanhoitajan), mutta tunnistin hänet silti.

Olin talvi-iltana kävelemässä kaverin luota kotiin, kello varmaan jotain 20.30-21. Tosi matalalta meni tulipallo hitaasti taivaan yli, oli näkyvissä 10-15sekuntia. Ei mikään satelliitti, niitä tiesin bongata tietystä ilmansuunnasta iltaisin, vaan iso palava möhkäle, jolla oli liekkipyrstö, vain vähän puidenlatvojen yläpuolella. Luulin meteoriksi, mutta asiasta ei koskaan kirjoitettu paikallisessa lehdessä.



Odottaessani esikoistani olin lähes koko odotusajan " satavarma" siitä, että lapsi on tyttö, jotenkin olen aina kuvitellut, että minulla tulee olemaan tyttö ja tyttöä toivoin. Työkaverin poikapovaukselle nauroin, vaikka on kaikkien vauvojen sukupuolen povannut oikein... Periksi annoin vasta, kun näin unta, että olin isäni luona kylässä parivuotiaan pellavapäisen pojan kanssa. (-isäni kuoli jo kymmenen vuotta sitten ja meidän suvussa kaikki lapset ovat pienestä pitäen olleet brunetteja). Poikahan sieltä tuli, vaaleatukkainen.

Viimeisen kerran näin tuon saman unen kuukausi ennen raskautumista. Siinä unessa vauvalla oli vaaleansininen myssy. Tiesin, että ensimmäinen lapseni olisi poika. Ja olikin.

Ei pelottavaa, vaan ihanaa. :)

Sanoin miehellekin siitä, mutta mies sanoi, että varmaan kaikki odottajat pelkää synnytystä. Ajattelin, että niin varmaankin se sitten on, mutta jotenkin ajatus kalvoi. No, synnytys meni ihan hyvin muuten, mutta tyttömme sai vihreää lapsivettä pahasti henkeen ja joutui olemaan tehollakin pari päivää. Oli hilkulla, ettei hän kuollut. Mä ajattelin silloin, että mähän tiesin tän.

Mua mm. huudettiin usein nimeltä, oli tosi selkeä, luulin, että se oli äiti tai iskä, mutta eivät olleet huudelleet, kun kysyin.

Samoin yläkerrasta kuului kovia ääniä (luulin, että se oli isoveli, joka mekasti) ja huusin ylös rappusten alapäästä, että " Lopeta, menee hermot!" . Ääni loppui, mutta pian tuli veli pihalta kaverinsa kanssa - ei siis ollutkaan ollut siellä yläkerrassa. Kääk...

mutta en niistä nyt ala kertomaan tässä enempää. Pelottavinta minusta on ollut se, että sekä äiti että minä näimme samana yönä saman unen. Emme asu samassa taloudessa ja välimatkaa noin 80km. Äitini soitti aamulla ja kertoi nähneensä ahdistavan unen ja miettivänsä mitähän se tarkoittaa. Sitten hän kertoi juuri saman unen jonka itse olin nähnyt. Unissamme oli vain pieni sanavivahde. Eräs henkilö sanoi unessa molemmille saman asian, mutta hiukan eri sanoin.

Minä näin kaksi viikkoa ennen Juice Leskisen kuolemaa unta siitä että hän kuolee. Muistan kuinka minun piti aamulla mennä tarkistamaan netistä onko hän oikeasti kuollut. Kaksi viikkoa tästä hän siis oikeasti kuoli. En ole todellakaan mikään Juicen fani enkä ajattele häntä ikinä. Lehdissäkään ei ollut Juicesta tuohon aikaan mitään juttua josta se olisi jäänyt alitajuntaan.