pelottavinta/yliluonnollista mitä sinulle on tapahtunut?

koputti todella kovaa ikkunaani jonka vieressä nukuin. Talossa oli monta muutakin ikkunaa mutta juuri minun ikkunaan koputettiin. Ja tarkistin, että kaikki nukkuivat. Mitään luonnollista selitystä en ole tälle koskaan keksinyt, kenelläkään tutulla ei ollut tapana hakata ikkunoitamme kovaa keskellä yötä.

Olin töissä vanhainkodissa. Pesin yhden mummon lavuaaria ja yht´äkkiä lavuaari oli puolillaan punaisen ruskeaa vettä. Sitä ennen lavuaari veti moitteettomasti.

Ruskea vesi hävisi melkein samantien.

Parin viikon päästä mummo kuoli sisäiseen verenvuotoon.

toisinaan unia, jotka ovat seuraavana päivänä toteutuneet yksityiskohtia myöten..

Paria päivää ennen kun tein positiivisen raskaustestin, minulle sattui jotain outoa. Makuuhuoneemme ikkunat olivat olleet koko päivän kiinni. Olimme menossa nukkumaan sänkyyn, joka on aivan ikkunoiden alapuolella. Haukoin henkeä hämmästyksestä, kun olin kömpimässä sänkyyni, sillä ikkunan kahvassa, siis huoneen sisäpuolella olevassa kahvassa oli kiinni harmaanvalkoinen höyhen. Ei tosiaankaan mikään tyynyn höyhen, sillä oli paljon enemmän pituutta ja muutenkin tyynyt olivat koskemattomana peittojen alla. Höyhen ei varmaan itsestään voi ikkunan läpi tulla eikä voinut tippua verhoistakaan, koska meillä ei makuuhuoneessa ole tällä hetkellä verhoja. Se vaan ilmestyi siihen jostain, selittämättä. Otin höyhenen merkkinä siitä, että olen raskaana ja niin olinkin :-).



Muutama asia on kyllä saanut vähän pelästymään. Esim. kerran keittiössä huuhtelin lasin ja laitoin sen tiskipöydälle kauas reunasta. Kun käännyin poispäin ja otin askeleen, kuulin ja näin yht'äkkiä lasin tippuvan hurjalla vauhdilla viereeni. Lasi todellakin lensi, sillä, se räsähti n. metrin päähän tiskipöydästä ja meni ihan pieniksi sirpaleiksi, kun joku olisi heittänyt. Mietin ensiksi, olinko ihan sekaisin, että varmaan jätin lasin kuitenkin vain liian lähelle pöydän reunaa. Astuin takaisin tiskipöydän luo ja pelästyin, kun näin vesirenkaan siinä kohtaa tiskipöytää, missä lasi oli ollut, olinhan juuri huuhdellut sen. Tämä oli kaukana reunasta, niin kaukana, ettei millään olisi voinut sieltä tippua tai minä sitä kaataa osumalla siihen. Missään muussa kohtaa pöytää ei ollut vettä, joten lasin on tosiaan pitänyt lentää, ellei joku sitä heittänyt (olin yksin keittiössä).



Sitten tulee mieleen kun lähdin lomalle ulkomaille Eurooppaan ja ennen matkaa punnitsimme laukut elektronisessa vaa'assamme. Kun palasimme matkalta, ja menin seuraavana päivänä itse vaa'alle, ihmettelin kun vaaka näyttää painoni paunoissa eikä kiloissa! Kurkkasin vaa'an alle ja siellä on sellainen liikuteltava, aika jäykkä, nappula, jota pitää siirtää, jos haluaa muuttaa painomitan paunoiksi. Kysyin mieheltäni, miksi hän on sitä siirtänyt ja sanoi, ettei tosiaankaan ole siirtänyt vaan viimeksi käytti vaakaa kun mittasimme laukkujen painot, kiloissa tietenkin. Lapsemme ovat vielä niin pieniä, etteivät vaaoista mitään tajua, ja se nappula oli tosiaan niin jäykkä, että ei mitenkään itsestään voinut liikkua, ei ole ikinä ennenkään tehnyt niin. Eikä kenelläkään muulla ole meille avainta paitsi meillä itsellämme.

Kuolleita on ilmestynyt eteeni ja uneeni. Ja sanonut minulle jotain tärkeää.

Olen tiennyt toisten ihmisten elämästä jotain mitä he eivät ole kertoneet. Se vaan on iskenyt tajuntaani. Tiedän jos joku läheinen ajattelee minua vaikka välimatkaakin olisi. Pystyn muutenkin lukemaan ihmisten elekieltä tms. selkeästi ja näen ihmisten ns. auroja helposti.



Olen myös käynyt kuoleman "rajalla", ja palannut sieltä takaisin. Nähnyt kuolleita sukulaisiani ja aistinut jonkin jumaluuden olemassa olon. Portit oli auki ns. ja näin valon ja joku puhui minulle ja itse halusin palata takaisin ja palasin. Siittä asti täällä on seikkailtu elämän päämääränä se, mitä silloin porteilla tuli "sovittua".



Pelottaviakin on kyllä joskus tapahtunut että aistin jonkin pahan olennon läsnäolon, ja menin tästä juttelemaan terveyskeskukseen, ja pitivät hulluna ja antoivat mielialalääkityksen... se kyllä helpotti pikemmin uskon avulla kuin lääkityksen.

Muutama viikko sitten kuulimme molemmat mieheni kanssa kissan askeleet, kun se tuli olohuoneeseen. Kissa kuitenkin nukkui tuolloin sohvalla. Tälle en ole vielä keksinyt selitystä.

Olen saanut mummoltani melkein parikymmentä vuotta sitten joululahjaksi pienen pöydällä pidettävän joulukirkon, jossa on soittorasia ja valot sisällä. Aina jouluisin äitini on laittanut sen eräälle pöydälle koristeeksi.



No, tänä jouluna -jouluyönä, kun oltiin menossa nukkumaan vanhempieni kanssa sammutin radion ja siellä soi juuri Elviksen tulkinta Jouluyö juhlayöstä. Mietin, että " harmi kun pitää sammuttaa kesken kauniin kappaleen" . No, sängyssä olin jo nukahtamassa, kun tämä pöytäkirkon soittorasia alkoi itsekseen soittamaan kyseistä kappaletta!!! Ja aivan reippaasti (ei ollut mikään viimeinen ja hidastunut versio). Säikähdin aika lailla ja nousin ylös, pidin kiinni vetonupista ja kirkko hiljeni.



Olin aika pelästynyt, sillä mummoni on ollut kuolleena puolitoista vuotta ja ajattelin, että hän näin kävi tervehtimässä minua. Ennen joulut vietettiin mummolassa.... Ei meinannut uni tulla kylmässä hiessä kylpien silmään.

uskovaisten juttuja!

mummoni kanssa menimme kylään hänen tuttavalleen, toiselle vanhalle naiselle. he puhuivat jostain kypyläreissusta jonka olivat varanneet yhdessä. kun lähdimme kylästä, sanoin mummolleni, että tuo nainen ei kyllä lähde minnekään. ja hän kuoli ennen matkaa.



olen pari kertaa myös " tiennyt" etukäteen parin lapsen syntymän yms... :D

Myös isäni oli nähnyt saman unen...Aika pelottavaa.

Olimme perheeltämme menossa etelänmatkalle lentäen.Tuli häiriö koneeseen ja toivoa eloonjäämisestä ei ollut.

Olimme hyvin levollisin mielin,otimme toisiamme käsistä ja luimme yhdessä Herran siunauksen.



En ole uskaltanut kertoa tätä kenellekään,edes miehelleni.Oli täysin todentuntuinen.Meillä on matka suunnitteilla.

minulla on myös ollut enneunia ja aavistuksia..



olen saattanut herätä keskellä yötä ja ajatella jotain ihmistä,ja samalla hetkellä hän soittaa tai lähettää tekstiviestiä..tai sitten tämä henkilö on kuollut...



asumme vanhassa kaksikerroksisessa talossa..vanhat puutalot nyt muutenkin kopisevat ja elävät omaa elämäänsä..siksi olenkin yrittänyt ajatella että jotkut äänet kuuluvat puista tai kodinkoneista..



meillä kuuluu nimittäin huokailuja..joskus viereistä huoneesta kuuluu raskaita huokauksia,vaikkei siellä ketään olekkaan...(ehkä pakastin?)



seinän sisältä(?) kuuluu joskus kauheaa rymistelyä,ihan kuin tavaroita tippuisi jostain hyllystä suurella voimalla...

(ehkä naapurin rymistelyä,tai sitten katolta tippuu jotain tms...)

mummoni ruukasi kertoa naapurin talosta,kuinka sen vintillä kummitteli silloin,kun hän oli nuori..

vintillä oli monesti kuulunut kovaa juhlintaa,musiikki oli soinut ja tanssijat paukuttivat lattiaa..mutta ketään ei vintillä ollut..

samassa vintissä oli myös ikkuna ulkopuolelle,josta kuulema " vanha mies" irvisteli keskellä päivääkin..tällä vanhalla miehellä oli oma keinutuoli vintillä,jossa hän keinuskeli hyvinkin äänekkäästi..



erään mökin vintillä myös öiseen aikaan alkoi kuulua ääniä..vintillä oli todella raskas vanha puinen sänky,jota ei jaksanut helpolla parikaan raavasta miestä kantaa...mutta muutamana yönä alkoi kuulua vintiltä alakertaan kauheaa raahavaa ääntä..sänkyä oli raahattu ympäri vinttiä..



ketään ei vintillä ollut ja sänky oli omalla paikallaan..selityksenä oli ollut että orava siellä vintillä vain hyppeli...seuraavana aamuna oli tyttäret kokeilleet miten äänet kuuluu alakertaan ja hyppineet tasajalkaa vintin lattialla..alakertaan oli kuulunut vain hiljaista tömistelyä..

tuskin se sitten orava oli ollut..

Olen suhteellisen herkkävaistoinen yliluonnollisten asioiden suhteen, vaikka en olekaan kehittänyt taitojani vielä paljon, kun on ollut maallisiakin asioita hoidettavana. Joskus nuorempana pelkäsinkin niitä asioita, etenkin peiliin katsominen oli pelottavaa. En tosin tiedä vieläkään miksi. Sittemmin olen kuitenkin ollut yhteydessä sekä suojelusenkelini, että henkioppaani kanssa ja raskauden alussa vaistosin myös vauvan suojelusenkelin läsnäolon. Kokemukseni ovat olleet lähes yksinomaan positiivisia, mutta henkilökohtaisia, joten en niitä jaa. Olen oppinut suhtautumaan selittämättömiin tapahtumiin, asioihin, ääniin tms. naurahtamalla, että kukas siellä tällä kertaa...? Tiedän kuitenkin, että minua suojellaan. Joskus ahdistaa tietysti ja silloin on todennäköisesti joku alemman astraalitason henki kyseessä, mutta oma suojelusenkelini ja arkkienkeli Mikael ovat ne, joilta siinä tilanteessa pyydän apua. Ja aina saan.

Kannattaa pitää mielensä avoimena, mutta pysyä tekemisissä ainoastaan puhtaimpien voimien kanssa.

asuimme siinä noin 3-4vuotta ennen kuin alkoi tapahtua asioita mitä eim pystytty järjellä selittää mut näistä emme silloin puhuneet mitään toisillemme vaan vasta pari vuotta sen jälkeen kun vanhempani erosivat.



pikku systerin kanssa meillä oli ylhäällä yhteinen huone, kun olimme siellä tuntui että joku tuojottaa meitä todella pistävästi mutta kun käännyin ketään ei kuintenkaan näkyny. Sama kun joku kosketteli mutta ketään ei näkyny ja tätä tapahtu usein, samoin kun radio tai telkkari olisi päällä mutta ei kuintenkaan. Tai ihan kuin isä huutaisi nimellä mutta kun ei se ollut edes kotona, aina vain vihaisemmalla äänellä se huusi. meillä oli myös pitkä karvainen sakasanpaimenkoira se saattoi ensin nukkua rauhassa sit alkoi yhtä äkkiä muriseen ja nosti niska karvat pystyyn ja näyttää hampaitaan mut ketään ei näkyny eikä tämä koira tullu koskaan yläkertaan meidän kanssa, eikä meidän äiti voinu koskaan nukkua siellä se vain jostain tiesi et siellä on joku mikä ei ole hyvä juttu. Samoin kun menin joskus hakeen puita liiteristä niin mulla oli todella kiire pois sieltä jontenkin se vain tuntui pelottavalta olla siellä. samoin kun isäni oli sängyssä aikoi nousta ylös niin joku tuli yks kaks päälle ja alkoi painaa todella lujaa mutta ketään ei näkyny missään. Sitten kuulimme siskoni koulukaverilta joka oli asunu siellä samoin hänen serkkunsa että siellä on tapettu joku ja sen on haudattu sinne talon alle kellariin, että sen serkun ollessa kotona siellä oli alkanu tapahtuu jotain todella kamalaa mutta emme tiedä vieläkään mitä muutta kuitenkin tämä tyttö juoksi sieltä ulos ja sanoin että hän ei koskaan enään mene sinne eikä myöskään menny sen jälkeen. Nyt tässä noin 2 vuotta taakse päin saimme tietää yhdeltä selvän näkijältä ( joka siis näki menneet ja tulevat) kertoi että siinä pihassa on ihminen kokenu erittäin väkivaltaisen kuoleman että se on siellä pahana henkenä sanoin meille että " räyhä henkenä" liikkuu siellä talossa sisällä että siellä ulkona piha piirissä ja kaikki mitä koimme siellä on todellista, että pahempaa oli tulossa. et se joka sen osti en tiedä onko he kokenu mitään siellä.



Äitini näkee myös paljon enne unia kerran hän näki siskostani unta ( joka vietti nuorena aika viina pitoista elämää) siskoni on ollu kolme kertaa sairaalassa alkolimyrkytyksestä tiputuksessa tämä kolmas kerta meinasi viedä siskoltano hengen. siskoni oli äidin unessa pyytäny äidiltämme valkoista mekkoa( tarkoitaa kuolemaa) mutta äitini sanoi että ei anna ei vielä. Kun äitini heräsi hän tiesi että sisko on sairaalassa todella lähellä kuolemaa mutta systeri selvisi siitä hengissä ihme kyllä.



Samoin äitini on nähny oman äitinsä kuten myös 3 veljeänsä unessa valkoisessa " mekossa" jotka ovat sit kuoleet sen unen jälkeen.



itse pelkään tälläisiä henki maailman juttuja ja toivon että en enään kokisi mitään sellaista mitä siellä talossa tapahtui. ja mikä on kaikista kamalinta näemme joskus silloin tällöin unta siitä talosta siskoni kanssa missä asuimme välillä enemmän ja välillä taas vähemmän

Tai ihmeellisintä siinä on se, että toista näistä nykyisistä kavereistani en edes silloin kunnolla tuntenut. Hän oli mieheni kaveri ja paremmin tutustuin hänenn vasta myöhemmin.



Sekin että emme olleet voinet kertoa tätä unta toisillemme, koska emme tunteneet ja mieheni alkoi puhumaan minulle siitä kun oli kuullut muiden kertomukset siitä unesta. Kaikki yksityiskohdatkin pitivät paikkaansa...



Karmivaa nähdä ihan täysin samaa unta kahden muunkin henkilön kanssa...vaikka niitä ei edes tunne...

Ihokarvat pystyssä olen lukenut kirjoituksianne. Itse näin uneni pian uskoon tuloni jälkeen. Saatana riepoteli minua minulle vieraassa talossa ja veti unessa kohti takkaa, jota kautta olisin ohjautunut ulos. Taistelin vastaan kaikin voimin, mutta mikään ei riittänyt, saatana oli vahvempi. Yritin takertua huonekaluihin, mutta mikään ei auttanut, jalasta vietiin pitkin huonetta. Vasta kun huusin: " et voi minulle mitään, minä olen Jumalan oma!" saatana päästi otteensa ja häipyi takan kautta pois. Herättyäni vastoin odotuksiani minulla oli tyyni ja rauhallinen olo. Meitä uskoviakin saatana yrittää pelotella. Unissa ilmestyminen on yksi keino. Kaikille teille, jotka aistitte pahaa sanon, rukoilkaa Jumalaa. Älkää antako saatanan voittaa sieluanne. Olen jo aikuinen ja ollut uskossa reilun vuoden. Olen täsyijärkinen ihminen ja toivon, että luotatte minuun kun sanon: älkää antako saatanalle sijaa, rukoilkaa Jumalaa, tämä kaikki mitä asititte on todellista. pyrkikää kohti hyvää ja ahdistuksenne on poissa. Jumala on AINA saatanaa vahvempi.

pelottavia.. hrrr..

Tämä tapahtui vajaa pari vuotta sitten asuimme mieheni kanssa rivarissa, no ei tietenkään mieheni näihin usko mutta en välitä hänestä. Nämä tapahtui aina kun oli yksin lapseni kanssa kotona. Usein kuulin kun ois telkkari ollu auki ja isolla mutta ei kuintenkaa ollu, samoin mankka oli päällä vaikka ei sekään ollu. Videot teki tätä myös välillä.

Kerran kuulin kuin joku olisi kävelly eteisessä keskellä yötä tulossa kohti makuuhuonetta jossa nukuimme samalla tuli todella kylmä olo, mutta sitä tunetta ei kestäny kauan, välillä mieheni myös kotona ollessa ja silloin kun nukuimme ihan kun joku olis vetäny peittoa pois ja kiskoikin kovaa mutta en saanu silmiä auki että olisin nähny kuka tai mikä se oli ja tätä tapahtui mulle usein sen jälkeen ei tullu unta kun se tilanne oli ohi.



Tämäkin tapahtui yöllä mies oli myös kotona silloin ja tyttäremme nukkui meidän keskellä yhtä äkkiä mulle tuli outo olo ja ihan kuin joku olisi lyöny lastani ja kun isku tuli siinä samassa heräsin siihen todella kovaan itkuun kun tyttäremme huusi aivan täyttä kurkkua se mikä ihmetytti mua yöllä kun tilanne oli hiukan rauhoittunu oli se että mieheni ei heränny siihen heti kun vasta pienellä viiveellä (ja mun sydän löi todella lujaa silloin, nytkin nousee karvat pystyyn kun kirjoitan tätä ja muistelen sitä yötä)

Enää emme asu siinä kämpässä mutta nyt kuulin että tässäkin on jotain tekeillä et toivon vain et antaisi olla mun rauhassa mutta tämä nainen ei ole paha ei ainakaan pitäisi olla.



Niille jotka nauratte näille jutuille, siinä vaiheessa teitä ei naurata yhtään kun se osuu omalle kohdalle ja se on sieltä pahimmasta päästä mitä tapahtuu

ilman mitään syytä, vähän myöhemmin päädyin katselemaan hääkuvini ja siellä kuvaa mieheni mummista joka oli minulle hyvin rakas, katsoin kuvaa tosi tarkkaan ja mietin tätä ihmistä seuraavana päivänä hän kuoli.Hautajaisissa ei yleensä pidetä koruja ja tulkitsin korvisten pois oton jotenkin enteellisenä.Tunnen myös jotkut paikat esim. yksi kesämökki hyvin ahdistavina en saa siellä unta ja siellä onkin tapahtunut ihmeellisiä asioita.