pelottavinta/yliluonnollista mitä sinulle on tapahtunut?

Vierailija:

olin kerran " näkijällä" hän mietti kukahan on oma suojelusenkelini, minulle tuli mieleen Gabriel ja seuraavaksi hän sano Gabriel ja minä en tuolloin enkelien nimiä juurikaan tienny

Näkijälle taas helppo nakki sanoa Gabriel, kun ei muitakaan enkeleitä tiedä ;). Ei siis välttämättä kovinkaan yliluonnollista.

Veljeni on nähnyt toisen mummomme kuoleman jälkeen myös.

Näen itse enneunia ja näen mielikuvia tulevasta. Olen tiennyt monen asian tapahtuvan ennenkuin ne tapahtuu.

Eräs äitini tuttava oli ollut parantumattomasti sairas, keuhko sairaus. Mies ei voinut liikkua ja oli hengityskoneessa. Eräänä päivänä äitini törmäsi mieheen portaikossa. mies käveli portaita reippaasti vaikkei ollut siihen kyennyt aikoihin. Mies kertoi rukoilleensa ja kuulleensa sitten äänen: sinä parannut. Mies oli parantunut ja lääkärit olivat kutsuneet sitä ihmeeksi, toivoa kun ei pitänyt olla.

Äitini äiti näkee enneunia kuolemasta, hän on nähnyt monen tuttavansa kuoleman. Meillä on suvussa näitä juttuja paljon.

Isäni meinasi kuolla leikkaukseen, isäni elvytetiin henkiin. Isäni kertoi että hän oli ollut valoisassa paikassa jossa mies oli hänelle sanonut ettei ollut vielä hänen aikansa tulla. Isäni ei ole koskaan ollut uskonnollinen.

Loput arkkienkeleistä olisi silloin Samuel, Uriel, Ladkiel ja Jofiel.

suvuissa eteenpäin. Aika moni sanoo, että jo omat vanhemmat/isovanhemmat ovat olleet näkijöitä, mielenkiintoista.



Uskon, että tällaiset kyvyt toimivat vain niillä henkilöillä, jotka ovat tarpeeksi avoimia ja rohkeita ottamaan viestejä vastaan ja tulkitsemaan niitä. Jos pelottaa, niin näitä ei tapahdu.

vauvankehtojuttu,kun ne hahmot olivat vieneet sen metsään,hyyyiiii!

omituisia menninkäisiä, peikkoja, jotain kyttyräselkäisiä ukkeleita, hämähäkinseitit laskeutuu katosta päälle, joitain kuolleita tosin pieniä ihmisiä hyllyillä... Tosi omituisia, yleensä ne on sitten jokin vaatemytty tai jokin varjo mikä pikkuhiljaa palautuu normaaliksi.

liikkumasta ja muoto muuttuu taas vaatteeksi. En kyllä koskaan näe tuollaisia pelottavia, esim kyttyräselkiä, mutta kaikkee kummaa ja ihmeellistä. Sitä vaan tuijottaa niitä ja ihmettelee miksi ne ei jo katoa vaikka tajuaa itse olevansa jo aikalailla hereillä. Olipa " kiva" lukea että joku toinenkin näkee tällaista, mies aina vaan naureskelee...

Joku unia tulkitseva mulle kerran kertoi että unet ei yleensä tarkota suoraan sitä, mitä niissä näkee ja nyt mua pelottaa.



Mä näin viimeyönä unta, että me saatiin terve poikavauva (sukupuolella ei oo mulle väliä, vaan sillä, että vauva yleensä syntyi).

Mulla on raskaus ihan alussa vasta mutta tämä vauva on niin toivottu ja odotettu, mua pelottaa aivan valtavasti, ettei tästäkään tuu mitään.



Pystyisikö joku auttamaan, rauhoittamaan mun mieltä tai selittämään vähän enneunista? Eihän tää nyt varsinaisesti enneuni ollut, ainakaan vielä, enkä yleensäkään ole nähnyt oikeastaan enneunia...

Rupesi vaan ahdistamaan niin, että oli heti pakko tulla tänne...

rimpuili ja itki.

Laitoin peiton kunnolla, peittelin hyvin ja menin takaisin omaan sänkyyn.

Jonkin ajan kuluttua menin jostain syystä katsomaan uudestaan ja vauva nukkui tyynesti...mutta



peiton päällä! Peitto oli pedattu oikein siististi ja ihan sileästi pinnasänkyyn ja vauva nukkui sen sileän peiton päällä.

Säikähdin ensin kauheasti, mutta sitten tuli olo, että joku oli nostanut vauvan siihen ja pedannut peiton alle, ettei vauva voisi vaikka tukehtua peittoonsa.



Sen jälkeen näin aina joka yö lapsen vauva ajan lastenhuoneen oviaukossa tumman hahmon, joka väistyi vain sivuun kun menin öisin tarkastamaan,e ttä lapsilla kaikki hyvin.



Aluksi pelkäsin paljon, mutta sitten tajusin hänen vain suojelevan lastenhuoneen ovella.

Nuo henkioppaat saattavat myös liikkua kotonamme. Joskus kun on tukala tilanne, voit pyytää siltä opastusta. Se myös suojelee. Jotkut pystyvät näkemään oman henkioppaansa jos on tarpeeksi avoin, rohkea ja työntää epäilyksen päästään pois.

ihmeellisiä juttuja tapahtunut elämässäni, mutta tässä nyt viimeisin,tapahtunut viime talvena.



olen hevostenhoitaja ammatiltani ja eräänä aamuna menin sitten kuudeks talliin ja yö aikana oli satanu ihan pirusti lunta.no siinä sitten ruokin rauhassa hevoset ja lakaisin käytävän.kun olin käytävän päässä niin kuulin ihan selvästi kahden miehen juttelevan ulkona.no ajattelin että pomo on tullut jo ja kengittäjä,koska sinä päivänä piti kengittäjän tulla. puhe kuului ja kuului ja mä vaan lakaisin ja sitten se puhe alkoi menemään huudoksi ja ajattelin mennä katsomaan mikä siellä oikein mättäsi. kävelin ulos ovesta ja kas kummaa,siellä ei ollut ketään, vain omat jalanjälkeni lumisessa hangessa..kyllä silloin pelotti...

Aloin teininä näkemään enneunia sukulaisten ja tuttavien kuolemasta ja saairastumisesta, kaikki toteutuivat, unet olivat symbolisia, mutta herätessäni tiesin miten käy lähiaikoina.



Nyt aikuisena aloin näkemaan rajujakin asioita entisistä elämistäni ja rajuuden vuoksi pyysin, ettei minulle näytettäisi mitään, ennen kuin olen siihen valmis.



Myös edellinen asuntomme oli hyvin levoton. Siis tuo asunto, jossa joku oli öisin lastenhuoneen ovella.

Siellä liikkui ja oli paljonkin henkiä ja huomasin myös keskimmäisen lapseni nähneet heitä, välillä oli peloissaan ja välillä vain katseli suurin silmin ja puheli heille hiljaa.



Nyt ei ole vähään aikaan ollut mitään, enkä ole uudewssa asunnossamme mitään aistinutkaan tai nähnyt.

En vaan koe tällä hetkellä olevani kyllin vahva vastaanottamaan kaikkea mitä minulle haluttaisiin näyttää. Utelias olen kyllä, mutta se ei riitä.



Sitä en tiedä miksi ja mitä minulle halutaan kertoa, tietäisinkin.

Ja hassua vielä on se, etten todellakaan koe olevani uskonnollinen henkilö, enemmänkin kallistun ateismiin, jos johonkin täytyy...

Nyt aikuisena aloin näkemaan rajujakin asioita entisistä elämistäni ja rajuuden vuoksi pyysin, ettei minulle näytettäisi mitään, ennen kuin olen siihen valmis....

Muistoja (aiemmista elämistä) on ollut jo lapsena ja olen kertonut niitä vanhemmilleni hyvin yksityiskohtaisesti, ja aikuisiällä olen muistanut lisää. Jännää. Periaatteessa hyvinkin älyllisenä ja analyyttisena tyyppinä olen ollut näistä kiusaantunutkin. Tavallaan pakon edessä sitten olen hyväksynyt tämän ominaisuuden/omituisuuden itsessäni ;) Kollektiivinen alitajunta? Solumuisti? Aito todistus jälleensyntymästä? Hmm. Taidan aloittaa aiheesta uuden ketjun ;).

*Kylmiä väreitä*

Mukava kuulla, että myös jollain muulla on näin =)

Itse olen aina kuvitellut, että kyseiset asiat kuuluvat vain vahvasti uskovalle tai muuten uskonnolliselle henkilölle ja siksi tämä kaikki on mut yllättänyt.



Toisaalta haluaisin kovasti lisää tietoa ja ehkä kehittääkin itseäni asiassa, mutta toisaalta en ole valmis ja mietin vain, että miksi minä!

millään voinut koputtaa. Aina kun tulin makuuhuoneesta pois niin kuulin koputuksen uudestaan, joku ihan selvästi koputti oveen. Välillä kuulosti kuin olisi potkaissut. Ajattelin että ikkunasta vetää ja ovi vaan heiluu mutta kun pistin oven väliin pyyhkeitä eikä koputus loppunut niin alkoi todella pelottaa. En vieläkään tiedä mikä se oli. Lapsetkin olivat nukkumassa niin en voi edes heitä syyttää, nukkuvat ihan eri puolella taloa.

Aloitin uuden ketjun jälleensyntymästä, kunhan saan lapsen päiväunille niin sinne hurjia tarinoita ;)

Kaikki muut enneuneni ovat olleet yksi yhteen, mutta yhden symbolisenkin olen nähnyt: Painajaisen, jossa hirviö silpoi minua, mutta en kuollut vaan pysyin elossa, vaikka jo rukoilin, että saisin kuolla. Unessa oli kaikki sade ja tuuli sekä kylmyys hyvin käsin kosketeltavaa. Vasta ajan kanssa tajusin, että se oli enneuni. Tavallaan joka päivä joudun elämään pahinta painajaistani ja monesti olen jo toivonut, että saisin kuolla, mutta elossa vaan pysyn.

Aika monta kertaa joku on koputtanut sängynpohjaa tai ainakin siltä on kuulostanut (enkä mitään järjellistä syytäkään ole keksinyt, muualtakaan ei ole kuulunut) enkä tajua miten olen sen jälkeen saanut jopa nukuttua...

Ja mitä tulee siihen, että ne jotka pelkäävät (ettei taidot ilmenisi siinä tapauksessa), niin minä ainakin pelkään ja silti ne taidot on olemassa.

Patteri sitten loppui, ja kello oli seinällä, eikä käynyt. Liikutin patteria muutaman kerran, jos vaikka kello lähtisi käytiin, mutta ei lähtenyt. Kello oli pysähdyksissä varmaan 3kk. Se oli pysähtynyt klo 12.10. Tammikuisena aamuna sitten heräsin ja kello kävi. Se oli ihan ajassa. Sitten muistin, että se päivä oli mummo-vainajani syntymäpäivä. Kello kävi tällä " loppuneella" patterilla muutaman kuukauden, kunnes ostin uuden.