pelottavinta/yliluonnollista mitä sinulle on tapahtunut?

hyvin arkisista asioista, monesti lopetan toisten ihmisten lauseet kun tiedän mitä he aikovat sanoa..Aavisin/Vaistosin myös ensirakkauteni jättävän minut, jotenkin tuli vaan vahva tunne että tänään hän jättää minut ja parin tunnin itkemisen jälkeen tuli sitten tekstiviesti että bye bye..



Olemme myöskin lapsuudenkaverini kanssa nähneet aaveauton..olimme leikkimässä erään peltotien päässä kun näimme autonvalot kaukana tiellä tulevan kohti ja kuulimme äänenkin, menimme piiloon ( aina lapsena piti mennä piiloon!:) ja tovin ooteltuamme kurkistimme varovasti kiven takaa että mihin se auto meni, niin ei näkynyt eikä kuulunut enää mitään autoa..Rupes pelottaan sen verran että päätimme lähteä kotiin ( molemmat olimme aivan varmoja näkemästämme!!! ) ja kuljimme samaa tietä pitkin kotia päin jossa ' auto' oli ollut tulossa ja ( oli talvi ) ei näkynyt mitään renkaanjälkiä edes, jos joku auto esim. olisi käynyt kääntymässä ( peltotie yhtyy kapeaan maantiehen )! en sitten tiedä mikä se oli..



Monesti saatan rueta yhtäkkiä ajattelemaan jotain ihmistä ja kohta se sama ihminen soittaa tai tekstaa tai muuten vaan törmään häneen yllätäen..outoa..

Mulla on myös ollut paljon ennekokemuksia.

Ikävimpiä oli Estonia. Ennen sitä onnettomuutta kävin vuoden aikana kaksi kertaa Tukholman-risteilyllä. Ekalla kertaa näin hytissä unta, että heräsin siihen, kun ovi avattiin ja poliisit kysyivät, mitä täällä on tapahtunut. Sanoin nukkuneeni koko ajan, mutta nukkuessani hytti oli tahriintunut vereen, sitä oli sängyssä, peitteillä, seinissä ja lattialla. Näin unen menomatkalla Tukholmaan, joten paluumatkalla en yöllä uskaltanut nukkua lainkaan. Toisella risteilyllä olin matkalla mieheni kanssa, ja kun odotimme pääsyä Tukholman satamaan, kuulin selvästi joidenkin ihmisten puhuvan, että tällä kerralla se hälytys oli vain harjoitus mutta että todella iso onnettomuus kyllä tulee sitten myöhemmin. Tämä ei ollut unta, vaan totta, ja ihmisten äänet kuulostivat todella tyytyväisiltä, ikään kuin he pitäisivät huolen siitä, että se tapahtuu. Katsoin ympäreilleni, että ketkä puhuvat tuollaisia, mutta en pystynyt kohdistamaan ääniä kehenkään. Kysyin mieheltäni, mitä hän arveli sellaisten puheiden tarkoittavan, ja mieheni vastasi, ettei ollut kuullut mitään.



Varsinaisena onnettomuusyönä en aavistanut mitään. Silloin oli mieheni vuoro aavistaa. Hän seisoi kymmenen aikaan illalla ikkunan ääressä ja katseli syysmyrskyä. Sitten hän sanoi: " Tässä yössä on jotakin todella kummallista."

Tämä tapahtui, kun olin teini. Näin painajaisunta, että oli pimeä, olin ulkona, ympärillä betonilaatikkotyyppisiä kerrostaloja, joiden ikkunat olivat pimeinä. Taivaalla liikkui jotain valoja, minä olin kauhun vallassa, tiesin että pelkoni liittyy niihin valoihin ja niitä pitää päästä pakoon, mutta en tiennyt minne. Oli niin karmiva painajainen, että kerroin sen seuraavana päivänä jollekulle, tosin ajatellen, että ne valot unessa olivat jotain ufoja.

Muutamaa päivää myöhemmin katsoin vanhempieni kanssa TV-uutisia. Jenkit olivat alkaneet pommittaa Irakia. (Pahoittelen huonoa muistiani ja lähihistorian tuntemusta, mutta en muista, mikä hässäkkä tuolloin oli...) Hätkähdin järkytyksestä, kun näin uutiskuvat: samoja pimeitä taloja, ja ne taivaalla liikkuvat valot olivat ohjuksia. Huudahdin vanhemmilleni, että tuosta mä näin unta!!!

Vielä muutamaa vuotta myöhemmin, kun jossain lehdessä oli näitä Irak-häslinkejä koskeva artikkeli, ja kuvituksena oltiin käytetty noita samoja kuvia, joita oli TV-uutisissakin, minulla kulkivat kylmät väreet selkäpiissä, kun muistin sen kamalan pelon siinä unessa.

Kaikki villieläimet katosivat alueelta. Hevoset eivät suostuneet menemään rannalle, vaan vauhkona vikuroivat. Turistikäytössä olevat norsut juoksivat turistit selässä sisämaahan, eivätkä kuunnelleet kouluttajiaan ollenkaan ja kytkettyinä olevat norsut katkaisivat kahleensa. Näin sukulainen kertoi, joka oli alueella.

Eikös eläimet kuitenkin varmaan tunteneet järistyksen ja mahdollisesti kuulleet/tunteneet aallon? Ei kai ne ennen järistystä vielä mihinkään menneet?

Eli onko lisää yliuonnollisuuksia tai edes outoja kokemuksia?

Ilmeisesti äidin peruja, hänen kanssaan pelasi liki 100% telepatia. Hänen kuolemansa jälkeen hautajaispäivänä tiskasin äitini keittiössä, kun hänen koukkuun ripustamansa koru alkoi liikkua, hakaten heiluriliikkeellä kaapin ovea (ei kaapinovea pitkin, vaan kaapinoveen). Tämä liike pysähtyi vasta kun pysäytin sen itse. Äitini ilmeisesti kävi vielä kerran " moikkaamassa" .



Nuorempana näitä " outouksia" tapahtui useinkin, enneunina ja mm. kerran leikkimielisen ennustuksen muodossa. Ennustus-leikki muuttui yllättäen, kun kerroin kaverilleni hänen kuolevan nuorena sairauteen, jota lääkärit eivät voi parantaa. Näin kävi; hän kuoli vasta 16 vuotiaana...



Hurjin tapaus: Tuntemattoman kuolemansairaan potilaan vuoteen äärellä (potilas ollut tajuttomana jo pari päivää), luin hänen sairaskertomuksensa, ja ajattelin mielessäni kunpa Jumala antaisi hänen kuolla. Sillä hetkellä hän veti viimeisen henkäyksensä kuollen silmieni edessä. Jotta tapaus olisi vieläkin karmeampi, näin hänen suustaan tulevan kuin usvaa, joka katosi viimeisen henkäyksen mukana.

Todella mielenkiintoinen kirja, jossa pohditaan myös tätä miksi eläimet tuntuvat tietävän jopa päiviä etukäteen maanjäristykset yms.



Itselläni on jonkinasteinen yhteys minulle lähimpiin ihmisiin. Tiedän missä he ovat ja onko heillä kaikki kunnossa. Vahvimmillaan tämä yhteys oli tyttäreni kanssa ensimmäisen puoli vuotta, eli niin kauan kuin täysmetin. Olimme kuin samaa lihaa. Aistin täsmälleen hänen tuntemuksensa, vaikka olin kilometrien päässä kaupoilla tms.



Usein myös ajattelen esim. " oi kuin kiva että tänään näen Sen Jasen pitkästä aikaa" enkä edes tajua ajatella, että miten niin, eihän me olla sovittu/puhuttu mitään a sitten kaupungilla törmätäänkin toisiimme sattumalta sitten kuitenkin. Viimeksi tänään kävi näin, vaikka kyseessä ei ollut sukulainen, vaan muuten vain minulle rakas ihminen.

http://www.sheldrake.org/

miksi niin usein lapset ovat niille herkimpiä???

Pe-la välisenä yönä oli kaveri hirttiänyt sitten itsensä... Ei asiasta sen enempää, mut nää on pirun ahdistavia juttuja.

Minäkin olin silloisen kaverin kanssa lenkillä, ja meillä oli koiria mukana, tosin eivät olleet karkuteillä. Reitti kulki sellaisen vähän kammottavan teollisuusalueen läpi, ei katuvaloja ja isommalle tielle matkaa. Kun reitti ylitti junaradan, vaistomaisesti pysähdyttiin, kun näkyi selvästi että juna oli tulossa. Aikamme seisottiin ja juteltiin niitä näitä, ja sitten alettiin ihmetellä, että hiljaapa se juna kulkee ku ei vielä ole ohi mennyt.. Siis eihän siellä sitten mitään juna enää ollutkaan! Selitystä mekin koitettiin keksiä, mutta eipä löydetty...



Huuui, onkohan tällainen " junien" näkeminen sitten tavallistakin..? Siitä on aikaa varmaan 6 vuotta, mutta vieläkin kylmää kun muistan sen.







" no tämä vetää kyllä varmaan huppubojot.

Kaverin kanssa kuljettiin pitkin junarataa, oltiin jahdattu karkuun päässyttä koiraa ja kotimatkalla sitten jossain vaiheessa tuli sellainen olo, että jokin tulee kohti. Katsottiin molemmat seläntaakse ja hypättiin pois raiteilta, kun sieltä oli tulossa juna. Hetki odoteltiin, vaan eipä mitään junaa tullutkaan. Sen jälkeen juostiin kotiin ihan paniikissa ja valkoisina kuin lakanat. Myöhemmin koitettiin keksiä selitystä näylle, onhan sieltä jostain kaukaa voinut auton valotkin loistaa, mutta käytännössä silti aika selittämätön ilmiö. Molemmat nähtiin kuitenkin ihan " veturi" . Ja autotielle pitkä matka."

Kahden vanhan sukulaisen kuoleman kohdalla on sattunut vähän outoja. Ensimmäisen kohdalla poikani tuli aamulla herättämään, ja kysyi että onko siis x-täti päässyt nyt pois sairaalasta? sanoin että ei varmaankaan. Hän totesi varmasti, että kyllä hän on päässyt pois. Sen jälkeen tuli puhelu.



Toisen kohdalla hautajaisissa toinen lapseni tuijotti hermostuneena arkkua kohti, se oli keskellä lattiaa. Sitten hän osoitti sormellaan sinne ja kysyi, miksi mummi seisoo nyt arkun vieressä, laitetaanko hänet kohta sinne arkkuun? Tätä samaa hän kyseli ja katseli koko ajan samaan paikkaan, jossa ei ollut ketään. Kohta hän totesi, että nyt se kävelikin ulos, taisikin olla joku tonttu.



Nämä eivät ole tuntuneet kovin pelottavilta, kummallisilta kyllä. En ole itse minkään sortin uskovainen enkä harrasta tällaisia asioita. Kuitenkin oman äidin kanssa on tiedetty, koska toinen soittaa. Lisäksi koin yhden kerran pelottavan unihalvauksen, jossa tunsin olevani hereillä, mutta en pystynyt liikuttamaan itseäni ja tunsin pahan läsnäolon eri tavoin. Silloin olin yliväsynyt ja stressaantunut, ja olen myös lukenut, että kyseessä on luonnollinen asia.

Eläimet katosivat jo hyvissä ajoin ennen järistystä. Ihmiset olivat vain ihmetelleet, minne eläimet ovat kadonneet, siinä vaiheessa olisi kai pitänyt hälytyskellojen soida.. yliluonnollista tai ei, mutta eläimillähän on kai sitten se kuudes aisti, mikä tekee asian " yliluonnolliseksi" mielestäni.



T: 270

Minä luin koko ketjun viime yönä, väsyneenä ja vähän flunssaisena, mies oli mennyt jo nukkumaan. Muistan miettineeni, että ikinä en ole itse nähnyt " aaveita" .



Joskus puoli yhden aikaan näin sitten sivusilmällä, kuinka pitkä, hoikka musta hahmo kumartui mun puoleeni, kuin kuiskatakseen jotain.. Päästin sellaisen säikähdysparahduksen, ja vaistomaisesti nostin kädet kasvojen suojaksi. Eihän siinä mun vieressä mitään/ketään ollut, mutta kokemus oli todellinen! Jäi hampaat pesemättä ja iltapesut tekemättä kun juoksin sänkyyn miehen viereen..



Eiköhän mulla vain mielikuvitus tehnyt tepposet kun väsynyynä tätä ketjua pimeässä luin, mutta tästä lähin luen tätä vain kirkkaassa päivänvalossa :)

Katselin ikkunasta ulos pihalle, ja näin siellä hevosen! lähistöllä ei ollut yhtäkään hevostallia.. hevonen tulla tupshti ihan äkkiä huomaamattani, mutta huomasin sen kävelevän pois.. taisi olla siis ihan todellinen hevonen, mutta mistä se siihen olisi voinut tupsahaa??

Lapsuudenkodissani sattui kummallisia asioita, vanhempani aina vähättelivät, mutta kuulin kerran heidän puhuvan asiasta kun luulivat että minä olen yläkerrassa. Äitini ei koskaan jäänyt taloon yöksi yksin, ja on nyt jälkeenpäin (kun olen aikuinen) kertonut että jotain siellä oli... Nykyään talossa asuu siskoni perheineen, ja hän myös on kokenut jotain outoja juttuja siellä.



Murrosiässä näin paljon enneunia, mutta ne pelottivat minua niin paljon että olin niin onnellinen kun loppuivat. Aavistelen myös asioita ja muutamia selkäpiitä karmaisevia juttuja on sattunut aivan viimeaikoina, mutta en halua niistä puhua. Meillä on suvussa muutamia joille sattunut yliluonnollisia asioita, ja monet näkevät enneunia.



Uskon henkioppaisiin ja ns. suojelusenkeleihin, mutta en koskaan, ikinä, halua millään tavalla heitä vaistota saatikka nähdä, olen sen verran herkkä että en kestäisi.

Uskooko joku tosissaan näihin? :DD

Menin nukkumaan koulun jälkeen (päiväunille) Ja sitten " heräsin" istuin sängylläni ja käännyin katsomaan taakseni jossa makasin edelleen. käsillä yritin koskettaa päätäni, mutta se meni vaan sängyn läpi. keskivartalossani (mistä kohtaa olin kiinni ruumiissani) sattui todella lujaa. ja vieläkin jos joku puristaa minua vyötäröltä, tekee se pahaa. eli olin puoliksi irti ruumiistani.

kollegalleni että nyt soittaa toinen työkaveri ja heti puhelin soi ja tämä ko kaveri soitti. Katsoi hieman pitkään.



Moneen vuoteen en ole nähnyt minkäänlaisia unia. Nyt lähiaikoina on unia tullut nähtyä ja katsotaan mitä niistä seuraa. Ja mitä tarkoittavat