pelottavinta/yliluonnollista mitä sinulle on tapahtunut?
Kommentit (425)
Mun todella rakas kissa jäi auton alle kun olin 16-vuotias. Mä itkin ihan hervottamasti sen jälkeen, oli kuin kuin läheinen ystävä/sukulainen olisi mennyt pois. Kissallani oli tapana nukkua sänkyni jalkopäässä joka yö.
Seuraavana yönä kissani kuolemasta itkeä nyyhkyttelin sängyssäni, ja yhtäkkiä minusta tuntui kuin joku katselisi minua! Nousin sängyssäni istumaan, ja itku loppui. Ulkona oli jo pimeää, mutta pihakuusen oksien välistä hehkui outoa valoa, joka pian hävisi, mutta valoläiskä ilmestyi sängyn viereiselle seinälle. Tuijotin valoa seinässä, joka hitaasti pieneni ja pieneni, ja ollessaan suurinpiirtein pääni kokoinen jämähti paikoilleen. Se oli uskomaton tunne. Mä en uskaltanut koskea siihen, tuijotin vaan. Mulle tuli lämmin olo ja jokin päässäni sanoi että kissa tuli toivottamaan hyvää yötä ja jättämään hyvästit.. Hetken kuluttua valoläiskä jatkoi pienenemistään kunnes hävisi kokonaan ja seinä oli taas normaali. Mua ei enää itkettänyt, ja kävin nukkumaan, sen jälkeen hymyilin aina kun kissa tuli mieleeni, mutta en koskaan enää itkenyt. En tiedä mikä juttu oli???
Tumma varjoinen hahmo oli sänkyni vieressä. Ajattelin että se on Kuolema. Aivan kuin makaabereissa keskiajan kuolemantanssi-maalauksissa. Olin lamaantunut kauhusta. En uskaltanut liikahtaakaan. Vilkuilin hädissäni ympärilleni, että jos se onkin vain jonkun jutun varjo...ei ollut kun olimme juuri muuttaneet eikä huoneessa ollut muuta kuin sänky. Kysyin mitä haluat ja yhtäkkiä hahmo haihtui pois. Seuraavana aamuna kuulin että naapurin vanha erakko oli kuollut yöllä. En tiedä liittyivätkö asiat toisiinsa..karmivaa.
Tuo syvä rauhan tunne on näille yhteydenotoille tyypillinen. Kun jotakin " yliluonnollista" tapahtuu, jota normaalisti pelästyisi ihan hirveästi, tuleekin rauhallinen ja hyvä olo. Muutenhan tällaisten jälkeen ei pahemmin voisi enää ikinä nukahtaa tai elää tavallista elämää....
Hän oli pelimatkalla, ja minä kotona. Illalla laittoi hyvänyön viestit ja sanoin menevänsä baarin, minä meni nukkumaan.
Aamulla hän soitti minulle ja kysyi, että mistä voin tietää. Olin ihan pihalla, että mistä on kyse. Hän vaan toisti monta kertaa, että kertoiko mulle joku, vai miten tiesin ja samalla tunnusti itsekin tekonsa. Eli oli pettänyt minua yhden tutun tytön kanssa. Minulle tämä tuli kaikki yllätyksenä, mitä poikaystäväni ihmetteli. Hän sanoi, että minähän olin yöllä laittanut hänelle viestin. En ollut, olin vain nukkunut.
Kun hän palasi matkalta, näytti minullekin sen viestin. Se oli tosiaan minun puhelimestani lähetetty ja sinä yönä kun hän minua petti. Viestissä luki vain, että tiedän mitä teit ja kenen kanssa, ja että meidän rakkaus on nyt ohi.
Itse en kuitenkaan mielestäni mitään lähettänyt. Ja olin yksin kotona, eli ei kai kukaan muukaan voinut lähettää. Enkä aamulla kyllä mitenkään aavistanut mitään, että mua olisi petetty, ennen kuin hän itse kertoi.
Minulle soitti eräs nainen ja asian hoidettuaan hän sanoi näin:
" Et tätä usko, mutta sanon kuitenkin, olen eräänlainen noita-akka ja näen että koet lähiaikoina paljon surua, mutta koita malttaa, tulevaisuudessa saat kokea valtavan suuren onnen."
Näin olisi voinut toki sanoa kuka tahansa ja kelle tahansa, mutta sillä hetkellä 6v kestänyt suhteeni oli kariutumassa, sairastin endometrioosia (tietämättä mistä taudista kyse) ja oli masentunut.
Myöhemmin oli vielä pitkähkö lapsettomuusjakso ja keskenmenoja, mutta nyt olen todellakin onnellinen. Esikoiseni on puoli vuotias ja mieheni (uusi) on aivan mahtava.
En muistanut tuota puhelua ennen kuin nyt vasta.
Äiti tiesi unensa perusteella että sairastuisi syöpään ja että vuoden kuluttua syöpädiaknoosista hän olisi taas terve. Näin kävikin. Myös minä näin voimakkaan unen, jonka jälkikäteen tajusin tarkoittavan äidin sairastumista.
Mummoni kävi kuolinyönään hyvästelemässä äitini " potkaisemalla" tätä takalistoon. Äiti siis heräsi yöllä kovaan tönäisyyn ja tiesi heti mistä oli kyse. Puolen tunnin kuluttua sairaalasta soitettiin ja kerrottiin mummoni kuolleen. Äiti heräsi myös isänsä kuolinyönä ja tiesi heti, että kohta tulee soitto ukin kuolemasta ja niin kävikin.
Itse näin teinityttönä unta, että juttelin kolmen pojan kanssa. Pojat sanoivat mulle unessa moneen kertaan, että kannattaisi vähän varoa. Minä ihmettelin et mitä pitäis varoa. Yhtäkkiä sängyn vieressä olevalta seinältä tipahti päälleni sellanen kiinalainen paperiviuhka. Heräsin ja tietysti säikähdin. Heitin viuhkan lattialle, kun tajusin, mistä oli kysymys ja jatkoin unia. Samat pojat tulivat taas uneeni ja sanoivat mulle: No, niin. Mitäs me sanottiin. Olisi kannattanut varoa.
Vierailija:
Painajaisen, jossa hirviö silpoi minua, mutta en kuollut vaan pysyin elossa, vaikka jo rukoilin, että saisin kuolla. Unessa oli kaikki sade ja tuuli sekä kylmyys hyvin käsin kosketeltavaa. Vasta ajan kanssa tajusin, että se oli enneuni. Tavallaan joka päivä joudun elämään pahinta painajaistani ja monesti olen jo toivonut, että saisin kuolla, mutta elossa vaan pysyn.
on yksi jota et vielä tunne joka voi sua auttaa, sama joka on auttanut muakin, hän on Jeesus. rukoile että hän auttaisi ja tekisi itsensä todelliseksi sinulle ja osoittaisi jollain tavalla olevansa todellinen. sun elämässä on nyt oikeestikin hirviö sua silpomassa, se on hengenmaailman todellisuutta. vihollinen voi aiheuttaa asioita elämässämme. on yksi jota voit silloin rukoilla lopettamaan noiden painajaisten tapahtumisen elämässäsi ja hän on tuo Jeesus, jota et vielä tunne. mutta haluaisitko oppia tuntemaan? mitä menetät jos kokeilet rukoilla. se on avain parempaan. raamattu sanoo että vihollinen=saatana on tullut maailmaan vaan varastamaan tappamaan ja tuhoamaan mutta jeesus on tullut sua varten että sulla olisi elämä ja yltäkylläisyys. jeesus antoi mulle toivon elämään ja syyn elää!
jokaiselle joka näkee pelottavia asioita sanon että jos haluaa niin voi rukoilla et jeesus auttais ja asiat lakkais tapahtumasta. lisäks sanon et ootteko miettineet te jotka näätte enneunia onnettomuuksista ja kuolemista et kannattais rukoilla ettei niin tapahtuis ja ettei ihmiset kuolis onnettomuudessa esim. jumalakin voi näin puhua teille ja kehottaa rukoilemaan asioiden puolesta.. on olemassa näkyvä todellisuus ja hengenmaailman todellisuus. on olemassa hyvä ja paha. ja jeesus on todellinen ja ainut tie pelastukseen!!!
siunausta sinulle nro104!!! jeesus rakastaa sua ja haluaa auttaa sua elämäsi asioissa. hän tietää mitä sun elämässä tällä hetkellä tapahtuu..
ja katsoin ikkunasta ulos taivaalle,ja siitä aivan läheltä lensi pyöreä alus,ja sitten näin unta että heräsin ja siinä sängyn vieressä seisoi katselemassa minua silmiin kolme isopäistä isosilmäistä harmaata lyhyttä ukkelia?(ufoja)nousin istumaan ja katsoin heitä ja menin takaisin maate, en pelännyt ja nukuin taas.vähäks outo uni
Siis silloin kun ei eivan vielä nuku, mutta ei ole hereilläkään. En oikein tykkää nukkua ilman paitaakaan, koska ne muut näkisivät kulkiessaan makkarin oven ohi käytävällä.
Meidän asunto on kuitenkin aika uusi, 1999 rakennettu, eikä tässä ole asunut kuin yksi perhe ennen meitä. En käsitä keitä nuo muut ovat, en niitä missään muualla tapaa.
kaksi vuotta sitten asuin vielä 100-vuotiaassa talossa, missä siis asuin koko lapsuuteni, ja siellä tunsin tosi usein ihmisten tai henkien läsnäolon. Etenkin ulkosaunassa. Välillä olin kuulevinani ihan kuin pienen vauvan kaukaista itkua. Kerran luin jonkun kirjan lehtolapsista ja Suomen henkisestä kansanperinteestä. siinä oli juttuja ihan kuin tämä minun, ja sanottiin että esimerkiksi saunan lattian alle on haudattu lapsia, esimerkiksi laitettu ruukkuun jne..
ja ahdistavan. Esim. Kirkkonummella sijaitseva Hvitträskin kartano oli jo lapsena todella ahdistava ja sanoin siitä vanhemmillenikin. Myöhemmin luin jostain, että siellä kulkee mm. Eliel Saarisen vaimo, joka on ilmaantunut vieraillekin.
Kun olin menossa nukkumaan, näin ihan selkeän mustan ihmishahmon vilkuttamassa parvekkeella. Asumme viidennessä kerroksessa. En uskaltanut mennä katsomaan lähempää vaan menin peiton alle piiloon :( Aamulla ei ollut jälkeäkään mistään vierailijasta parvekkeella.
mm kuolleet isovanhemmat on käyneet unissa. Pelkäsin niitä unia kauheasti ja ne loppuivatkin, kunnes näin mummosta mukavaa unta.
Muutenkaan en enää halua nähdä etukäteen mitään ja siksi kai mulle ei näytetäkään
Pidin radiota 90 -luvun alussa päällä öisin ja uneen vaivuttuani, tunsin kuinka lähdin leijailemaan irti ruumiistani. Kävin vesiputouksen reunalla ihastelemassa sekä kiertelin pikkuisen kylämme naapuritaloissa katselemassa nukkuvia ihmisiä... yhtäkkiä palasin huoneeseeni takaisin ja näin ruumiini makaavan levollisena vuoteella, mutta emmin pitkään ennenkuin halusin palata ruumiiseen... heräsin hätkähtäen sielu ruumiissa ja kuulin radiossa mies äänen sanovan: " Olet nyt täysin hereillä" .
Olen sen jälkeen useasti irtaantunut ruumiistani ja välillä tuntuu kuin ulkopuolinen voima repisi sieluani irti ruumiistani. Nämä kokemukset ovat ahdistavia, sillä sieluni raahataan 3 -kerroksisen omakotitalomme katonharjalle ja viskataan sieltä alas, mutta pysäytetään juuri ennen maanpintaa. Lisäksi sieluani heitellään pitkin asuntoa ja ikävän näköiset hahmot repivät minua....
Leijailen useasti myös koko keholla unissani ympäri asuntoa.
Aistin myös ihmisistä erilaisia asioita, mutta parhaiten erilaisista asunnoista ja paikoista tunnen menneisyyden olevan ulottuvillani. Isoisoäitini oli synnyttänyt aitassa kuolleen poikalapsen ja kirkon maalla kävellessäni tunsin voimakkaasti hänen läsnäolonsa eräässä paikassa. Vasta isoisoäitini kuoleman jälkeen kirkon kirjoista paljastui poikavauvan sijoituspaikka ja isoisoäitini pääsi poikansa viereen. Myös hautakiveen lisättiin lapsen nimi.... Nyt kirkkomaalla on hyvin levollista kulkea.
Enneunia olen nähnyt, tosin vain " tavallisista jutuista" .
Nidarosin tuomiokirkossa Trondheimissa osasin kulkea kuin kotonani, vaikka siellä normaalisti on aika pimeää. Tiesin myös tarkkaan kuka oli tehnyt sen miehen kokoisen hopeakrusifiksin, enkä ollut lukenut tai kuullut kyseisestä kirkosta mitään ennenkuin leirikoulussa siellä siis kävimme. Myöhemmin hypnoosissa kävi ilmi, että olen elänyt siellä munkkina 1600-luvulla. Ei ihme, että oli kotoisa olo...
Ja toisenlainen tapaus: Olimme mieheni kanssa menossa Helsinkiin hakemaan autoa, olin hyvin väsynyt. Olin puoliunessa, kun yhtäkkiä kiljaisin ja heitin kädet kasvojeni eteen. Näin niin selvästi, että törmäämme edellä ajavaan autoon. Paluumatkalla ajoin toisella autolla mieheni takana, ja eräässä risteyksessä taisin nukahtaa hetkeksi, ja havahtuessani sain viime hetkellä pysäytetyksi, etten osunut mieheni ajamaan autoon. Jos olisin edes tönäissyt häntä eteenpäin, hän olisi ollut toista tietä ajavan jonon edessä... olin todella järkyttynyt. Mieheni ajama auto kun oli samannäköinen kuin aiemmin " näkemäni" .
Olin tytärtä viemässä esikouluun talviaamuna, kun hän sanoi näkevänsä sellaisessa pienessä metsikössä (puurykelmä) ihmisen. Minä en nähnyt mitään ihmistä ja tytär sanoi, että kyllä siellä ihminen on, enkö muka näe. En tosiaan nähnyt, vaikka kuinka tihrustelin. Kyllä pelotti...
asuimme äidin kans kerrostalossa, ja kun katsoin illalla vaatekomeroon,näin siellä haamun värisen jalan. Säikähdin tosi kovasti!!kukaan ei uskonut kun yritin selittää mitä näin!
Se paljastui kuitenkin puseroksi, jonka olin unohtanut tuulettumaan:D.
Näen aika ajoin enneunia: ei mitään kuolemia tms vaan ihan tavallisia arkipäiväisiä asioita; yleensä ihmissuhteisiin liittyviä.
Tää ei tapahtunut mulle, vaan työkaverille: hän oli yövuorossa sairaalassa. Kun hän meni neljän hengen potilashuoneeseen, oli siellä kolme potilasta hereillä ja kysyivät liikkuuko huoneissa muita kuin kyseinen hoitaja. Hän tietysti vastasi ettei liiku. Nämä kolme olivat nähneet viikatemiehen menevän neljännen potilaan sängyn luo. Tämä neljäs potilas oli kuollut.